Miettikää tarkkaan!

Mitäköhän kanillesi olisi tapahtunut ellet olisi sitä ottanut? Ihanaa, että löytyy ihmisiä jotka ottavat myös vanhempia kaneja huomaansa. Viestilläni ihmettelin, miksi ihmiset ottavat lemmikin ja muutaman vuoden päästä luopuvat siitä "ajanpuutteen" vuoksi. Se ei ole kauhean aikuismaista käytöstä. Ihanaa, että löytyy ihmisiä jotka ottavat ja huolehtivat näistä vanhemmista "hylätyistä" pupuista

Ansku kirjoitti:

Mitäköhän kanillesi olisi tapahtunut ellet olisi sitä ottanut? Ihanaa, että löytyy ihmisiä jotka ottavat myös vanhempia kaneja huomaansa. Viestilläni ihmettelin, miksi ihmiset ottavat lemmikin ja muutaman vuoden päästä luopuvat siitä "ajanpuutteen" vuoksi. Se ei ole kauhean aikuismaista käytöstä. Ihanaa, että löytyy ihmisiä jotka ottavat ja huolehtivat näistä vanhemmista "hylätyistä" pupuista

Lue lisää

Se olisi mennyt johonkin toiseen kotiin.
Sitä oli meinaan kyseltä jo ennenkuin minä sen sain. ;)
Kasvattaja halusi tarkkaan tietää millaiseen kotiin se menee ja ei myynyt ihan kenelle tahansa.
Huom! Eikä kani ollut edes tämän kasvattama.
Joskus se on ymmärrettävää, jos esim.
elämän tilanne muuttuu.
Itse sain hellun 11-v. synttäri lahjaa, mutta
kun kania meninmme katsomaan olin 10-v.
Että itse olen vain 13-v.

leijonat kirjoitti:

Se olisi mennyt johonkin toiseen kotiin.
Sitä oli meinaan kyseltä jo ennenkuin minä sen sain. ;)
Kasvattaja halusi tarkkaan tietää millaiseen kotiin se menee ja ei myynyt ihan kenelle tahansa.
Huom! Eikä kani ollut edes tämän kasvattama.
Joskus se on ymmärrettävää, jos esim.
elämän tilanne muuttuu.
Itse sain hellun 11-v. synttäri lahjaa, mutta
kun kania meninmme katsomaan olin 10-v.
Että itse olen vain 13-v.

Lue lisää

Minäkin sain ensimmäisen kanini, Hapin, sen ollessa 2-vuotias..Kani raukka oli vaellellut kolmessa eri perheessä ennen minua..Sillä oli jatkuva ripuli, koska edelliset omistajat olivat syöttäneet sille siemenskoitusta..Muutenkin se oli arka ja pelokas otus..

Nyt se on 5-vuotias herra ja asuu onnellisena toisen kanini, Heliumin kanssa. Sitä ihmisrakkaampaa otusta saa hakea. Vaikka se oli aluksi arka kani, jota ei oltu koskaan kunnolla käsitelty..nyt se on utelias ja rohkea herrasmies, joka on valloittanut minut täysin..

Pidän edelleen Hapin tulos todellisena ihmeenä, ja ihanana sellaisena. Mutta suututtaa miten edelliset omistajat olivat sitä käsitelleet..Enkä voi ymmärtää, miten joku on koskaan halunnut noin ihanasta kanista luopua. Jos eläimen ottaa, on siitä otettava vastuu sen koko elämän ajan..ja tarjottava sille hyvä ja rakastava koti..Oli se sitten hiiri tai hevonen..Molemmilla on aivan samanlainen oikeus hyvään elämään.

ostin (tai siis sain, rahaa ei oikein ollut siihen laittaa) osittain hetken mielijohteesta pupun. Tai siis, olin asiaa vasta viikon tai pari ajatellut, mutta sitten kävinkin tilaisuuden tullen hakemassa "Hermun". Eikä mulla ollut häkkiä, ruokaa, ei oikein tietoakaan, ei mitään. No, siinä sitten äkkiä kyselemään kavereilta onko kellään mitään häkkiä, eläinkaupassa käynti, tallilta heinää, netistä tietoa. Tässä on nyt mennyt muutama viikko, ihan hyvin on alkanu.

Kokemusta on vain sen verran, että yhtä arkaa pupua olen aiemmin ns. hoitanut. Hermu on jotain 2-3kk, ei ollenkaan niin arka, tai ainakin nopeasti on tottunut minuun ja muihinkin. Suurimman osan ajasta pyörii talossa vapaana, välillä saa vaan tuholaisuus-kohtauksia;)

Mulla ei ole aiemmin ollut tällasta lemmikkiä, kun veljeni (allerginen) asui vielä kotona.. joten alkuinnostus on aika kova. Mut täytyy vaan olla se periaate, että kun kerran elukan ottaa ja tällaiseen ryhtyy niin se sitten jaksetaan loppuun asti. Ja juu, kiinnyin jo:)