Tulipa tässä mieleeni, että miten perinnönjako menee tälläisessa tilanteessa kun avioparista toinen on omistanut omakotitalon ja liikekiinteistön jo ennen avioliittoa. Avioehtoa ei tehty. Toinen puolisoista ei omista mitään. Kummallakin on lapsia edellisistä liitoista, mutta ei yhteisiä lapsia.
Miten siis käy, jos tämä kuolee, jonka nimissä kaikki omaisuus on? Ilmeisesti leski ja rintaperilliset perii 50% ja 50%?
No entäs jos toinen kuolee (joka ei ennen avioliittoa omistanut mitään) ???
Varakkaampi osapuoli ei siis halua, että toisen lapset pääsevät käsiksi siihen omaisuuteen jonka on ennen avioliittoa hankkinut.
Olispas sekavasti kysytty, mutta toivottavasti joku ymmärtää tilanteen?
Miten siis käy, jos tämä kuolee, jonka nimissä kaikki omaisuus on? Ilmeisesti leski ja rintaperilliset perii 50% ja 50%?
No entäs jos toinen kuolee (joka ei ennen avioliittoa omistanut mitään) ???
Varakkaampi osapuoli ei siis halua, että toisen lapset pääsevät käsiksi siihen omaisuuteen jonka on ennen avioliittoa hankkinut.
Olispas sekavasti kysytty, mutta toivottavasti joku ymmärtää tilanteen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kummankin puolison perivät vain hänen omat lapsensa. Leski ei peri mitään, jos vainajalla on lapsia. Sen sijaan leski voi saada tasinkoa osituksessa.
Avioliiton myötä kumpikin puoliso saa avio-oikeuden kaikkeen toisen puolison omaisuuteen. Merkitystä ei ole sillä, milloin omaisuus on saatu tai ansaittu (ennen tai jälkeen avioliiton solmimisen) tai onko se saatu perintönä vai säästetty palkkatuloista.
Jos haluaa, että omat lapset saavat kaiken omaisuuden, tulee tehdä avioehtosopimus. Silloin ei omaisuutta siirry osituksessa puolisolta toiselle.
Täydennänpä hieman:
>>Miten siis käy, jos tämä kuolee, jonka nimissä kaikki omaisuus on? Ilmeisesti leski ja rintaperilliset perii 50% ja 50%?>No entäs jos toinen kuolee (joka ei ennen avioliittoa omistanut mitään) ???
Tuota osituksen sovittelua on vähän turha mainostaa. Se on nimittäin äärimmäisen harvinaista ja edellyttää sitä, että ositus johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen tai että toinen saisi osituksessa perusteettomasti taloudellista etua. Kyseessä olevassa tilanteessa sovittelu saattaisi tulla kyseeseen vain jos avioliitto on kestänyt hyvin lyhyen aikaa (viittä vuotta on pidetty käytännössä rajana). Eli kuten jo sainoin, jos haluaa varmistaa omaisuuden menevän vain omille lapsille, pitää tehdä avioehtosopimus. Se ei vaikuta lesken oikeuteen pitää yhteinen koti jakamattomana hallussaan puolison kuoltua.
Omaisuuttaan voi myös lapsilleen (tai muulle taholle) lahjoittaa (lahjavero) tai myydä niin, että hinta on vähintään 75% käyvästä hinnasta. Jos myy halvemmalla, erotuksesta saaja maksaa lahjaveroa. Lahjaveroa joutuu valitettavasti maksamaan pienemmästä summasta kuin perintöveroa. Lahjoituksissa kannattaa olla tarkka, ettei kohtuuttomasti suosi vain yhtä rintaperillistään muiden kustannuksella, muuten aikanaan perinnönjaosta voi tulla hankala. Kiinteistöä tai asuntoa, jossa aviopuolisot asuvat, ei toinen voi kuitenkaan myydä/lahjoittaa ilman toisenkin suostumusta.