Tällä pastalla vanhoillilestadiolaiset muistavat mainita uskonsa olevan elävää sorttia. Miksi? Eikö pelkkä uskominen riitä? Vai onko se ylisana erotukseksi muihin?
Tiedän kyllä, että kaikenlaisiinjoukkojohdatuksiin kuuluu oma termistönsä ja iskusanat ja -lauseet. Maailmanhistoria on pullollaan sellaista. Sanat yhdistävät ja lujittavat me-henkeä.
Tiedän kyllä, että kaikenlaisiinjoukkojohdatuksiin kuuluu oma termistönsä ja iskusanat ja -lauseet. Maailmanhistoria on pullollaan sellaista. Sanat yhdistävät ja lujittavat me-henkeä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tämä johtuu siitä "vain me"-opsita, eli kaikki muut uskovaiset ovat epäuskoisia. Heidän juskonsa Jeesukseen ja sovitukseen ei ole "elävää", kuen vl-usko (heidän mielestään) on.
Siis kuollutta uskoa on vl-terminologian mukaan kaikki muut uskovaiset. Siinä selitys. Tosin se meidän muiden mielestä ei ole oikea selitys, mutta se sopii heille.
Ei vaan kysymys on Pyhästä Hengestä, joka tekee uskon eläväksi.
Se ei jää vain kuolleeseen uskomukseen, niin kuin johonkin ufoihin moni uskoo.
Uskovainen elää tästä uskosta.
Kysymys on ihan samasta asiassta. Usko on elävää, kun Pyhä Henki vaikuttaa sen. Mutta vl-liikkeessä se ei enää vaikuta, sen sijaan sanonta on jäänyt elämään.
Tätä elävää uskoa on todella joka paikassa, missä Pyhä Henki saa vaikuttaa, se ei ole sidottu vl-liikkeeseen, sillä "Henki liikkuu missä Hän tahtoo..."
Voidaan sanoa varmaankin myös "eläväksi tekevä usko".
Eli kun ihminen saa parannuksen armon, niin usko tekee Pyhän Hengen kautta hänet eläväksi eli hän syntyy uudelleen. Tämän jälkeen ihminen alaa elämään tästä uskosta ja se näkyy elämässä.
Kuitenkaan se usko ei myöskään ole kuollut uskomus kuten jo sanoinkin.
Vanhoillislestadiolainen parannus ei ole oikea eikä Jumalan edessä pätevä, sillä se ei aiheuta hengen hedelmänä asioiden korjaamista myös maallisen oikeuden edessä, vaan ainoastaan rikosten salaamisen ja uhrin vaientamisen!
Miten Raamatussa ilmenee tämä "parannuksen armon saaminen"? Siis noilla sanoilla. Vai onko tämäkin sitä yhteisöä koossapitävää liturgiaa?
Edelleen, ymmärtääkseni pelkkä usko riittää, ilman mitään keksittyjä lisukkeita.
RAamatussa ei puhuta parannuksen armoista mitään.
Sensijaan siellä kehoitetaan mm; tehkää parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois.
parannuksen armo tuli silloin kaikkien osaksi, kun Jeesus Golgatalla lunasti mailman syntivelan omalla verellään. ELi armo on tullut jo, ei sitä tarvi enää odottaa kenenkään osalle. Riittää että sen haluaa omistaa omalle kohdalleen, ja siihen tautiin on tuo Raamatun sana joka edellä on esillä.
miksi se on niin vaikeaa pysä siinä mitä on kirjoitettu ?
Usko ilman tekoja on kuollut, sanoo Jaakobin kirje. ELi jos tekoja ei ole, silloin on vahva syy epäillä että uskoakaan ei ole.
eikös tämä nyt ole ihan peruskoulutasoista raamatunoppia !
Teot ovat uskon seuraus, ei tekoja tehdä että pelastruttaisiin, vaan toisinpäin.
Jos ihminen sanoo minä uskon, ja jatkaa kaljan litkimisitä, niin mitä se sellainen usko on olevinaan ? ei yhtään mitään.
Juotavan aineen laadulla on uskon kanssa, jeesus ryyppäs viiniä, minä kaljaa, kolmas vettä, joku maitoa----
Ensinnäkin elävä usko syntyy silloin kun saarnataan Pyhänhengen vaikutuksesta syntein päästö ja toisaalta sitten eletään pyhänhengen antaman neuvon mukaisesti välttämällä syntiä ja kun syntiä tulee pyydetään ne anteeksi
Mutta kun ei ole olemassa kuin usko. Ihan pelkkä, puhdas usko. Ilman lisätarkenteita. Kaikki mikä ei ole sitä, ei ole uskoa. Joko uskoo tai ei usko.
Teillä lastadiolaisilla on ihan ikioma tapa määritellä usko. Raamatusta huolimatta. Tuo nimittäin kuullostaa jo lähinnä tieteelliseltä erittelyltä.
""Jos ihminen sanoo minä uskon, ja jatkaa kaljan litkimisitä, niin mitä se sellainen usko on olevinaan ? ei yhtään mitään. ""
Samaa olen sanonut seuroissa, että jos ihminen sanoo, että minä uskon, ja jatkaa tupakan vetämistä, niin mitä se sellainen usko on olevinaan ? ei yhtään mitään.
Jaakobin kirjeessä on näin;
Jaak. 2:26
Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.
Siis on kuollutta uskoa ja on elävää uskoa.
Vl-puhujat halventavat tuotakin siten, että esim. hyväntekeväisyys mitä pelastusarmeija ja muut tekevät on vl-puhujienmukaan teko oppia vaikka juuri he ovat luopuneet kaikesta omastaan ja omistautuneet toisten palveluun Kristus uskonsa takia eli vl-puhujat pilkkaavat itse Kirstusta.
VL- liikeessä ei edes omista heikoista huolehdita. Yhden sortin menestysteologiaa koko oppi.