onko narsistin suurin ongelma kateus, jota hän kaikkia kohtaan tuntee huolimatta siitä onko edes persuteltua olla kade tuolle toiselle. Toisaalta miettinyt sitä tarvitseeko ollenkaan olla narsisti, kun ihminenhän jo perusolemukseltaan on kade ja kadehtii toista ihmistä aina milloin mistäkin.
Kun narsistissa kaikki "pahuus" on kumuloituna ja hänen ilkeä pahansuopa luonteensa on kätkettynä valheelliseen ulkokuoreen, niin ei edes kannata yrittää tulla toimeen narsistien kanssa vaan tosiaan pysyä heistä kaukana erossa ja säästää itsensä kaikelta siltä demoniselta vääristyneeltä pahalta ajattelumaailmalta, jossa ei ole päätä ei häntää ei järjen hiventäkään.
Parasta on kiertää kadun toiselle puolen, kun näkee narsistin kävelevän vastaan. Parasta laittaa ovet lukkoon, kun näkee narsistin tulevan ovellesi kolkuttelemaan. Parasta on jättää vastaamatta yhteenkään viestiin, jolla narsisti yrittää lähestyä sinua. Parasta olla välittämättä narsistista, jättää hänet elämään omassa kuplassaan, omassa vääristyneessä maailmassa, jossa narsisti on luonut itsensä, synnyttänyt itsensä, elää ja kuolee itselleen.
Narsisti on sillä tavalla henkisesti kypsymätön lapsen asteelle jäänyt ihminen, että teitpä niin tai näin, olit hänen omaisensa tai läheinen, hän ei näe sinua, ei tunne sinua, ei piittaa sinusta, ei halua kuunnella eikä ymmärtää sinua. Hän näkee edessään vain vihollisen, vastustajan, hänen oikeuksiaan polkevan ihmisen, häneltä kaiken vievän, hänen elämäänsä hankaloittavan ilkeän ihmisen.
"rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" niin, voimme rakastaa narsistia ihmisenä, mutta hänessä asuvaa pahuutta vihata, karttaa ja pysyä erossa pois narsistin elämästä....ja näin saada jälleen tuntemaan itsemme huonoksi itsekkääksi ja pahaksi ihmiseksi.
Paholaisella tosiaan näyttää olevan konstinsa saada tunteva ihminen kokemaan jatkuvaa syyllisyyttä siitä, että on aina KELPAAMATON.
Miettinyt sitä
79
354
Vastaukset
- 7+9=16
"että teitpä niin tai näin, olit hänen omaisensa tai läheinen, hän ei näe sinua, ei tunne sinua, ei piittaa sinusta, ei halua kuunnella eikä ymmärtää sinua"
Niin jos todella on päästy tuohon vaiheeseen...niin en tiedä onko silloin tarvetta vältellä narsistia sen kummemmin...menemällä kadun toiselle puolelle, tuskin tulee oven taakse, lähettelee viestejä jne. jos kerran ei tunne enää sinua, ei piittaa sinusta, ei halua kuunnella, ymmärtää...
Joskus sitä ns. uhritkin haksahtavat tuohon narsistiseen ajatukseen, että kaikki hänen tekemisensä ja tekemättä jättämisensä vaikuttaisivat toiseen ihmiseen...joka saattaa jopa lisätä narsistista harhaa että on toisen ihmisen mielenkiinnon kohde...
"Tämä jatkuva pakkomielle omasta keskuksesta, omasta paikasta pyörän napana - johtaa kummalliseen maailmankuvaan (viitekehykseen). Se johtaa vakaumukseen, että hän on muiden ihmisten käyttäytymisen, puheiden ja jopa ajatusten keskipiste. Henkilö joka kärsii tällä tavalla vääristyneestä maailmankuvasta, kuvittelee olevansa kaikkien jatkuvan mielenkiinnon kohde."
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/journal41.html
"karttaa ja pysyä erossa pois narsistin elämästä....ja näin saada jälleen tuntemaan itsemme huonoksi itsekkääksi ja pahaksi ihmiseksi"
Ihan en ymmärrä tuotakaan...jos ny puhutaan vaikka pari/seurustelusuhteista...niin tavallaan suhteiden päättäminen on ns. luonnollinenkin asia tilanteissa jos tuntuu siltä, ettei halua elämäänsä jakaa jonkun ihmisen kanssa...
Elämä jatkuu kuitenkin...senkin jälkeen...ei ole tarpeen tuntea itseään huonoksi ja itsekkääksi ihmiseksi...lopun elämäänsä...aika tekee tehtävänsä ja sen eksänkin muisto haalenee niin ettei hänen ajattelemisensa enää herätä mitään suuria tunteita, syyllisyydestä puhumattakaan...
Toki se voi olla pettymys niin itselle kuin toisellekkin, että suhde päättyy.. mutta ei sen perusteella ny kannata ruveta ajattelemaan että on huono, itsekäs ja paha ihminen...jos päättää suhteen joka aiheuttanut itselle pahaa oloa...eikä varsinkaan ole tarpeen tuntea minkäänlaista syyllisyyttä jos suhteessa on ollut kaltoinkohtelua/väkivaltaa yms.
"rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi"...niin ensin pitää rakastaa itseään, kyetäkseen rakastamaan toista...ja kaltoinkohtelevan/väkivaltaisen pahaa oloa aiheuttavan kumppanin jättäminen...on osoitus itsensä arvostamisesta ja rakastamisesta...
ensin pitää kelvata itselleen...sellaisena kuin on...ollakseen ns. kelvollinen toiselle...jos kokee olevansa kelpaaton niin on syytä mennä itseensä ja miettiä mistä syystä tuntee niin...
Ei voi ajatella niinkään, että pitäisi olla toiselle ihmiselle mieliksi, suostua kaikkeen, sietää huonoa kohtelua jopa väkivaltaakin...ollakseen kelvollinen kumppanilleen ...ja rakkauden arvoinen...
Siihen uhrin osankaan ei ole pakko jäädä loppu elämäkseen...sekin täytyy vaan hyväksyä ettei ollut narsitille mitenkään niin merkityksellinen...että hän käyttäisi lopun elämänsä yritykseeen olla osa eksänsä elämää...vaikka moni uhri luulee itsekin olevansa narsistin maailman keskus, että "kaikki" johtuu hänestä...
Eteenpäin meno sallittakoon...niin uhrille kuin narsistillekkin...jos myös jatkaa elämäänsä...löytää uusia lähteitä/uusia kumppaneita...joka voi monelle uhrille ollakkin kipeä asia...varsinkin jos on luullut ettei se narsisti unohda häntä koskaan...syystä että
"Hän pitää itseään niin korvaamattomana ja arvokkaana osana muiden elämää, että hänen jokainen tekonsa, jokainen sanansa, jokainen laiminlyöntinsä - väistämättä järkyttää, loukkaa tai tyydyttää hänen yleisöään"
Asia on toki eri, jos se eksä on oikeasti väkivaltainen ja vainoaa, tunkeutuu väkisin asuntoon, seurailee, uhkailee tappaa yms, eron jälkeen...
mutta en ihan usko, että kaikki narsistitkaan ovat sellaisia...uskoisin että joillekkin julkisivu/kulissitkin hyvin tärkeitä, eivätkä he halua tekemisiin poliisin yms. kanssa...
"Paholaisella tosiaan näyttää olevan konstinsa saada tunteva ihminen kokemaan jatkuvaa syyllisyyttä siitä, että on aina KELPAAMATON"
Niin...en ihan usko, että mikään paholainen saa meitä tuntemaan mitään...periaateessa kyllä se on ihminen itse, joka ajattelee olevansa kelpaamaton...omista ajatuksistamme ne tunteet syntyvät, ei niitä tunteita/syyllisyyden tunnettakaan... kukaan/mikään meidän päähämme laita
"Tunne voi liittyä toimintaan ja tekoihin, mutta yhtä lailla syyllisyyttä voi tuntea ajatuksista ja tunteista, jopa omasta olemassaolosta. Silloin syyllisyys kulkee osana arkea ja värittää taustalla kaikkea, mitä ihminen tuntee tai tekee. Tällöin on kysymys yleistyneestä syyllisyydestä, joka kertoo minäkuvan syvälle ulottuvista vaurioista."
http://www.vahvistamo.fi/vahvistamo/tunteet/tunteiden_aakkoset/syyllisyys/- xcch
"Niin jos todella on päästy tuohon vaiheeseen...niin en tiedä onko silloin tarvetta vältellä narsistia sen kummemmin...menemällä kadun toiselle puolelle, tuskin tulee oven taakse, lähettelee viestejä jne. jos kerran ei tunne enää sinua, ei piittaa sinusta, ei halua kuunnella, ymmärtää..."
Täh ? et sitten lukenut viestiä kokonaan..
"hän ei näe sinua, ei tunne sinua, ei piittaa sinusta, ei halua kuunnella eikä ymmärtää sinua.
(jätit tämän lukematta) "Hän näkee edessään vain vihollisen, vastustajan, hänen oikeuksiaan polkevan ihmisen," xcch kirjoitti:
"Niin jos todella on päästy tuohon vaiheeseen...niin en tiedä onko silloin tarvetta vältellä narsistia sen kummemmin...menemällä kadun toiselle puolelle, tuskin tulee oven taakse, lähettelee viestejä jne. jos kerran ei tunne enää sinua, ei piittaa sinusta, ei halua kuunnella, ymmärtää..."
Täh ? et sitten lukenut viestiä kokonaan..
"hän ei näe sinua, ei tunne sinua, ei piittaa sinusta, ei halua kuunnella eikä ymmärtää sinua.
(jätit tämän lukematta) "Hän näkee edessään vain vihollisen, vastustajan, hänen oikeuksiaan polkevan ihmisen,""(jätit tämän lukematta) "Hän näkee edessään vain vihollisen, vastustajan, hänen oikeuksiaan polkevan ihmisen," "
Vain narsistisen loukkauksen kokenut uhri näkee, ei vahvaitsetuntoinen, assertiivinen, vastuullinen.- 8+3=11
xcch kirjoitti:
"Niin jos todella on päästy tuohon vaiheeseen...niin en tiedä onko silloin tarvetta vältellä narsistia sen kummemmin...menemällä kadun toiselle puolelle, tuskin tulee oven taakse, lähettelee viestejä jne. jos kerran ei tunne enää sinua, ei piittaa sinusta, ei halua kuunnella, ymmärtää..."
Täh ? et sitten lukenut viestiä kokonaan..
"hän ei näe sinua, ei tunne sinua, ei piittaa sinusta, ei halua kuunnella eikä ymmärtää sinua.
(jätit tämän lukematta) "Hän näkee edessään vain vihollisen, vastustajan, hänen oikeuksiaan polkevan ihmisen,"Täh ? et sitten lukenut viestiä kokonaan.."
Kyllä minä sen luin, ja vastasin tuohon...onko silloin syytä mennä kadun toiselle puolelle jos kerran tilanne on tämä "hän EI NÄE sinua, ei tunne sinua, ei piittaa sinusta, ei halua kuunnella eikä ymmärtää sinua."
Asia on toki eri...jos narsisti NÄKEEKIN
"Hän näkee edessään vain vihollisen, vastustajan, hänen oikeuksiaan polkevan ihmisen,"
Että tiedä sitten, miten on mahdollista EI NÄE ja kuitenkin NÄKEE..jos puhutaan samasta tilanteesta...
Mutta joo...voisin ajatella, että tuo "hän ei sinua, ei tunne sinua, ei piittaa sinusta, ei halua kuunnella eikä ymmärtää sinua."
on noin suhteessa ollessa...
narsisti ei ehkä näe ihmistä suhteessa ollessaan vaan näkee hänet/toisen ihmisen pelkästään omien tarpeidensa tyydyttäjänä
joka muuttuu viholliseksi, hänen oikeuksiaan polkevaksi ihmiseksi siinä vaiheessa kun tuo narsistin "tarpeiden tyydyttäjä" alkaa peräämään omia oikeuksiaan olla myös ihminen...
Mutta saattaa se ns. uhrikin nähdä vastaantulijan samoin kuin narsistikin "Hän näkee edessään vain vihollisen, vastustajan, hänen oikeuksiaan polkevan ihmisen," ja siitä syystä kokee tarvetta siirtyä kadun toiselle puolelle...
Tekee mieli kysyäkkin millaisena sinä näet puolisosi...näetkö hänet samoin kuin narsisti...koetko että hän on vihollisesi, vastustajasi, polkee sinun oikeuksiasi... 8+3=11 kirjoitti:
Täh ? et sitten lukenut viestiä kokonaan.."
Kyllä minä sen luin, ja vastasin tuohon...onko silloin syytä mennä kadun toiselle puolelle jos kerran tilanne on tämä "hän EI NÄE sinua, ei tunne sinua, ei piittaa sinusta, ei halua kuunnella eikä ymmärtää sinua."
Asia on toki eri...jos narsisti NÄKEEKIN
"Hän näkee edessään vain vihollisen, vastustajan, hänen oikeuksiaan polkevan ihmisen,"
Että tiedä sitten, miten on mahdollista EI NÄE ja kuitenkin NÄKEE..jos puhutaan samasta tilanteesta...
Mutta joo...voisin ajatella, että tuo "hän ei sinua, ei tunne sinua, ei piittaa sinusta, ei halua kuunnella eikä ymmärtää sinua."
on noin suhteessa ollessa...
narsisti ei ehkä näe ihmistä suhteessa ollessaan vaan näkee hänet/toisen ihmisen pelkästään omien tarpeidensa tyydyttäjänä
joka muuttuu viholliseksi, hänen oikeuksiaan polkevaksi ihmiseksi siinä vaiheessa kun tuo narsistin "tarpeiden tyydyttäjä" alkaa peräämään omia oikeuksiaan olla myös ihminen...
Mutta saattaa se ns. uhrikin nähdä vastaantulijan samoin kuin narsistikin "Hän näkee edessään vain vihollisen, vastustajan, hänen oikeuksiaan polkevan ihmisen," ja siitä syystä kokee tarvetta siirtyä kadun toiselle puolelle...
Tekee mieli kysyäkkin millaisena sinä näet puolisosi...näetkö hänet samoin kuin narsisti...koetko että hän on vihollisesi, vastustajasi, polkee sinun oikeuksiasi...Tuo xcch saattaa olla ovelampi kuin me kaikki yhteensä, sillä hän on kertonut vaimonsa olevan narsisti, ja että hän opettaa ja kouluttaa narsisti-vaimoaan, muunmuassa tiskauskulttuurissa (astioita ei korjata pöydästä ennen kuin MINÄ olen syönyt) ;)
Tilanne missä uhri kouluttaa narsistia on minulle aivan vieras.
*kyykkyyn, ylös, narskuseni..* :D- 10+1=11
yxex kirjoitti:
Tuo xcch saattaa olla ovelampi kuin me kaikki yhteensä, sillä hän on kertonut vaimonsa olevan narsisti, ja että hän opettaa ja kouluttaa narsisti-vaimoaan, muunmuassa tiskauskulttuurissa (astioita ei korjata pöydästä ennen kuin MINÄ olen syönyt) ;)
Tilanne missä uhri kouluttaa narsistia on minulle aivan vieras.
*kyykkyyn, ylös, narskuseni..* :D"Tilanne missä uhri kouluttaa narsistia on minulle aivan vieras"
Joo olen ymmärtänyt hänen kertomastaan että hänen vaimonsa on ihan lapsen asteella ja toistaitoinen...
mutta ehkä hän hyväksy sitä...että on itse tullut valinneeksi itselleen sellaisen vaimon, koska on halunnut sellaisen vaimon...omista syistään, joita voi vain arvailla...ehkä voidakseen kokea itsensä paremmaksi?
- lottamari<3
Oli niin pitkä tuo sinun vastauksesi ja hyvä, että ei minulla tuohon mitään lisättävää ole. Itselläni ei exäni kanssa ole ongelmia ja tulemme juttuun, mutta narsisteja on valitettavasti muuallakin, johon tuolla kirjoituksellani viittasin.
Tuosta narsistista eristäytymisestä sen verran vielä että, kun et ole hänen kanssaan tekemisissä, niin hän saa vapaasti temmeltää, puhua selkäsi takana sinusta kaikenlaista vääränlaista informaatiota, joita et viitsi etkä halua lähteä muille selittelemään ja oikomaan, koska se on loputon suo, joka jatkuisi jatkumistaan. Narsisti tekee sinusta väkisinkin toisten silmissä huonon, pahan ja ilkeän ihmisen, kun et jaksa, viitsi, eikä sinulla ole halua alkaa tyhmää ymmärtämätöntä ihmistä vastaan taistelemaan vaan mielummin annat ihmisten olla siinä luulossa. Mitä väliä sillä on, kun et ole tilivelvollinen kenellekään, niin se on.- 1+13=14
"Mitä väliä sillä on, kun et ole tilivelvollinen kenellekään, niin se on"
Niin en tiedä, puhuuko se minun Ännäni minusta jollekkin pahaa...mutta jos olettaisin että hän puhuu minusta samoin kuin muista eksistään...
niin ehkä kertoilee olleensa suhteessa minuun, ikäänkuin säälistä, tarjotakseen minulle läheisyyttä ja lämpöä (=seksiä), kun täytyyhän rumienkin naisten joskus saada miestä varsinkin jos heillä on/ollut vaikeaa, huono mies...eivätkä ole psyykeltään terveitä...eikä kukaan muu heitä huolisi...
toinen versio voisi olla jotain sellaista, että minä ikäänkuin pakotin hänet suhteeseen kanssani, kun olen "sellainen" nainen...hän käytti usein suhteistaan ilmaisua...pakko naida jos märkä pimppi eteen pannaan...että naiset tyrkyttävät itseään hänelle...
Mutta joo...nuo vain arveluja/spekulaatioita...
en tiedä oikeasti puhuuko minusta mitään...ainakaan nimellä...
Etten osaa arvioida miten suhtutuisin, jos joku kertoisi jotain hänen sanomisiaan minusta...joihin haluaisin itsekin ottaa kantaa...
