Niin. Tuntuu kuin olisin menettänyt tunteeni. Niin on tuntunut jo kovin kauan. En pysty itkemään. En pysty nauramaan, tai jos naurankin, en tunne oloani oikeasti iloiseksi. Tätä on kestänyt jo niin pitkään.
Kaikki alkoi yksi kesä taaksepäin. Aloin kärsiä unettomuudesta. Sain päähäni kaiken maailman ikäviä ja outoja tuntemuksia, ja ajan mittaan myös huomasin tunteiden heikentyvän. Olo alkoi myös mennä jotenkin oudon epäselväksi, alkoi tuntua oudolta, vajosin johonkin olotilaan, joka ei tuntunut normaalilta.
Tässä epäselvässä, tunneköyhässä tilassa olen nyt vielä toistaiseksi jaksanut taivaltaa. Entiset asiat, jotka ennen olivat mukavia, eivät enää tunnu miltään. Musiikki, joka ennen kuulosti niin kauniilta ja tuntui niin ihmeelliseltä, ei enää synnytä niitä hienoja tunteita niin kuin ennen.
Olen aikaisemmin pelännyt, että eihän minulla ole skitsofreniaa, kun tunteiden latistuminen kuuluu sen oireisiin. Nykyään sekin pelko on turtunut. Minusta myös todella tuntui silloin joskus, kun se olo oli niin outo ja hankalakin, että minulla varmaan on skitsofrenia. Mutta mitä tämä loppujen lopuksi onkaan, liekö siihen edes olemassa selvää vastausta.
Kaikki alkoi yksi kesä taaksepäin. Aloin kärsiä unettomuudesta. Sain päähäni kaiken maailman ikäviä ja outoja tuntemuksia, ja ajan mittaan myös huomasin tunteiden heikentyvän. Olo alkoi myös mennä jotenkin oudon epäselväksi, alkoi tuntua oudolta, vajosin johonkin olotilaan, joka ei tuntunut normaalilta.
Tässä epäselvässä, tunneköyhässä tilassa olen nyt vielä toistaiseksi jaksanut taivaltaa. Entiset asiat, jotka ennen olivat mukavia, eivät enää tunnu miltään. Musiikki, joka ennen kuulosti niin kauniilta ja tuntui niin ihmeelliseltä, ei enää synnytä niitä hienoja tunteita niin kuin ennen.
Olen aikaisemmin pelännyt, että eihän minulla ole skitsofreniaa, kun tunteiden latistuminen kuuluu sen oireisiin. Nykyään sekin pelko on turtunut. Minusta myös todella tuntui silloin joskus, kun se olo oli niin outo ja hankalakin, että minulla varmaan on skitsofrenia. Mutta mitä tämä loppujen lopuksi onkaan, liekö siihen edes olemassa selvää vastausta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä voi, vastauksena kysymykseesi. Mene psykiatrin puheille saadaksesi diagnoosin ammattilaiselta.
Oletko aloittanut psyykenlääkityksen, monilla niistä vaikkapa venlafaxiini on sellainen vaikutus et tunteet katoaa.
Depis tekee sitä myös mutta enemmän tuo lääkkeiden käyttö, ainakin itselläni siis.
Sitte on dissosiaatio ym. häiriöitä jotka lienevät aina traumaperäisiä joissa tulee täydellistä tunteettomuutta. Mutta se ei ole pitkäaikainen 'tila' vaan tulee ja menee.
Kesällä käytin 2kk ajan tolvon nimistä lääkettä, mutta olo pikemminkin hankaloitui kuin meni paremmaksi. Siksi lopetin sen. Muuten ei oikeastaan ole ollut lääkitystä. Että mitähän tässä sitten auttaa tehdä. Olen toki terapiassa käynyt siis jo 2011 syksystä, mutta en voi sanoa sen johtaneen mihinkään. Terapeuttiakin tuossa on vaihdettu, kun iän takia en saanut enää nuorisopsykiatrisella käydä. Aika ikävä ajatus sellanen, että loppu ikänsä saisi painia tämän kumman ja ilottoman ja hankalankin olon kanssa, miksi ihmeessä se ei helpota.
Masennus on nimenomaan tunne elämän sairautta. Hyvän kokemisen kyky katoaa. Ihmetyttää, että kerrot käyneesi toista vuotta terapiassa ja tätä asiaa ette ole käsitelleet?
Puhu terapeutillesi näistä kokemuksista. Lääkityksestäkin voi olla apua. Lääkehoidon tulisi olla juuri sinulle suunniteltua ja hoidossasi tulisi arvioida, onko aloitettu lääke sopiva ja onko siitä apua. Sekä lääkkeen teho että ikävät sivuvaikutukset ovat hyvin yksilöllisiä ja niitä on todella monia. Eri annostuksilla ja yhdistelmillä saadaan vielä lisää vaihtoehtoja.