Voi kun

Mitä uskoo? Kyllä se päivä mullekin tulee, mutta joskus hyvää joutuu odottamaan pitempään.. En toivonut sinulta noin lannistavaa viestiä, se sai minut surulliseksi :(

Rakkauteni <3 kirjoitti:

Mitä uskoo? Kyllä se päivä mullekin tulee, mutta joskus hyvää joutuu odottamaan pitempään.. En toivonut sinulta noin lannistavaa viestiä, se sai minut surulliseksi :(

mutta sinä olet muka se kumppari joka odottaa jotain miestä? Olet kuitenkin varattu kumppari?

En tarkoittanut niin kirjoitti:

mutta sinä olet muka se kumppari joka odottaa jotain miestä? Olet kuitenkin varattu kumppari?

En ole varattu kumppari. Nokialaiset numeroa 39 ja isommat sellaiset tervetulleita myös mun luo pysyvämminkin..

Rakkauteni <3 kirjoitti:

En ole varattu kumppari. Nokialaiset numeroa 39 ja isommat sellaiset tervetulleita myös mun luo pysyvämminkin..

ne oli viimeks 38 kumpparit!

ristiin menee kirjoitti:

ne oli viimeks 38 kumpparit!

Miksi pitää vääristellä mun sanomisia? Voithan tarkistaa sen helposti eilisestä tekstistä.. Oon tosi surullinen tällaisista viesteistä, kun en mitään pahaa mieltä itse halua tuottaa.. Aloitukseni on vain yleistä rakastetun kaipuusta tullutta tekstiä.. Ei pitäis olla mitään pahaa kenellekään.

Niin... Mutta mistä hänet voi tunnistaa, että osaa tarttua hetkeen? Kun olen pari vuotta ollut sinkkuna ja oikeastaan tottunutkin jo tähän olotilaan, niin en oikein kykene sellaiseen perusflirttailuun enää, siis kykenen mutta en kykene.. Tiiätkö, kun ei ole kukaan sytyttänyt aikaisemminkaan, niin ei oikeastaan jaksa lähteä viemään juttua pitemmälle, jos heti tutustumishetkellä ei ole sellaista tunnetta, että tästä voi tulla jotain enemmänkin... Siis, kun ainahan ne rakkaustarinat ei silleen salamana tule taivaalta, että voi kestää pitempäänkin, ennen kuin tajuaa, että tuohan onkin hyvä tyyppi :D Siis tarkoitan nyt, että oonkohan just tuolla omalla asenteellani jo kulkenut onneni ohitse??

Rakkauteni <3 kirjoitti:

Niin... Mutta mistä hänet voi tunnistaa, että osaa tarttua hetkeen? Kun olen pari vuotta ollut sinkkuna ja oikeastaan tottunutkin jo tähän olotilaan, niin en oikein kykene sellaiseen perusflirttailuun enää, siis kykenen mutta en kykene.. Tiiätkö, kun ei ole kukaan sytyttänyt aikaisemminkaan, niin ei oikeastaan jaksa lähteä viemään juttua pitemmälle, jos heti tutustumishetkellä ei ole sellaista tunnetta, että tästä voi tulla jotain enemmänkin... Siis, kun ainahan ne rakkaustarinat ei silleen salamana tule taivaalta, että voi kestää pitempäänkin, ennen kuin tajuaa, että tuohan onkin hyvä tyyppi :D Siis tarkoitan nyt, että oonkohan just tuolla omalla asenteellani jo kulkenut onneni ohitse??

Kuulostaapa tutulta.
Olen kokenut miesten kanssa yhtä sun toista ja polttanut siipeni pahasti. Kerta kerran jälkeen sitä muuttuu koko ajan varovaisemmaksi ja välillä pelkään uskallanko heittäytyä siihen tunteeseen sitten kun oikeanlainen mies sattuu kävelemään vastaan..Samalla sitä muuttuu vaativammaksi - omaa peilikuvaa siinä vaiheessa katsottava, vika on siellä suurimmaksi osaksi kun tekee edes siitä mahdollisuudesta sitoutua niin pirullisen vaikeeta..

Arka nainen kirjoitti:

Kuulostaapa tutulta.
Olen kokenut miesten kanssa yhtä sun toista ja polttanut siipeni pahasti. Kerta kerran jälkeen sitä muuttuu koko ajan varovaisemmaksi ja välillä pelkään uskallanko heittäytyä siihen tunteeseen sitten kun oikeanlainen mies sattuu kävelemään vastaan..Samalla sitä muuttuu vaativammaksi - omaa peilikuvaa siinä vaiheessa katsottava, vika on siellä suurimmaksi osaksi kun tekee edes siitä mahdollisuudesta sitoutua niin pirullisen vaikeeta..