Niin ilmeisesti ainakin kertojalle itselleen esittäisin oman näkemykseni asiasta/suhteestamme...ja alkaisin ehkä itsekin enemmän puhumaan suhteestamme julkisemmin...jos tietäisin, että siitä ns. selän takana joku puhuu...
mutta joo...eksistä pahan puhuminen ny kuitenkin niin yleistä, että en usko että kaikki eksät ovat narsisteja kuitenkaan...vaikka moni heitä sellaisiksi nimittääkin... - 2+13
1+13=14 kirjoitti:
"Mitä väliä sillä on, kun et ole tilivelvollinen kenellekään, niin se on"
Niin en tiedä, puhuuko se minun Ännäni minusta jollekkin pahaa...mutta jos olettaisin että hän puhuu minusta samoin kuin muista eksistään...
niin ehkä kertoilee olleensa suhteessa minuun, ikäänkuin säälistä, tarjotakseen minulle läheisyyttä ja lämpöä (=seksiä), kun täytyyhän rumienkin naisten joskus saada miestä varsinkin jos heillä on/ollut vaikeaa, huono mies...eivätkä ole psyykeltään terveitä...eikä kukaan muu heitä huolisi...
toinen versio voisi olla jotain sellaista, että minä ikäänkuin pakotin hänet suhteeseen kanssani, kun olen "sellainen" nainen...hän käytti usein suhteistaan ilmaisua...pakko naida jos märkä pimppi eteen pannaan...että naiset tyrkyttävät itseään hänelle...
Mutta joo...nuo vain arveluja/spekulaatioita...
en tiedä oikeasti puhuuko minusta mitään...ainakaan nimellä...
Etten osaa arvioida miten suhtutuisin, jos joku kertoisi jotain hänen sanomisiaan minusta...joihin haluaisin itsekin ottaa kantaa...
Niin ilmeisesti ainakin kertojalle itselleen esittäisin oman näkemykseni asiasta/suhteestamme...ja alkaisin ehkä itsekin enemmän puhumaan suhteestamme julkisemmin...jos tietäisin, että siitä ns. selän takana joku puhuu...
mutta joo...eksistä pahan puhuminen ny kuitenkin niin yleistä, että en usko että kaikki eksät ovat narsisteja kuitenkaan...vaikka moni heitä sellaisiksi nimittääkin..."Niin en tiedä, puhuuko se minun Ännäni minusta jollekkin pahaa..."
Oletko varma että Hän on Narsisti?
On vastuutonta nimetä häntä narsistiksi, koska mistä me voimme tietää mitä hän on? Onko hänellä diagnoosi? - 1+17=18
2+13 kirjoitti:
"Niin en tiedä, puhuuko se minun Ännäni minusta jollekkin pahaa..."
Oletko varma että Hän on Narsisti?
On vastuutonta nimetä häntä narsistiksi, koska mistä me voimme tietää mitä hän on? Onko hänellä diagnoosi?"Oletko varma että Hän on Narsisti?"
"On vastuutonta nimetä häntä narsistiksi, koska mistä me voimme tietää mitä hän on? Onko hänellä diagnoosi?"
Niin, olet oikeassa enkä siitä syystä ole koskaan häntä narsistiksi nimennytkään hänelle itselleen tai hänet tunteville henkilöille...en tiedä onko hänellä diagnoosia...
Että ihan ny puhun vain omasta kokemuksestani...josta teillä täällä keitä sitten lienettekään ole oikeasti minkäänlaista mahdollisuutta tietää...onko Ännäksi nimeämäni henkilö narsisti...
ja mitä merkitystä sillä on oikeastaan sinun ja sinun elämäsi kannalta...
kun et tunne minua , etkä häntä...ihan en ny ymmärrä reaktiotasi tähän kohtaan...
Mutta noh...ilmeisesti tuo minun tuntemani henkilön, jonka kanssa minulla oli suhde...nimeäminen täällä keskustelupalstalla Ännäksi ny kuitenkin aiheuttaa sinussa tunteita...siten että koet sinun oikeustajuasi loukattavan...kun nimitän häntä Ännäksi...
Että olen toki asiasta pahoillani,mutta olet varmaan törmännyt ilmiöön täällä aiemminkin, että joudut jotenkin tuonkin asian kuitenkin suodattamaan...tai sitten hiiltymään joka kerta jos minä tai joku nimittää kumppaniaan narsistiksi...
Valitettava tosiasia tuokin, kun kerran ollaan palstalla, jonka aiheena on narsismi... - Hyvä ihminen
Osanottoni, Lottamari
- lottamari<3
Hyvä ihminen kirjoitti:
Osanottoni, Lottamari
Kiitos kaunis.
Sinulle myös oikein lämmintä, suloista ja lempeää joulua. Tänne on aina mukava tulla puhaltamaan :) - Hyvä ihminen
lottamari<3 kirjoitti:
Kiitos kaunis.
Sinulle myös oikein lämmintä, suloista ja lempeää joulua. Tänne on aina mukava tulla puhaltamaan :)Joskus on vain hyvä jakaa asioita hyvien kanssa! Kurkkua myöten täynnä kylmyyttä ja tunteettomuutta.
Piristit iltani ja siitä syvä kiitos ja kumarrus! - juhani lehtinen
1+17=18 kirjoitti:
"Oletko varma että Hän on Narsisti?"
"On vastuutonta nimetä häntä narsistiksi, koska mistä me voimme tietää mitä hän on? Onko hänellä diagnoosi?"
Niin, olet oikeassa enkä siitä syystä ole koskaan häntä narsistiksi nimennytkään hänelle itselleen tai hänet tunteville henkilöille...en tiedä onko hänellä diagnoosia...
Että ihan ny puhun vain omasta kokemuksestani...josta teillä täällä keitä sitten lienettekään ole oikeasti minkäänlaista mahdollisuutta tietää...onko Ännäksi nimeämäni henkilö narsisti...
ja mitä merkitystä sillä on oikeastaan sinun ja sinun elämäsi kannalta...
kun et tunne minua , etkä häntä...ihan en ny ymmärrä reaktiotasi tähän kohtaan...
Mutta noh...ilmeisesti tuo minun tuntemani henkilön, jonka kanssa minulla oli suhde...nimeäminen täällä keskustelupalstalla Ännäksi ny kuitenkin aiheuttaa sinussa tunteita...siten että koet sinun oikeustajuasi loukattavan...kun nimitän häntä Ännäksi...
Että olen toki asiasta pahoillani,mutta olet varmaan törmännyt ilmiöön täällä aiemminkin, että joudut jotenkin tuonkin asian kuitenkin suodattamaan...tai sitten hiiltymään joka kerta jos minä tai joku nimittää kumppaniaan narsistiksi...
Valitettava tosiasia tuokin, kun kerran ollaan palstalla, jonka aiheena on narsismi..."Mutta noh...ilmeisesti tuo minun tuntemani henkilön, jonka kanssa minulla oli suhde...nimeäminen täällä keskustelupalstalla Ännäksi ny kuitenkin aiheuttaa sinussa tunteita.."
Itse usein kirjoitat: Henkilö jota väität narsistiksi.....eli et meinaa uskoa, jos joku täällä toista sanoo narsistiksi....
Kovin epäilet muitten arviointikykyä narsistien suhteen, mutta itsellesi annat vapauden kutsua toista narsistiksi. Etkös silloin aseta itsesi muiden yläpuolelle ja olet siitä useasti paasannut ettei pidä asettua toisen yläpuolelle?
Älä tee kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon..... - 15+16=31
juhani lehtinen kirjoitti:
"Mutta noh...ilmeisesti tuo minun tuntemani henkilön, jonka kanssa minulla oli suhde...nimeäminen täällä keskustelupalstalla Ännäksi ny kuitenkin aiheuttaa sinussa tunteita.."
Itse usein kirjoitat: Henkilö jota väität narsistiksi.....eli et meinaa uskoa, jos joku täällä toista sanoo narsistiksi....
Kovin epäilet muitten arviointikykyä narsistien suhteen, mutta itsellesi annat vapauden kutsua toista narsistiksi. Etkös silloin aseta itsesi muiden yläpuolelle ja olet siitä useasti paasannut ettei pidä asettua toisen yläpuolelle?
Älä tee kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon....."Itse usein kirjoitat: Henkilö jota väität narsistiksi.....eli et meinaa uskoa, jos joku täällä toista sanoo narsistiksi..."
Ai sinäkö se olit tuokin puskista huutaja...jonka oikeustajua loukkasin...nimittelemällä henkilöä jonka vuoksi täällä olen Ännäksi...
Mitä taas tuohon tulee...joka sinun mielestäsi on minun kirjoittamaani..."Henkilö jota väität narsistiksi..."
niin kirjoita/kopio toki lause loppuun...ja asia yhteys jossa se lukee...ilmeisesti siinä on sitten jotain josta olet loukkaantunut...
yhtäkisti en muista tuollaista...että olisin kauheasti inttänyt kenenkään kanssa...onko hänen kumppaninsa narsisti vaiko ei...kuhan olen ottanut esille asioita joita hän itse itsestään ja kumppanistaan kertoo...ja verrannut niitä omiin kokemuksiini/tietooni narsismista...
Ja mitä merkitystä sillä on henkilölle itselleen...hänen asiassaan/elämässään/suhteessaan uskooko joku täysin tuntematon henkilö suomi 24. keskustelupalstalla...että hänen kumppaninsa on narsisti...
"ja mitä merkitystä sillä on oikeastaan sinun ja sinun elämäsi kannalta...
kun et tunne minua , etkä häntä...ihan en ny ymmärrä reaktiotasi tähän kohtaan."
Että tuo sama pätee toisinkinpäin...että onko sinulle sitten suuri merkitys, jotenkin tärkeää...että joku tuntematon ihminen esim minä netin välityksellä uskoo, että kumppanisi/työtoverisi on narsisti...
muuttaako se jotain...sinun suhteessasi tuohon henkilöön, jonka nimeät narsistiksi...tarvitsetko vielä lisäksi komppanian tuntemattomia ihmisiä netistä vahvistamaan/todistamaan , että joo on se sinun tuntemasi henkilö narsisti...
"Kovin epäilet muitten arviointikykyä narsistien suhteen, mutta itsellesi annat vapauden kutsua toista narsistiksi."
Tuohon jo totesinkinkin, että käytän tuota Ännä nimitystä kyllä joo...etten todellakaan ole varma asiasta...enkä ny kauheasti ole ketään ihan henk. koht. arvostellut sen käytöstä...vaikka sitä heppoisin perustein käytetäänkin...tyyliin on se narsisti kun litistäää maitopurkkeja...
Että saahan sitä aina epäillä...kuten sinäkin...joka olit suurin piirtein vaatimassa todisteita ....kuule kun voihan joku sanoa, että on sillä diagnoosi...mutta et silti voi olla varma. onko se totta...että ko. ihmisellä on diagnoosi/on se narsisti...
Mutta joo en ny oikeastaan ymmärrä...mistä tässä on kyse...kun kärpäsestä tehdään härkänen...kun palstan aiheena on kuitenkin narsismi...ja monet ihmiset ny tulevat tänne kirjoittamaan syystä, että kokevat että ovat olleet suhteessa narsistiin...ja nimittävät häntä narsistiksi...
Tuskin Ännäksi nimittely ny on synneistä suurin...jostain syystä se ny vaan minun tekemänäni nousi sun ajatusmaailmassa liian isoksi asiaksi.. ihan omista syistäsi...
Että ihan ny ma vaan luulen...
että minun täällä oloni vaan ottaa sua päähän...koet että käkipää on tullut reviirillesi...
Ihan sitäkään en ymmärrä...kun käsittääkseni kaikilla on sama mahdollisuus kirjoittaa miten paljon haluaa...ja edelleen jos jonkun kirjoitukset ottaa päähän...ne voi jättää lukematta...
että ihan samoin sinä voit kirjoittaa mielin määrin täällä ja saada itsesi lukijoiden taholta "kuulluksi" kuin minäkin...tämä pesä on niin suuri, että tilaa riittää varmasti kaikille... - juhani lehtinen
15+16=31 kirjoitti:
"Itse usein kirjoitat: Henkilö jota väität narsistiksi.....eli et meinaa uskoa, jos joku täällä toista sanoo narsistiksi..."
Ai sinäkö se olit tuokin puskista huutaja...jonka oikeustajua loukkasin...nimittelemällä henkilöä jonka vuoksi täällä olen Ännäksi...
Mitä taas tuohon tulee...joka sinun mielestäsi on minun kirjoittamaani..."Henkilö jota väität narsistiksi..."
niin kirjoita/kopio toki lause loppuun...ja asia yhteys jossa se lukee...ilmeisesti siinä on sitten jotain josta olet loukkaantunut...
yhtäkisti en muista tuollaista...että olisin kauheasti inttänyt kenenkään kanssa...onko hänen kumppaninsa narsisti vaiko ei...kuhan olen ottanut esille asioita joita hän itse itsestään ja kumppanistaan kertoo...ja verrannut niitä omiin kokemuksiini/tietooni narsismista...
Ja mitä merkitystä sillä on henkilölle itselleen...hänen asiassaan/elämässään/suhteessaan uskooko joku täysin tuntematon henkilö suomi 24. keskustelupalstalla...että hänen kumppaninsa on narsisti...
"ja mitä merkitystä sillä on oikeastaan sinun ja sinun elämäsi kannalta...
kun et tunne minua , etkä häntä...ihan en ny ymmärrä reaktiotasi tähän kohtaan."
Että tuo sama pätee toisinkinpäin...että onko sinulle sitten suuri merkitys, jotenkin tärkeää...että joku tuntematon ihminen esim minä netin välityksellä uskoo, että kumppanisi/työtoverisi on narsisti...
muuttaako se jotain...sinun suhteessasi tuohon henkilöön, jonka nimeät narsistiksi...tarvitsetko vielä lisäksi komppanian tuntemattomia ihmisiä netistä vahvistamaan/todistamaan , että joo on se sinun tuntemasi henkilö narsisti...
"Kovin epäilet muitten arviointikykyä narsistien suhteen, mutta itsellesi annat vapauden kutsua toista narsistiksi."
Tuohon jo totesinkinkin, että käytän tuota Ännä nimitystä kyllä joo...etten todellakaan ole varma asiasta...enkä ny kauheasti ole ketään ihan henk. koht. arvostellut sen käytöstä...vaikka sitä heppoisin perustein käytetäänkin...tyyliin on se narsisti kun litistäää maitopurkkeja...
Että saahan sitä aina epäillä...kuten sinäkin...joka olit suurin piirtein vaatimassa todisteita ....kuule kun voihan joku sanoa, että on sillä diagnoosi...mutta et silti voi olla varma. onko se totta...että ko. ihmisellä on diagnoosi/on se narsisti...
Mutta joo en ny oikeastaan ymmärrä...mistä tässä on kyse...kun kärpäsestä tehdään härkänen...kun palstan aiheena on kuitenkin narsismi...ja monet ihmiset ny tulevat tänne kirjoittamaan syystä, että kokevat että ovat olleet suhteessa narsistiin...ja nimittävät häntä narsistiksi...
Tuskin Ännäksi nimittely ny on synneistä suurin...jostain syystä se ny vaan minun tekemänäni nousi sun ajatusmaailmassa liian isoksi asiaksi.. ihan omista syistäsi...
Että ihan ny ma vaan luulen...
että minun täällä oloni vaan ottaa sua päähän...koet että käkipää on tullut reviirillesi...
Ihan sitäkään en ymmärrä...kun käsittääkseni kaikilla on sama mahdollisuus kirjoittaa miten paljon haluaa...ja edelleen jos jonkun kirjoitukset ottaa päähän...ne voi jättää lukematta...
että ihan samoin sinä voit kirjoittaa mielin määrin täällä ja saada itsesi lukijoiden taholta "kuulluksi" kuin minäkin...tämä pesä on niin suuri, että tilaa riittää varmasti kaikille..."Ai sinäkö se olit tuokin puskista huutaja...jonka oikeustajua loukkasin...nimittelemällä henkilöä jonka vuoksi täällä olen Ännäksi..."
No juu en ole, kysyin vaan saman kysymyksen kun joku puskajussi.
"Että ihan ny ma vaan luulen...
että minun täällä oloni vaan ottaa sua päähän...koet että käkipää on tullut reviirillesi..."
Nyt ei oikeen ymmärrä, mitäs toi käkipää oikeen tarkoittaa?
Jos nyt oikeen ymmärsin, niin nimittelet itseäsi käkipääksi, how come?
Tämä "minun reviirini" on ihan vapaata kaikille, myöskin sinulle.
Sinun kirjoituksiasi on hauskaa lukea, etkä suinkaan ota minua päähän.
Sait minut vaan ymmälleni kun yritin selostaa sinulle miksi olen täällä. Alkuun epäilin että minun kirjoitukseni on niin epäselvää, kun ymmärsit asiat päinvastoin mitä olin kirjoittanut, kunnes hokasin että "vika" ei olekkaan kirjoittajassa......
Myönnän että minun kirjoitukseni ovat epäselviä, enkä koskaan ole ollut hyvä kirjoittamaan. Suomeksi kirjoittamista on ilmeisesti sekoittanut työni, koska työkieleni ei ole Suomi.
Oliskohan minulla lukihäiriö, vai olenko muuten vaan tyhmä :-) - 16+10=26
juhani lehtinen kirjoitti:
"Ai sinäkö se olit tuokin puskista huutaja...jonka oikeustajua loukkasin...nimittelemällä henkilöä jonka vuoksi täällä olen Ännäksi..."
No juu en ole, kysyin vaan saman kysymyksen kun joku puskajussi.
"Että ihan ny ma vaan luulen...
että minun täällä oloni vaan ottaa sua päähän...koet että käkipää on tullut reviirillesi..."
Nyt ei oikeen ymmärrä, mitäs toi käkipää oikeen tarkoittaa?
Jos nyt oikeen ymmärsin, niin nimittelet itseäsi käkipääksi, how come?
Tämä "minun reviirini" on ihan vapaata kaikille, myöskin sinulle.
Sinun kirjoituksiasi on hauskaa lukea, etkä suinkaan ota minua päähän.
Sait minut vaan ymmälleni kun yritin selostaa sinulle miksi olen täällä. Alkuun epäilin että minun kirjoitukseni on niin epäselvää, kun ymmärsit asiat päinvastoin mitä olin kirjoittanut, kunnes hokasin että "vika" ei olekkaan kirjoittajassa......
Myönnän että minun kirjoitukseni ovat epäselviä, enkä koskaan ole ollut hyvä kirjoittamaan. Suomeksi kirjoittamista on ilmeisesti sekoittanut työni, koska työkieleni ei ole Suomi.
