Jos et olisi eilen ollut niin kiireisen ja kireän oloinen, niin olisin sanonut sulle jotenkin näin:
"Moikka! Hei kuule.... oisko sulla hetki aikaa?" kenties oisit vastannut "no on vaikka kaksi. Mitäs mielessä?" siinä oisin sitten hetken punastellut, ja nieleskellyt, miettinyt kuumeisesti miten sen sanon sulle (vaikka tosiasiassa oon sen miettinyt valmiiksi jo moneen kertaan), kunnes pakotan sanat ulos jossain epämääräisessä, ehkä tällaisessa järjestyksessä: "Nii siis tuota kun, mun on tehny mieli sanoa sulle jo pidempään jotain..." ....."niin?" Sydän tykyttäisi tässä vaiheessa aivan kuin olisi lentoon lähdössä, varoen katsoisin sua silmiin ja jatkaisin: "No kun mun pää on nykyisin hieman sekaisin, siis normaalia enemmän, enkä mä oikein tiedä mitä mun pitäisi tehdä, vai tehdäkö tai sanoako yhtään mitään. Joten ajattelin josko juttelu jonkun kanssa auttaisi."
sä saattaisit olla hieman hämmentyneen ja kysyvän näköinen, kunnes jatkaisin: "Ja sulle mä halusin tän kertoa, koska sä oot tainnut ne mun ajatukset ja tunteet sekoittaa..Oon siis pahoillani jos oon käyttäytynyt sua kohtaan jotenkin ailahtelevasti tai "omituisesti", mut se johtuu siitä, etten mä oikein tiedä miten päin mun pitäis olla sun lähellä..." Jos yhtään sua tunnen ja tiedän, niin tähän ehkä reagoisit katsomalla silmiin, sitten hymyilemällä ja lopuksi kääntäen katseen alaspäin jatkaen suloista, jotenkin veijarimaista hymyäsi. Hetken hiljaisuuden jälkeen vastaisit jotain, mutta sitä en halua kuvitella. Tai ainakaan kirjoittaa tähän. Haluan kuulla sen oikeasti ehkä jonain päivänä, oli se sitten millainen vastaus vain. Saisin ainakin puhemuurin murretuksi, jos ei muuta :)
"Moikka! Hei kuule.... oisko sulla hetki aikaa?" kenties oisit vastannut "no on vaikka kaksi. Mitäs mielessä?" siinä oisin sitten hetken punastellut, ja nieleskellyt, miettinyt kuumeisesti miten sen sanon sulle (vaikka tosiasiassa oon sen miettinyt valmiiksi jo moneen kertaan), kunnes pakotan sanat ulos jossain epämääräisessä, ehkä tällaisessa järjestyksessä: "Nii siis tuota kun, mun on tehny mieli sanoa sulle jo pidempään jotain..." ....."niin?" Sydän tykyttäisi tässä vaiheessa aivan kuin olisi lentoon lähdössä, varoen katsoisin sua silmiin ja jatkaisin: "No kun mun pää on nykyisin hieman sekaisin, siis normaalia enemmän, enkä mä oikein tiedä mitä mun pitäisi tehdä, vai tehdäkö tai sanoako yhtään mitään. Joten ajattelin josko juttelu jonkun kanssa auttaisi."
sä saattaisit olla hieman hämmentyneen ja kysyvän näköinen, kunnes jatkaisin: "Ja sulle mä halusin tän kertoa, koska sä oot tainnut ne mun ajatukset ja tunteet sekoittaa..Oon siis pahoillani jos oon käyttäytynyt sua kohtaan jotenkin ailahtelevasti tai "omituisesti", mut se johtuu siitä, etten mä oikein tiedä miten päin mun pitäis olla sun lähellä..." Jos yhtään sua tunnen ja tiedän, niin tähän ehkä reagoisit katsomalla silmiin, sitten hymyilemällä ja lopuksi kääntäen katseen alaspäin jatkaen suloista, jotenkin veijarimaista hymyäsi. Hetken hiljaisuuden jälkeen vastaisit jotain, mutta sitä en halua kuvitella. Tai ainakaan kirjoittaa tähän. Haluan kuulla sen oikeasti ehkä jonain päivänä, oli se sitten millainen vastaus vain. Saisin ainakin puhemuurin murretuksi, jos ei muuta :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sanoisin, että ota ihan relax, mun seurassa ei tarvi jännittää. Olen ihan tavallinen ihminen niin kuin sinäkin? Mitä sulle kuuluu, voisinko jollain tapaa helpottaa sun oloa? Kiva juttu, et noin kiva neito uskalsi avata suunsa minulle :)
...mukava ja imarreltu olotila valtaisi minut.