Heippa.
Mieltäni painaa erittäin suuresti eräs asia.
Olimme avovaimoni kanssa iltaa istumassa, kunnes jotain tapahtui.
Hänen mukaan olen flirttaillut muiden naisten kanssa, mikä ei ole tapaistani.
Kaiken tämän jälkeen, joka itsenäisyyspäivää edelvätänä iltana tapahtui, avokilleni tuli mieleen että on puhunut minusta pahaa ja sanonut jollekin näin; "Markus ei oikeasti ole hänen lapsensa isä". Nimet ovat hieman tekaistuja, sillä en halua asiaa torilla kuuluttaa.
Hän kuitenkin kivenkovaa väittää, että olisi sanonut tämän pelkästä suuttumuksesta?
Tuo lause, saa minut romahtamaan ja nyt hän väittää ettei olisi niin sanonutkaan, vain että se oli unta missä näin olisi käynyt. Viisi minuuttia ennen minun reagtiota hän kuitenkin muisteli näin kaverilleni sanoneen.
Tässä nyt hieman suuremman luokan kyhmy otsassa mietin miten tämän asian kanssa oikein toimisi. Vaadinko isyystestin, mikä minusta tuntuisi tällä hetkellä oikealta, vai uskonko ja luotan avokkeeni sanaan. Luottamus tässä tilanteessa on ainakin mennyt, sillä omasta mielestäni en tehnyt muuta kuin puhunut pakkasesta helvetin pitkässä baari jonossa joka nyt vain sattui olemaan vastakkaista sukupuolta.
Olisi kiva kuulla muidenkin mielipiteitä asiasta, sillä avoke haluaa pitää tämän meidän välisenä asiana, joka myöskin herättää jo itsessään hämmennystä.
Mieltäni painaa erittäin suuresti eräs asia.
Olimme avovaimoni kanssa iltaa istumassa, kunnes jotain tapahtui.
Hänen mukaan olen flirttaillut muiden naisten kanssa, mikä ei ole tapaistani.
Kaiken tämän jälkeen, joka itsenäisyyspäivää edelvätänä iltana tapahtui, avokilleni tuli mieleen että on puhunut minusta pahaa ja sanonut jollekin näin; "Markus ei oikeasti ole hänen lapsensa isä". Nimet ovat hieman tekaistuja, sillä en halua asiaa torilla kuuluttaa.
Hän kuitenkin kivenkovaa väittää, että olisi sanonut tämän pelkästä suuttumuksesta?
Tuo lause, saa minut romahtamaan ja nyt hän väittää ettei olisi niin sanonutkaan, vain että se oli unta missä näin olisi käynyt. Viisi minuuttia ennen minun reagtiota hän kuitenkin muisteli näin kaverilleni sanoneen.
Tässä nyt hieman suuremman luokan kyhmy otsassa mietin miten tämän asian kanssa oikein toimisi. Vaadinko isyystestin, mikä minusta tuntuisi tällä hetkellä oikealta, vai uskonko ja luotan avokkeeni sanaan. Luottamus tässä tilanteessa on ainakin mennyt, sillä omasta mielestäni en tehnyt muuta kuin puhunut pakkasesta helvetin pitkässä baari jonossa joka nyt vain sattui olemaan vastakkaista sukupuolta.
Olisi kiva kuulla muidenkin mielipiteitä asiasta, sillä avoke haluaa pitää tämän meidän välisenä asiana, joka myöskin herättää jo itsessään hämmennystä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Et siis ole lapsen äidin kanssa naimisissa, eikö asia ole yksi ja sama?
Jos asia vaivaa ja siitä kuitenkin ritaa pukkaa joka päivälle, vaadit tietysti isyystestin, ja jos se on positiivinen niin sitten et enää koskaan ota asiaa puheeksi .
Sitten menette myös perheterapiaan mustasukkaisuuden takia jos teillä enää kummalakaan on halua yhteiselämäänne perheenä jatkaa.
Työ ootte vielä keskenkasvuisia. Kun nyt olette lapsen tehtailleet niin laitatte sen edun sijalle yksi. Mustasukkaisuus ja parisuhdepelit eivät kuulu lapsiperheeseen. Jos annatte niiden vallita, voitte olla pian otsikoissa, kuten muut viimeaikaiset "nuhteeton isä murhasi perheen ja itsensä, ei selitystä". Miehet on arvaamattomia ja kannattaa harkita, mitä niiden kanssa touhuaa.
Juopotelkaa vähemmän, niin parisuhde paranee.
Tee isyystesti, niin ei tarvitse enää hajottaa omaa päätä asialla. Sen tuloksen jälkeen voit sitten vapautuneesti miettiä, voiko kadotettua luottamusta saada enää takaisin.