Oliskohan minulla lukihäiriö, vai olenko muuten vaan tyhmä :-)"Oliskohan minulla lukihäiriö, vai olenko muuten vaan tyhmä :-)"
Noh...tuo ajatus on omasi...
Mutta joo...en ny ymärrä tässä kohtaa...miten tuo "Sait minut vaan ymmälleni kun yritin selostaa sinulle miksi olen täällä."
liittyy tähän aiheseen/tähän kohtaan .. kun minä nimitän miestä johon minulla oli suhde Ännäksi...
Käsittäkseni kertomasi mukaan sinun syysi olla täällä on se työkaverisi, jonka kanssa puolisollasi on ollut seksisuhde..
eikä se että minä nimitän miestä johon minulla oli suhde Ännäksi...jota nyt katsoit tarpeelliseksi kritisoida...
Että en ny mmärrä...miten nuo kaksi asiaa liittyvät toisiinsa
Ja mitä tulee puskista huutelemiseen...olet itse kertonu sitä harrastavasi... 16+10=26 kirjoitti:
"Oliskohan minulla lukihäiriö, vai olenko muuten vaan tyhmä :-)"
Noh...tuo ajatus on omasi...
Mutta joo...en ny ymärrä tässä kohtaa...miten tuo "Sait minut vaan ymmälleni kun yritin selostaa sinulle miksi olen täällä."
liittyy tähän aiheseen/tähän kohtaan .. kun minä nimitän miestä johon minulla oli suhde Ännäksi...
Käsittäkseni kertomasi mukaan sinun syysi olla täällä on se työkaverisi, jonka kanssa puolisollasi on ollut seksisuhde..
eikä se että minä nimitän miestä johon minulla oli suhde Ännäksi...jota nyt katsoit tarpeelliseksi kritisoida...
Että en ny mmärrä...miten nuo kaksi asiaa liittyvät toisiinsa
Ja mitä tulee puskista huutelemiseen...olet itse kertonu sitä harrastavasi...JL on sanojensa mukaan ollut täällä pari vuotta, mutta juhani lehtisenä 7.6.2012 alkaen.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10702936#comment-55563296- 16+14=30
yxex kirjoitti:
JL on sanojensa mukaan ollut täällä pari vuotta, mutta juhani lehtisenä 7.6.2012 alkaen.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10702936#comment-55563296"JL on sanojensa mukaan ollut täällä pari vuotta, mutta juhani lehtisenä 7.6.2012 alkaen"
Joo näköjään, vaikka minä olen havannoinut hänet kyllä myöhemmin, johtunee kai kun kesällä oli niin paljon muuta...että tuli käytyä täälllä harvemmin...
Mutta muistan kyllä hänen itse kertoneen jossain toisessa kohtaa olleensa täällä jo vuosia...siinä yhteydessä kun joku mainitsi sen "henna-kortin" josta päättelin, että on ollut täällä kauan, koska minun aikani tuo monien muistelema henna ei ole täällä juurikaan esiintynyt...tuossa samassa yhteydessä hän myös myönsi huutelevansa puskista...
Mutta kaikesta päätellen...hänellä on negatiivisia ajatuksia sinuun liittyen, että jäin miettimään...että samaistaako hän sinut jollain tasolla siihen narsistiksi nimeämäänsä työtoveriin, jolla on ollut hänen puolisonsa kanssa seksisuhde...vaiko onko tuo negaatio syntynyt jo ennen tuota Juhani Lehtisenä esiintymistä... 16+14=30 kirjoitti:
"JL on sanojensa mukaan ollut täällä pari vuotta, mutta juhani lehtisenä 7.6.2012 alkaen"
Joo näköjään, vaikka minä olen havannoinut hänet kyllä myöhemmin, johtunee kai kun kesällä oli niin paljon muuta...että tuli käytyä täälllä harvemmin...
Mutta muistan kyllä hänen itse kertoneen jossain toisessa kohtaa olleensa täällä jo vuosia...siinä yhteydessä kun joku mainitsi sen "henna-kortin" josta päättelin, että on ollut täällä kauan, koska minun aikani tuo monien muistelema henna ei ole täällä juurikaan esiintynyt...tuossa samassa yhteydessä hän myös myönsi huutelevansa puskista...
Mutta kaikesta päätellen...hänellä on negatiivisia ajatuksia sinuun liittyen, että jäin miettimään...että samaistaako hän sinut jollain tasolla siihen narsistiksi nimeämäänsä työtoveriin, jolla on ollut hänen puolisonsa kanssa seksisuhde...vaiko onko tuo negaatio syntynyt jo ennen tuota Juhani Lehtisenä esiintymistä...Henna on ihan jees tyyppi. Käytiin välillä pientä kädenvääntöä siitä mitä ja kuka tänne saa kirjoittaa, ja palstatilaa tuhlata :D Mitähän hänellekin kuuluu(?)
Niin, tämä tapaus juhani - en voi luottaa ihmiseen joka on ollut täällä yhtä kauan kuin minäkin, ilmoittaa sitten ykskaks kahden vuoden jälkeen olevansa minusta huolta kantava ystävä, tökkien samalla tylsällä puukolla selkää. Katin kontit mikään ystävä oo. :D- 19+9=28
yxex kirjoitti:
Henna on ihan jees tyyppi. Käytiin välillä pientä kädenvääntöä siitä mitä ja kuka tänne saa kirjoittaa, ja palstatilaa tuhlata :D Mitähän hänellekin kuuluu(?)
Niin, tämä tapaus juhani - en voi luottaa ihmiseen joka on ollut täällä yhtä kauan kuin minäkin, ilmoittaa sitten ykskaks kahden vuoden jälkeen olevansa minusta huolta kantava ystävä, tökkien samalla tylsällä puukolla selkää. Katin kontit mikään ystävä oo. :D"Henna on ihan jees tyyppi. Käytiin välillä pientä kädenvääntöä siitä mitä ja kuka tänne saa kirjoittaa, ja palstatilaa tuhlata :D Mitähän hänellekin kuuluu(?)"
Niin olen tässä matkani varrella täällä ollessani pannut kyllä merklle, että yksi ja toinen välillä häntä kaipailee...on pitänyt häntä jopa jonkinlaisena itselleen merkittävänä guruna...häneltä on opittu paljon...
Lotta, tarkoitit varmaan suhteessa olevaa tuolla viimeisellä lausellea: saa kokemaan jatkuvaa syyllisyyttä ja on aina kelpaamaton?
Miten pitkään tuo kelpaamattomuus-tunne muuten roikkuu ihmisessä suhteen jälkeen?- lottamari<3
En pelkästään, kyllä narsistit ovat taitavia syyllistämisessään kaikki, olivatpa kumppaneita, läheisiä, omaisia tai työtovereita. Syyllisyyden tunnon saavat aikaan asettumalla itse kuin sorretun, säälittävän tai heikon aseman omaavan rooliin. "Kun ei tuotakaan ole tehty vaikka olin niin huonona, minusta ei siis välitetä". "Miksi minua ei koskaan", "aina minä saan kaiken", "Minun selkänahastani" jne....Narsisti tekee itsestään marttyyrin vaikka millä keinoin, hän on täysin sokea esmes toisen vakavalle sairaudelle vaikkapa syöpää sairastavan, kun hänen kukkasensa on jätetty kastelematta, hän viis veisaa onko sairas jaksanut ne kastella, kun ne on jätetty KASTELEMATTA. Tämä on narsistin mielestäni tietenkin osoitus siitä, että hänestä ei välitetä, eikä häntä pidetä arvossa, eikä rakasteta.
Tuo kelpaamattomuuden tunne säilyy niin kauan kunnes löydät oikeasti sinua rakastavan ja kunnioittavan ja ymmärtävän ihmisen, joka osaa kohdata sinut tasavertaisena, joka on sinulle lohtu, olkapää, turvallinen satama, jossa voi levätä ja jossa myrskyävä merikään ei tunnu. - 19+11=30
lottamari<3 kirjoitti:
En pelkästään, kyllä narsistit ovat taitavia syyllistämisessään kaikki, olivatpa kumppaneita, läheisiä, omaisia tai työtovereita. Syyllisyyden tunnon saavat aikaan asettumalla itse kuin sorretun, säälittävän tai heikon aseman omaavan rooliin. "Kun ei tuotakaan ole tehty vaikka olin niin huonona, minusta ei siis välitetä". "Miksi minua ei koskaan", "aina minä saan kaiken", "Minun selkänahastani" jne....Narsisti tekee itsestään marttyyrin vaikka millä keinoin, hän on täysin sokea esmes toisen vakavalle sairaudelle vaikkapa syöpää sairastavan, kun hänen kukkasensa on jätetty kastelematta, hän viis veisaa onko sairas jaksanut ne kastella, kun ne on jätetty KASTELEMATTA. Tämä on narsistin mielestäni tietenkin osoitus siitä, että hänestä ei välitetä, eikä häntä pidetä arvossa, eikä rakasteta.
Tuo kelpaamattomuuden tunne säilyy niin kauan kunnes löydät oikeasti sinua rakastavan ja kunnioittavan ja ymmärtävän ihmisen, joka osaa kohdata sinut tasavertaisena, joka on sinulle lohtu, olkapää, turvallinen satama, jossa voi levätä ja jossa myrskyävä merikään ei tunnu."Tuo kelpaamattomuuden tunne"
niin jatkan vielä tästä kun otit tuon kelpaamattomuuden tunteen aiheeksi ja tuli mieleeni yks juttu Ännääni liittyen...
hänellä oli aikoinaan tapana linkittää minulle joitain biisejä...ja muistan aikoinaan kun hän linkitti minulle juurikin tuon Juha Tapion biisin...kelpaat kelle vaan...
Noh usein mietin mitä niiden taustalla mahtoi olla, yritystäkö kertoa jotain...joskus kysyinkin, mutta hän vastasi,ettei ne mitään tarkoita, kunhan ovat hyviä biisejä...
mutta muistan kyllä tuon kelpaat kelle vaan biisin tiimoilta ajatelleeni, että kumpaanko hän sanat liitti...silloin en tiennyt narsismista mitään...ja ajattelin, että hän mahdollisesti tarkoitti itseään...että kelpaa kelle vaan...kun mieluusti rehvasteli niillä muilla naisillaan...
kun kaikesta kokemastani, lapsuuteni, pieleen mennyt avioliitto huolimatta en ole osannut koskaan ajatella siten, etten kelpaisi...
toki joskus kaikki on menny pieleen, on huono päivä...niin hetken manailee ja haukkuu jopa itseään tyyliin susta oo mihinkään...mutta ei sekään ole sellaista kelpaamattomuuden tunnetta...
jotenkin ajattelisin kuitenkin että se liittyy noihin itsetunto ongemiin...jotka ovat syntyneet jo joko lapsuudessa tai nuoruudessa...
En osaa ajatella, että seurustelusuhde aikusiällä voisi saada aikaan perustavanlatuisen kelpaamattomuuden tunteen...
mutta noh...mene ja tiedä...vuosien ja aivopesu mitätöivän kumppanin taholta toki voivat saada ehkä senkin aikaan, että ihminen alkaa itsekin uskoa, ettei kelpaa kenellekkään...
mutta noh...jollain tasolla minulla kait on ollut onneakin elämässäni...ettei minulle ole tullut tuollaista kelpaamattomuuden tunnetta suhteessa toiseen ihmiseen...
siitäkään huolimatta vaikka kaikki kohtaamani ihmiset eivät pidäkkään minusta...kun enhän itsekään pidä kaikista kohtaamistani ihmisistä...eikä kyse ole kelpaamattomuudesta vaan enemmänkin erilaisuudesta...ja kai sitten niistä henkilökemioista ja ties mistä feromoneista... - lottamari<3
19+11=30 kirjoitti:
"Tuo kelpaamattomuuden tunne"
niin jatkan vielä tästä kun otit tuon kelpaamattomuuden tunteen aiheeksi ja tuli mieleeni yks juttu Ännääni liittyen...
hänellä oli aikoinaan tapana linkittää minulle joitain biisejä...ja muistan aikoinaan kun hän linkitti minulle juurikin tuon Juha Tapion biisin...kelpaat kelle vaan...
Noh usein mietin mitä niiden taustalla mahtoi olla, yritystäkö kertoa jotain...joskus kysyinkin, mutta hän vastasi,ettei ne mitään tarkoita, kunhan ovat hyviä biisejä...
mutta muistan kyllä tuon kelpaat kelle vaan biisin tiimoilta ajatelleeni, että kumpaanko hän sanat liitti...silloin en tiennyt narsismista mitään...ja ajattelin, että hän mahdollisesti tarkoitti itseään...että kelpaa kelle vaan...kun mieluusti rehvasteli niillä muilla naisillaan...
kun kaikesta kokemastani, lapsuuteni, pieleen mennyt avioliitto huolimatta en ole osannut koskaan ajatella siten, etten kelpaisi...
toki joskus kaikki on menny pieleen, on huono päivä...niin hetken manailee ja haukkuu jopa itseään tyyliin susta oo mihinkään...mutta ei sekään ole sellaista kelpaamattomuuden tunnetta...
jotenkin ajattelisin kuitenkin että se liittyy noihin itsetunto ongemiin...jotka ovat syntyneet jo joko lapsuudessa tai nuoruudessa...
En osaa ajatella, että seurustelusuhde aikusiällä voisi saada aikaan perustavanlatuisen kelpaamattomuuden tunteen...
mutta noh...mene ja tiedä...vuosien ja aivopesu mitätöivän kumppanin taholta toki voivat saada ehkä senkin aikaan, että ihminen alkaa itsekin uskoa, ettei kelpaa kenellekkään...
mutta noh...jollain tasolla minulla kait on ollut onneakin elämässäni...ettei minulle ole tullut tuollaista kelpaamattomuuden tunnetta suhteessa toiseen ihmiseen...
siitäkään huolimatta vaikka kaikki kohtaamani ihmiset eivät pidäkkään minusta...kun enhän itsekään pidä kaikista kohtaamistani ihmisistä...eikä kyse ole kelpaamattomuudesta vaan enemmänkin erilaisuudesta...ja kai sitten niistä henkilökemioista ja ties mistä feromoneista...Mietin tuota sanomaasi, että itsekään et pidä kaikista kohtaamisistasi ihmisistä. Totta,- joko meillä itsellämme on tuomitseva ennakkoasenne, että emme haluakaan nähdä toista ihmistä "oikein" vaan vähän kuin oman vääristyneen mielemme mukaan. Meitä voi ärsyttää toisen hyväsydämisyys, jonka käännämme vääristyneen mielemme mukaan lipeväksi mielistelijäksi, toisen rohkeus, joka mielestämme on typeryyttä, toisen avuliaisuus, joka saa meidät ajattelemaan toisen keräävän pisteitä ja kehuja, tai halun neuvoa, pätemisenä tai kuuntelemisen itsensä tärkeänä pitämisenä jne....
Ja sitten on ihan ihka aitoa vastenmielisyyttä oikeaa pahuutta, ikeyttä ja kieroutta sunmuuta vastaan, jota tuo ihminen edessäsi edustaa, etkä tunne häneen vetoa, samankaltaisuutta tai sieluntoveruutta, vain ärtymystä ja halua pysyä hänestä kaukana.
Minullakaan ei tuo kelpaamattomuuden tunne ole mitenkään voimakas ollut, ainoastaan sellaisissa tilanteissa, kun terveyteni on ollut äärimmäisen heikko, enkä ole pystynyt itseäni puolustamaan. Voimat ovat menneet omaan itseen. Kun ihminen on fyysisesti heikko hänen henkisetkin voimavaransa on viety, ja silloin narsistilla vasta markkinat alkaa. lottamari<3 kirjoitti:
En pelkästään, kyllä narsistit ovat taitavia syyllistämisessään kaikki, olivatpa kumppaneita, läheisiä, omaisia tai työtovereita. Syyllisyyden tunnon saavat aikaan asettumalla itse kuin sorretun, säälittävän tai heikon aseman omaavan rooliin. "Kun ei tuotakaan ole tehty vaikka olin niin huonona, minusta ei siis välitetä". "Miksi minua ei koskaan", "aina minä saan kaiken", "Minun selkänahastani" jne....Narsisti tekee itsestään marttyyrin vaikka millä keinoin, hän on täysin sokea esmes toisen vakavalle sairaudelle vaikkapa syöpää sairastavan, kun hänen kukkasensa on jätetty kastelematta, hän viis veisaa onko sairas jaksanut ne kastella, kun ne on jätetty KASTELEMATTA. Tämä on narsistin mielestäni tietenkin osoitus siitä, että hänestä ei välitetä, eikä häntä pidetä arvossa, eikä rakasteta.
Tuo kelpaamattomuuden tunne säilyy niin kauan kunnes löydät oikeasti sinua rakastavan ja kunnioittavan ja ymmärtävän ihmisen, joka osaa kohdata sinut tasavertaisena, joka on sinulle lohtu, olkapää, turvallinen satama, jossa voi levätä ja jossa myrskyävä merikään ei tunnu.Syyllistäminen ja sitä myötä saavutettu kelpaamattomuuden tunne: sitä käytetään aseena yllättävän paljon ihmissuhteissa. Voidaanko kaikissa tapauksissa puhua narsistisesta luonteenlaadusta - vai yleensä häiriöisestä kaltoinkohtelusta; kysehän voi olla alistamisesta, vallasta, masokistisista tavoitteista, hyödystä, jne.
Ihminen, joka on kelpaamattomana tullut laiminlyödyksi jo lapsesta lähtien, voi olla vaikeampi saavuttaa tasavertaisuuden tuntua. Varsinkin jos kokemus ottaa herkästi tulta myöhemmissä ihmissuhteissa. Seurustelu-, pari- ja ystävyyssuhteet, työtoverit, -antajat.
Millainen ihmisestä kasvaa kelpaamattomana? Mietin nujerrettua, joka on ääripäässä. Menettääkö hän lopulta luottamuksensa kaikkiin, ja näkee itsensä aina alistettuna? Mitä kaikkea siitä voi seurata? Kyllä te tiedätte.
Tavallaan olen samaa mieltä / tavallaan en ole lotan esittämästä rakkaudesta, joka auttaa tunnistamaan oman tasavertaisuuden arvostettuna olemisen kokemuksen kautta. Itse käytän sanaa: nähdä kokonaisena. Mutta en ole oikea henkilö väittelemään siitä, koska omakohtainen tilanne estää näkemästä objektiivisesti. Mutta en näe hyvänä sitä, että ihminen etsii rakkautta siksi, että se parantaa hänet (moni tälläinen ajatelma on vienyt useita ihmisiä tuhoon). Hänen on opittava ensin näkemään oma kokonainen kuvansa ja hyväksyttävä itse näkemänsä, sekä opittava arvostamaan itseään tasavertaisena ihmisenä.