Mulla taas on ollu se, että en ole päässyt kenenkään kanssa samalle tasolle henkisesti, mikä onkin rasittanut, kun sitä syvempää tunnetta en ole koskaan kokenut ja siksi tavallaan jo luovuttanutkin, että voikohan sellaista koskaan edes tulla vastaan. Varsinkin, kun pääasiallisesti nytkin he, jotka minua jollain tasolla ovat yrittäneet, ovat olleet varattuja ja vain sen yhden asian perässä, niin mua ei ihan oikeasti enää kovin helpolla saa edes tutustumaan miehiin, kun ennakko-oletus on mulla jo tuo, että sitä ne vain on vailla. Olen kyllä valmis sitoutumaan, kunhan se sopiva henkilö vain tulee vastaan... Liekö jo tullut ja olen kävellyt ohitse.

Rakkauteni <3 kirjoitti:

Niin... Mutta mistä hänet voi tunnistaa, että osaa tarttua hetkeen? Kun olen pari vuotta ollut sinkkuna ja oikeastaan tottunutkin jo tähän olotilaan, niin en oikein kykene sellaiseen perusflirttailuun enää, siis kykenen mutta en kykene.. Tiiätkö, kun ei ole kukaan sytyttänyt aikaisemminkaan, niin ei oikeastaan jaksa lähteä viemään juttua pitemmälle, jos heti tutustumishetkellä ei ole sellaista tunnetta, että tästä voi tulla jotain enemmänkin... Siis, kun ainahan ne rakkaustarinat ei silleen salamana tule taivaalta, että voi kestää pitempäänkin, ennen kuin tajuaa, että tuohan onkin hyvä tyyppi :D Siis tarkoitan nyt, että oonkohan just tuolla omalla asenteellani jo kulkenut onneni ohitse??

Kyllä sinä tunnistat sitten:) Niin se vaan menee. Tietysti vaatii jommalta kummalta sen aloitteenkin sitten. Tuosta tahdosta sen verran, että itse joskus ajattelin paljon yhtä henkilöä kouluajoilta. Silloin olin liian arka ja toimin, tai ehkä me molemmat vähän hölmösti ja siitä ei mitään tullut. Vuosikausiin ei toisistamme tiedetty mitään. Ja yhtäkkiä (kun hän oli paljon ajatuksissani ollut) hän sitten ilmestyikin fb:n kautta, pyysi kaveriksi ja kohta jo tavattiin. Siitä kehittyi myös sitten suhde, joka tosin ei sitten ollutkaan elämänmittainen, mutta jotenkin tuntui ihmeelliseltä, miten voi niin tapahtua ihan kuin ajatuksen voimalla.

Jos... kirjoitti:

Kyllä sinä tunnistat sitten:) Niin se vaan menee. Tietysti vaatii jommalta kummalta sen aloitteenkin sitten. Tuosta tahdosta sen verran, että itse joskus ajattelin paljon yhtä henkilöä kouluajoilta. Silloin olin liian arka ja toimin, tai ehkä me molemmat vähän hölmösti ja siitä ei mitään tullut. Vuosikausiin ei toisistamme tiedetty mitään. Ja yhtäkkiä (kun hän oli paljon ajatuksissani ollut) hän sitten ilmestyikin fb:n kautta, pyysi kaveriksi ja kohta jo tavattiin. Siitä kehittyi myös sitten suhde, joka tosin ei sitten ollutkaan elämänmittainen, mutta jotenkin tuntui ihmeelliseltä, miten voi niin tapahtua ihan kuin ajatuksen voimalla.

Se oli varmasti mukava kokemus se suhde entiseen tuttuusi kouluajoilta tai ainakin sellaisen käsityksen sain, että mukava olisi ollut :) Sellaisia juttuja on kiva muistella! Mikähän siinä on, että silloin, kun itsestä tuntuu, että nyt tässä henkilössä ois jotain, miksi haluaisin häneen tutustua, niin sitten se vastapuoli ei haluakaan? Siis en ole koskaan mikään tyrkky, vaan teen todella harvoin aloitetta mihinkään suuntaan miesten suhteen, joten silloin kun aloitteen teen, niin aika tosissani olen kyllä. Nytkin pyysin yhtä mukavan oloista miestä fb-kaveriksi, mutta hän ei pyyntöä hyväksynyt :( En uskalla enää tehdä minkäänlaisia liikkeitä mihinkään suuntaan..

