Erosin reilu puoli vuotta sitten rakastamastani ihmisestä, ja olemme vieläkin yhteyksissä.. Ja kumpikaan ei osaa olla toista ilman. Silti emme ole yhdessä, sillä se toinen osapuoli ei ole vielä valmis seurustelemaan. Emme ole kavereita, emme seurustele, jotain siltä väliltä. Tässä olen siis omien tunteiden kanssa huopanut ja soutanut, yrittänyt päästä irti tämän reilut puoli vuotta, mutta ei. Olen yrittänyt tavata paria muuta ihmistä, mutta ajatus tuntuu todella vastenmieliseltä. Ei onnistu, ei kykene, kun vielä rakastaa jotain toista. Yritän alin omaa etsiä ratkaisua jostain muualta, joku tulisi ja veisi pois, rakastuisin johonkin toiseen, tai joku vain tulisi ja tekisi päätöksen puolestani.
Jäänkö tähän oottelemaan, että olemme joskus yhdessä? Purenko hampaat yhteen, ja lopetan kaikki, mitä koskaan on ollut?
Jäänkö tähän oottelemaan, että olemme joskus yhdessä? Purenko hampaat yhteen, ja lopetan kaikki, mitä koskaan on ollut?
Vastaukset 3
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?v=_S13ZRIsk3Y
jos rakastaisitte tosissanne toisianne, ette haluaisi olla hetkeäkään erossa toisistanne. Jostain muusta on nyt kysymys, ehkä joku kolmas pyörä kiikarissa...
aika hoitaa asian itsestään älä huolehdi.
Ole rehellinen tunteistasi.
Tutustu myös aiheeseen mahd. läheisriippuvuudesta. Onko kuvioissa mukana myös lapsia? Tässä syitä mitkä tulivat mieleeni, eli siis, miksi ihmiset jäisivät "tiedostamattaan" ja tietoisestikin roikkumaan. Odotetaan sitä parempaa aikaa, vaikka sitä tuskin tulee? Tehkää yhteinen päätös. Tilanne ratkeaa tämän jälkeen kuin itsekseen. Ja kunhan vain tiedostaa omat syvimmät tunteensa, ilman itsepetosta niin päätös on todennäköisesti oikea.
Lisäksihän voi olla vaikkapa pelkoa uudestakin? Se "uusi" elämä pelottaa ja tuolla tavalla ajateltuna "se entinen" elämä saattaa tuntuakin välillä rauhoittavalta. Siis vaikka ei sitä syystä ja toisesta olisikaan.
No jos sinä rakastat sitä ihmistä, niin miksi eroat hänestä? Ja älä nyt ihmeessä yritä mitään laastareita ottaa, kun selvästi tunteet on vielä hänessä. Joskus tuntuu, että ihmiset hyppäävät kylmästi sellaisen tosiasian yli, että rakastavat jotakuta, ja jatkavat muka muina miehinä. Mitäs jos teet omalta osaltasi päätöksen, että tämän ihmisen kanssa haluan olla, koska häntä rakastan ja ilman häntä en osaa olla. Jos jäät miettimään ja tuumailemaan liiaksi, hän on pian jonkun toisen sylissä, ja sitten olet oikeasti katkera. Vielä ehtii (?)