Hänen on opittava hyväksymään myös kelpaamattomuutensa. Jos et jollekin ihmiselle todella kelpaa itsenäsi, se on hänen ongelmansa. Itse ei tarvitse järjestää ongelmia vaatiakseen vimmaisesti jotain, johon toinen ei kykene. Olkoon, menköön. Vaikka ihminen olisi kohdannut yhden kaltoinkohtelevan suhteen elämässään, en usko etteikö samoja tunnekokemuksia tulisi eteen elämässä joka tapauksessa. Onko meillä varaa kantaa syyllisyyttä, olemaan häviäviä ja kelpaamattomia, vaikka joskus olemme näin olemme kokeneet? Ei ole. Eikä meidänkään tarvitse hyväksyä lähellemme niitä ihmisiä, jotka vahingoittavat meitä. Kuinka sen teemme? Osoittamalla etteivät kelpaa seuraan? Toisaalta ratkaisu taisi olla jo tuolla yllä: emme osita millään muotoa että piitaisimme toisesta. Emmehän ainakaan syyllistämällä aiheuta huonommuuden tunnetta kenelläkään, emmehän?
Kehäajattelua?- 15+9=24
lottamari<3 kirjoitti:
Mietin tuota sanomaasi, että itsekään et pidä kaikista kohtaamisistasi ihmisistä. Totta,- joko meillä itsellämme on tuomitseva ennakkoasenne, että emme haluakaan nähdä toista ihmistä "oikein" vaan vähän kuin oman vääristyneen mielemme mukaan. Meitä voi ärsyttää toisen hyväsydämisyys, jonka käännämme vääristyneen mielemme mukaan lipeväksi mielistelijäksi, toisen rohkeus, joka mielestämme on typeryyttä, toisen avuliaisuus, joka saa meidät ajattelemaan toisen keräävän pisteitä ja kehuja, tai halun neuvoa, pätemisenä tai kuuntelemisen itsensä tärkeänä pitämisenä jne....
Ja sitten on ihan ihka aitoa vastenmielisyyttä oikeaa pahuutta, ikeyttä ja kieroutta sunmuuta vastaan, jota tuo ihminen edessäsi edustaa, etkä tunne häneen vetoa, samankaltaisuutta tai sieluntoveruutta, vain ärtymystä ja halua pysyä hänestä kaukana.
Minullakaan ei tuo kelpaamattomuuden tunne ole mitenkään voimakas ollut, ainoastaan sellaisissa tilanteissa, kun terveyteni on ollut äärimmäisen heikko, enkä ole pystynyt itseäni puolustamaan. Voimat ovat menneet omaan itseen. Kun ihminen on fyysisesti heikko hänen henkisetkin voimavaransa on viety, ja silloin narsistilla vasta markkinat alkaa."Totta,- joko meillä itsellämme on tuomitseva ennakkoasenne, että emme haluakaan nähdä toista ihmistä "oikein" vaan vähän kuin oman vääristyneen mielemme mukaan."
niin en tiedä...kauheasti en ole pohtinut miksi vaan toisista pitää enemmän ja toisista vähemmän...jokin vaan ei synkkaa, eikä kummassakaan tavallaan mitään vikaa tarvitse olla...
Se on kyllä totta, ettei sitten kauheesti edes yritä syvällisemmin edes tutustua...tulee mieleen jotkut deittikumppanit joiden kanssa kävin aikoinaan kerran kahvilla ja se oli siinä...intuitio sanoi niin...että ollaan liian erilaisia...
"Ja sitten on ihan ihka aitoa vastenmielisyyttä "
yhtäkisti ei tule mieleen, että olisin kokenut ns. vastenmielisyyttä ketään ihmistä kohtaan...en tiedä olenko edes kohdannut sellaisia pahoja ihmisiä...toki heidän sanansa/tekonsa ovat voineet puistattaa, mutta olen jotenkin yrittänyt kuitenkin ymmärtää mitä niiden taustalla voisi olla...
Ännäksi nimeämääni henkilöäkään en osaa pitää minään läpeensä pahana ihmisenä...ja psykopaateista olen lukenut sen verran, että heidänkin elämässään on ollut tekijöitä jotka ovat tehneet heistä sellaisia...
Että kyllä paha/pahuus, saa aikaan pahaa...ettei ole yhdentekevää miten kohtelemme toisiamme...ns. niitäkin ihmisiä joista emme pidä...
eikä minusta tunnu että itsellänikään olisi sen kummemmin vihamiehiä...aikoinaan avioeksäni oli kyllä kaunainen ja katkerakin hyvin pitkään...mutta tuskin sentäs vihasi minua...ja senkin suhteen aika teki tehtävänsä...nykyään enää mitään suuria tunteita ole tavatessakaan...voidaan jutellla kuin vanhat tutut jopa menneistäkin...
mutta tuosta kelpaamattomuudesta....tosiaan en tiedä millainen mekanismi sitten saa uskomaan pelkästään toisen sanoihin...siitä millainen itse on...vai mistä se kelpaamattomuuden tunne sitten kumpuaa... elisakettu kirjoitti:
Syyllistäminen ja sitä myötä saavutettu kelpaamattomuuden tunne: sitä käytetään aseena yllättävän paljon ihmissuhteissa. Voidaanko kaikissa tapauksissa puhua narsistisesta luonteenlaadusta - vai yleensä häiriöisestä kaltoinkohtelusta; kysehän voi olla alistamisesta, vallasta, masokistisista tavoitteista, hyödystä, jne.
Ihminen, joka on kelpaamattomana tullut laiminlyödyksi jo lapsesta lähtien, voi olla vaikeampi saavuttaa tasavertaisuuden tuntua. Varsinkin jos kokemus ottaa herkästi tulta myöhemmissä ihmissuhteissa. Seurustelu-, pari- ja ystävyyssuhteet, työtoverit, -antajat.
Millainen ihmisestä kasvaa kelpaamattomana? Mietin nujerrettua, joka on ääripäässä. Menettääkö hän lopulta luottamuksensa kaikkiin, ja näkee itsensä aina alistettuna? Mitä kaikkea siitä voi seurata? Kyllä te tiedätte.
Tavallaan olen samaa mieltä / tavallaan en ole lotan esittämästä rakkaudesta, joka auttaa tunnistamaan oman tasavertaisuuden arvostettuna olemisen kokemuksen kautta. Itse käytän sanaa: nähdä kokonaisena. Mutta en ole oikea henkilö väittelemään siitä, koska omakohtainen tilanne estää näkemästä objektiivisesti. Mutta en näe hyvänä sitä, että ihminen etsii rakkautta siksi, että se parantaa hänet (moni tälläinen ajatelma on vienyt useita ihmisiä tuhoon). Hänen on opittava ensin näkemään oma kokonainen kuvansa ja hyväksyttävä itse näkemänsä, sekä opittava arvostamaan itseään tasavertaisena ihmisenä.
Hänen on opittava hyväksymään myös kelpaamattomuutensa. Jos et jollekin ihmiselle todella kelpaa itsenäsi, se on hänen ongelmansa. Itse ei tarvitse järjestää ongelmia vaatiakseen vimmaisesti jotain, johon toinen ei kykene. Olkoon, menköön. Vaikka ihminen olisi kohdannut yhden kaltoinkohtelevan suhteen elämässään, en usko etteikö samoja tunnekokemuksia tulisi eteen elämässä joka tapauksessa. Onko meillä varaa kantaa syyllisyyttä, olemaan häviäviä ja kelpaamattomia, vaikka joskus olemme näin olemme kokeneet? Ei ole. Eikä meidänkään tarvitse hyväksyä lähellemme niitä ihmisiä, jotka vahingoittavat meitä. Kuinka sen teemme? Osoittamalla etteivät kelpaa seuraan? Toisaalta ratkaisu taisi olla jo tuolla yllä: emme osita millään muotoa että piitaisimme toisesta. Emmehän ainakaan syyllistämällä aiheuta huonommuuden tunnetta kenelläkään, emmehän?
Kehäajattelua?Vahingolliselle seuralle olisi varmaan hyvä oppia sanomaan Ei. Tällöin tietysti vaikutamme itse olevamme itsekkäitä sen seuran silmissä. Mutta väliäkö sillä, kyllä itsensuojelu on oikeutettua.
Kiltille Ei.n sanominen on vaikeaa, assertiivinen siihen kykenee, agressiivinen taas jyrää itsekkäästi muut alleen.- 13+6=19
elisakettu kirjoitti:
Syyllistäminen ja sitä myötä saavutettu kelpaamattomuuden tunne: sitä käytetään aseena yllättävän paljon ihmissuhteissa. Voidaanko kaikissa tapauksissa puhua narsistisesta luonteenlaadusta - vai yleensä häiriöisestä kaltoinkohtelusta; kysehän voi olla alistamisesta, vallasta, masokistisista tavoitteista, hyödystä, jne.
Ihminen, joka on kelpaamattomana tullut laiminlyödyksi jo lapsesta lähtien, voi olla vaikeampi saavuttaa tasavertaisuuden tuntua. Varsinkin jos kokemus ottaa herkästi tulta myöhemmissä ihmissuhteissa. Seurustelu-, pari- ja ystävyyssuhteet, työtoverit, -antajat.
Millainen ihmisestä kasvaa kelpaamattomana? Mietin nujerrettua, joka on ääripäässä. Menettääkö hän lopulta luottamuksensa kaikkiin, ja näkee itsensä aina alistettuna? Mitä kaikkea siitä voi seurata? Kyllä te tiedätte.
Tavallaan olen samaa mieltä / tavallaan en ole lotan esittämästä rakkaudesta, joka auttaa tunnistamaan oman tasavertaisuuden arvostettuna olemisen kokemuksen kautta. Itse käytän sanaa: nähdä kokonaisena. Mutta en ole oikea henkilö väittelemään siitä, koska omakohtainen tilanne estää näkemästä objektiivisesti. Mutta en näe hyvänä sitä, että ihminen etsii rakkautta siksi, että se parantaa hänet (moni tälläinen ajatelma on vienyt useita ihmisiä tuhoon). Hänen on opittava ensin näkemään oma kokonainen kuvansa ja hyväksyttävä itse näkemänsä, sekä opittava arvostamaan itseään tasavertaisena ihmisenä.
Hänen on opittava hyväksymään myös kelpaamattomuutensa. Jos et jollekin ihmiselle todella kelpaa itsenäsi, se on hänen ongelmansa. Itse ei tarvitse järjestää ongelmia vaatiakseen vimmaisesti jotain, johon toinen ei kykene. Olkoon, menköön. Vaikka ihminen olisi kohdannut yhden kaltoinkohtelevan suhteen elämässään, en usko etteikö samoja tunnekokemuksia tulisi eteen elämässä joka tapauksessa. Onko meillä varaa kantaa syyllisyyttä, olemaan häviäviä ja kelpaamattomia, vaikka joskus olemme näin olemme kokeneet? Ei ole. Eikä meidänkään tarvitse hyväksyä lähellemme niitä ihmisiä, jotka vahingoittavat meitä. Kuinka sen teemme? Osoittamalla etteivät kelpaa seuraan? Toisaalta ratkaisu taisi olla jo tuolla yllä: emme osita millään muotoa että piitaisimme toisesta. Emmehän ainakaan syyllistämällä aiheuta huonommuuden tunnetta kenelläkään, emmehän?
Kehäajattelua?"Syyllistäminen ja sitä myötä saavutettu kelpaamattomuuden tunne
Ihminen, joka on kelpaamattomana tullut laiminlyödyksi jo lapsesta lähtien, voi olla vaikeampi saavuttaa tasavertaisuuden tuntua."
Niin jäin miettimään tätä asiaa...
kun itse olen ollut sellainen, liian kiltti, miellyttäjä, toisten tunteita tarpeita tutkaileva, omat tarpeeni/toiveeni sivuuttanut ihminen...
joka kaiken lisäksi on kantanut on syyllisyyttäkin sillä tavalla, että mitä vielä olisin voinut tehdä paremmin/toisin/antaa enemmän...ettei niin olisi käynyt...
Mutta kuitenkaan...en ole ajatellut itseäni mitenkään sillä tavoin kelpaamattomana...että se tunne kohdistuisi minuun itseeni, ihmisenä/persoonana...etten kelpaa...
Vaikka tavallaan olen etsinytkin hyväksyntää/rakkautta ns. suorittamisen kautta...niin sekin on ollut oma valittu keino ...olen luulllut, että rakkaus on jotain joka pitää suorittamisen kautta toista miellyttämällä hankkia...omat tarpeensa sivuuttaen...
Mutta en koe että minua olisi vaadittu olemaan toisenlainen...ihmisenä/persoonana etten olisi kelvannut äidilleni/puolisolleni...tai vaadittu tekemäään enemmän...itsehän minä olin itseni pahin piiskuri...luulin kai että voin muuttaa/parantaa toisen ihmisen...näyttämällä miten hyvä ja pyhä minä olen...sietämällä huonoa kohteluakin suurin piirtein hymyssä suin...Yäääk...
Mutta tuo Ännä suhde...jotenkin tuntui joskus siltä, että minulle kerrottiin vihjailmalla että olen ihmisenä jotain sellaista, mitä itse en kokenut olevani...tai sitten vertailemalla annettiin ymmärtää että muut on parempia...toki myös vihjailtiin ikäänkuin toivein, että voisin olla vielä haluttavampi jos...ja joskus tuntui, että hän yritti syöttää jopa omia halujaan...ikäänkuin minun haluikseni...
En tiedä..edelleenkään en ymmärrä ihan kaikkea...syystä että meillä oli vaan sellainen ns. tapailusuhde...mutta siinä loppuvaiheessa kyllä jo koin että ny olen mukana jossain sellaisessa mitä en enää käsitä/halua...
Mutta en minä ihan niinikään ajatellut etten olisi kelvannut Ännälleni...että minussa olisi jotain sellaista vikaa...jotenkin itsestäni tuntui, että hän vaan jotenkin kierolla tavalla yritti horjuttaa minun omakuvaani...
esim. että kaikki miehet haluavat minulta vain pelkää seksiä...ja yritti ikäänkuin sillä tavoin saada minutkin luulemaan niin, että olisin olemassa naisena pelkästään sitä käyttöä varten...
No joo...taisin ny rönsyilläkkin...
joskus sitä vaan ns. "kaikki" palaa mieleen...siitä syystähän täällä olen... - 20+18=38
13+6=19 kirjoitti:
"Syyllistäminen ja sitä myötä saavutettu kelpaamattomuuden tunne
Ihminen, joka on kelpaamattomana tullut laiminlyödyksi jo lapsesta lähtien, voi olla vaikeampi saavuttaa tasavertaisuuden tuntua."
Niin jäin miettimään tätä asiaa...
kun itse olen ollut sellainen, liian kiltti, miellyttäjä, toisten tunteita tarpeita tutkaileva, omat tarpeeni/toiveeni sivuuttanut ihminen...
joka kaiken lisäksi on kantanut on syyllisyyttäkin sillä tavalla, että mitä vielä olisin voinut tehdä paremmin/toisin/antaa enemmän...ettei niin olisi käynyt...
Mutta kuitenkaan...en ole ajatellut itseäni mitenkään sillä tavoin kelpaamattomana...että se tunne kohdistuisi minuun itseeni, ihmisenä/persoonana...etten kelpaa...
Vaikka tavallaan olen etsinytkin hyväksyntää/rakkautta ns. suorittamisen kautta...niin sekin on ollut oma valittu keino ...olen luulllut, että rakkaus on jotain joka pitää suorittamisen kautta toista miellyttämällä hankkia...omat tarpeensa sivuuttaen...
Mutta en koe että minua olisi vaadittu olemaan toisenlainen...ihmisenä/persoonana etten olisi kelvannut äidilleni/puolisolleni...tai vaadittu tekemäään enemmän...itsehän minä olin itseni pahin piiskuri...luulin kai että voin muuttaa/parantaa toisen ihmisen...näyttämällä miten hyvä ja pyhä minä olen...sietämällä huonoa kohteluakin suurin piirtein hymyssä suin...Yäääk...
Mutta tuo Ännä suhde...jotenkin tuntui joskus siltä, että minulle kerrottiin vihjailmalla että olen ihmisenä jotain sellaista, mitä itse en kokenut olevani...tai sitten vertailemalla annettiin ymmärtää että muut on parempia...toki myös vihjailtiin ikäänkuin toivein, että voisin olla vielä haluttavampi jos...ja joskus tuntui, että hän yritti syöttää jopa omia halujaan...ikäänkuin minun haluikseni...
En tiedä..edelleenkään en ymmärrä ihan kaikkea...syystä että meillä oli vaan sellainen ns. tapailusuhde...mutta siinä loppuvaiheessa kyllä jo koin että ny olen mukana jossain sellaisessa mitä en enää käsitä/halua...
Mutta en minä ihan niinikään ajatellut etten olisi kelvannut Ännälleni...että minussa olisi jotain sellaista vikaa...jotenkin itsestäni tuntui, että hän vaan jotenkin kierolla tavalla yritti horjuttaa minun omakuvaani...
esim. että kaikki miehet haluavat minulta vain pelkää seksiä...ja yritti ikäänkuin sillä tavoin saada minutkin luulemaan niin, että olisin olemassa naisena pelkästään sitä käyttöä varten...
No joo...taisin ny rönsyilläkkin...
joskus sitä vaan ns. "kaikki" palaa mieleen...siitä syystähän täällä olen..."Mutta en minä ihan niinikään ajatellut etten olisi kelvannut Ännälleni...että minussa olisi jotain sellaista vikaa"
Niin palaan vielä aiheeseen...kun jotenkin päädyin pohdinassani siihenkin, että kelpasin kyllä Ännälleni vain yhdenlaisena...hän ei itse halunnut minusta mitään muuta...
Mutta jotenkin tuntui siltä, että hän halusi saada minut itsenikin uskomaan...ettei kukaan muukaan kiinnostuisi minusta kuin pelkästään "siinä mielessä..."
oli asia jota en voinut hyväksyä ja joka aiheutti skismaa välillemme...ja oli loppupeleissä se syy...miksi päätin suhteen...
