Täällä on nyt viime viikkoina tullut hirveästi "myydään/annetaan" kani- ilmoituksia. Ja varsinkin ajanpuutteen vuoksi. Kaneillakin on tunteet ja ne stressaantuvat omistajan vaihdosta, varsinkin jos yli vuoden vanhoja kaneja kaupitellaan jatkuvasti eteenpäin. Miettikää tarkkaan ennen pupun ottoa, että onko sinulla todella aikaa ja halua huolehtia siitä jopa seuraavat kymmenen vuotta. Ei ole reilua pupua kohtaan myydä se eteenpäin, kun parin vuoden jälkeen ei enää jaksakkaan huolehtia siitä. Omat pupuni ovat minulle kuin omia lapsia ja vaikka ne välillä (!!) tuhoavatkin tavaroitani tms, niin ei mulle silti tulisi mieleenikään myydä/antaa niitä pois. Ei lastakaan voi pois antaa, mikäli haluaa itselleen aikaa tms.
Miettikää siis tarkkaan pystyttekö sitoutumaan tähän suloiseen otukseen niin moneksi vuodeksi. Kani kärsii kotien vaihdosta!
Miettikää siis tarkkaan pystyttekö sitoutumaan tähän suloiseen otukseen niin moneksi vuodeksi. Kani kärsii kotien vaihdosta!
Vastaukset 7
Vanhimmat
asiaa täynnäolevan kirjoituksen!! lemmikit ei ole mitään "heittopusseja" tai "pokemon-keräilykortteja", joita kierrätetään, kun väsähdetään. lemmikit on tuntevia, ja meillä niillä on perheenjäsenen asema.
Tuo on kyllä kaiken puolen totta.
Itselläni on 3,5-v. kani,
jonka hankin sen ollessa n.1-v.
Sitä ennenkin sillä oli ollut hyvä koti.
Mutta kasvattajalta sen ostin.
Itse olen sitä mieltä että kannattaa ottaa
n.1-v. ikäinen kanini ekaksi kaniksi,
Mutta vain silloin jos tietää miksi se myydään ja millaiset oltavat sillä on ollut,
Koska ovat yleensä kaikki kilttejä.
Itse otin myös Hellun sen takia, vaikka olisi ollut söpöjä poikasia tarjolla, että sillä on oikeis saada koti ennen kuin noilla pennuilla.
Minusta vain tuntúi siltä, ja muutenkin olisin hellun ottanut.
Tässä ei kyllä oluut mitään järkeä, mut...
Mitäköhän kanillesi olisi tapahtunut ellet olisi sitä ottanut? Ihanaa, että löytyy ihmisiä jotka ottavat myös vanhempia kaneja huomaansa. Viestilläni ihmettelin, miksi ihmiset ottavat lemmikin ja muutaman vuoden päästä luopuvat siitä "ajanpuutteen" vuoksi. Se ei ole kauhean aikuismaista käytöstä. Ihanaa, että löytyy ihmisiä jotka ottavat ja huolehtivat näistä vanhemmista "hylätyistä" pupuista
Se olisi mennyt johonkin toiseen kotiin.
Sitä oli meinaan kyseltä jo ennenkuin minä sen sain. ;)
Kasvattaja halusi tarkkaan tietää millaiseen kotiin se menee ja ei myynyt ihan kenelle tahansa.
Huom! Eikä kani ollut edes tämän kasvattama.
Joskus se on ymmärrettävää, jos esim.
elämän tilanne muuttuu.
Itse sain hellun 11-v. synttäri lahjaa, mutta
kun kania meninmme katsomaan olin 10-v.
Että itse olen vain 13-v.
Minäkin sain ensimmäisen kanini, Hapin, sen ollessa 2-vuotias..Kani raukka oli vaellellut kolmessa eri perheessä ennen minua..Sillä oli jatkuva ripuli, koska edelliset omistajat olivat syöttäneet sille siemenskoitusta..Muutenkin se oli arka ja pelokas otus..
Nyt se on 5-vuotias herra ja asuu onnellisena toisen kanini, Heliumin kanssa. Sitä ihmisrakkaampaa otusta saa hakea. Vaikka se oli aluksi arka kani, jota ei oltu koskaan kunnolla käsitelty..nyt se on utelias ja rohkea herrasmies, joka on valloittanut minut täysin..
Pidän edelleen Hapin tulos todellisena ihmeenä, ja ihanana sellaisena. Mutta suututtaa miten edelliset omistajat olivat sitä käsitelleet..Enkä voi ymmärtää, miten joku on koskaan halunnut noin ihanasta kanista luopua. Jos eläimen ottaa, on siitä otettava vastuu sen koko elämän ajan..ja tarjottava sille hyvä ja rakastava koti..Oli se sitten hiiri tai hevonen..Molemmilla on aivan samanlainen oikeus hyvään elämään.
ostin (tai siis sain, rahaa ei oikein ollut siihen laittaa) osittain hetken mielijohteesta pupun. Tai siis, olin asiaa vasta viikon tai pari ajatellut, mutta sitten kävinkin tilaisuuden tullen hakemassa "Hermun". Eikä mulla ollut häkkiä, ruokaa, ei oikein tietoakaan, ei mitään. No, siinä sitten äkkiä kyselemään kavereilta onko kellään mitään häkkiä, eläinkaupassa käynti, tallilta heinää, netistä tietoa. Tässä on nyt mennyt muutama viikko, ihan hyvin on alkanu.
Kokemusta on vain sen verran, että yhtä arkaa pupua olen aiemmin ns. hoitanut. Hermu on jotain 2-3kk, ei ollenkaan niin arka, tai ainakin nopeasti on tottunut minuun ja muihinkin. Suurimman osan ajasta pyörii talossa vapaana, välillä saa vaan tuholaisuus-kohtauksia;)
Mulla ei ole aiemmin ollut tällasta lemmikkiä, kun veljeni (allerginen) asui vielä kotona.. joten alkuinnostus on aika kova. Mut täytyy vaan olla se periaate, että kun kerran elukan ottaa ja tällaiseen ryhtyy niin se sitten jaksetaan loppuun asti. Ja juu, kiinnyin jo:)
Osuit naulan kantaan Ansku! Pitää miettiä tarkkaan että onko valmis seuraavat kymmenenkin vuotta hoitamaan kaniaan. Itse otin ensimmäisen kanin muuttaessani kotoa 18-vuotiaana, vajaan vuoden päästä otin sille kaverin. Pupuset ovat olleet aina mukana eri elämänvaiheissa. Missään vaiheessa ikinä en olisi pupuistani luopunut! Niillä on aina ollut oma huone jossa ovat saaneet temmeltää. Ensimmäinen kanini elää yhä, se on jo 9-vuotias! Toinen pupu sairastui äsken 8-vuotiaana ja jouduttiin nukuttamaan. Suosittelisin ihmisille enemmän vastuuntuntoa!!!