Haluaisin kysyä, olisko kellään kokemusta, miten koulunvaihto vaikuttaa lapseen?
Mieheni kanssa suunnittelemme asunnon vaihtoa, ja tyttäremme on nyt ekalla luokalla.
Paikkakunnalla jossa asumme, ei oikein ole vapaita asuntoja, joten olemme alkaneet harkita muuttoa pois.
Eniten minua kuitenkin jännittää, miten lapsi sopeutuu vaihdokseen?
Hänellä on kuitenkin jo kavereita täällä, kenen luona käydä kylässä, ja uudessa paikassa (ainakaan alkuun) ei ketään..
Olisiko itsekästä muuttaa? Töissä käynti onnistuu kyllä täältäkin käsin, ainoastaan isomman asunnon tarvitsisimme, kun perheemme kasvaa toisella lapsella.
Olemme kyllä myös pohtineet, että odotamme, josko vapautuisi sopiva asunto meille täältäkin. :)
Mieheni kanssa suunnittelemme asunnon vaihtoa, ja tyttäremme on nyt ekalla luokalla.
Paikkakunnalla jossa asumme, ei oikein ole vapaita asuntoja, joten olemme alkaneet harkita muuttoa pois.
Eniten minua kuitenkin jännittää, miten lapsi sopeutuu vaihdokseen?
Hänellä on kuitenkin jo kavereita täällä, kenen luona käydä kylässä, ja uudessa paikassa (ainakaan alkuun) ei ketään..
Olisiko itsekästä muuttaa? Töissä käynti onnistuu kyllä täältäkin käsin, ainoastaan isomman asunnon tarvitsisimme, kun perheemme kasvaa toisella lapsella.
Olemme kyllä myös pohtineet, että odotamme, josko vapautuisi sopiva asunto meille täältäkin. :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse olen vaihtanut asuinkuntaa, kun olin 8 vuotias ja 2. luokalla. Minulle se oli onnenpotku, koska minua kiusattiin (vanhassa) koulussani ja uudessa sain heti paljon kavereita. Oli ihanaa, kun kukaan ei kiusannut ja kaikki halusivat olla uuden oppilaan kavereita.
Mä muutin pienenä oisikohan ollut 2-3luokalla ja oli paljon kavereita! Kyllähän se aluks tuntui vaikeelta mutta kun sai uusia kavereita niin oli ihan hyvä olla. Sillon muutettiin helsingistä espooseen. Ja sain käydä vanhoilla kavereilla yökylässä sekä kylässä isä aina kyyditsi:)
Itse koin lapsena muutot vaikeina. Olin ujo ja arka lapsi. Muutimme neljä kertaa ja ystävien hankkiminen oli aina työn takana ja joskus tunsin olevani yksin ilman parasta kaveria. Vanhempieni avioerokin rassasi.
Jos olette ehjä perhe ja molemmat vanhemmat lapsenne tukena niin uskoisin lapsenne sopeutuvan vielä tässävaiheessa muuttoon onnistuneesti. Useat muutot kuitenkin rassaavat lasta ja koulunkäynti voi kärsiä. Toki riippuu myös lapsenne luonteesta saako hyvin kavereita, vai onko arka lapsi.
Kun nyt muutatte katsokaa että muuttaisitte kotiin, josta tulisi koti. Mielestän iisompaan asuntoon ei kannata muuttaa, josta taas kohta olisitte muuttamassa pois.