Että mene ja tiedä jos hän olisi saanut minut uskomaan niin...niin olisko minusta sitten tullut "sellainen"...ja olisin tyytynyt osaani olla hänen tai mahdollisesti kenen tahansa käytettävissä silloin kun hän halusi...
Että tavallaan voisin ajatella, että hän sivuutti minut ihmisenä kokonaan..."hän ei näe sinua, ei tunne sinua, ei piittaa sinusta, ei halua kuunnella eikä ymmärtää sinua" koska miten voisikaan nähdä ihmisen jos näkee vain sukupuolielimen...
Mutta se on pikkusen epäselvää...että uskoiko/oliko hän tosissaan sitä mieltä... ettei minusta voinut kukaan kiinnostua kuin sillä yhdellä tavalla...
Vai oliko tuo uskotteleminen vain keino yrittää mitätöidä minut pelkäksi sukupuoli elimeksi...syystä että narsisti käsittääkseni vihaa naisia...ja kokee muut ihmiset ikäänkuin "esineinä"...jotka ovat olemassa vain hänen tarpeitaan varten...
En tiedä...tuollaistakaan on vaikea ajatella, saati ymmärtää...enkä varmaan lopullista totuutta koskaan saa...kunhan pähkäilen, yritän ymmärtää...miksi hän oli suhteessa kanssani jos ei kerran pitänyt minusta ihmisenä...
mutta kaikesta huolimatta en siltikään tunne/tuntenut olevani ihmisenä kelpaamaton...Ännä suhteeni aikanakin minulla oli kuitenkin muitakin ihmissuhteita...joissa koin olevani pidetty, merkityksellinen, rakaskin...kokonaisena ihmisenä...
jotenkin kauhistuttaa ajatuskin...jos jollekulle suhde narsistiin on ollut lähes ainoa läheinen ihmissuhde... - "Hyvä ihminen"
lottamari<3 kirjoitti:
Mietin tuota sanomaasi, että itsekään et pidä kaikista kohtaamisistasi ihmisistä. Totta,- joko meillä itsellämme on tuomitseva ennakkoasenne, että emme haluakaan nähdä toista ihmistä "oikein" vaan vähän kuin oman vääristyneen mielemme mukaan. Meitä voi ärsyttää toisen hyväsydämisyys, jonka käännämme vääristyneen mielemme mukaan lipeväksi mielistelijäksi, toisen rohkeus, joka mielestämme on typeryyttä, toisen avuliaisuus, joka saa meidät ajattelemaan toisen keräävän pisteitä ja kehuja, tai halun neuvoa, pätemisenä tai kuuntelemisen itsensä tärkeänä pitämisenä jne....
Ja sitten on ihan ihka aitoa vastenmielisyyttä oikeaa pahuutta, ikeyttä ja kieroutta sunmuuta vastaan, jota tuo ihminen edessäsi edustaa, etkä tunne häneen vetoa, samankaltaisuutta tai sieluntoveruutta, vain ärtymystä ja halua pysyä hänestä kaukana.
Minullakaan ei tuo kelpaamattomuuden tunne ole mitenkään voimakas ollut, ainoastaan sellaisissa tilanteissa, kun terveyteni on ollut äärimmäisen heikko, enkä ole pystynyt itseäni puolustamaan. Voimat ovat menneet omaan itseen. Kun ihminen on fyysisesti heikko hänen henkisetkin voimavaransa on viety, ja silloin narsistilla vasta markkinat alkaa."...Mietin tuota sanomaasi, että itsekään et pidä kaikista kohtaamisistasi ihmisistä. Totta,- joko meillä itsellämme on tuomitseva ennakkoasenne, että emme haluakaan nähdä toista ihmistä "oikein" vaan vähän kuin oman vääristyneen mielemme mukaan. "
Totta! Tuosta ihmismielen "kliseestä" huolimatta ainakaan minulle ei ole ikinä ollut mitään tarvetta alkaa polkea epämiellyttävää ihmistä tarkoiotusperäisesti. Minä olen vain kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, törmäyskurssilla tälläiseen ihmiseen, mistä en vain lähinnä pidä.
Jätän vain rauhaan väkinäisten asioiden jälkeen, toisin kuin mahdollinen narsisti. Narsistihan viimeistään oven suljeuduttua voi aloittaa maalailun(manipuloinnin), mikäli kokee sen tarpeelliseksi, eli hyödykseen...
Mut joo, tosi hienoa tulkintaa taas ja erittäin asiapitoista matskua lotalla, toisin kuin omat, joskus pienessä bissessä tilitetyt "vähän" kiukkuiset pippurisillisalaattipurkaukset...
Vois melkein vaan siirtyä lukeen näitä juttuja ihan sivusta vaan! Siinä oppiikin kaikenlaista ihmisestä! Oikeesti!
En muuten ole viitsinyt henkilökohtaisia narsisti-kokemus-kertomuksiani tänne koskaan kirjoitella. Ei kai sitä moni muukaan tee. Pelkkää pintariipaisua. Palsta itsessään on arvokas paikka asioiden pohtimiseen ja ehkä jopa itsensä kehittämiseenkin - ihmismieleen liittyvissä asioissa!
Päivitin tässä ajantapoksi nimimerkkiäkin hieman hillitymmäksi. Ei "hyvemmät ihmiset" aina niin negautuisi.
- Hyvä ihminen
"että teitpä niin tai näin, olit hänen omaisensa tai läheinen, hän ei näe sinua, ei tunne sinua, ei piittaa sinusta, ei halua kuunnella eikä ymmärtää sinua"
Totta jokasana!- juhani lehtinen
Hyvä aloitus.....
"Parasta on kiertää kadun toiselle puolen, kun näkee narsistin kävelevän vastaan."
N todennäköisesti saa tuosta kiksit, koska näin osoitat vältteleväsi häntä. Hän varmaan tulkitsee tuon peloksi.
Jotenkin on tullut sellainen fiilis että N on kova tulkitsemaan asiota eritavalla mitä "normaali" ihminen.
Ihailtuna N haluaa olla, mutta jos sitä ei ole tarjolla, niin kaikki muukin huomio kelpaa... pääasia että aiheuttaa muissa ihmisissä jotain reaktioita....
Toisaalta jos ei halua olla narskun kanssa missään tekemisissä, niin toi on varmaan hyvä keino pysyä varmasti poissa N vaikutuspiiristä. - 8+9=17
juhani lehtinen kirjoitti:
Hyvä aloitus.....
"Parasta on kiertää kadun toiselle puolen, kun näkee narsistin kävelevän vastaan."
N todennäköisesti saa tuosta kiksit, koska näin osoitat vältteleväsi häntä. Hän varmaan tulkitsee tuon peloksi.
Jotenkin on tullut sellainen fiilis että N on kova tulkitsemaan asiota eritavalla mitä "normaali" ihminen.
Ihailtuna N haluaa olla, mutta jos sitä ei ole tarjolla, niin kaikki muukin huomio kelpaa... pääasia että aiheuttaa muissa ihmisissä jotain reaktioita....
Toisaalta jos ei halua olla narskun kanssa missään tekemisissä, niin toi on varmaan hyvä keino pysyä varmasti poissa N vaikutuspiiristä."Toisaalta jos ei halua olla narskun kanssa missään tekemisissä, niin toi on varmaan hyvä keino pysyä varmasti poissa N vaikutuspiiristä."
Noh, keino on hyvä vältellä narsistia jos siihen tuntee tarvetta, mutta ei tarkoita etteikö se narsistisi vaikuttaisi sinuun ...ettet olisi hänen vaikutuspiirissään...
vaikuttaahan hän jollain tavolla...jos pelkästään hänen takiaan vaihtaa kadun toiselle puolle..."N todennäköisesti saa tuosta kiksit, koska näin osoitat vältteleväsi häntä."
kuten alussa olit itsekin mieltä...lopussa sitten taas ikäänkuin olit toista mieltä...
Kateus ja sen sisartunne katkeruus ovat siitä merkillisiä että ne nakertavat ja kalvavat kokijaansa - ei kohdehenkilöä.
Siinä se negatunteiden vahingollisuus ja hyödyttömyys piileekin.
Mutta ihan kaikille negatiivisille tunteille ja tunnetiloille (moodeille) löytyy positiivinen muoto, positiivisen vastakohdan lisäksi. (esim kateus/positiivinen kateus tai ilkeä itserakkaus/sydämellinen itserakkaus)
Eikös se ole hyvin paljon itsestä kiinni, miten ajattelee, miten antaa muitten asioiden, sanojen ja tekojen itseensä vaikuttaa(?)- lottamari<3
Viisaasti sanottu, mutta eri mieltä olen kanssasi siitä, että kateus ja katkeruus ei kalvaisi ja nakertaisi myöskin kohdehenkilöä. Kyllä kateuden ja katkeruuden kohteeksi joutuminen on jotain niin kouriintuntuvaa ja kamalaa, kun itseäsi et voi mitenkään muuttaa niin, etteikö tämä kadehtija aina löytäisi sinusta kadehdittavaa. On kuin joutuisi elämään kusisukassa, säkkiin sullottuna, että ei vain saisi millään tavalla toisen kateutta esiin. Teet niin tai näin herätät aina kateutta kadehtijassa.
Olen edelleen sitä mieltä, että ilkeä ja pahansuopa ihminen kadehtii vaikka ei kadehdittavaa olisi, koska hän mielessään ajattelee ja kuvittelee toisen kaikella tavalla olevan onnellisempi ja tyytyväisempi elämäänsä ja oloonsa kuin hän. Kun mikään ei riitä, niin mikään ei tosiaankaan koskaan riitä, tämän olen tullut huomaamaan. Kateellinen ihminen on kiittämätön iki nurisija vaikka hänellä olisi kaikki mitä hän elämäänsä ja elääkseen tarvitsee. - Hyvä ihminen
lottamari<3 kirjoitti:
Viisaasti sanottu, mutta eri mieltä olen kanssasi siitä, että kateus ja katkeruus ei kalvaisi ja nakertaisi myöskin kohdehenkilöä. Kyllä kateuden ja katkeruuden kohteeksi joutuminen on jotain niin kouriintuntuvaa ja kamalaa, kun itseäsi et voi mitenkään muuttaa niin, etteikö tämä kadehtija aina löytäisi sinusta kadehdittavaa. On kuin joutuisi elämään kusisukassa, säkkiin sullottuna, että ei vain saisi millään tavalla toisen kateutta esiin. Teet niin tai näin herätät aina kateutta kadehtijassa.
Olen edelleen sitä mieltä, että ilkeä ja pahansuopa ihminen kadehtii vaikka ei kadehdittavaa olisi, koska hän mielessään ajattelee ja kuvittelee toisen kaikella tavalla olevan onnellisempi ja tyytyväisempi elämäänsä ja oloonsa kuin hän. Kun mikään ei riitä, niin mikään ei tosiaankaan koskaan riitä, tämän olen tullut huomaamaan. Kateellinen ihminen on kiittämätön iki nurisija vaikka hänellä olisi kaikki mitä hän elämäänsä ja elääkseen tarvitsee.Olen ehdottomasti samaa mieltä kanssasi, lottamari
- Näinkö on
Hyvä ihminen kirjoitti:
Olen ehdottomasti samaa mieltä kanssasi, lottamari
Sinussa ei varmaan ole mitään vikaa?Kunnollisena ihmisenä olet kirjoittanut
niin paljon arvosteluja muista. - Hyvä ihminen
Näinkö on kirjoitti:
Sinussa ei varmaan ole mitään vikaa?Kunnollisena ihmisenä olet kirjoittanut
niin paljon arvosteluja muista.Nooo, tuo nimi on vain puhdasta komiikkaa ja hetkenmielijohteesta temmattu. Mutta siksi varmankin kuulostan enemmän siltä kuin monet muutkin narsisteja "arvostelevat". Toisinsanoen narsisteja jyrkkään sävyyn spekuloivalta henkilöltä ja joku ottaa siitä sitten itseensä. "Sorry!"
Jaaa kyllä vain.. Jotenkin nämä jutut kuulostavat joskus kuin muita vain syyttelisi, itsestänikin. Aihe on vain räjähdysaltis ja voi saada joidenkin ihmisten tunteet kirjaimellisesti pintaan. Jo yksikin väärä sana väärässä kohtaa voi riittää loukkaamaan jotakuta anonyymiä seikkailijaa.
Ja kaikissa meissä on vikaa. Minussa, jopa sinussa. Näen kuitenkin, että n:ssa ja muille haitallisiissa piinasieluissa se oikeuttaa asioiden "erityisempää" pöydälle nostoa. Pientä voimasanojenkäyttöä jne. Ylimääräisten höyryjen purkaamista! Jotain tarvis tehdä tunnetilan purkua jne...
En soisi kenenkään kurjia ihmisiä sietäneen kätkeä asioitaan sisälleen taakaksi kun täällä niitä voi ja saa jakaa.
Pyrkimykseni ei siis ole koskaan ollut loukata ketään. Ja jos yhtään helpottaa, niin narsistit eivät luultavasti loukkaannu ollenkaan. Saa korjata jos olen väärässä.
Terv. "Hyvä ihminen" - 9+12=21
Hyvä ihminen kirjoitti:
Nooo, tuo nimi on vain puhdasta komiikkaa ja hetkenmielijohteesta temmattu. Mutta siksi varmankin kuulostan enemmän siltä kuin monet muutkin narsisteja "arvostelevat". Toisinsanoen narsisteja jyrkkään sävyyn spekuloivalta henkilöltä ja joku ottaa siitä sitten itseensä. "Sorry!"
Jaaa kyllä vain.. Jotenkin nämä jutut kuulostavat joskus kuin muita vain syyttelisi, itsestänikin. Aihe on vain räjähdysaltis ja voi saada joidenkin ihmisten tunteet kirjaimellisesti pintaan. Jo yksikin väärä sana väärässä kohtaa voi riittää loukkaamaan jotakuta anonyymiä seikkailijaa.
Ja kaikissa meissä on vikaa. Minussa, jopa sinussa. Näen kuitenkin, että n:ssa ja muille haitallisiissa piinasieluissa se oikeuttaa asioiden "erityisempää" pöydälle nostoa. Pientä voimasanojenkäyttöä jne. Ylimääräisten höyryjen purkaamista! Jotain tarvis tehdä tunnetilan purkua jne...
En soisi kenenkään kurjia ihmisiä sietäneen kätkeä asioitaan sisälleen taakaksi kun täällä niitä voi ja saa jakaa.
Pyrkimykseni ei siis ole koskaan ollut loukata ketään. Ja jos yhtään helpottaa, niin narsistit eivät luultavasti loukkaannu ollenkaan. Saa korjata jos olen väärässä.
Terv. "Hyvä ihminen""Ja jos yhtään helpottaa, niin narsistit eivät luultavasti loukkaannu ollenkaan"
Niin tekee mieli kysyä, miten olet päätynyt tuollaiseen ajatukseen etteivät narsistit loukkaannu ollenkaan...kun minun käsittääkseni loukkaantuvat hyvin herkästikin...
Kaikki ihmiset loukkaantuvat joskus...sekin kuuluu ihmisluontoon...mutta kaikilla ei ole niin valtavaa tarvetta kostaa loukkausta loukkauksella...
"Minävaurioinen ihminen on hyvin herkkä ja loukkaantuu kaikesta. – – Narsistisen ihmisen herkkyys ei kuitenkaan koskaan ulotu toiseen ihmiseen ja tämän tunteisiin. Päinvastoin, narsistinen loukkaus oikeuttaa minävaurioisen ihmisen käyttäytymään toista ihmistä kohtaan miten tahansa. Häntä on loukattu ja hänellä on oikeus kostaa. Hän ei ole enää vastuussa tekemisestään; syy on sen joka loukkasi häntä."
Lainaus on Keltikangas-Järvisen kirjasta hyvä itsetunto lottamari<3 kirjoitti:
Viisaasti sanottu, mutta eri mieltä olen kanssasi siitä, että kateus ja katkeruus ei kalvaisi ja nakertaisi myöskin kohdehenkilöä. Kyllä kateuden ja katkeruuden kohteeksi joutuminen on jotain niin kouriintuntuvaa ja kamalaa, kun itseäsi et voi mitenkään muuttaa niin, etteikö tämä kadehtija aina löytäisi sinusta kadehdittavaa. On kuin joutuisi elämään kusisukassa, säkkiin sullottuna, että ei vain saisi millään tavalla toisen kateutta esiin. Teet niin tai näin herätät aina kateutta kadehtijassa.
Olen edelleen sitä mieltä, että ilkeä ja pahansuopa ihminen kadehtii vaikka ei kadehdittavaa olisi, koska hän mielessään ajattelee ja kuvittelee toisen kaikella tavalla olevan onnellisempi ja tyytyväisempi elämäänsä ja oloonsa kuin hän. Kun mikään ei riitä, niin mikään ei tosiaankaan koskaan riitä, tämän olen tullut huomaamaan. Kateellinen ihminen on kiittämätön iki nurisija vaikka hänellä olisi kaikki mitä hän elämäänsä ja elääkseen tarvitsee.Hyvässä väittelyssä erimielisyys on vain eduksi, parahin lottamari :)
Minun lähtökohtainen ajatukseni on että kateellinen/katkera kokee olevansa jonkun/jonkin uhri. Jos kohdehenkilöllä ei ole osaa eikä arpaa uhrin kateuteen, ei siitä kannata välittää. Kyseessä on uhrin tunteensiirto, ja aina kun tunteensiirto tulee itsen ulkopuolelta - 'avaruuden yli' - , on itsellä oikeus ja mahdollisuus blokata tuo siirtoyritys (tämän voi tehdä ihan tietoisesti, hiljaa mielessään sanomalla itselle ' minun ei tarvitse välittää toisen pahansuopuudesta').
Aihe liippaa läheltä tarvehierarkiaa; jos tarpeet tyydyttyy, on hyvä olo. Jos tarpeet eivät tyydyty, niiden eteen on tehtävä jotain - joko itse (terve narsismi) - tai muita hyväksikäyttämällä ja/tai vahingoittamalla.9+12=21 kirjoitti:
"Ja jos yhtään helpottaa, niin narsistit eivät luultavasti loukkaannu ollenkaan"
Niin tekee mieli kysyä, miten olet päätynyt tuollaiseen ajatukseen etteivät narsistit loukkaannu ollenkaan...kun minun käsittääkseni loukkaantuvat hyvin herkästikin...
