Haluaisin aktiivisen koiran, jonka kanssa voi harrastaa melkein mitä vain (ei tarvitse olla pk-rotu kuitenkaan), mutta mikään tykki sen ei tarvitse eikä mielellään pitäisikään olla. Koiran tulisi suhtautua luonnostaan ystävällisesti ja avoimesti asioihin (tämä kyllä riippuu myös yksilöstä ja koulutuksesta). En halua vahtivaa, suojelevaa, epäluuloista tai kovin terävää koiraa, mutta tietty pidättyväisyys olisi ihan mieluista. Haluan että koira on suhteellisen helposti peruskoulutettavissa ja että sen lauma- ja ohjaajasidonnaisuus mahdollistaa helpon irtipidon pitkillä metsälenkeillä. Riistavietti pitäisi myös olla matala, tai se pitää olla synnynnäisesti helpommin kontrolloitavissa, kuten ehkä kanakoirilla(?). Varsinaista seurakoiraa tai mitään sohvaperunaa en ole hakemassa. Sään- ja talvenkestävyys on myös tarpeen.
Ehdotuksia?
Ehdotuksia?
Vastaukset 30
Vanhimmat
pystykorva?
Pystykorva sopisi kyllä täyttämään haluamani "eräkoiran" paikan, mutta en oikein pidä siitä haukkuherkkyydestä. Vähän olen rodun edustajia tavannut mutta eikös nekin vahdi ja ole epäluuloisia vieraita kohtaan?
Tulee mieleen laivakoira, kun ei ollut kokovaatimuksia.
Jos pehmeäluonteista koiraa kaipaat, niin collie tai sheltti. Kokovaatimuksista et puhunut... ovat monipuolisia, mutta koulutuksen pitää tosissaan perustua kehuihin ja positiiviseen vahvistamiseen, muuten koirasta tulee kusi sukassa luimisteleva hermokimpale.
Kaikkia noita ominaisuuksia vartioinnista ja haukkuherkyydestä lähtien vo lieventää tai hoitaa kokonaan pois koulutuksella. Yksikään koira ei ole valmis paketti.
Niin, tiedän että kirjoitukseni luo helposti kuvan missä minä haluan täydellisen, syntyjään valmiin koiran, mutta kun sen nyt lukee uudestaan niin en minä sitä todellakaan sanonut. Koulutus tulee pohjautumaan positiiviseen vahvistamiseen, oli rotu mikä hyvänsä.
Roduissa on paljon eroja juurikin vaikka haukkuherkkyydessä tai terävyydessä, sitä tuskin kukaan kieltää? Ja haluaisin tällä kertaa nimenomaan sellaisen koiran, jonka kanssa voisi ottaa rennommin ja keskittyä johonkin muuhun kuin päivä toisensa jälkeen sen hinkkaamiseen että lähestyvä ihminen ei ole vaarallinen tai että rappukäytävän ääniä ei tarvitse haukkua.
Tästä voi kyllä vääntää, mutta ajatukseni ja toiveeni koiran perusluonteesta ovat ehkä selvät.
Kokovaatimuksesta, sheltti alkaa olla aika pieni. Collie on ollut harkintalistalla, mutta niiden käsittääkseni niillä ei kehuttavaa hermorakennetta nykypäivänä oikein ole.
Mitä sanoisitte jostain noutajasta tai kanakoirasta?
Kanakoirien kasvattajat eivät taida juuri myydä koiriaan muille kuin metsästäjille.
Voi olla joo
Lähetä viesti isosveitsinpaimenkoiran kasvattajalle. Siinä sopiva rotu sinulle. Toki vanhtikoiran luonnetta rotu omaa, mutta ei ylisuojeleva tai haukkuherkkä, vaan lähinnä varoitushaukkuja, paitsi jos ei tarpeeksi hyvin totuteta pentuna vieraisiin ja meluun. Tai barbet. Molemmat sään- ja vedenkestäviäkin.
Eli sinulle sopii barbet ja isosveitsinpaimenkoira. Harvinaisia Suomessa, mutta kun ajoissa pennun varaa, sellaisen saa luultavasti vuoden sisään.
Tuo "grosse" on todellakin aika mielenkiintoisen oloinen, voisi tutustua tarkemmin. :) Muistuttaa kovasti berniä? Sanotaan siitä vahtimisesta, että kyllähän se on mukavaa tietää että koira ilmoittaa jos joku yöllä on murtautumassa asuntoon, mutta esimerkiksi sellaista tapaamieni lapinkoirien jatkuvaa haukkua en siedä.
