Aggressiivinen amerikanakita

hyvä esimerkki kun koira ja ihminen eivät kohtaa. Nyt kun joulu on tulossa niin anna sille lahjakortti Vilanderille tai muulle ongelmakoirakouluttajalle. Tullevat tulevaisuudessa arvostamaan vihjettäsi lahjan muodossa. Tuolta voisit myöskin tulostaa muutaman kauniin kuvan: http://www.ukandspain.com/dangerous-dogs/ sekä näyttää heille.

Tilanteen ollessa tuo eikä mitään liioiteltua, niin voisit kyllä hyvin ottaa yhteyden kasvattajaan elleivät nämä ihmiset halua kuulla totuutta sinulta. Tuossa kohtia on kyllä jo oikeus ja moraalinen velvollisuus puuttua toisen asioihin.

Kasvattaja ja omistaja ovat paljon yhteydessä toisiinsa, miten saisin ilmaistua kasvatajalle huoleni, niin että hän ei sotkisi minua mukaan siihen että hän sanoisi koirasta faktat. Omistaja joka on yhteydessä kasvattajaan sanoo kyllä ihan rehellisesti mikä koirassa mättää.

Tuntuu että heillä ei vain ole kiinnostusta ja osaamista koiran auttamiseen. Se että koira on suljettuna suurimman osan ajasta eteiseen portin taa, lisää turhautumista ja aggressiota.
Koiran kanssa ei harjoiteta aktivointia ja lenkkejäki tehdään todennäköisesti
vaan nimellisesti.
Toinen oli jo valmis luovuttamaan koiran kanssa, mutta toinen halusi pitää perheenjäsenensä ja olihan rakissa vielä kiinni niin ja niin paljon rahaakin.
Tuntuu että raha nousi tuossa isoon osaan, vaikka penniäkään he eivät menettäisi sillä saisivat todennäköisesti kasvattajalta uuden pennun...
Mitä en todellakaan suosittelisi sillä lopputulos olisi todennäköisesti ihan sama.

Järkyttävää oli myös se miten vähän nämä omistajat tietävät ihan perusjutuista mitä pitäisi mielestäni jokaisen koiranomistajan tietää.
Elekieli ja rauhoittavat singaalit oli heille ihan uusi juttu ja he sitä minulle innoissaan kertoivat. Katsoin heitä epätoivoisena ajatellen että ei voi olla totta.
Ihan perusjututkin on hukassa ja omistajat ovat lisäksi erimieltä koiran komentamisesta. Toinen antaa periksi ja toinen yrittää vaatia, ja antaa välillä periksi.
Niin uhmakkaasti he sanoivat etteivät halua mitään kultaistanoutajaa joka tuijottaa herkeämättä ilmeellä, miten voin palvella.
Mutta sitä he olisivat todellakin tarvinneet.
Kyllä kultsistakin saa vihaisen, mutta todennäköisyys on huomattavsti pienempi kun vertaa vaikkapa tähän amerikanakitaan.

Mikään koira ei itsestään kasva yhteiskuntakelpoiseksi koirakansalaiseksi, vaan sen kanssa on tehtävä töitä, varsinkin isojen koirien kohdalla.
Eikä pieniäkään saa kasvatuksen suhteen jättää yhtään vähemmälle.
Minä en kehtaisi liikkua kyseisien aggressiivisen pennun kanssa missään julkisilla paikoilla, ja kohta se ei ole enää edes turvallistakaan.
Lenkillä hihnakäytös oli jotakin käsittämätöntä ja mielestäni tuohon ikään mennessä koiran pitäisi ruveta jo hallitsemaan hihnakäyttäytymistä.
Onneksi joku ihminen kysyi minulta koirani rotua ja sain oikaistua että koira on tuttavani ja merkiltää amerikanakita.
Luojan kiitos se ei ole minun koirani, eikä minun ole koskaan tarvinnut koirieni kanssa tuollaisessa tilanteessa ollakkaan.

Koiran pitäisi pian saada apua, mutta tuntuu että omistajat vähättelevät ongelmaa eivätkä tee asialle mitään. Se kuka koiran kanssa enemmän aikaa viettää on luovuttanut jo ajat sitten, eikä koira itsestään edisty, siitä tulee aina vain turhautuneempi ja vihaisempi.

