Tarkoitan näitä kaikkia sääntöjä mitä esim Koirakuiskaajalla, Victorialla ja sillä Hännänheiluttajat häiskällä ja sillä suomalaisella Vilanderilla on. Vai onko se niin että tapauskohtaisesti toiseen käy toinen tapa jne?
Jos pennusta asti pentua on kohdelty tasapainoisesti eli vaadittu hyvää käytöstä, lenkkeilty ja leikitty sekä opetettu uusia asioita ehdollistamalla eikä koskaan ole reagoitu pennun komenteluyrityksiin, eikö silloin pentu ole löytänyt paikkansa laumasta eikä enää yritä nousta ylemmäs?
Jotenkin koomiselta tuntuu ohjeet ulosmeno järjestyksestä tai siitä missä kohtaa kuuluu lenkkillä kulkea. Turvallisuuden vuoksi pitää opettaa koira että pitää odottaa lupa tulla ulos ovesta, mutta onkohan tuolla mitään merkitystä johtamisen kanssa? Siis ihan oikeesti? Ja lenkillä kuljettaessa eikö se ole ihan sama missä kuljetaan kuhan kuuntelee omistajaa eikä vedä yhtään? Vetäminenkin on opittu juttu ja silloin pentuaikana ei ole omistaja muistanut tehdä hommia huolellisesti.
Ruokailujärjestys...no se opettaa koiralle itsehillintää. Ja jos koiran vaatimukseen saada ruokaa vastataan voi kyllä johtaa siihen että koira oppii siihen että voi vaatia asioita omistajalta. Itse kyllä noudatan ruokailujärjestystä ihan vain siksi että koiran on hyvä oppia odottamaan vuoroaan.
Hännänheiluttaja ja Cesar korostavat hihnaa ja miten koiran on tultava perässä ja omistaja kuljee ja koiran on tultava hihnan mukana. Vilanderilla taas oli se että hihna ei saa koskaan kiristyä omistajan toimesta vaan koiran toimesta ja silloin kielletään, Vilanderilla myös on suotavaa haistelu, cesarilla ei paitsi jos on arka koira. Vilanderilla myös koiran pitää kulkea edessä.
Ensimmäinen koirani oli sekarotuinen uros joka eli 15 vuotta. Muistan että ehkä pari kertaa sille piti sähähtää kun teki jotain luvatonta. Sillä oli aina ruokaa kupissa, menin aina tervehtimään ensimmäisenä koiraa, pyysin vielä hyppäämään vasten, annoin kiivetä syliin kun menin maahan istumaan. Lenkillä kulki fleksissä milloin edessä milloin takana (mutta aina vasenta reunaa). Enkä edes kouluttanut mitenkään, osasi istua ja mennä maahan ja kelliä. Ikinä se ei rähissyt toisille koirille, kiltti ja ihana koira, sen kanssa pysty kulkemaan missä vain. En tosin päästänyt sitä koskaan irti koska sillä oli erittäin voimakas riistavietti ja lähellä kulki iso maantie.
Nyt minulla on berninarttu joka on suurimmaksi osaksi irti ulkona. Kävelee perässä kun on outo maasto tai on väsynyt. Kävelee vierellä kun haluaa että teetätän toko-harjoituksia ja aina tulee vierelle kun tulee autoja, ihmisiä yms vastaan. Jos kävelee edellä niin vähän väliä kääntyy katsomaan että tulen mukana. En voi huomioida heti jälleen näkemisissä koska tuo sekoaa muuten täysin ja kiipeää seinille. Muuten on rauhallinen.
Jos pennusta asti pentua on kohdelty tasapainoisesti eli vaadittu hyvää käytöstä, lenkkeilty ja leikitty sekä opetettu uusia asioita ehdollistamalla eikä koskaan ole reagoitu pennun komenteluyrityksiin, eikö silloin pentu ole löytänyt paikkansa laumasta eikä enää yritä nousta ylemmäs?
Jotenkin koomiselta tuntuu ohjeet ulosmeno järjestyksestä tai siitä missä kohtaa kuuluu lenkkillä kulkea. Turvallisuuden vuoksi pitää opettaa koira että pitää odottaa lupa tulla ulos ovesta, mutta onkohan tuolla mitään merkitystä johtamisen kanssa? Siis ihan oikeesti? Ja lenkillä kuljettaessa eikö se ole ihan sama missä kuljetaan kuhan kuuntelee omistajaa eikä vedä yhtään? Vetäminenkin on opittu juttu ja silloin pentuaikana ei ole omistaja muistanut tehdä hommia huolellisesti.