Rakkauteni <3 kirjoitti:

Se oli varmasti mukava kokemus se suhde entiseen tuttuusi kouluajoilta tai ainakin sellaisen käsityksen sain, että mukava olisi ollut :) Sellaisia juttuja on kiva muistella! Mikähän siinä on, että silloin, kun itsestä tuntuu, että nyt tässä henkilössä ois jotain, miksi haluaisin häneen tutustua, niin sitten se vastapuoli ei haluakaan? Siis en ole koskaan mikään tyrkky, vaan teen todella harvoin aloitetta mihinkään suuntaan miesten suhteen, joten silloin kun aloitteen teen, niin aika tosissani olen kyllä. Nytkin pyysin yhtä mukavan oloista miestä fb-kaveriksi, mutta hän ei pyyntöä hyväksynyt :( En uskalla enää tehdä minkäänlaisia liikkeitä mihinkään suuntaan..

Oli se mukava kokemus, vaikkei sitten loppujen lopuksi ehkä oltukaan tarpeeksi sopivat toisillemme.

Rakkauteni <3 kirjoitti:

Se oli varmasti mukava kokemus se suhde entiseen tuttuusi kouluajoilta tai ainakin sellaisen käsityksen sain, että mukava olisi ollut :) Sellaisia juttuja on kiva muistella! Mikähän siinä on, että silloin, kun itsestä tuntuu, että nyt tässä henkilössä ois jotain, miksi haluaisin häneen tutustua, niin sitten se vastapuoli ei haluakaan? Siis en ole koskaan mikään tyrkky, vaan teen todella harvoin aloitetta mihinkään suuntaan miesten suhteen, joten silloin kun aloitteen teen, niin aika tosissani olen kyllä. Nytkin pyysin yhtä mukavan oloista miestä fb-kaveriksi, mutta hän ei pyyntöä hyväksynyt :( En uskalla enää tehdä minkäänlaisia liikkeitä mihinkään suuntaan..

Olitko muuten tuttu tämän kanssa entuudestaan jota pyysit kaveriksi? Mulla on käynyt mielessä myös erään pyytäminen kveriksi, mutta kaikki ei välttämättä halua, jos ei ole ihan oikeasti tuttu. Sen takia meinaan, että parempi ensin yritää tutustua muuten.

Jos... kirjoitti:

Oli se mukava kokemus, vaikkei sitten loppujen lopuksi ehkä oltukaan tarpeeksi sopivat toisillemme.

Niin, ei se aina onnista... Mutta hyviä muistoja kuitenkin, se on pääasia ja että jokaisesta ihmissuhteesta aina oppii jotain uutta. Ehkä mun ei oo tarkoitus oppia enää, kun en sitä kumppania löydä itselleni. Valmis olisin jo taivaisiin lähtemään, niin tylsää tämä elämä on ilman aitoja ihmisiä ympärillä.

Jos.. kirjoitti:

Olitko muuten tuttu tämän kanssa entuudestaan jota pyysit kaveriksi? Mulla on käynyt mielessä myös erään pyytäminen kveriksi, mutta kaikki ei välttämättä halua, jos ei ole ihan oikeasti tuttu. Sen takia meinaan, että parempi ensin yritää tutustua muuten.

No silleen työn kautta olen hänet tavannut, mutta koska asun toisella paikkakunnalla, niin ne kontaktit jäi hyvin vähäisiksi, kun en kovin pitkään siinä työpaikassa ollut ja tuskin varmaan edes muistaa minua, mutta hän kuitenkin jäi minun mieleen..

Rakkauteni <3 kirjoitti:

No silleen työn kautta olen hänet tavannut, mutta koska asun toisella paikkakunnalla, niin ne kontaktit jäi hyvin vähäisiksi, kun en kovin pitkään siinä työpaikassa ollut ja tuskin varmaan edes muistaa minua, mutta hän kuitenkin jäi minun mieleen..

on fb ja kaikki. Laitat jokaiselle viestin jonka olet sinne haalinut "kaveriksi" kyllä joku antaa sullekin namia!! Sitävarten se fb on, yhteydenpitoa varten!!

Rakkauteni <3 kirjoitti:

No silleen työn kautta olen hänet tavannut, mutta koska asun toisella paikkakunnalla, niin ne kontaktit jäi hyvin vähäisiksi, kun en kovin pitkään siinä työpaikassa ollut ja tuskin varmaan edes muistaa minua, mutta hän kuitenkin jäi minun mieleen..