Kirjoitin äsken pitkästi, mutta koko teksti katosi. Lisäilen vielä jos jotakin tulee mieleen. En voi edelleenkään kuin painottaa sitä miten huolissani tästä tilanteesta olen.
Entä jos koira pääsee joskus karkaamaan? Silloin soittaisin poliisit paikalle lopettamaan sen, en tahtoisi että se hyökkäsi kenenkään päälle. Itsestäni ei ole väliä vaikka se vähän taas maistelisi, mutta kohde voikin olla vanhus tai pikkulapsi ja silloin jälki on erittäin rumaa.
Vaikka en todellakaan toivo yhdellekkään eläimelle kuolemaa, mutta tuon kohdalla alan toivomaan että he saavat vielä syyn vielä koira mahdollisimman nopeasti piikille. Toinen ei ehdi eikä toinen enää edes halua onnistua koiran kanssa...

Tuskinpa saavat koirasta enää luotettavaa, koska jo tuohon pisteeseen tilanteen pääseminen/päästäminen on merkki siitä, että rahkeet eivät riitä. Vääränlainen koira vääränlaisilla ihmisillä. Paras ratkaisu olisi, jos saisivat koiran johonkin, jossa sitä todella osattaisiin käsitellä. Taitaa olla koiran ainoa toivo. Kyseessä on kuitenkin amerikanakita. Ei helppo, ei. Jos tilanne saa jatkaa pahenemistaan, niin kohta ei auta kuin piikki. Enkä todellakaan jaksa uskoa, että omistajat saavat enää ongelmaa hoidettua, koska selvästi ei rahkeet riitä. Kasvattaja saattaa ottaa koiran takaisin etsiäkseen sille uuden kodin, mutta ei hänellä ole mitään velvoitetta antaa uutta pentua, eikä rahoja tilalle. Tuo koira on pilattu ihan itse, omistajiensa toimesta. Toki moni kasvattaja ostaa koiran takaisin, mutta ihan vain siksi, että haluavat pelastaa koiran. Mitään velvoitetta siihen ei ole. KOira kun ei ole sairas taikka viallinen, vaan sen omistajat ovat.

Yhden tällaisen vuosikkaan olen saanut käsiini. Erona, että koira oli lähtökohtaisesti helpon rodun edustaja, ja taustalla pahoinpitelyt. Eli koira ei luottanut yhteenkään ihmiseen. Eikä ollut todellakaan mitenkään mukavaa se alkuaika. Koiralle oli pureminen luonnollinen ratkaisu ristiriitatilanteissa. SE hyökkäsi. KOiran yhteiskuntakelpoiseksi saaminen oli kyllä todella pitkäaikainen prosessi. Enkä enää sellaiseen ryhtyisi. Silloin oli mahdollisuus, mutta kokemuksesta opin sen, että tällainen koira vaatii omistajaltaan hyvin paljon. Eikä takuulla olisi onnistunut edellisessä kodissa.

Itsekkin olen koirieni kanssa "natsi". Säännöt on tiukat, ja niistä pidetään kiinni. Siltikin koirani suhtautuvat minuun hyvin kiintyneesti. Olen niille se ykkösihminen, jonka kanssa on aina kiva touhuta kaikenlaista. Eivät ne siitä kärsi, että elämässä on sääntöjä. Alkuajan jälkeen ei edes paljon kyseenalaisteta, niille on ihan selvää, että kyllä sieltä ovesta pääsee ulos ihan istumalla ja odottamallakin. Ja elämässä saa ruokaa riekkumattakin, ennen pitkää.

Heh, vaikka minä "natsi" koiralleni olikin, olin silti koiralle se ykkönen.
Metsässäkin minua silmä'iltiin herkeämättä etten vain karkaa ja jos hyppäsin puun tai kiven taa piiloon koira tuli vauhdilla etsimään,. Voi sitä riemua kun se taas minut näki, olinhan ollut pois sen näkökentästä ainakin 10 sekunttia :D

Käsittääkseni kasvattaja ei halua ottaa koiraa takaisin ja sanoi että omistajat on hulluja kun tahtoo vielä yrittää (muuta eikö tässäkohtaa vastuuta ole myös kasvattajalla sanoa ettei tästä mitään tule). Eilen juttelin taas tämän koiraihmisen kanssa.
Mihinkää sen suurempaan ei päädytty, mutta näin yleisellä tasolla juteltiin.
En usko todellakaan siihen että pelkästään syömällä ensin, kulkemalla ovista ensin yms.. saa tuohon hulluun enää mitään kontaktia.
Akita on vaativa rotu ja jo alusta saakka mietin riittävätkö heidän rahkeensa todella kouluttamaan sitä, ilmeisesti ei.