Täytyy todeta näin tarkemmin ajatellen ettei tuo lapinkoiraesimerkki taida liittyä niinkään vahtimiseen, kuin siihen haukkuherkkyyteen.
Bernin lähisukulainen tuo isosveitsiläinen. Terveempi ja alkunkantaisempi, mutta ehkä juuri siksi niin harvinainen. En tajua, että miksi juuri nuo hyvässä kunnossa säilytetyt rodut ovat saaneet niin vähän suosiota sairaisiin, pilattuihin verrattuna :-( En tajua ihmismieltä tuon sairaaksi jalostamisen suosimisessa. Grosserpentue taitaa syntyä Suomessa noin 1 vuodessa, joten kannattaa lähettää kasvattajalle ajoissa viestiä. Mielestäni rotu sopii sinulle :-)
Yleisemmistä roduista landseer on suositukseni sinulle. Vähän grosseria isompi ja kokoisistaan roduista terveimpiä/ketterimpiä.
Eikö haukkuherkkyys ole yleensä juuri sitä turhan herkkää vahtimista? Eri asia onkin sitten vartiointi ja suojelu, joissa koira herkän ilmoitushaukun lisäksi on valmis käymään nopeasti tunkeutujan päälle, jos se ei tottele varoitushaukkua.
lapinkoira mikään haukkuherkkä ole. Äitimuorilla niitä ollut jo kaksi kappaletta, mutta aika hiljasia ovat. Tosin se haukku, kun pääsee, on tosi kimeä ollut molemmilla.
Muuten, tuossa jossain viestissä taisi olla maininta "tällä kertaa"? Tämä siis tarkoittanee että sinulla on ollut jo useampi koira, vaikka olet ilmeisesti aika nuori. Ethän vain kuulu näihin jotka kierrättävät koiria? Siis otetaan koira hetken mielijohteesta kun se sopii niin hyvin soffan väreihin, ja kun soffa tai muu sisustuselementti vaihtuu, niin koira ei sovikaan enää sävy sävyyn. Ja ei kun kiertoon sekin....
Puhuin lapinkoirista jotka olen tavannut ja niistä muodostuneeseen käsitykseeni, joka voi tietysti olla yksipuolinen.
En tiedä miksi "tällä kertaa" antaisi sellaisen kuvan että koiria olisi ollut useampi tai että kierrättäisin niitä. Enhän esimerkiksi ole sanonut ettei minulla olisi koiraa juuri nyt, saati että pennun ottaminen olisi ajankohtaista, vaikka juu sanonkin tuolla että "haluaisin koiran..". Yritän saada ehdotuksia roduista jotka kenties sopisivat toivomiini puitteisiin. Harmiksesi en ole kovin provosoituvaa tyyppiä, mutta ole huoleti, en minä koiriani kierrätä. ;)
Kokemuksensa kullakin ja jokaisella koiralla omat luonteensa. otupiirteistä ei paljoa tarvitsisi kinastella, sillä kaikki koirat eivät vastaa luonteiltaan täysin rotuamäritelmäänsä.
Joo, en nyt oikein saa kategorisoitua sitä mielessäni niin selvästi :) Mutta juurikin tuo lapinkoirien äänenkäyttö on esimerkki sellaisesta mitä en halua. Nehän käyttävät luontaisesti työskennellessäänkin paljon ääntä, joten sen poiskouluttaminen on varmaan aika vaikeaa ja juuri sellainen asia mistä en millään jaksaisi vääntää. Toinen asia joka minua ärsyttää kovasti on vaikkapa retkeilyalueilla nuotiopaikan vahtiminen kovaan ääneen joka rasahduksesta (tai teltan, mökin, you name it) tai sama myös kyläillessä vieraissa asunnoissa eli stressataan kovasti rappukäytävän äänistä jne. Tässä on varmaan myös kyse hermorakenteesta. Minulla on ollut koira, jonka kanssa näissä asioissa takkuaminen meni mielestäni jo liian vaikeaksi, tosin koiralla oli puutteita fyysisessäkin terveydessään, mikä osaltaan lisäsi sen stressaantuneisuutta.