Ruokailujärjestys...no se opettaa koiralle itsehillintää. Ja jos koiran vaatimukseen saada ruokaa vastataan voi kyllä johtaa siihen että koira oppii siihen että voi vaatia asioita omistajalta. Itse kyllä noudatan ruokailujärjestystä ihan vain siksi että koiran on hyvä oppia odottamaan vuoroaan.
Hännänheiluttaja ja Cesar korostavat hihnaa ja miten koiran on tultava perässä ja omistaja kuljee ja koiran on tultava hihnan mukana. Vilanderilla taas oli se että hihna ei saa koskaan kiristyä omistajan toimesta vaan koiran toimesta ja silloin kielletään, Vilanderilla myös on suotavaa haistelu, cesarilla ei paitsi jos on arka koira. Vilanderilla myös koiran pitää kulkea edessä.
Ensimmäinen koirani oli sekarotuinen uros joka eli 15 vuotta. Muistan että ehkä pari kertaa sille piti sähähtää kun teki jotain luvatonta. Sillä oli aina ruokaa kupissa, menin aina tervehtimään ensimmäisenä koiraa, pyysin vielä hyppäämään vasten, annoin kiivetä syliin kun menin maahan istumaan. Lenkillä kulki fleksissä milloin edessä milloin takana (mutta aina vasenta reunaa). Enkä edes kouluttanut mitenkään, osasi istua ja mennä maahan ja kelliä. Ikinä se ei rähissyt toisille koirille, kiltti ja ihana koira, sen kanssa pysty kulkemaan missä vain. En tosin päästänyt sitä koskaan irti koska sillä oli erittäin voimakas riistavietti ja lähellä kulki iso maantie.
Nyt minulla on berninarttu joka on suurimmaksi osaksi irti ulkona. Kävelee perässä kun on outo maasto tai on väsynyt. Kävelee vierellä kun haluaa että teetätän toko-harjoituksia ja aina tulee vierelle kun tulee autoja, ihmisiä yms vastaan. Jos kävelee edellä niin vähän väliä kääntyy katsomaan että tulen mukana. En voi huomioida heti jälleen näkemisissä koska tuo sekoaa muuten täysin ja kiipeää seinille. Muuten on rauhallinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kahden koiran kokemus ei vielä kovin hääppönen ole. Monet yksilöt on hyväluonteisia luonnostaan. Tunnen minäkin tosi mukavia koiria, joita ei omistajan mukaan ole ollenkaan koulutettu. Kuuntelen kyllä semmoisia kouluttajia, joilla on todella pitkä kokemus koirista. Että on tavattu muitakin kuin niitä kilttejä heiluhäntiä. Varmasti jotain tietävät asioista.
koirankouluttajat ole kehitetty juuri niitä varten jotka eivät ole koiriansa kouluttaneet kunnolla. Jos on maalaisjärkeä niin sillä säästää pitkän pennin. Uusavuttomuudesta taas sakotetaan. Ja se on oikein.
"Jos pennusta asti pentua on kohdelty tasapainoisesti eli vaadittu hyvää käytöstä, lenkkeilty ja leikitty sekä opetettu uusia asioita ehdollistamalla eikä koskaan ole reagoitu pennun komenteluyrityksiin, eikö silloin pentu ole löytänyt paikkansa laumasta eikä enää yritä nousta ylemmäs?"
Niin - JOS pennusta asti, mutta kun usein ei ole niin, ja kaikki mainitsemasi henkilöthän toimivatkin koirien parissa, joiden kohdalla noin ei ole tehty. Koirissa on myös yksilöllisiä eroja, ja mikä toimii yhden kohdalla, ei välttämättä toimi toisen... Minusta on ihan hyvä, että koiralla on säännöt miten toimia eri tilanteissa. Nuo kaikki missä kuljetaan ja kuka menee ensin ovista, ovat oikeastaan turvallisuuskysymyksiäkin. Nimittäin ainakaan kerrostalossa et voi tietää kuka tai mikä on rapussa ovesi takana kun oven aukaiset. On siis parempi että se olet sinä, joka tilanteet ensin kohtaa. Myös lenkillä kulman takaa voi pölähtää eteen äkkiarvaamatta vaikkapa aggressiivinen koira flexissä tai irtaallaan (kyllä - tätä tapahtuu, ja itsellenikin on tapahtunut monta, monta kertaa), joten parempi siis silloinkin, että sinä olet ensimmäisenä sen kohtaamassa.