Kaikki ihmiset loukkaantuvat joskus...sekin kuuluu ihmisluontoon...mutta kaikilla ei ole niin valtavaa tarvetta kostaa loukkausta loukkauksella...
"Minävaurioinen ihminen on hyvin herkkä ja loukkaantuu kaikesta. – – Narsistisen ihmisen herkkyys ei kuitenkaan koskaan ulotu toiseen ihmiseen ja tämän tunteisiin. Päinvastoin, narsistinen loukkaus oikeuttaa minävaurioisen ihmisen käyttäytymään toista ihmistä kohtaan miten tahansa. Häntä on loukattu ja hänellä on oikeus kostaa. Hän ei ole enää vastuussa tekemisestään; syy on sen joka loukkasi häntä."
Lainaus on Keltikangas-Järvisen kirjasta hyvä itsetuntoTäyttä asiaa! Omaa loukkaantumisen tunnetta vastaan pitäisi opetella taistelemaan, ei ihmistä.
Hyvä ihminen kirjoitti:
Olen ehdottomasti samaa mieltä kanssasi, lottamari
"Kateellinen ja katkera pysyy minustakin kateellisena ja katkerana..."
Englanninkielisistä julkaisuista löytyy tietoa 'the victim syndrome' - ihmisistä. Ne jaksaa narista ja kadehtia kehdosta hautaan.- Hyvä ihminen
9+12=21 kirjoitti:
"Ja jos yhtään helpottaa, niin narsistit eivät luultavasti loukkaannu ollenkaan"
Niin tekee mieli kysyä, miten olet päätynyt tuollaiseen ajatukseen etteivät narsistit loukkaannu ollenkaan...kun minun käsittääkseni loukkaantuvat hyvin herkästikin...
Kaikki ihmiset loukkaantuvat joskus...sekin kuuluu ihmisluontoon...mutta kaikilla ei ole niin valtavaa tarvetta kostaa loukkausta loukkauksella...
"Minävaurioinen ihminen on hyvin herkkä ja loukkaantuu kaikesta. – – Narsistisen ihmisen herkkyys ei kuitenkaan koskaan ulotu toiseen ihmiseen ja tämän tunteisiin. Päinvastoin, narsistinen loukkaus oikeuttaa minävaurioisen ihmisen käyttäytymään toista ihmistä kohtaan miten tahansa. Häntä on loukattu ja hänellä on oikeus kostaa. Hän ei ole enää vastuussa tekemisestään; syy on sen joka loukkasi häntä."
Lainaus on Keltikangas-Järvisen kirjasta hyvä itsetunto"Niin tekee mieli kysyä, miten olet päätynyt tuollaiseen ajatukseen etteivät narsistit loukkaannu* ollenkaan...kun minun käsittääkseni loukkaantuvat hyvin herkästikin..."
Olin väärässä, tai: Riippuisikohan tunne erilaisesta narsistista vain? Niitähän on erilaisia, vaikka peruspiirteiltään samalle osastolle kuuluvatkin. Hmm...
Siis, eihän terve ihminen kosta kirjaimellisesti jokaista negatiiviselta tuntuvaa asiaa (loukkausta*), sanaa, kateuden laukaisijaa, vaan käsittelee ja antaa mahdollisesti anteeksi, katsoo rauhassa eteenpäin.
Parantuu ajallaan...
Narsisti taas ei anteeksi nöyrry antamaan. On asiansuhteen kuin invaliidi, koska kokisi silloin häviämisen tunteita.
Omaksuu sanan kyllä sanavarastoonsa, muttei ymmärrä sanan empaattisia tarkoitusperiä kirjaimenvertaa.
Toisin sanoen; narsisti käsittelee kaikkea vähän vinksahtaneesta perspektiivistä. Myös loukkaantumista. Niin, ettei sitä aina voi tämän kasvoiltaan lukea ollenkaan.
***"Minävaurioinen ihminen on hyvin herkkä ja loukkaantuu kaikesta. – –
--->Narsistisen ihmisen herkkyys ei kuitenkaan koskaan ulotu toiseen ihmiseen ja tämän tunteisiin.***
Päinvastoin, narsistinen loukkaus oikeuttaa minävaurioisen ihmisen käyttäytymään toista ihmistä kohtaan miten tahansa. Häntä on loukattu ja hänellä on oikeus kostaa. Hän ei ole enää vastuussa tekemisestään; syy on sen joka loukkasi häntä."
Lainaus on Keltikangas-Järvisen kirjasta hyvä itsetunto"
***Tuossahan se vastaus taitaa pähkinäkuoressa tullakin, miksi loukkaantunutta narsistia ei aina olisi helppo erottaa loukkaantuneeksi!
Siinä siis syy miksi skippasin loukkausmahdollisuuden, mitä ilmeisimmin.
Hyvät yöt... - 7+14=21
yxex kirjoitti:
"Kateellinen ja katkera pysyy minustakin kateellisena ja katkerana..."
Englanninkielisistä julkaisuista löytyy tietoa 'the victim syndrome' - ihmisistä. Ne jaksaa narista ja kadehtia kehdosta hautaan."Englanninkielisistä julkaisuista löytyy tietoa 'the victim syndrome' - ihmisistä"
Harmi kun en minä vanhalla keskikoulu englannillani pysty niitä lukemaan... 7+14=21 kirjoitti:
"Englanninkielisistä julkaisuista löytyy tietoa 'the victim syndrome' - ihmisistä"
Harmi kun en minä vanhalla keskikoulu englannillani pysty niitä lukemaan...Yks konsti on googlettaa ja valita 'käännä tämä sivu'
- 2+1=3
yxex kirjoitti:
Yks konsti on googlettaa ja valita 'käännä tämä sivu'
"Yks konsti on googlettaa ja valita 'käännä tämä sivu"
joo tiedetään, mutta taidan olla jonkinlainen pilkun n*ssija, kun se käännetty kieli häiritsee lukemista, varsinainen asia hukkuu siihen kömpelöön käännökseen ja takerrun/kiinnitän huomiota epäoleelliseen...
- xcch
"Narsisti on sillä tavalla henkisesti kypsymätön lapsen asteelle jäänyt ihminen, että teitpä niin tai näin, olit hänen omaisensa tai läheinen, hän ei näe sinua, ei tunne sinua, ei piittaa sinusta, ei halua kuunnella eikä ymmärtää sinua. Hän näkee edessään vain vihollisen, vastustajan, hänen oikeuksiaan polkevan ihmisen, häneltä kaiken vievän, hänen elämäänsä hankaloittavan ilkeän ihmisen."
Totta kaikki Lottamari mitä kirjoitat, narsisti osaa näyttää ja käyttäytyä tarvittaessa normaalisti. Tämä tekee monet sokeaksi narsistin suhteen, kuten tämäkin ketjun joistakin kommenteista käy ilmi.
Tuossa mitä kirjoitit ilmenee narsistin asenne ja suhtautumistapa, se on kaikille narsisteille yhteistä, mutta itse käytöksessä on luonteesta johtuvia eroja. Esim. sellainen narsisti joka haluaa pettää puolisoaan tekee sen kylmästi, koska empatian tunteita ei ole. Toista ääripäätä edustaa narsisti ei taas käy koskaan vieraissa, tämä ei johdu uskollisuudesta vaan siitä että ei vaan ole kiinostunut siitä. Mutta muuten voi kohdella puolisoaan muuten tosi törkeästi samasta empatian puutteesta johtuen ja muutenkin omaa kaikki ensimmäisen narsistin manipulointi muut ominaisuudet..Oikeutuksen tunnelukko vähentää tai poistaa empatian ilmentymät. Kenen syytä oiketetun tuntuinen kylmäkiskoinen käytös on - siihen en ota kantaa.
- lottamari<3
"sellainen narsisti joka haluaa pettää puolisoaan tekee sen kylmästi, koska empatian tunteita ei ole. Toista ääripäätä edustaa narsisti ei taas käy koskaan vieraissa, tämä ei johdu uskollisuudesta vaan siitä että ei vaan ole kiinnostunut siitä".
Mielenkiintoinen kommentti.
Mieleeni tuli, että kyse ei niinkään olisi empatiasta tai sen puuttumisesta vaan luonnehäiriön laadusta. Ajattelen sen niin, että ns. tavallinen klassinen narsisti, joka on luonteeltaan pelkästään "puhdas" narsisti kyllä käyttää jatkuvasti omaa viehätysvoimaansa ja on perso kaikelle ihailulle ja häntä kohtaan kohdistetulle huomiolle ja on helposti vietävissä, koska naristi ajattelee: "eihän tilaisuutta saa jättää käyttämättä", "olenhan kuitenkin niin vastustamaton, että parasta on antaa vaan mennä", tai "eihän pieni piristävä leikki ketään satuta"
Tälläiselle narsistille valloitukset ovat se pääsasiallisin juttu ei välttämättä edes pettäminen vaan vain saada kaikki huomio kohdistettua häneen ja hän voi halutessaan pettää tai jättää pettämättä, mutta haluaa näyttää että se on hän jolla on määräysvalta ja hän on se joka päättää haluaako hän jonkun sänkyysnä vai ei.
Nämä ei-pettäjä narsistit ovat mielestäni niitä muita luonnehäiriöisiä mitä niitä nyt onkaan pilvin pimein ja heidän pääasiallisena tarkoituksenaan on sen luonnehäiriön mukainen juttu, joka sille luonnehäiriömuodolle on ominaista. Otetaan esim. vaativa persoonallisuushäiriöinen, jonka luonteeseen kuuluu myös tuo narsistinen luonteenpiirre, mutta jonka jäykkä persoona ei ensisijaisesti ole tarkoitus saada muilta huomiota vaan pitää itse itsepäisesti yllä järjestystä ja kurinalaisuutta jne. Tälläinen luonnehäiriö on tyytyväinen, kun hänen elämänsä on säntilleen kunnossa eikä häntä liioin kiinnosta vaivautua minkään valloitukseen, koska se vaatii taas suunnittelua ja oman vaivansa :)
En tiedä saitko jyvästä kiinni, mutta uskon että luonnehäiriön laatu määrää miten kukin ihminen käyttää omaa persoonaansa ja miten tärkeä hänelle mikäkin asia on. Luonnehäiriöissä on mielestäni kaikissa empatiakyvyttömyyttä ja voimakasta narsistisuutta, toisissa enempi toisissa vähempi. Tästä johtuen vaikka luonnehäiriöinen ei pettäisi, niin hän empatiakyvyttömänä ei osaa kohdella kumppaniaan myötäelävästi ja se on mielestäni yhtä kamala juttu kuin pettäminen. - xcch
lottamari<3 kirjoitti:
"sellainen narsisti joka haluaa pettää puolisoaan tekee sen kylmästi, koska empatian tunteita ei ole. Toista ääripäätä edustaa narsisti ei taas käy koskaan vieraissa, tämä ei johdu uskollisuudesta vaan siitä että ei vaan ole kiinnostunut siitä".
Mielenkiintoinen kommentti.
Mieleeni tuli, että kyse ei niinkään olisi empatiasta tai sen puuttumisesta vaan luonnehäiriön laadusta. Ajattelen sen niin, että ns. tavallinen klassinen narsisti, joka on luonteeltaan pelkästään "puhdas" narsisti kyllä käyttää jatkuvasti omaa viehätysvoimaansa ja on perso kaikelle ihailulle ja häntä kohtaan kohdistetulle huomiolle ja on helposti vietävissä, koska naristi ajattelee: "eihän tilaisuutta saa jättää käyttämättä", "olenhan kuitenkin niin vastustamaton, että parasta on antaa vaan mennä", tai "eihän pieni piristävä leikki ketään satuta"
Tälläiselle narsistille valloitukset ovat se pääsasiallisin juttu ei välttämättä edes pettäminen vaan vain saada kaikki huomio kohdistettua häneen ja hän voi halutessaan pettää tai jättää pettämättä, mutta haluaa näyttää että se on hän jolla on määräysvalta ja hän on se joka päättää haluaako hän jonkun sänkyysnä vai ei.
Nämä ei-pettäjä narsistit ovat mielestäni niitä muita luonnehäiriöisiä mitä niitä nyt onkaan pilvin pimein ja heidän pääasiallisena tarkoituksenaan on sen luonnehäiriön mukainen juttu, joka sille luonnehäiriömuodolle on ominaista. Otetaan esim. vaativa persoonallisuushäiriöinen, jonka luonteeseen kuuluu myös tuo narsistinen luonteenpiirre, mutta jonka jäykkä persoona ei ensisijaisesti ole tarkoitus saada muilta huomiota vaan pitää itse itsepäisesti yllä järjestystä ja kurinalaisuutta jne. Tälläinen luonnehäiriö on tyytyväinen, kun hänen elämänsä on säntilleen kunnossa eikä häntä liioin kiinnosta vaivautua minkään valloitukseen, koska se vaatii taas suunnittelua ja oman vaivansa :)
En tiedä saitko jyvästä kiinni, mutta uskon että luonnehäiriön laatu määrää miten kukin ihminen käyttää omaa persoonaansa ja miten tärkeä hänelle mikäkin asia on. Luonnehäiriöissä on mielestäni kaikissa empatiakyvyttömyyttä ja voimakasta narsistisuutta, toisissa enempi toisissa vähempi. Tästä johtuen vaikka luonnehäiriöinen ei pettäisi, niin hän empatiakyvyttömänä ei osaa kohdella kumppaniaan myötäelävästi ja se on mielestäni yhtä kamala juttu kuin pettäminen."Nämä ei-pettäjä narsistit ovat mielestäni niitä muita luonnehäiriöisiä mitä niitä nyt onkaan pilvin pimein ja heidän pääasiallisena tarkoituksenaan on sen luonnehäiriön mukainen juttu, joka sille luonnehäiriömuodolle on ominaista."
Niin, ne saa esim. riittävästi säteilyä työapaikalla. Heitä kutsutaan virheellisesti "älynarsisteiksi" koska ovat vähintääkin yhtä vammaisia kuin vieraissa käyvät narsistit.
"En tiedä saitko jyvästä kiinni, mutta uskon että luonnehäiriön laatu määrää miten kukin ihminen käyttää omaa persoonaansa ja miten tärkeä hänelle mikäkin asia on. Luonnehäiriöissä on mielestäni kaikissa empatiakyvyttömyyttä ja voimakasta narsistisuutta, toisissa enempi toisissa vähempi. Tästä johtuen vaikka luonnehäiriöinen ei pettäisi, niin hän empatiakyvyttömänä ei osaa kohdella kumppaniaan myötäelävästi ja se on mielestäni yhtä kamala juttu kuin pettäminen"
Kyllä sain, hieman tuota ajoinkin takaa. Useasti näkee ja joskus kuulee että joku narsistisesti käyttäytyvällä henkilöllä puuttuu jokin narsistin tyypillinen piirre ja sen perusteella arvelee että hän ei sittenkään ole narsisti, vaan kyseessä on jokin muu häiriö. Mutta todellisuudessa kaikki jotka käyttäytyvät täysin empatiakyvyttömästi ja narsistimaisesti ovat narsisteja riippumatta siitä miten heidän narsimi ilmenee.
Tiedossa on kolme erotapausta joissa narsisti puoliso oli uskollinen, mutta muuten erittäin julma ja tunteeton. Ainakin kahdessa näistä viattomalle puolisolle jäi suhteesta traumoja, toiselle aika pahat. Ei ole pystynyt olemaan työelämässä sen jälkeen, vuosien kuluessa on alkanut pikkuhiljaa toipumaan. Hän on ensimmäinen joka kertoi minulle mitä narsimi todella on. - lottamari<3
xcch kirjoitti:
"Nämä ei-pettäjä narsistit ovat mielestäni niitä muita luonnehäiriöisiä mitä niitä nyt onkaan pilvin pimein ja heidän pääasiallisena tarkoituksenaan on sen luonnehäiriön mukainen juttu, joka sille luonnehäiriömuodolle on ominaista."
Niin, ne saa esim. riittävästi säteilyä työapaikalla. Heitä kutsutaan virheellisesti "älynarsisteiksi" koska ovat vähintääkin yhtä vammaisia kuin vieraissa käyvät narsistit.
"En tiedä saitko jyvästä kiinni, mutta uskon että luonnehäiriön laatu määrää miten kukin ihminen käyttää omaa persoonaansa ja miten tärkeä hänelle mikäkin asia on. Luonnehäiriöissä on mielestäni kaikissa empatiakyvyttömyyttä ja voimakasta narsistisuutta, toisissa enempi toisissa vähempi. Tästä johtuen vaikka luonnehäiriöinen ei pettäisi, niin hän empatiakyvyttömänä ei osaa kohdella kumppaniaan myötäelävästi ja se on mielestäni yhtä kamala juttu kuin pettäminen"
Kyllä sain, hieman tuota ajoinkin takaa. Useasti näkee ja joskus kuulee että joku narsistisesti käyttäytyvällä henkilöllä puuttuu jokin narsistin tyypillinen piirre ja sen perusteella arvelee että hän ei sittenkään ole narsisti, vaan kyseessä on jokin muu häiriö. Mutta todellisuudessa kaikki jotka käyttäytyvät täysin empatiakyvyttömästi ja narsistimaisesti ovat narsisteja riippumatta siitä miten heidän narsimi ilmenee.
Tiedossa on kolme erotapausta joissa narsisti puoliso oli uskollinen, mutta muuten erittäin julma ja tunteeton. Ainakin kahdessa näistä viattomalle puolisolle jäi suhteesta traumoja, toiselle aika pahat. Ei ole pystynyt olemaan työelämässä sen jälkeen, vuosien kuluessa on alkanut pikkuhiljaa toipumaan. Hän on ensimmäinen joka kertoi minulle mitä narsimi todella on.Niin, empatiakyvytön ihminen on aina erittäin julma ja tunteeton. Jos ihmiseltä puuttuu tunneäly ei hänen kanssaan selviä ilman traumoja. Paniikkihäiriö on aika yleinen narsistin jättämä jälki, kuten posttraumaattinen stressireaktiokin jotka ovat aika lailla toistensa kaltaiset.
