KHO on kuluneella viikolla (3.12.) antanut mielenkiintoisen päätöksen, joka liittyy leskelle PK 3:1a.2:n mukaan kuuluvaan yhteisen asunnon hallintaoikeuteen tilanteessa, jossa leski oli muuttanut vanhainkotiin, ja asunto oli maistraatin suostumuksin myyty. Kun maistraatin hyväksyttäväksi esitettiin ositussopimuksen luonnos, jossa kauppahinta oli jaettu puoliksi, suorittamatta leskelle hyvitystä mainitun asunnon hallinnasta luopumisesta, maistraatti ei ositusta hyväksynyt, koska katsoi siinä annetun perillisille lahjan lesken puolelta, mikä lahja on holhoustoimilaissa kielletty.
KHO palautti asian maistraatille uudelleen käsiteltäväksi ja lausui perusteluissaa mm. seuraavaa:
"Holhoustoimesta annetun lain 35 §:n nojalla maistraatin on tullut A:n etua valvoessaan katsoa, ettei aiottu ositus ja perinnönjako tosiasiassa ole hänen etunsa vastainen, kun otetaan huomioon se, mitä lesken asumisen turvaamisesta säädetään perintökaaren 3 luvun 1 a §:n 2 momentissa.
Asiakirjojen mukaan puolisoiden aiemmin yhteisenä asuntona käytetty rakennus on kiinteistönkaupassa 28.9.2010 siirtynyt uudelle omistajalle. A oli jo tätä ennen muuttanut asumaan hoitokotiin. Näissä oloissa A:n asumisen turvaamiseen liittyvät seikat tai holhoustoimesta annetussa laissa tarkoitettu lahjoituskielto eivät anna perusteita pitää edunvalvojan lupahakemuksessa tarkoitettua ositusta ja perinnönjakoa A:n edun vastaisena. Tämän vuoksi on maistraatin ja hallinto-oikeuden päätökset kumottava ja asia palautettava Y:n maistraatin tilalle tulleelle Z:n maistraatille uudelleen käsiteltäväksi."
http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kho/vuosikirjat/2012/201203335
KHO palautti asian maistraatille uudelleen käsiteltäväksi ja lausui perusteluissaa mm. seuraavaa:
"Holhoustoimesta annetun lain 35 §:n nojalla maistraatin on tullut A:n etua valvoessaan katsoa, ettei aiottu ositus ja perinnönjako tosiasiassa ole hänen etunsa vastainen, kun otetaan huomioon se, mitä lesken asumisen turvaamisesta säädetään perintökaaren 3 luvun 1 a §:n 2 momentissa.
Asiakirjojen mukaan puolisoiden aiemmin yhteisenä asuntona käytetty rakennus on kiinteistönkaupassa 28.9.2010 siirtynyt uudelle omistajalle. A oli jo tätä ennen muuttanut asumaan hoitokotiin. Näissä oloissa A:n asumisen turvaamiseen liittyvät seikat tai holhoustoimesta annetussa laissa tarkoitettu lahjoituskielto eivät anna perusteita pitää edunvalvojan lupahakemuksessa tarkoitettua ositusta ja perinnönjakoa A:n edun vastaisena. Tämän vuoksi on maistraatin ja hallinto-oikeuden päätökset kumottava ja asia palautettava Y:n maistraatin tilalle tulleelle Z:n maistraatille uudelleen käsiteltäväksi."
http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kho/vuosikirjat/2012/201203335
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tulkitsenko oikein, että tässä tapauksessa asunnon myyminen ilman hallintaoikeuden menettämisestä tapahtuvaa hyvitystä oli kaikesta huolimatta lesken edun mukainen ratkaisu, ja siten hyväksyttävä?
Oikein tulkitset. Tai ainakaan ko. menettelyä ei pidetty lesken edun vastaisena.
(Leskellä siis oli edunvalvoja. Muutoinhan leski olisi itse voinut asiasta sopia.)
Mutta murentaako tämä vallinnutta käsitystä, että päämiehen omaisuuden lahjoittamiskielto on ehdoton. Omaisuuden lahjoittamisellehan ei lain mukaan edes voi hakea lupaa, koska omaisuutta ei saa lahjoittaa. Hallintaoikeudellahan on kuitenkin varallisuusarvo.