Itse tykkään kans touhuta hankalampien koirien kanssa, mutta tuo menee jo siihen pisteeseen etten halua edes yrittää. Neuvomaankaan en enää ryhdy.
Avokille tästä sanoin ja hän kysyi saako tuosta enää koiraa, olin toiveikas ja sanoin että kovalla, helvetin kovalla työllä, mikä aloitetaan mahdollisimman pian, voi koiran saada vielä pelastettua.

Paras tapa ehkäistä ongelmakäytöstä on toimia koiran kanssa niin että tuollaisia tilanteita ei pääse syntymään.
Valmiiksi olisi hyvä miettiä mikä on koiralle sallittua ja mikä ei. Eikä lennosta vaihtaa että ei tää ollutkaan hyvä juttu. Samalla jo ennen koiran tuloa olisi hyvä pariskunnan sopia yhteisistä säännöistä ja pitää niistä kiinni, koira ei hämmenny kun molemmat komentaa samalla tavalla.
Avokille tuosta sanoin ja toivottavasti hän ymmärsi että sitten keväällä kun uusi pentu tulee taloon, on todellakin linjan oltava yhtenäinen, vaikka minä päävastuun kouluttamisesta otankin.

Ja moni väittää, ettei koira ole ikinä luonnostaan aggressiivinen, vaan ainoastaa huonosti kohdeltuna.

Minä tekisin rikosilmoituksen tuollaisesta koirasta. Ei nyky-yhteiskuntaan tuollainen koira sovi. Jos koira on synnynnäisesti tuollainen, kenenkään ei tarvitse sitä kestää, vaan se joutaa piikille. Oma häpeänsä.

Ulkopuolinen voi tehdä nimettömän rikosilmoituksen (poliisit pitvät ilmoituksen tekijän nimen vaiti) ja pistää poliisit kyläilemään koiran omistajan luona. Toivottavasti koira näyttää kytille luonteensa ja saa määräyksin piikitettäväksi. Vastuullisena toimit ajoissa, ennen kuin jotain sattuu.

amAkitat ovat perusluonteeltaan ja koirataistelutaustaltaan melkoisia pommeja ja huonosti/olemattomasti kasvatettuina en yhtään ihmettele että koira on tuossa jamassa.
Olen tavannut aggressiivisen ja erittäin huonosti kasvatetun kultaisennoutajan, ilman siis väkivaltaisia kokemuksia.

Jokaisesta koirasta saa pipipään huonolla kasvatuksella, mutta taustalla on usein myös pelko ja/tai kiputiloja.
Mutta jos pelkotiloja ei ole ja kiputilatkin on selvitetty, ei vaihtoehtoja paljoa jää.
Onkohan koiran sisaruksetkin yhtä pipitäitä vai onko tämä ainoa?

Aloittaja on ihan aiheesta huolissaan.
Valitettava esimerkki siitä miten iso ja vaativa koira annetaan asiaa tuntemattomille -taas, ja enempiä seurauksia ei uskalla kuvitellakaan... Tyypillistä nykyajan käytöstä: kaikenlaista pitää shoppailla vaikkei ole pienintäkään ymmärrystä siihen liittyvästä vastuusta ja sitoutumisesta. Akitasta saa helposti agressiivisen, eikä kasvatajastakaan ole aina apua; inhottava tapaus.

Koira pois tuolta ennen kuin tulee pahempia vahinkoja.

Anteeksi nyt vaan mutta tuossa koirassa ei ole vikaa ja osaavan käsissä se olisi saatu koulutettua oikein .

Amerikanakita ottaa pomon paikan jos omistaja ei siihen kykene ja on heikko.
Kuten tässä tapauksessa on käynyt, kaikki on tehty väärin. Amerikanakitaa ei saa päästää siihen luuloon että se määrää, sen kanssa EI SAA TOIMIA EPÄJOHDONMUKAISESTI eikä arastellen eikä sitä saa alistaa vaan se tulee KOULUTTAA. Alistaminen on tyhmintä mitä taistelukoiran kanssa voi tehdä.

Ymmärrän täysin aloittajan huolen, . Amerikanakita kouluttamattomana on vaarallinen ja varsinkin osaamattomien käsissä. Jos aa on siinä käsityksessä että omistajat eivät hallitse tilanteita niin se kyllä häätää vierailijat_> älä koskaan kyläile taloudessa jossa on vartiokoira jota omistajat eivät hallitse !!!!

