Olen "jo" 20-vuotias nuori nainen ja tuntuu että elämäni viimeiset 2 vuotta ovat menneet ihan hukkaan. En voi sanoa että olen ollut itseeni täysin tyytymätön, mutta ongelmani on se, että huomaamattani koitan "matkia" niitä ihmisiä, joita ehkä kadehdin jossain määrin. On kauheaa huomata itse tekevänsä tällaista koska kun olin nuorempi niin olin aina itse se kenestä otettii hiukan mallia ja tein, puhuin sekä pukeuduin kuin itse halusin. Nyt tuntuu ettei minusta enää löydy sitä omaa itseäni.
Tuttavapiirissäni on ainakin 2 ihmistä, joiden elämää haluaisin elää. En tunne heitä hyvin, vaan muutaman kerran olemme törmänneet yhteisten tuttumme kämpässä. Mutta toisen elämää olen seurannut netistä jo 5 vuotta. En siis joka ikinen päivä käy montaa kertaa katsomassa kuvia ja tekstejä, mutta pari kertaa viikossa suunnilleen. Kauheaa silti huomata miten huonolta oma elämäni tuntuu kun seuraan toisten elämää.
Kun juttelen ystävieni kanssa, toisinaan vastaan heille sillä tavalla kuin kuvittelisin esimerkiksi tämän toisen ihmisen vastaavan.
Mietittyäni hetken, kateellinen olen heidän sosiaaliudestaan ja hieman ulkonäöstäkin joissain kohdin Tuntuu myös että kaikki ihmiset pitävät näistä ihmisistä ja heillä on kavereita vaikka muille jakaa.
Itse en osaa tuntemattomille alkaa puhumaan tuosta vaan ja minulla on pari ystävää, tai oikeastaan vain kaveria, jotka eivät juurikaan ole kanssani samalla aaltopituudella. Aina kun näemme (harvoin), niin minä olen se kuunteleva osapuoli ja ainakin toinen kaveristani on sellainen että jos selitän jotain vähän vakampaakin juttua niin hän sivuuttaa sen kokonaan tai alkaa puhua päälle jostain ihan älyttömästä, vaikka kissastaan. Tuntuu aika pahalta, ja väillä ajattelen etten välittäisi nähdä heitä enää koskaan jos pois muuttaisin..
Kaipaisin enemmän tyttöpuolisia ystäviä, mutta mistä niitä saisi kun ei ole koulussa ja töitä ei ole.
Haluaisin myös muuttaa pois nykyiseltä paikkakunnaltani, joka on niin valitettavan pieni ja jossa kaikki tuntevat toisenta, että tiedän etten nykyiseltä paikkakunnaltani tule saamaan uusia hyviä ystäviä enkä edes kavereita.
Olen hukannut oman itseni ja haluaisin kovasti löytää taas omat juttuni ilman että miettisin muita ja miten muut käyttäytyvät ja puhuvat. Ennen olin todella sosiaalinen ja muutenkin tyytyväinen itseeni vaikka sillon esim. ulkonäköni oli hirveä (olin hieman ylipainoinen). Nyt kun ulkoisesti olen tyytyväinen niin sisältäni puuttuu kaikki sisältö.
Miten voisin alkaa elämään omaa elämääni? Miten te sosiaaliset tyypit hankitte ystäviä tai käyttäydytte kun kämppään tulee tuntemattomia ihmisiä tuttujenne seurassa? Miten saisin itseluottamusta olla ihan oma itseni..
Tuttavapiirissäni on ainakin 2 ihmistä, joiden elämää haluaisin elää. En tunne heitä hyvin, vaan muutaman kerran olemme törmänneet yhteisten tuttumme kämpässä. Mutta toisen elämää olen seurannut netistä jo 5 vuotta. En siis joka ikinen päivä käy montaa kertaa katsomassa kuvia ja tekstejä, mutta pari kertaa viikossa suunnilleen. Kauheaa silti huomata miten huonolta oma elämäni tuntuu kun seuraan toisten elämää.
Kun juttelen ystävieni kanssa, toisinaan vastaan heille sillä tavalla kuin kuvittelisin esimerkiksi tämän toisen ihmisen vastaavan.
Mietittyäni hetken, kateellinen olen heidän sosiaaliudestaan ja hieman ulkonäöstäkin joissain kohdin Tuntuu myös että kaikki ihmiset pitävät näistä ihmisistä ja heillä on kavereita vaikka muille jakaa.
Itse en osaa tuntemattomille alkaa puhumaan tuosta vaan ja minulla on pari ystävää, tai oikeastaan vain kaveria, jotka eivät juurikaan ole kanssani samalla aaltopituudella. Aina kun näemme (harvoin), niin minä olen se kuunteleva osapuoli ja ainakin toinen kaveristani on sellainen että jos selitän jotain vähän vakampaakin juttua niin hän sivuuttaa sen kokonaan tai alkaa puhua päälle jostain ihan älyttömästä, vaikka kissastaan. Tuntuu aika pahalta, ja väillä ajattelen etten välittäisi nähdä heitä enää koskaan jos pois muuttaisin..
Kaipaisin enemmän tyttöpuolisia ystäviä, mutta mistä niitä saisi kun ei ole koulussa ja töitä ei ole.
Haluaisin myös muuttaa pois nykyiseltä paikkakunnaltani, joka on niin valitettavan pieni ja jossa kaikki tuntevat toisenta, että tiedän etten nykyiseltä paikkakunnaltani tule saamaan uusia hyviä ystäviä enkä edes kavereita.
Olen hukannut oman itseni ja haluaisin kovasti löytää taas omat juttuni ilman että miettisin muita ja miten muut käyttäytyvät ja puhuvat. Ennen olin todella sosiaalinen ja muutenkin tyytyväinen itseeni vaikka sillon esim. ulkonäköni oli hirveä (olin hieman ylipainoinen). Nyt kun ulkoisesti olen tyytyväinen niin sisältäni puuttuu kaikki sisältö.
Miten voisin alkaa elämään omaa elämääni? Miten te sosiaaliset tyypit hankitte ystäviä tai käyttäydytte kun kämppään tulee tuntemattomia ihmisiä tuttujenne seurassa? Miten saisin itseluottamusta olla ihan oma itseni..
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.
29. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.
30. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä." -Jeesus
:)