Jos oikeustoimen tekemättä jättäminen on päämiehen edun vastainen, on tietenkin tulkintakysymys. Mutta ahtaasi tulkiten, lahjoituskielto on olemassa.
>>Mutta murentaako tämä vallinnutta käsitystä, että päämiehen omaisuuden lahjoittamiskielto on ehdoton. Omaisuuden lahjoittamisellehan ei lain mukaan edes voi hakea lupaa, koska omaisuutta ei saa lahjoittaa. Hallintaoikeudellahan on kuitenkin varallisuusarvo.
Tosiaan mielenkiintoinen ratkaisu. Itse olisin kuitenkin kaivannut hieman parempia perusteluja.
Asunnon myynti sinänsä oli perusteltua ja selkeästi päämiehen edun mukaista, mutta mikä ratkaisi sen, ettei hallintaoikeudesta luopumisesta pitänyt maksaa osituksen ja perinnönjaon yhteydessä mitään korvausta? Jos siihen syynä oli tämänhetkinen alhainen korkotaso tai kiinteistöstä saatu melko pieni kauppahinta, niin mihin sitten pitää vetää raja? Entä jos kiinteistön kauppahinta olisikin ollut miljoona euroa ja korot olisivat 5%?
Vai oliko ratkaisevaa sittenkin se, ettei asuntoa ollut mahdollista vuokrata, koska se oli niin huonokuntoinen? Vuokratuottoonhan leskellä on tosiaan oikeus, vaikka senkin osalta on tehty mielenkiintoinen ratkaisu, johon tuossa KHO:n päätöksessä viitataankin (KKO:1993:64). Oikeuskirjallisuudessa on nimittäin selkeästi todettu leskellä olevan oikeus myös vuokrata tuo yhteinen koti ja nauttia vuokratuotto, mutta tuossa KKO:n ratkaisussa päädyttiin toisenlaiseen lopputulokseen. Lieneekö siinä vaikutusta ollut sillä, että leski oli ulkomaalainen, eikä enää asunut Suomessa eikä aikonut tänne palatakaan.
Mitä sitten korvauksen maksaminen hallintaoikeudesta luopumisesta olisi käytännössä tarkoittanut? Hallintaoikeuden arvo olisi voitu pääomittaa lesken iän mukaan ja korvaus olisi voitu laskea sen mukaisesti. Leski olisi kuitenkin joutunut maksamaan korvauksesta veroa, joten käteen olisi lopulta jäänyt melko pieni summa. Näin on kuitenkin käytännössä aiemmin menetelty tai asunnon myynnistä saadut varat on talletettu tilille, jonka korot on saanut leski.
Vastaavia tilanteita on varmasti tulossa maistraattien käsiteltäväksi jatkossakin, eikä tämä KHO:n ratkaisu välttämättä helpota niiden ratkaisemisessa.
mielenkiintoista on, että lesken kansalaisuus aiheuttaisi erilaisen ratkaisun tai asuinpaikka, esimerkiksi , miten kohdellaan ulkomailla asuvia Suomen kansalaisia
Kyseessä oli erikoistapaus jonka päätöstä ei voi noin vain yleistää koskemaan kaikkia vastaavia tapauksia.
Ulkomailla asuminen saattoi olla yksi monista kriteereistä kun on ratkaistu kokonaisuutta.
En usko että dementoituneen äitini hallinnassa olevaa omakotitaloa voisin tosta noin vain alkaa myymään tuon päätöksen perusteella.
No eipä äitini kyllä ole holhouksen allakaan vaikkei tästä maailmasta oikein enään ymmärräkkään, asiat hoituu ilman maistraattiakin.
Tässä myös mielestäni mielenkiintoinen ratkaisu ja oiva esimerkki siitä, kuinka suosimistarkoitus voi heittää häränpyllyä ja aiheuttaa suosittaville tarkoituksensa vastaisia seurauksia.
Lapset olivat lahjoitushetkellä niin nuoria, että heillä ei voinut olla käsitystä siitä, mitä kyseinen lahjoitus voi tuoda tullessaan. Puhumattakaan, että he olisivat jotenkin voineet taivutella isäänsä tai muuten vaikuttaa tämän lahjoitustahtoon.
http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2012/20120096