Taas lähestyy se aika, jolloin ruvetaan keskustelemaan sanan "olympia" ääntämisestä. Närkästyneet kansalaiset paheksuvat niitä, jotka sanovat "olumpia" ja vaativat sanaan suomen kielen vastaisesti y-äännettä, mutta toisaalta monissa muissa kielissä y:n tilalla on i-äänne.
KYSYMYS: Missä muissa kielissä kuin ruotsissa ja ranskassa (ja suomessa) sanotaan selvästi y:tä käyttäen "olympia"?
KYSYMYS: Missä muissa kielissä kuin ruotsissa ja ranskassa (ja suomessa) sanotaan selvästi y:tä käyttäen "olympia"?
Vastaukset 7
Vanhimmat
... ei äännetä y-äännettä, vaan kyseisessä sanassa ns. nasaalinen ä-äänne. (Foneettista tarkekirjoitusta ei taida saada tähän esiin.)
On totta, että keskustelu olympian ääntämisestä on ikuisuuskysymys. Ongelma on, että y-äännettä edellytettäessä vaaditaan ääntämään yhdistelmä, joka on suomen kielen järjestelmän vastainen ja vaikeasti äännettävä. Sinänsä on erikoista, että sanan ei ole annettu tässä suhteessa sopeutua suomen kieleen, jolloin se voitaisiin sekä kirjoittaa että ääntää u-kirjaimella/äänteellä.
En näe mitään muita perusteita edellyttää äännettäväksi y-äännettä kuin periaatteen, että suomen kieltä pitäisi muka aina ääntää kuten sitä kirjoitetaan - tämähän ei tarkkaan ottaen aina pidä paikkaansa ja periaatteen tinkimätön noudattaminen johtaa ristiriitoihin, kuten tässä. Lainasanan kirjoitusasua ei ole haluttu muuttaa, mutta vaaditaan kirjoitusasun mukaista ääntämistä.
O-lympiasta tulee mieleeni Paavo Noponen, joka on jaksanut jankuttaa tuosta fiinistä ääntämyksestä. Onkohan Paavo käynyt neuvomassa englantilaisia (olimpik geimz), italialaisia (olimpiko), ranskalaisia (oläämpik tai jotain sinne päin) ynnä muita samasta yy-muodosta?
Olen ryhtynyt tässäkin asiassa äärijuntiksi ja lausun nykyään huolellisesti "olumppijalaesset".
TV1:n maanantain Kotikatsomossa tuli uusinta 22 vuoden takaa – Juhani Peltosen Elmo-romaanin pohjalta tehty samanniminen TV-elokuva.
Sulevi Peltolan vähäeleisenupean pääosan ohella jaksoin viehättyä Heikki Kinnusen ja Pekka Autiovuoren roolittamista urheiluselostajista, jotka matkivat onnistuneesti urheiluselostajien maneereja ja kökköjä kielikuvia. Joskus oli selostajakollegan otettava ohjat käsiinsä ja tukittava Paavon suu, jotta kilpailun ratkaisu ei menisi ohi korvien.
Paavo Noposen kieli eksyi tunnetusti harhapoluille silloin, kun päästiin hänelle rakkaisiin Koillismaan maisemiin tai käsiteltiin sikäläisiä urheilijoita. Kaunosanojen litaniat eivät tahtoneet ottaa loppuakseen miehen maalaillessa kuulijan korviin Kuusamoa silloinkin, kun olisi pitänyt selostaa kilpailutapahtumia.
Pohjoisen poikia oli hiihtäjä Pertti Teurajärvikin (olympia-viestikultaa 1976!). Paavo Noposen suulla kuvattuna "vankka, kälseä luumies – kumaraharteinen, kuivankälpäkkä..."
Elmo taisi tulla Radioteatterin kuunnelmanakin taas kerran tässä ihan hiljattain. Ylipääselostaja Immmoa esitti siinä Kauko Helovirta ja pääselostaja Lylyä Jarno Hiilloskorpi. Jos olivat Heikki Kinnusen ja Pekka Autiovuoren vastaavat roolihahmot Kotikatsomossa melleviä, niin vähintään samaa tasoa olivat Radioteatterin veteraanien suoritukset!
Kirjoitin lisäyksen väärän kappaleen perään, SORRY! Piti mennä tähän tapaan:
...
Sulevi Peltolan vähäeleisenupean pääosan ohella jaksoin viehättyä Heikki Kinnusen ja Pekka Autiovuoren roolittamista urheiluselostajista, jotka matkivat onnistuneesti urheiluselostajien maneereja ja kökköjä kielikuvia.