Niin, en tiedä onko kaikki ihmiset jotka käyttäytyvät narsistimaisesti ja empatiakyvyttömästi narsisteja vai voiko taustalla olla jotain muutakin. Moni meistä käyttäytyy joskus näin ja vaikutamme kylmiltä ja ilkeiltä, koska omassa elämässämme on joku kriisi emmekä jaksa vaivautua toisia ihmisiä kovinkaan paljon huomioimaan ja ajattelemaan, tai olemme jopa heille töykeitä ja kartamme heitä. Jokaisella on tapansa. Itse käperryn kolooni kuin eläin, kauas ihmisistä, jos minulla on vaikea tilanne elämässä. En halua nähdä, kuulla, enkä keskustella kenenkään kanssa tai sitten vain hyvin harvan, sellaisen jonka koen voimakkaasti olevan empaattinen ja osaavan ottaa asiani ja minut vastaan ilman tuomitsevia ja arvostelevia huomautuksia. lottamari<3 kirjoitti:
Niin, empatiakyvytön ihminen on aina erittäin julma ja tunteeton. Jos ihmiseltä puuttuu tunneäly ei hänen kanssaan selviä ilman traumoja. Paniikkihäiriö on aika yleinen narsistin jättämä jälki, kuten posttraumaattinen stressireaktiokin jotka ovat aika lailla toistensa kaltaiset.
Niin, en tiedä onko kaikki ihmiset jotka käyttäytyvät narsistimaisesti ja empatiakyvyttömästi narsisteja vai voiko taustalla olla jotain muutakin. Moni meistä käyttäytyy joskus näin ja vaikutamme kylmiltä ja ilkeiltä, koska omassa elämässämme on joku kriisi emmekä jaksa vaivautua toisia ihmisiä kovinkaan paljon huomioimaan ja ajattelemaan, tai olemme jopa heille töykeitä ja kartamme heitä. Jokaisella on tapansa. Itse käperryn kolooni kuin eläin, kauas ihmisistä, jos minulla on vaikea tilanne elämässä. En halua nähdä, kuulla, enkä keskustella kenenkään kanssa tai sitten vain hyvin harvan, sellaisen jonka koen voimakkaasti olevan empaattinen ja osaavan ottaa asiani ja minut vastaan ilman tuomitsevia ja arvostelevia huomautuksia.Hyvä kommentti! Ajatteles, kun vaikeassa elämäntilanteessa käperryt sinne koloon haavoitetun eläimen tavoin, saattaa joku toinen ajatella (ajattelemattomasti) että siellä sinä vaan itsekkäästi 'narsistina' piileskelet kun h ä n t a r v i t s e e vaikkapa lapsenvahtia.
Uskon että parisuhderiidoissa mainittu 'alussa narsisti oli hurmaava ja empatiakykyinen, mutta se loppui ihanan alun jälkeen' -sanonta pitää täsmälleen paikkansa, lukuunottamatta narsisti-diagnoosia. Joillakin, jostain syystä, se halu empatiaan loppuu - sitä ei enää haluta antaa tai ei tunneta tarvetta antaa toiselle.
(Uhreilta muuten tuntuu loppuneen empatia nimeämiään narsisteja kohtaan, samalla haukkuen 'narsisteja' empatiakyvyttömiksi - paradoksi vai jotain muuta, hmm...)
Eli, uskon että kyky myötäelämiseen on kaikilla ihmisillä, mutta haluun ja tarpeeseen vaikuttavat monet seikat. Hyvin vahvasti muita tarvitseva, riippuvainen kuten narsistinen ihminen, ollessaan yksisuuntaisen radan vastaanottopäässä (minä, minulle), saattaa törmätä tilanteeseen missä puoliso ei enää jaksa myötäelää, tukea, kuunnella, koska vuorovaikutus ei toimi.
Rakkaus on antamisen merkityksen ymmärtämistä, vastaanottamisen merkityksen ymmärtämistä. Sitoutumista, ei sitomista. Vapautta olla lähellä toista.- lottamari<3
yxex kirjoitti:
Hyvä kommentti! Ajatteles, kun vaikeassa elämäntilanteessa käperryt sinne koloon haavoitetun eläimen tavoin, saattaa joku toinen ajatella (ajattelemattomasti) että siellä sinä vaan itsekkäästi 'narsistina' piileskelet kun h ä n t a r v i t s e e vaikkapa lapsenvahtia.
Uskon että parisuhderiidoissa mainittu 'alussa narsisti oli hurmaava ja empatiakykyinen, mutta se loppui ihanan alun jälkeen' -sanonta pitää täsmälleen paikkansa, lukuunottamatta narsisti-diagnoosia. Joillakin, jostain syystä, se halu empatiaan loppuu - sitä ei enää haluta antaa tai ei tunneta tarvetta antaa toiselle.
(Uhreilta muuten tuntuu loppuneen empatia nimeämiään narsisteja kohtaan, samalla haukkuen 'narsisteja' empatiakyvyttömiksi - paradoksi vai jotain muuta, hmm...)
Eli, uskon että kyky myötäelämiseen on kaikilla ihmisillä, mutta haluun ja tarpeeseen vaikuttavat monet seikat. Hyvin vahvasti muita tarvitseva, riippuvainen kuten narsistinen ihminen, ollessaan yksisuuntaisen radan vastaanottopäässä (minä, minulle), saattaa törmätä tilanteeseen missä puoliso ei enää jaksa myötäelää, tukea, kuunnella, koska vuorovaikutus ei toimi.
Rakkaus on antamisen merkityksen ymmärtämistä, vastaanottamisen merkityksen ymmärtämistä. Sitoutumista, ei sitomista. Vapautta olla lähellä toista.Totta. Sosiaalisesti aktiivinen ihminen mielletään epäitsekkääksi ja jotenkin "normaalimmaksi" kuin omissa oloissa elävä. Ihmisinä meidän tarvitsee jatkuvasti olla tietoinen toistemme näkemisestä, tekemisestä, ajatuksista ja siitä mitä muut ajattelevat minusta ja mitä minä puolestani ajattelen näkemäni ja kuulemani perusteella heistä. Tarvitsemme toisiltamme informaatiota muuten joudumme pohtimaan ja vetämään omia päätelmiä, jotka voivat olla aivan päinvastaisia kuin miten asia on.
Jos et jostain syystä pystykykään, haluakaan tai kykene toteuttamaan jatkuvaa sosiaalista vuorovaikutus suhdetta lähipiiriisi ja muihin ihmisiin, niin hyvin pian sinusta tehdään itsekäs, omituinen, sosiaalisesti pelokas, kyvytön normaaliin elämään ja kaikin puolin toisia hylkivä ja halveksiva, paha ja ilkeä ihminen.
Elämä itsessään koettelee meidän sietokykyämme empatian ja rakkauden osalta. On helppo rakastaa ja olla empaattinen ja syleillä koko maailmaa, kun elämä hymyilee sinulle ja asiat rullaavat hienosti. Kun synkät pilvet astuvat päällemme pilvi toisensa jälkeen ja aina toisen väistyttyä tulee uutta mustaa pilveä ja taivas on synkkänä yötä päivää, niin siinä ei tiedä mistä sitä voimaa ja empatiaa jaksaa toinen toisilleen ammentaa ja antaa., Jos kumpikaan ei jaksa, ei ole keinoja tukea, auttaa ja ulospääsy noiden synkkien mustien pilvien alta näyttää tosi hankalalta tai jopa mahdottomalta, niin siinä punnitaan kuinka kestävää rakkautemme ja myötäelämisen taitomme on.
Voimme välillä kadottaa tuon rakkauden ja empatia tunteen, jos olemme itsemme kanssa synkkien pilvien alla, mutta löydämme helposti nuo tunteet takaisin kun aurinko jälleen pilkistää jostain pienestä pilvenraosta.
Vetäytyminen pois toisen luota vaikeuksissa voi myöskin olla itsensä ja toisen suojelua, rakkautta parhaimmillaan, mutta voi vaikuttaa kovin itsekkäältä tai piittaamattomalta teolta. - 18+4=22
yxex kirjoitti:
Oikeutuksen tunnelukko vähentää tai poistaa empatian ilmentymät. Kenen syytä oiketetun tuntuinen kylmäkiskoinen käytös on - siihen en ota kantaa.
"Oikeutuksen tunnelukko vähentää tai poistaa empatian ilmentymät"
Niin...jos ajatellaan, että tuo on narsistin näkemys uhrista..."Hän näkee edessään vain vihollisen, vastustajan, hänen oikeuksiaan polkevan ihmisen,"
Niin tuntuu, että kovin moni uhrikin näkee samoin....
"Hän näkee edessään vain vihollisen, vastustajan, hänen oikeuksiaan polkevan ihmisen," katsellessaan entistä puolisoaan tai narsistiksi nimeämäänsä kumppaniaan... lottamari<3 kirjoitti:
Totta. Sosiaalisesti aktiivinen ihminen mielletään epäitsekkääksi ja jotenkin "normaalimmaksi" kuin omissa oloissa elävä. Ihmisinä meidän tarvitsee jatkuvasti olla tietoinen toistemme näkemisestä, tekemisestä, ajatuksista ja siitä mitä muut ajattelevat minusta ja mitä minä puolestani ajattelen näkemäni ja kuulemani perusteella heistä. Tarvitsemme toisiltamme informaatiota muuten joudumme pohtimaan ja vetämään omia päätelmiä, jotka voivat olla aivan päinvastaisia kuin miten asia on.
Jos et jostain syystä pystykykään, haluakaan tai kykene toteuttamaan jatkuvaa sosiaalista vuorovaikutus suhdetta lähipiiriisi ja muihin ihmisiin, niin hyvin pian sinusta tehdään itsekäs, omituinen, sosiaalisesti pelokas, kyvytön normaaliin elämään ja kaikin puolin toisia hylkivä ja halveksiva, paha ja ilkeä ihminen.
Elämä itsessään koettelee meidän sietokykyämme empatian ja rakkauden osalta. On helppo rakastaa ja olla empaattinen ja syleillä koko maailmaa, kun elämä hymyilee sinulle ja asiat rullaavat hienosti. Kun synkät pilvet astuvat päällemme pilvi toisensa jälkeen ja aina toisen väistyttyä tulee uutta mustaa pilveä ja taivas on synkkänä yötä päivää, niin siinä ei tiedä mistä sitä voimaa ja empatiaa jaksaa toinen toisilleen ammentaa ja antaa., Jos kumpikaan ei jaksa, ei ole keinoja tukea, auttaa ja ulospääsy noiden synkkien mustien pilvien alta näyttää tosi hankalalta tai jopa mahdottomalta, niin siinä punnitaan kuinka kestävää rakkautemme ja myötäelämisen taitomme on.
Voimme välillä kadottaa tuon rakkauden ja empatia tunteen, jos olemme itsemme kanssa synkkien pilvien alla, mutta löydämme helposti nuo tunteet takaisin kun aurinko jälleen pilkistää jostain pienestä pilvenraosta.
Vetäytyminen pois toisen luota vaikeuksissa voi myöskin olla itsensä ja toisen suojelua, rakkautta parhaimmillaan, mutta voi vaikuttaa kovin itsekkäältä tai piittaamattomalta teolta.Niinpä. Me olemme habituksia, psyko-fyysisiä kokonaisuuksia missä yhdistyy oma sekä ympäristön kuva itsestämme, monimutkaisessa sosiaalisessa kentässä. Ei ihme että ihminen haluaa välillä paeta yksinäisyyteen moista vilskettä :)
Oivalsin kommentistasi että kohdatessamme empatiattoman ihmisen ajattelemme ehkä herkästi hänen olevan ties mikä kusipää, kun oikeasti rakentavampaa olisi ajatella, mitkä mustat pilvet/vaikeudet ovat vähentäneet hänen empatiansa nolliin. Kiitos.
Mietin lisää noita rakkauden ilmentymiä, niin varmastikin toisen kantaminen silloin kun hän on heikoimmillaan, on sellaista. Pyrkiä yhteiselämään joka on ilman pelkoa. Toteuttaa turvallisuutta. Antaa tilaa toiselle - antaa toiselle mahdollisuus nuolla maailmalla saatuja haavojaan siellä pesäkolossa - sen aikaa voi itse seistä pesänsuulla vartioimassa rakkaansa unta.
Ihmisten monimutkaisuudesta;
Jos sulla menee hyvin, osa ihmisistä vihaa tai kadehtii, osa on mielissään, jopa ylpeitä sinusta.
Jos sulla menee huonosti, osa säälii sua sydämestään ja pyrkii suojelemaan ja eheyttämään, osa taas on hyvillään että tuollakin menee huonommin kuin heillä itsellään.- ...?
yxex kirjoitti:
Niinpä. Me olemme habituksia, psyko-fyysisiä kokonaisuuksia missä yhdistyy oma sekä ympäristön kuva itsestämme, monimutkaisessa sosiaalisessa kentässä. Ei ihme että ihminen haluaa välillä paeta yksinäisyyteen moista vilskettä :)
Oivalsin kommentistasi että kohdatessamme empatiattoman ihmisen ajattelemme ehkä herkästi hänen olevan ties mikä kusipää, kun oikeasti rakentavampaa olisi ajatella, mitkä mustat pilvet/vaikeudet ovat vähentäneet hänen empatiansa nolliin. Kiitos.
Mietin lisää noita rakkauden ilmentymiä, niin varmastikin toisen kantaminen silloin kun hän on heikoimmillaan, on sellaista. Pyrkiä yhteiselämään joka on ilman pelkoa. Toteuttaa turvallisuutta. Antaa tilaa toiselle - antaa toiselle mahdollisuus nuolla maailmalla saatuja haavojaan siellä pesäkolossa - sen aikaa voi itse seistä pesänsuulla vartioimassa rakkaansa unta.
Ihmisten monimutkaisuudesta;
Jos sulla menee hyvin, osa ihmisistä vihaa tai kadehtii, osa on mielissään, jopa ylpeitä sinusta.
Jos sulla menee huonosti, osa säälii sua sydämestään ja pyrkii suojelemaan ja eheyttämään, osa taas on hyvillään että tuollakin menee huonommin kuin heillä itsellään.Maailmalla saatuja haavoja? Minkälaiseen elämään kuuluu maailmalta saadut haavat? Miksi niitä haavoja on saatu? Minkälainen ihminen on saanut haavoja? Taistelija? Miksi hän taistelee? Kaikilla ihmisillä elämä ei ole taistelua, vaan matka. Tuossa tulee mieleen taas uhri-ajattelu mieleen.
...? kirjoitti:
Maailmalla saatuja haavoja? Minkälaiseen elämään kuuluu maailmalta saadut haavat? Miksi niitä haavoja on saatu? Minkälainen ihminen on saanut haavoja? Taistelija? Miksi hän taistelee? Kaikilla ihmisillä elämä ei ole taistelua, vaan matka. Tuossa tulee mieleen taas uhri-ajattelu mieleen.
Halusimme tai emme, maailma tuo eteemme joskus vaikeita tilanteita. Ei uhriudessa ole mitään pahaa tai hävettävää. Uhriudesta on vaan synnyttävä takaisin elämään.
Moni tuntuu ajattelevan ettei henkiset haavat voi parantua. Miksei voisi?- lottamari<3
yxex kirjoitti:
Niinpä. Me olemme habituksia, psyko-fyysisiä kokonaisuuksia missä yhdistyy oma sekä ympäristön kuva itsestämme, monimutkaisessa sosiaalisessa kentässä. Ei ihme että ihminen haluaa välillä paeta yksinäisyyteen moista vilskettä :)
Oivalsin kommentistasi että kohdatessamme empatiattoman ihmisen ajattelemme ehkä herkästi hänen olevan ties mikä kusipää, kun oikeasti rakentavampaa olisi ajatella, mitkä mustat pilvet/vaikeudet ovat vähentäneet hänen empatiansa nolliin. Kiitos.
Mietin lisää noita rakkauden ilmentymiä, niin varmastikin toisen kantaminen silloin kun hän on heikoimmillaan, on sellaista. Pyrkiä yhteiselämään joka on ilman pelkoa. Toteuttaa turvallisuutta. Antaa tilaa toiselle - antaa toiselle mahdollisuus nuolla maailmalla saatuja haavojaan siellä pesäkolossa - sen aikaa voi itse seistä pesänsuulla vartioimassa rakkaansa unta.
Ihmisten monimutkaisuudesta;
Jos sulla menee hyvin, osa ihmisistä vihaa tai kadehtii, osa on mielissään, jopa ylpeitä sinusta.
Jos sulla menee huonosti, osa säälii sua sydämestään ja pyrkii suojelemaan ja eheyttämään, osa taas on hyvillään että tuollakin menee huonommin kuin heillä itsellään."antaa tilaa toiselle - antaa toiselle mahdollisuus nuolla maailmalla saatuja haavojaan siellä pesäkolossa - sen aikaa voi itse seistä pesänsuulla vartioimassa rakkaansa unta"
Ihanasti sanottu!
Ihmisten monimutkaisuus; niin sen on juuri noin kuin sen sanot.
Ihminen rakastaa itseään, säälii itseään, on ylpeä itsestään, on hyvillään itsestään ja pyrkii suojelemaan itseään, mutta vaivoin pystyy antamaan vain ripauksen näistä tunteista toiselle. Suurimman osan aikaa hän kadehtii ja vihaa toista ihmistä.
Rakkaus on vaativa laji ja ellei ole sen kanssa tullut sinuksi, ymmärtänyt kärsimyksen syvimmän olemuksen, käynyt syvällä pimeässä laaksossa ja joutunut katsomaan ja kohtaamaan itseään kaikenlaisessa valossa, myöskin pimeydessä, ei pysty koskaan ymmärtämään ja kohtaamaan toista ihmistä tasavertaisena samanlaisena tuntevana ihmisenä kuin itse on. - ..?
yxex kirjoitti:
Halusimme tai emme, maailma tuo eteemme joskus vaikeita tilanteita. Ei uhriudessa ole mitään pahaa tai hävettävää. Uhriudesta on vaan synnyttävä takaisin elämään.
Moni tuntuu ajattelevan ettei henkiset haavat voi parantua. Miksei voisi?En tarkoita, että uhriudessa olisi mitään pahaa, mutta onko se joskus itseaiheutettua, tai jopa parisuhteen toisen osapuolen aiheuttamaa, tai molempien? Tällöin paetaan roolien taakse; uhri, jota kiusataan maailman (oli se totuus vai ei, itseaiheutettua tai ei) toimesta ja suojelija, puolustaja, joka puolustaa maailmalta, uhrilta itseltään tai puolustajalta itseltään, välttämättä kummankaan tiedostamatta, että kumpikin pettää itseään. Sekä uhri, että puolustaja ovat rakentaneet itseään miellyttävän roolin, jossa viihtyvät.
