Ruska ruska

Oot siis pois facesta. En löydä sua enää:(
Olisin vaan niin halunnut tietää että sulla on kaikki hyvin. Että olet olemassa. . Että on ihan hyvin asiat kuten uskonkin olevan.

Ja miks vai? En tiiä. Ei ole helppoja vastauksia. Ehkä vain tietääkseni. Ettet vihaa mua. Et merkitsin jotain. Et oisit ajatellut mua.

Tai vaan et tietäisin et oot täällä. Tähtien tällä puolen. Usko pois. Sekin riittäis. Semmoinen kivisydän kun sullakin on ettet halunnu mulle ees kertoo et kaikki hyvin vaikka tiesit et olin joskus todella huolissani. Sun täytyy olla jäätä. Kivikuorinen jäämöhkälemöykky. Ironista eikö?

Ja tämä tällainen häivähdys menneestä. Ehkä joku siitä taas muistutti. Paikasta joka edustaa jotain. Joka ei ollut sama mutta nimi yhdistyy nimeen. Jonkin hiukset edessäni olivat samanlaiset. Muiston häivähdys. Mieli on kummallinen.
Sinä se et suostu pysymään muistojen hautausmaalla.

Joskus vihasin sinua jo siitäkin syystä. Mut enää tosiaan tuo häivähdys. Ja pienen hetken muistan taas. Huomenna jo nauran tälle.

Niin tutulta kuullostaa tämän pakkasenpureman viesti. Huokaus...ja vielä kerran...Joskus sanoit että elämä ei ole mustavalkoista. Ei ole, onneksi.