Novascotiannoutaja ts tolleri vois olla sun juttu :) Myöskin sileäkarvainen collie on hermorakenteeltaan säilynyt parempana. Olen ainakin tavannut paljon hyviä yksilöitä. Pitkäkarvaisista on vaikeaa löytää enää hyviä.
Selevä tapaus. Lagotto romagnolo. Turkissa voi olla tekemistä, mutta muutoin siinä semmoinen mukava, sosiaalinen ja sopivan aktiivinen (ei liian) sinulle. Yleensä suositan tätä rotua ihmisille, jotka hakevat "lähes täydellistä" (koska täydellistä ei ole...) sopuisaa ja peruskoon koiraa.
Muutoin suosituksessa kingcharlesinspanieli ns. "helppona" koirana, jota usein suositellaankin esim. ensimmäiseksi koiraksi.
Lagotto on pakkasarka rotu, kuten italialiset korarodut tyypillisestikin.
Lagotto ei kyllä ole pakkasarka, jos sen turkkia ei ole ajeltu ;)
Cockerspanieli tai muu isompi spanieli? Ovat monipuolisia ja melko sään kestäviä paitsi turkkia saa hieman hoidella : ) itselläni cockeri ja sopii mihin vain menoon. Tai sitten ehkäpä joku harvinaisempi kuten mudi? Itse olen sitäkin ajatellut esim agilityyn ym.
Kiharakarvainen noutaja? Kuulin pentuvälittäjältä Gmailin kautta, että kihara on "yhden miehen koira" ja halutaan säilyttää sellaisena jatkossakin, mutta ei ole aiheettomasti aggressiivinen. Sillä on kumminkin enemmän suojeluhalua kuin vaikkapa kultaisellanoutajalla ja labradorinnoutajalla. Täytyy totuttaa pennusta asti vieraisiin ihmisiin ja toisiin koiriin. Todella terve rotu ainakin noutajaksi.
Kiitos hyvistä ehdotuksista! :) Kiharakarvainen noutaja on kiinnostanut jo pidempään, mutta en ole juuri tavannut rodun yksilöitä. Mudit ovat ilmeisesti usein vaativia vartioimisvietissään ja itsepäisyydessään, vaikka en tiedä onko kihara sen helpompi? Tolleria en jostain syystä juuri ole miettinyt, vaikka vastaantulleet yksilöt ovat olleet mukavia. Spanielit ovat mulle aika tuntemattomia. Joskus pohdin kooikerhondjea, mutta ehkä haluaisin hieman kookkaamman koiran kuitenkin, myös se pakkaskestävyys saisi olla parempi.
No, tässä kelpaa taas miettiä ja ottaa vaihtoehdoista selvää. Koiria ja omistajia tapaamalla ehkä sitten muodostuu omatkin toiveet vielä hieman selkeämmiksi.
Kooikerhondje on hollantilainen rotu ja melko pakkasenkestävä. Olen nähnyt talvisinkin ulkona paljon koikkareita, mutten ikinä ainoankaan yllä mitään vaatetuksia. Lähettyvilläni asuu ainakin 2 kooikerhondjea eri talouksissa, joita ulkoilutetaan huolettoman näköisesti kovimmillakin pakkasilla.
Koiranäyttelyssä pääset tutustumaan harvinaisempiinkin rotuihin.
Tässä on hyvä esittely kiharasta ja muista noutajaroduista: http://www.snj.fi/noutajat/noutajarodut/
Mudista en paljoa tiedä, mutta tutullani on sen sukulaisrotu puli. Se on temperamenttinen ainakin ja vaatii johdonmukaisuutta totellakseen, mutta kun omistaja osaa olla tarpeeksi tiukka koiralle, se tottelee häntä erittäin hyvin. Uros se puli on sukupuoleltaan. En tiedä, että olisivatkohan nartut yleensä hiukan lempeämpiä, mutta sellainen käsitys itselläni hiukan on.
Onnea rotuvalintaan :-)
Kromfohrländer kuvas täydellisesti aloittajan kuvausta! Ei mitään hyper aktiivisia ole. Omani ei ns. välitä vieraista mutta antaa silittää jä käsitellä muutenkin hyvin.
Onko koirasi uros vai narttu? Onko sukupuolten välillä luonne-eroja? Mistä kennelistä koirasi hankit?
hmm. Itelläni on ollut novascotiannoutaja ja sen kanssa olemme olleet tokossa ja agilityssä ja muutamassa näyttelyssäkin. Todella kiva rotu. Suosittelen!
Vehnäterrieri.