Hulluuttako vain...

Olen aina tullut hyvin toimeen päihteiden kanssa ja edelleenkin pidän niistä,elämä ollut ylä/alamäkeä.töitä olen aina tehnyt ja omaisuutta kertynyt jonkin verran,siltoja poltellut ja eroja on ollut useita,parikymppisenä oli pitempi sekakäyttö putki josta selvisin ja aloitin "kunnon elämän" nyt nelikymppisenä alkoi taas mennä lujaa,oikeastaan jo viitisen vuotta kestänyt,mulla on hyvä työ ja hoidan myös lapsiani,rakentelen,urheilen ja näennäisesti elän mallikelpoista elämää mutta kun tunnen olevani elämämäni kunnossa niin ryyppään,polttelen kukkaa otan vireeniä aina kun on kamaa tarjolla,kokaiinia tekis mieli kokeilla jos sais vaan,tätä saattaa kestää jonkun tovin mutta pidän huolen että töitäni ja lasten mulla ollessani en huumeiden kanssa värkkää,tosin iltaisin saatan viinipullollisen juoda.no,en kovin paljoa huonoa omaa tuntoa tästä kanna sillä hoidan asiani kohtuu mallikkaasti mutta toki kärsin huonommuutta jonkin verran,no,lampsin lääkäriin tässä vuosi sitten kun pysähdyin miettimään että mä mokaan aina ja saan asiat aika sotkuun monet erot,tuhannet suunnitelmat,yritykset ym...no,diagnoosi oli kaksisuuntainen mieliala häiriö,tämä tosin oli helpoitus sillä kaikkeen hulluun käytökseen löytyy selitys,nykyään harkitsen hieman tekemisiäni mutta täytyy sanoa vaikka olen nyt ollut pitempään selvinpäin niin en ala kiduttamaan itseäni vaan kun siltä tuntuu niin annan virran viedä ja palaan taas kun siltä tuntuu...tämä on sitä maanista menoa:D ja se masennus on vielä pahempi kun ei jaksa eikä pysty tekemään mitään,mutta toivoisin että joku hengenheimolainen löytyisi täältä koska kukaan muu ei ymmärrä tätä"sairauden laatua"