Millanista muuten sen verran, että hän antaa koirien haistella ja myös kulkea välillä edelläänkin (ihan kaikkien koirien, ei pelkästään arkojen), mutta hänen mukaansa sen pitää tapahtua ihmisen päätöksestä, ei koiran (ihminen antaa luvan mennä edelle, tai haistella). Arkojen koirien kohdalla (jotka pelkäävät ympäristöään - autoja, kovia ääniä, ihmisten nopeaa liikettä jne.) hän antaa niiden mennä aluksi miten tykkäävät ja jopa flexissä, jos koira saa siitä lisää itsevarmuutta. Hän tavallaan kannustaa koiraa tutkimaan ympäristöään, ja vasta kun itseluottamus ja ihmiseen luottaminen on kohdillaan eikä koira enää pelkää asioita joita on pelännyt, aletaan opetella sääntöjä (missä kuljetaan ja miten).
Ihanteellinen olisi se maailma, jossa kaikki osaisivat toimia oikein jokaisen koiransa kanssa. Joidenkin kanssa pääsee muutenkin helpommalla kuin toisten.
Mielestäni parhaimmat kouluttajat muokkaavat opetusmetodejaan tapauskohtaisesti ja osaavat soveltaa tarvittaessa. Yhteen pieneen putkeen tuijottaminen tuskin on kovin hedelmällistä pitkässä juoksussa.
Musta tuntuu, että esim se koirakuiskaajan tapa opettaa kovat remmirähjät tms kävelemään tossa vierellä on ihan ookoo, koska se on tavallaan helpompi oikotie niille koiranomistajille joille 2 m remmissä kulkevan koiran hallinta remmi löysällä on liian suuri haaste. Tuntuu myös siltä, että monet muutkin vastaavat jutut ovat ongelmaomistajille helpompia hallita.
Jos ajatellaan vaikka ruokarutiineja, joissa vaaditaan tottista, on kyse ihan kasvattamisestakin. Johtajuus = kasvattamista. Eli ei riekuta, vaadita ja kiukutella tai hössätä hulluna. Samalla saa opetettua perusteitakin.
Kun suhde koiraan on kunnossa, on ihan se ja sama koska rapsutat, ruokit tai missä se kävelee milläkin järjestyksellä, nukkuu tai miten leikit, kunhan tilanne pysyy sillä tasolla, että se on oma valinta eikä koiran vaade - sitä kautta niitä ongelmia sitten voi tulla.
Koirat on erilaisia, niiden kasvattajat myös. Niin, siis omistajat, koska itse näen "johtamisen" kasvattamisena enkä minään sen kummallisempana. Eli omistaja asettaa rajat joiden sisällä eletään, kukin tyylillään ja haluamansa mukaan. Toisille koirille rajojen on kuitenkin oltava tiukempia ja kun tällainen koira ja löysä omistaja kohtaa...meillä on iso ongelma.
"Kun suhde koiraan on kunnossa, on ihan se ja sama koska rapsutat, ruokit tai missä se kävelee milläkin järjestyksellä, nukkuu tai miten leikit, kunhan tilanne pysyy sillä tasolla, että se on oma valinta eikä koiran vaade - sitä kautta niitä ongelmia sitten voi tulla."
Tuon oikeastaan se jonka haluan kuullakin. Haluaisin nimittäin olla tämän uusimman koiran kanssa samalla tavalla kuin entisenkin kanssa. Tässä toisessa vaan oli se, että tämä oli pirunmoinen komentelija heti 10 viikkosena, murisi ja komensi haukkumalla, ja hyökkäsi lasten kimppuun jos oli saanut luun. Tämän kanssa otettiin heti tarkat säännöt käyttöön että kunnioitus löytyy ja komennus loppuu. Pentua on ihan turha kieltää kun se ei tajua mitä se tarkoittaa, innostuu vaan lisää. Huomioimattomuudella sai käytöksen muuttumaan. Nyt hymyilyttää, oli tuo meidän neiti sillon niin ärhäkkä, nyt niin ihana lutunen...
Hah. Meillä oli kaksi pentua. kolmas ja neljäskin tuli. mut ensimmäinen, sekarotuinen oli ok ,(sakemanni collie , pystykorva,terrieri mix) kaikinpuolin :).
