Minulla on aivan älyttömän huono itsetunto, sillä minua kiusattiin koko ala-asteen ajan ja seiskalle mentäessä se vain paheni. Päälleni sylettiin, minua haukuttiin, syrjittiin, kampittiin, tönittiin, minusta puhuttiin paskaa ja perääni huudeltiin. Viime vuonna minulla oli kolme hyvää ystävää, mutta nykyään he ovat aivan kuin eri planeetalta. Kukaan heistä ei enää ole kanssani. Kun heillä on keskenään riitaa, aina joku heistä tulee kuitenkin valittamaan, kuinka ne muut ovat idiootteja, mutta kun he saavat sovittua, he eivät enää edes tervehdi minua. Olen tutustunut erääseen kehitysvammaiseen tyttöön, jota myöskin kiusataan. Hän on ihan mukava, mutta aivan erilainen, kuin minä. Haluaisin vanhat ystäväni takaisin (mikä ei tosin taida olla mahdollista).
Olen koittanut olla vahva, mutta se on ollut viime aikoina vaikeaa. Tuntuu, ettei kukaan välitä minusta. En saa mitään aikaiseksi ja koulussa menee huonosti. Saan vitosia ja kutosia kokeista, joten haaveet kuvataidelukiosta olen jo unohtanut.
Minulla on bulimia, joka on menossa aina vain huonompaan suuntaan. Aloin oksentamaan seiskalla, enkä voi enää lopettaa sitä. Pelkään lihomista aivan hirveästi. Kuraattori ja eräs opettajistani ovat halunneet puhua kanssani, mutta olen lähtenyt vain karkuun. En luota keneenkään tarpeeksi kertoakseni heille.
Kun ala-asteella minua kiusattiin, kerroin vanhemmilleni. He haukkuivat minut heikoksi, en olisi saanut heidän mielestään saanut välittää kiusaajista niin paljon. Muut sukulaisenikin ovat haukkuneet minua, mikä on laskenut itsetuntoani entisestään. Viiltelyn aloitin viidennellä. En enää uskalla mennä kauppaankaan, sillä pelkään maksaa ostokseni. En pysty syömään, yleensä päivässä syön n. 400-500 kalorin verran ja sekin tuntuu ihan liian isolta luvulta. Pelkään mennä terkkarille, sillä hän varmasti pitäisi minua hirveänä valaana. Minun pitäisi käydä vielä lääkärintarkastuksessa, jossa katsotaan ryhti, enkä todellakaan haluaisi mennä sinne..
En tiedä, mitä minun pitäisi tehdä, sillä todellakin haluaisin hyvän tulevaisuuden, mutta itsetuntoni on ihan nollassa, joten arkisetkaan asiat eivät suju. Eikä keskiarvollani pitkälle pötkitä.
Olen ihan lopussa, enkä todellakaan tiedä, kuinka kauan jaksan tätä.. Olen suunnitellut itsemurhaa jo pitemmän aikaa, mutta olen koittanut vielä uskoa, että onnistun sopimaan asiat ystävieni kanssa ja saan parannettua arvosanojani koulussa, mutta turha sellaiseen on uskoa, mitä ei onnistu saavuttamaan...
Olen koittanut olla vahva, mutta se on ollut viime aikoina vaikeaa. Tuntuu, ettei kukaan välitä minusta. En saa mitään aikaiseksi ja koulussa menee huonosti. Saan vitosia ja kutosia kokeista, joten haaveet kuvataidelukiosta olen jo unohtanut.
Minulla on bulimia, joka on menossa aina vain huonompaan suuntaan. Aloin oksentamaan seiskalla, enkä voi enää lopettaa sitä. Pelkään lihomista aivan hirveästi. Kuraattori ja eräs opettajistani ovat halunneet puhua kanssani, mutta olen lähtenyt vain karkuun. En luota keneenkään tarpeeksi kertoakseni heille.
Kun ala-asteella minua kiusattiin, kerroin vanhemmilleni. He haukkuivat minut heikoksi, en olisi saanut heidän mielestään saanut välittää kiusaajista niin paljon. Muut sukulaisenikin ovat haukkuneet minua, mikä on laskenut itsetuntoani entisestään. Viiltelyn aloitin viidennellä. En enää uskalla mennä kauppaankaan, sillä pelkään maksaa ostokseni. En pysty syömään, yleensä päivässä syön n. 400-500 kalorin verran ja sekin tuntuu ihan liian isolta luvulta. Pelkään mennä terkkarille, sillä hän varmasti pitäisi minua hirveänä valaana. Minun pitäisi käydä vielä lääkärintarkastuksessa, jossa katsotaan ryhti, enkä todellakaan haluaisi mennä sinne..
En tiedä, mitä minun pitäisi tehdä, sillä todellakin haluaisin hyvän tulevaisuuden, mutta itsetuntoni on ihan nollassa, joten arkisetkaan asiat eivät suju. Eikä keskiarvollani pitkälle pötkitä.
Olen ihan lopussa, enkä todellakaan tiedä, kuinka kauan jaksan tätä.. Olen suunnitellut itsemurhaa jo pitemmän aikaa, mutta olen koittanut vielä uskoa, että onnistun sopimaan asiat ystävieni kanssa ja saan parannettua arvosanojani koulussa, mutta turha sellaiseen on uskoa, mitä ei onnistu saavuttamaan...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nyt otat vain itseäsi niskasta kiinni, menet sanomaan kaiken tuon koulun terveydenhoitajalle, vaikka ei sitten päin naamaa vaan vaikka seinälle, mutta sun on tultava kuulluksi ja ymmärretyksi. Itse ymmärrän liiankin hyvin miltä tuo tuntuu.... voimia sulle ):
Terkkari tietää mun masennuksesta, se näki mun arvet, ku olin terkkarintarkastuksessa...
Kerros ny miltä Se viiltely tuntuu? sattuuko?