Koulutettukin amerikanakita on eläin ei mikään pehmolelu vaan tulinen taistelija ja näyttää pallin paikan vieraille jos omistaja ei ole ajantasalla. sitä ei saa jättää valvomatta/ eikä koskaan irti johan sen sanoo lakikin.

Mitä kyseiselle koiralle tapahtui ?
Rotu ei sovellu kaikille todellakaan, tässä tyyppi esimerkki ja näitä on monia sen takia näitä myydään juuri tuon ikäisinä kiertoon, että laittaa vihaksi. Miksi ihmiset ostaa koiran ja näin vaativan vaikka omat rahkeet ei kestä. ja moni amerikanakita on junnuna vaikea ja ne haastaa omistajaa ja siihen rulettiin ei saa lähteä mukaan, jos lähdet olet menettänyt kasvosi ja aa:sta tulee kunigas talossa, kertokaapa miksi tuon koiran pitäisi kunnioittaa perhettä jossa ollaan alistuvia koiraa kohtaan ? se kokee että hänen tulee olla boss kun ei noista muista siihen ole, ja täytyy sanoa että amerikanankita on niin älykäs että varmaan kohta valtaa jääkaapin, auton ja sängynkin, eipä ole uusi juttu sekään kun puhutaan vahvatahtoisista koirista joilla ei rajoja asetettu.
.

No huhhuh, löytyypä tuolta Amerikanakitalta temperamenttia - ehkä jopa liiaksi. Luulen kuitenkin kasvukipujen lääkityksestä huolimatta vaikuttavan asiaan enemmän tai vähemmän, vaikka pääsyy lienee kuitenkin se mitä monet muutkin ovat tässä jo tuoneet esille: johtajuusongelma.

Eräällä ystävälläni oli aikanaan sekarotuinen kovan metsästysvietin omaava, iso uroskoira joka muistuttaa tätä tapausta hyvinkin paljon. Koira sai käytännössä tehdä aivan mitä huvittaa, hyppiä sohvalla, vetää remmissä, tulla sänkyyn, eikä minkään eteen tarvinnut tehdä mitään - kaikki lankesi kuin sormia napsauttamalla. Itse hoidin kyseistä koiraa aika ajoin teini-ikäisenä, ja en kyllä unohda sitä kun ensimmäisen kerran vein sen ulos ja lenkin lähestyessä päätöstään, päätti roikkua kädessäni viimeiset sata metriä kotiovelle asti - ei tahtonut siis mennä takaisin sisälle kuten hyvin arvata saattaa. Jatkossa se ei minulle niin tehnyt, koska ei saanut tahtoaan läpi. Miksiköhän? Lopulta ystäväni joutui lopettamaan koiransa, enkä silloin ymmärtänyt mistä oli kyse, kun minun seurassani se käyttäytyi tätä ensimmäistä kertaa lukuun ottamatta erittäin hyvin. Nykyään kyllä ymmärrän.

Koiran kasvattaminenhan ei ole mitään tähtitiedettä vaan kärsivällisyyttä, tietynlaista pelottomuutta, hyvän suhteen luomista ja asennoitumista rodun ominaisuuksien mukaan. Otetaan tosissaan varoitukset siitä, mitä ongelmia epäjohdonmukaisuus voi tuoda tullessaan. Ei ole mitenkään tavatonta, että vaikkapa perheen kesken joku ei aina jaksa noudattaa sohvalla olemisen kieltoa ja päästää koiransa viekkuun vaikka muilta salaa, ja tämän toistuessa tarpeeksi mennään hämilleen ja pelästytään eräänä päivänä, kun koira näyttää hampaitansa ja murisee sitä komennettaessa. Kierre on valmis.

Itselläni on Akita.

voimakas tahtoinen koira vaatii osaavan käsittelyn pennusta saakka. osaavissa käsissä niistä tulee ne parhaat koirat. kyseisen yksilön kohdalla juna taisi mennä jo. väärä koira vääriin käsiin. harmi.

Olet itse tietämätön. Etkö niin viisaana koiraihmisenä tiedä mitä ovat alkukantaiset rodut ja jos omistaja sanoo ja ohjeistaa mitä et voivtehdä ja mitä voit niin miksi silti teet toisin . Outoa