Sit tuli dobermanni. Pennusta. ei ollutkaan niin selkee homma. Pelkoagressiivinen. Sit tästä mixistä aika jätti 15vnä ja kotiin tuli belggari dobberin kaveriks. Se oli ok. Ei mitään ongelmia koskaan. Palkintoja satoi kuin paskaa pönttöön.
Sit tuli dobermanni, joka veti kaikista överit. Ihan hirvee ja nämä lapsuuden kodistani. Ite vartuin ja nää mun kanssa.
Sit tuli tanskis (rescue) mun omaan ensi kotiin ,ei mitään ongelmia vaikka se oli hakattu ,hylätty kylälle, 4 perheessä käyny rankkurin jälkeen, joissa (noissa perheissä oli ongelmia); oli ongelmia muiden koirien suhteen,veti 130 kg mukanaan. (Painan 55kg) ja kaikkee muuta kotona,ei päästäny lapsia ulos, puri paikkoja,näytteli hampaitaan. Muris omistajille.. Tuo koira tuli mulle,5 perhe, ja en KOSKAAN nähny siinä näitä puolia. IKINÄ. Oli niin valtavan sydämen omaava koira kuin olla ja voi. Alistuva. Itsevarma ja tilannetietoinen. Mitä tästä kaikesta voi päätellä ?
Sen että kun veljeni vei meidän lapsuudenkodin dobberit aikoinaan ulos, se ei antanut koirien mielentilalle valtaa. Vaan teki niinkuin Cesar Millan, vaikka siitä ei oltu edes kuultu :). Koirat totteli ok ja ei remmirähjänny, mut auta armias kun meidän mutsi vei ne ulos. Sieltä tuli itkun ja kolmannen maailmansodan kanssa mutsi takasin et "nostaakohan se nyt syytteeen kun koira kävi pölläyttäää talkkarin koiran, taikka naapurin mummon...." jne. Kyllä. Naapurin mummolta oli käsi paketissa 2kk. Kaikkineen ihosiirtoineen. (Tosin kyseessä oli se perus suomalainen mummo,jolle oli sanottu et älä lähesty koiraa, mutta joka sanoi; tuo koira ei mulle mitään tee ! Ja ojensi kätensä kohti.. ja that's it..." Ihmiset jotka taistelee kova luontoisen kanssa,(taikka sen pehmyt luontoisen kanssa) suosittelen vilpittömästi jättämään nakit ym kotiin. Ja kuuntelemaan cesar Millania. Muokatkaa jos tapa ei miellytä. Sisällyttäkää nakkeja sitten jos siltä tuntuu :).
Roduissa on eroja. Rodunomaisia tarpeita mistä Cesar Millankin puhuu, niissä on oltava tarkkana.
Mulla on nyt toinen tanskis ja sen kanssa samaan aikaan collie. erot on päätä huimaavat. Puhutaan sit pentuajasta tai murrosiästä taikka "kypsyydestä" :D....
Mitä mieltä olet, onko asenne ja oma mieli tärkeintä koiran kanssa ollessa? Itseä epäilyttää nuo tietyt säännöt mitä pitäisi noudattaa ja sitten olet koiran johtaja. Itsellä tosiaan ei ole ollut kuin nuo 2 koiraa omana, mutta siskoilla ollut 3 belggaria, hollanninpaimenkoira, sakemanni ja 2 tanskandoggia (toinen ihan pimee). Ja perheessä ollut kun olin pieni bernhardilainen, pari pystykorvaa, beagle, collie ja rotikka (jota en muista lainkaan). Itse olen enemmänkin ollut hevosten kanssa tekemisissä ja kouluttanut niitä (5 omaa ja hoitoheppoja).
Siskoni on kouluttanut koiria mielestäni turhan "kovalla" kädellä eikä yksikään ole kovinkaan lupsakka. Tottelevat kyllä siskoani joka välistä räyhää niille. Lapsuusajalta nuo koirat oli lempeitä ja aina irti, ei niitä mitenkään "koulutettu". Annettiin ruokaa ja ne kulkivat aina mukana eivätkä tehneet numeroa itsestään.
Näissä vahvemmissa roduissa tuli heti kättelyyn rinta äänen - energian kautta selväksi missä homma petti :). Suomalaiset kouluttajat ilman mitään koirapsygologian koulutusta (mikä on ihmispsygologiaa)
ei mahda
a) yhtään
b) mitään.
Nakkeineen ja räminä purkkeineen.