Paavo Noposen kieli eksyi tunnetusti harhapoluille silloin, kun päästiin hänelle rakkaisiin Koillismaan maisemiin tai käsiteltiin sikäläisiä urheilijoita. Kaunosanojen litaniat eivät tahtoneet ottaa loppuakseen miehen maalaillessa kuulijan korviin Kuusamoa silloinkin, kun olisi pitänyt selostaa kilpailutapahtumia. Joskus oli selostajakollegan otettava ohjat käsiinsä ja tukittava Paavon suu, jotta kilpailun ratkaisu ei menisi ohi korvien.
>Paavo Noposen kieli eksyi tunnetusti
>harhapoluille silloin, kun päästiin hänelle
>rakkaisiin Koillismaan maisemiin tai käsiteltiin
>sikäläisiä urheilijoita. Kaunosanojen litaniat
>eivät tahtoneet ottaa loppuakseen miehen
>maalaillessa kuulijan korviin Kuusamoa
>silloinkin, kun olisi pitänyt selostaa
>kilpailutapahtumia.
Noponen tunnetaankin suuresta rakkaudesta kaunista kieltämme kohtaan: "Vihreä luonnonsuojeluaate on valttia nykyisin. Saisi sen ohessa kielensuojelukin kipakoitua. Ja varjeltua vanhat murteet. Ettei maailman kaunein kieli, suomen kieli, vajoaisi yhä syvemmälle hetteikköön siten kuin Pekka Sauri sen kokee: "Kirjoitettuna näyttää piikkilankatehtaan tavaranäytteeltä ja puhuttuna kuulostaa siltä kuin räkättirastasta työnnettäisiin WC-harjalla kranaatinheittimen putken läpi." Minkä varmistukseksi Pekka Sauri itse paukauttaa puhujan paikalta Vihreän liiton vaalikokousmonologinsa lopuksi: 'Kiitti.'
"
Näin pohtii Noponen ruralikersantti T. J. A. Heikkilä juniorin suulla ja antaa sankarinsa jatkaa:
"Kun minä hehkutan suomalaisessa suviyössä riippakoivun alla rakkauteni tuoretta tilaa fennomaanisen loitsun maagisella poljennolla, niin siinä kyllä räkättirastas kuolee sukupuuttoon suorin koivin, ranska putoaa kerralla raihnaiseksi ja vähän vanhempikin señora unohtaa äidillisyyden äkkiä."
Hieman jälempänä hän harmittelee vielä:
"Tytöillä yhä vain yleistyy viheliäinen viilatun terävä ässävika. Helsingin malliin. Leuka edessä longotellen. Kiihtyvä kiire on anglismilla sekaan. "Ou nou mikä bodi!" Surkea puhetaantuma takoo kypsääkin ikää. Isot ihmiset sullovat lastentarhaa lauseparsiin. Kiitti, moikka, vautsi ja heippa kiduttavat kielen palvojaa. Jonka tärykalvoa jo vanhastaan särkee Pelkraat, perikansallinen. Kun sointuvan lumoavina ovat otettavissa tilalle Belgrad ja kauniit bee, gee ja dee. Tohtoritasonkin puheenvuoroissa puistattaa tiheästi toistuva tolkutus siis, ninku, tota, hei. Hei nimenomaan lauseen lopussa, hei."
Nämä lainaukset ovat peräisin Paavo Noposen kirjasta "Ylhäisyys ratsastaa urheilukouluun" (1992).
Paavo Noponen pohtii myös sinuttelun oikeutusta; kokonainen luku on otsikoitu "Lentoemäntä sinuttelee, lopulta myös minä"...
Siinäpä kirja, jonka lukemista voin lämpimästi suositella!
:o)
Paavo Noposen tuotanto:
Televisio - uusi perheenjäsen 1960
Uljaat mäkikotkamme (Pekka Tiilikaisen kanssa) 1967
Susi-Kalle Koillismaa 1971
Naurukisat 1972
Pekka Tiilikainen, pääselostaja 1987
Ylhäisyys ratsastaa Urheilukouluun 1992
Paavon parhaat 1994
Paavon vieläkin paremmat 1995
sekä tekstit teoksiin
Taivainen Suomi
Valon ja värien Suomi
Suomi - värien ja lumen maa
Vaeltajan Lappi
Välkkyvien vesien Suomi
http://www.reinorinne.com/omistukset/noponen.html