Harmi, ettei ole sitten pyyntöä hyväksynyt (vielä?) Sinuna ehkä lähettäisin viestin, että tulee asia selväksi. Tai niin ainakin tein itse yhdelle entiselle ihastukselle, jota tiesin etten enää näe, kuin ehkä sattumalta. Tunnustin hänelle ihastumiseni viestillä ja myöhemmin juteltiin myös puhelimitse, mutta hän olikin varattu ja asia jäi siihen.

Jos.. kirjoitti:

Harmi, ettei ole sitten pyyntöä hyväksynyt (vielä?) Sinuna ehkä lähettäisin viestin, että tulee asia selväksi. Tai niin ainakin tein itse yhdelle entiselle ihastukselle, jota tiesin etten enää näe, kuin ehkä sattumalta. Tunnustin hänelle ihastumiseni viestillä ja myöhemmin juteltiin myös puhelimitse, mutta hän olikin varattu ja asia jäi siihen.

Niin ehkä täytyy laittaa viesti, jotta hän ymmärtää, mistä yhteydestä minä häneen otin yhteyttä.. En varmaankaan jäänyt hänelle mieleen tai tosiaan vaatisi sen syvällisemmän tuntemisen, jotta voisi hyväksyä kaveriksi.. Tässä ei tosiaan varsinaista ihastumista mun puolelta ole tapahtunut, vaan haluaisin vilpittömästi tutustua häneen, mutta hän taitaa aika vähäsanainen olla :D Tai mistä minä tiedän, mutta haluaisin tutustua kuitenkin :)

Oi voi, ihan perusasioista sitä itse ainakin haaveilen. Kuitenkin ihminen on luotu toisen kanssa olemaan noin peruslähtökohdiltaan, niin kai se jonkinlaista perheenperustamisviettiä tms. sitten on. En tiedä, varmaan sekin on jollain tasolla jo luokiteltu epänormaaliksi, kun ilkeitä viestejä saan.. ?

Rakkauteni <3 kirjoitti:

Oi voi, ihan perusasioista sitä itse ainakin haaveilen. Kuitenkin ihminen on luotu toisen kanssa olemaan noin peruslähtökohdiltaan, niin kai se jonkinlaista perheenperustamisviettiä tms. sitten on. En tiedä, varmaan sekin on jollain tasolla jo luokiteltu epänormaaliksi, kun ilkeitä viestejä saan.. ?

nainen.
Niin tuo voi olla aivan totta mitä ajattelet.
Tämä on vain kapinen palsta ja ilkeistä viesteistä ei kannata välittää ja ohittaa ne aivan kokonaan. :)

Turhia kuvitteleva kirjoitti:

nainen.
Niin tuo voi olla aivan totta mitä ajattelet.
Tämä on vain kapinen palsta ja ilkeistä viesteistä ei kannata välittää ja ohittaa ne aivan kokonaan. :)

Joku on miinustanut kaikki minun viestit, vaikka ei edes tiedä, kuka olen. En ymmärrä tätä anonyymia vihaa, kun tämän pitäisi olla kaikille avoin paikka purkaa ajatuksiaan. Siis eihän viesteistä oo pakko tykätä, en sitä tarkoita, mutta miksi niinkin viatonta kuin omaa ikävää yritetään painaa alaspäin? Jollain on varmaan vielä surkeampi olo kuin mitä minulla.. Toivon hänenkin sielulleen rauhaa ja iloa.

Rakkauteni <3 kirjoitti:

Joku on miinustanut kaikki minun viestit, vaikka ei edes tiedä, kuka olen. En ymmärrä tätä anonyymia vihaa, kun tämän pitäisi olla kaikille avoin paikka purkaa ajatuksiaan. Siis eihän viesteistä oo pakko tykätä, en sitä tarkoita, mutta miksi niinkin viatonta kuin omaa ikävää yritetään painaa alaspäin? Jollain on varmaan vielä surkeampi olo kuin mitä minulla.. Toivon hänenkin sielulleen rauhaa ja iloa.

Samaa olen minäkin huomannut. Jokaisella kun on se oma ikävä ja tapauksensa jonka kanssa kamppailee taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus täällä että pitää sanoa aina jotakin ilkeää johonkin väliin/aloitukseen. Sinä itse parhaiten tiedät tunteesi,ikäväsi ja asiasi niin se on hyvä se ja toivottavasti kohteesikin.