Totta kai henkiset haavat voi parantua ja henkisistä haavoista puhuinkin. En näkisi kuitenkaan tuollaista puolustus-uhri asetelmaa kaikkein tärkeinpänä rakkauden osoituksena. Monen rakkauteen tai elämään uhri-puolustaja-asetelma ei lainkaan kuulu, vaikka rakkautta yllinkyllin ja haavoja olisikin. - juhani lehtinen
lottamari<3 kirjoitti:
"antaa tilaa toiselle - antaa toiselle mahdollisuus nuolla maailmalla saatuja haavojaan siellä pesäkolossa - sen aikaa voi itse seistä pesänsuulla vartioimassa rakkaansa unta"
Ihanasti sanottu!
Ihmisten monimutkaisuus; niin sen on juuri noin kuin sen sanot.
Ihminen rakastaa itseään, säälii itseään, on ylpeä itsestään, on hyvillään itsestään ja pyrkii suojelemaan itseään, mutta vaivoin pystyy antamaan vain ripauksen näistä tunteista toiselle. Suurimman osan aikaa hän kadehtii ja vihaa toista ihmistä.
Rakkaus on vaativa laji ja ellei ole sen kanssa tullut sinuksi, ymmärtänyt kärsimyksen syvimmän olemuksen, käynyt syvällä pimeässä laaksossa ja joutunut katsomaan ja kohtaamaan itseään kaikenlaisessa valossa, myöskin pimeydessä, ei pysty koskaan ymmärtämään ja kohtaamaan toista ihmistä tasavertaisena samanlaisena tuntevana ihmisenä kuin itse on.""antaa tilaa toiselle - antaa toiselle mahdollisuus nuolla maailmalla saatuja haavojaan siellä pesäkolossa - sen aikaa voi itse seistä pesänsuulla vartioimassa rakkaansa unta"
Narsitille pesäkolo antaa mahdollisuuden palauttaa puolisonsa ruotuun.
Pesäkolossa on hyvä pahoinpidellä koska silloin ei kukaan ole näkemässä tapahtumaan.
Kun N lähtee kotoa, niin hän ottaa eteisestä avaimet mukaan ja sen kivan sädekehän päänsä ympärille. Muille N kertoo, että se puoliso on taas ollut vähän kompelö ja lyönyt silmänsä mustaksi oveen.
"Ihminen rakastaa itseään, säälii itseään, on ylpeä itsestään, on hyvillään itsestään ja pyrkii suojelemaan itseään, mutta vaivoin pystyy antamaan vain ripauksen näistä tunteista toiselle. Suurimman osan aikaa hän kadehtii ja vihaa toista ihmistä."
Tunnetpa sinä ikäviä ihmisiä, kyllä minä tunnen tulleeni rakastetuksi ja mikäs sen hienompaa kuin antaa hyvän kiertää : ) - lottamari<3
juhani lehtinen kirjoitti:
""antaa tilaa toiselle - antaa toiselle mahdollisuus nuolla maailmalla saatuja haavojaan siellä pesäkolossa - sen aikaa voi itse seistä pesänsuulla vartioimassa rakkaansa unta"
Narsitille pesäkolo antaa mahdollisuuden palauttaa puolisonsa ruotuun.
Pesäkolossa on hyvä pahoinpidellä koska silloin ei kukaan ole näkemässä tapahtumaan.
Kun N lähtee kotoa, niin hän ottaa eteisestä avaimet mukaan ja sen kivan sädekehän päänsä ympärille. Muille N kertoo, että se puoliso on taas ollut vähän kompelö ja lyönyt silmänsä mustaksi oveen.
"Ihminen rakastaa itseään, säälii itseään, on ylpeä itsestään, on hyvillään itsestään ja pyrkii suojelemaan itseään, mutta vaivoin pystyy antamaan vain ripauksen näistä tunteista toiselle. Suurimman osan aikaa hän kadehtii ja vihaa toista ihmistä."
Tunnetpa sinä ikäviä ihmisiä, kyllä minä tunnen tulleeni rakastetuksi ja mikäs sen hienompaa kuin antaa hyvän kiertää : )No, se oli tavallaan retorinen hajatelma -"yleisluonnelma" ihmismielestä, en nyt tarkoittanut tuntevani pelkästään ikäviä ihmisiä. Kyllä minulla on ihana rakas vierelläni ja omaisia, jotka ovat minulle hyvin rakkaita ja joiden kanssa väännetään välillä rautalankaa ja välillä halataan lujaa :) Tunnen ikävä kyllä näitä ikäviäkin ihmisiä, joiden elämä todella on kateutta ja vihaa aivan liian paljon täynnä, eivätkä he onnettomat edes itse tajua sitä. Sääli. Mutta joo, annetaan hyvän kiertää ja rakastetaan me sitäkin enemmän :)
- 16+8=24
...? kirjoitti:
Maailmalla saatuja haavoja? Minkälaiseen elämään kuuluu maailmalta saadut haavat? Miksi niitä haavoja on saatu? Minkälainen ihminen on saanut haavoja? Taistelija? Miksi hän taistelee? Kaikilla ihmisillä elämä ei ole taistelua, vaan matka. Tuossa tulee mieleen taas uhri-ajattelu mieleen.
"Taistelija? Miksi hän taistelee? Kaikilla ihmisillä elämä ei ole taistelua, vaan matka."
niin on maku asia mitä sanaa kukin ihminen haluaa käyttää...onko elämä matka vaiko taistelu.
Mutta uskoisin että me kaikki ihmiset joudumme joskus taistelemaan itsemme kanssa...jossain kohtaa jo mainitsinkin vanhakantaisen sanan kilvoitella...
että itse itsensähän kanssa ihminen joutuu kilvoittelemaan...silloinkin kun tuntuu että elämä ei suju, kokee tulleensa kaltoinkohdelluksi...
Laitan nyt tähän taas uskonnollisen linkin...josta käy ilmi mitä se taistelu/kilvoittelu voisi olla...kun en maallisempaakaan äkkiseltään aiheesta löytänyt...
http://www.haminanseurakunta.fi/318-saarna-23.8
"Kipu oman elämän tehdyistä virheistä ja sitä seuraava syyllisyydentunne on ihmiselle osoitus siitä, että hän kaipaa armoa ja anteeksiantoa. Kun ihmistä painaa kipu ja syyllisyys siitä, että ei kykene rakastamaan edes niitä rakkaimpia ihmisiä aiheuttamatta heille tuskaa, ihminen on oikealla tiellä. Nimittäin vasta silloin, kun ihminen kykenee näkemään omat pimeimmät puolensa, vasta silloin hän kokee armon kaipauksen, kaipauksen saada olla kaikesta huolimatta rakastettu ja hyväksytty" - 5+17=22
...? kirjoitti:
Maailmalla saatuja haavoja? Minkälaiseen elämään kuuluu maailmalta saadut haavat? Miksi niitä haavoja on saatu? Minkälainen ihminen on saanut haavoja? Taistelija? Miksi hän taistelee? Kaikilla ihmisillä elämä ei ole taistelua, vaan matka. Tuossa tulee mieleen taas uhri-ajattelu mieleen.
"Tuossa tulee mieleen taas uhri-ajattelu mieleen"
Niin edelliseen taisteluun/kilvoitteluun lisäten...taidan loppuviimeksi ajatella niin, että olemme kaikki tavallaan itse itsemme ja oman elämämme uhreja tavalla tai toisella...
Niin narsistit kuin heidän uhrinsakin..ja komppaan kyllä tuota YE:n ajatustakin...
".Ei uhriudessa ole mitään pahaa tai hävettävää. Uhriudesta on vaan synnyttävä takaisin elämään"
Elämä on matka, johon sisältynee myös tuota itse itsensä kanssa taistelua/kilvoittelemista, miten kukin ny haluaa sitä nimittää...
Kun itsemme kanssa joudumme kuitenkin sitä matkaa tekemään...alusta loppuun asti...elämään kaikki elämämme päivät...
Vierellä kulkijat saattavat vaihtua, mutta itseämme emme pääse pakoon koskaan... - 16+16=32
lottamari<3 kirjoitti:
"sellainen narsisti joka haluaa pettää puolisoaan tekee sen kylmästi, koska empatian tunteita ei ole. Toista ääripäätä edustaa narsisti ei taas käy koskaan vieraissa, tämä ei johdu uskollisuudesta vaan siitä että ei vaan ole kiinnostunut siitä".
Mielenkiintoinen kommentti.
Mieleeni tuli, että kyse ei niinkään olisi empatiasta tai sen puuttumisesta vaan luonnehäiriön laadusta. Ajattelen sen niin, että ns. tavallinen klassinen narsisti, joka on luonteeltaan pelkästään "puhdas" narsisti kyllä käyttää jatkuvasti omaa viehätysvoimaansa ja on perso kaikelle ihailulle ja häntä kohtaan kohdistetulle huomiolle ja on helposti vietävissä, koska naristi ajattelee: "eihän tilaisuutta saa jättää käyttämättä", "olenhan kuitenkin niin vastustamaton, että parasta on antaa vaan mennä", tai "eihän pieni piristävä leikki ketään satuta"
Tälläiselle narsistille valloitukset ovat se pääsasiallisin juttu ei välttämättä edes pettäminen vaan vain saada kaikki huomio kohdistettua häneen ja hän voi halutessaan pettää tai jättää pettämättä, mutta haluaa näyttää että se on hän jolla on määräysvalta ja hän on se joka päättää haluaako hän jonkun sänkyysnä vai ei.
Nämä ei-pettäjä narsistit ovat mielestäni niitä muita luonnehäiriöisiä mitä niitä nyt onkaan pilvin pimein ja heidän pääasiallisena tarkoituksenaan on sen luonnehäiriön mukainen juttu, joka sille luonnehäiriömuodolle on ominaista. Otetaan esim. vaativa persoonallisuushäiriöinen, jonka luonteeseen kuuluu myös tuo narsistinen luonteenpiirre, mutta jonka jäykkä persoona ei ensisijaisesti ole tarkoitus saada muilta huomiota vaan pitää itse itsepäisesti yllä järjestystä ja kurinalaisuutta jne. Tälläinen luonnehäiriö on tyytyväinen, kun hänen elämänsä on säntilleen kunnossa eikä häntä liioin kiinnosta vaivautua minkään valloitukseen, koska se vaatii taas suunnittelua ja oman vaivansa :)
En tiedä saitko jyvästä kiinni, mutta uskon että luonnehäiriön laatu määrää miten kukin ihminen käyttää omaa persoonaansa ja miten tärkeä hänelle mikäkin asia on. Luonnehäiriöissä on mielestäni kaikissa empatiakyvyttömyyttä ja voimakasta narsistisuutta, toisissa enempi toisissa vähempi. Tästä johtuen vaikka luonnehäiriöinen ei pettäisi, niin hän empatiakyvyttömänä ei osaa kohdella kumppaniaan myötäelävästi ja se on mielestäni yhtä kamala juttu kuin pettäminen."hän voi halutessaan pettää tai jättää pettämättä, mutta haluaa näyttää että se on hän jolla on määräysvalta ja hän on se joka päättää haluaako hän jonkun sänkyysnä vai ei."
Noh, tähän pettämisaiheeseen tekee mieli lisätä oma näkemykseni siitä, että loppupeleissä ihminen joka pettää puolisoaan/kumppaniaan kaiketi pettää eniten itseään...
http://www.youtube.com/watch?v=4ZjzcHY9j8k - ..?
16+8=24 kirjoitti:
"Taistelija? Miksi hän taistelee? Kaikilla ihmisillä elämä ei ole taistelua, vaan matka."
niin on maku asia mitä sanaa kukin ihminen haluaa käyttää...onko elämä matka vaiko taistelu.
Mutta uskoisin että me kaikki ihmiset joudumme joskus taistelemaan itsemme kanssa...jossain kohtaa jo mainitsinkin vanhakantaisen sanan kilvoitella...
että itse itsensähän kanssa ihminen joutuu kilvoittelemaan...silloinkin kun tuntuu että elämä ei suju, kokee tulleensa kaltoinkohdelluksi...
Laitan nyt tähän taas uskonnollisen linkin...josta käy ilmi mitä se taistelu/kilvoittelu voisi olla...kun en maallisempaakaan äkkiseltään aiheesta löytänyt...
http://www.haminanseurakunta.fi/318-saarna-23.8
"Kipu oman elämän tehdyistä virheistä ja sitä seuraava syyllisyydentunne on ihmiselle osoitus siitä, että hän kaipaa armoa ja anteeksiantoa. Kun ihmistä painaa kipu ja syyllisyys siitä, että ei kykene rakastamaan edes niitä rakkaimpia ihmisiä aiheuttamatta heille tuskaa, ihminen on oikealla tiellä. Nimittäin vasta silloin, kun ihminen kykenee näkemään omat pimeimmät puolensa, vasta silloin hän kokee armon kaipauksen, kaipauksen saada olla kaikesta huolimatta rakastettu ja hyväksytty"En ole täysin vielä "sisällä" tässä kyseisessä narsismi-aiheessa (ei ole omakohtaista kokemusta asiasta), mutta olen lueskellut tätäkin palstaa ajoittain ihmisen käyttäytymisestä kiinnostuneena.
Ymmärrän, että elämä voi olla taistelua/kilvoittelua itsensä kanssa ja silloin on hienoa, jos kumppani pystyy olemaan luolan sulla vartioimassa ja antaa kilvottelijan nuolla omia haavojaan rauhassa, muiden häiritsemättä. Mutta koska olen lukenut täällä noita narsisti- ja uhri-keskusteluja, tuli mieleen se, että eivätkö nämä ole juuri niitä rooleja, joiden taakse paetaan, joita vahvistetaan, jos esim. koetaankin uhan tulevan maailmalta, muista ihmisistä, eikä itsestä? Voi olla, että olen ihan pihalla, mutta tällainen ajatus tuli yxexän kirjoituksesta ensimmäisenä mieleen. Että puolustaja/uhri- roolitus ei olekaan se suuri rakkauden osoitus, vaan joskus rakkaudeksi käsitetty, mutta sittenkin omasta itsekkyydestä lähtöisin. Näin siis joissakin tapauksissa. ..? kirjoitti:
En ole täysin vielä "sisällä" tässä kyseisessä narsismi-aiheessa (ei ole omakohtaista kokemusta asiasta), mutta olen lueskellut tätäkin palstaa ajoittain ihmisen käyttäytymisestä kiinnostuneena.
Ymmärrän, että elämä voi olla taistelua/kilvoittelua itsensä kanssa ja silloin on hienoa, jos kumppani pystyy olemaan luolan sulla vartioimassa ja antaa kilvottelijan nuolla omia haavojaan rauhassa, muiden häiritsemättä. Mutta koska olen lukenut täällä noita narsisti- ja uhri-keskusteluja, tuli mieleen se, että eivätkö nämä ole juuri niitä rooleja, joiden taakse paetaan, joita vahvistetaan, jos esim. koetaankin uhan tulevan maailmalta, muista ihmisistä, eikä itsestä? Voi olla, että olen ihan pihalla, mutta tällainen ajatus tuli yxexän kirjoituksesta ensimmäisenä mieleen. Että puolustaja/uhri- roolitus ei olekaan se suuri rakkauden osoitus, vaan joskus rakkaudeksi käsitetty, mutta sittenkin omasta itsekkyydestä lähtöisin. Näin siis joissakin tapauksissa.Sä olet itse vastuussa mieleesi tulevista ajatuksistasi, vaikka "tällainen ajatus tuli yxexän kirjoituksesta ensimmäisenä mieleen." ;)
5+17=22 kirjoitti:
"Tuossa tulee mieleen taas uhri-ajattelu mieleen"
Niin edelliseen taisteluun/kilvoitteluun lisäten...taidan loppuviimeksi ajatella niin, että olemme kaikki tavallaan itse itsemme ja oman elämämme uhreja tavalla tai toisella...
Niin narsistit kuin heidän uhrinsakin..ja komppaan kyllä tuota YE:n ajatustakin...
".Ei uhriudessa ole mitään pahaa tai hävettävää. Uhriudesta on vaan synnyttävä takaisin elämään"
Elämä on matka, johon sisältynee myös tuota itse itsensä kanssa taistelua/kilvoittelemista, miten kukin ny haluaa sitä nimittää...
Kun itsemme kanssa joudumme kuitenkin sitä matkaa tekemään...alusta loppuun asti...elämään kaikki elämämme päivät...
Vierellä kulkijat saattavat vaihtua, mutta itseämme emme pääse pakoon koskaan...Elämä on matka. Vuorikiipeilyä sille omalle vuorelleen.
juhani lehtinen kirjoitti:
""antaa tilaa toiselle - antaa toiselle mahdollisuus nuolla maailmalla saatuja haavojaan siellä pesäkolossa - sen aikaa voi itse seistä pesänsuulla vartioimassa rakkaansa unta"
Narsitille pesäkolo antaa mahdollisuuden palauttaa puolisonsa ruotuun.
Pesäkolossa on hyvä pahoinpidellä koska silloin ei kukaan ole näkemässä tapahtumaan.
Kun N lähtee kotoa, niin hän ottaa eteisestä avaimet mukaan ja sen kivan sädekehän päänsä ympärille. Muille N kertoo, että se puoliso on taas ollut vähän kompelö ja lyönyt silmänsä mustaksi oveen.
"Ihminen rakastaa itseään, säälii itseään, on ylpeä itsestään, on hyvillään itsestään ja pyrkii suojelemaan itseään, mutta vaivoin pystyy antamaan vain ripauksen näistä tunteista toiselle. Suurimman osan aikaa hän kadehtii ja vihaa toista ihmistä."
Tunnetpa sinä ikäviä ihmisiä, kyllä minä tunnen tulleeni rakastetuksi ja mikäs sen hienompaa kuin antaa hyvän kiertää : )..juhanille taas tuli mieleen puolison pahoinpitely pesäkolossa. Puolisoasi ajatellen; älä tee sitä.. :/
- ..?
yxex kirjoitti:
Sä olet itse vastuussa mieleesi tulevista ajatuksistasi, vaikka "tällainen ajatus tuli yxexän kirjoituksesta ensimmäisenä mieleen." ;)
Niin? Huomasin, että eritoten sinä olit kirjoittanut tähän tai johonkin ketjuun narsistin ja uhrin rooleista, joihin jumitutaan. Siksi yllätyin, että kirjoitit ikään kuin uhrin ja narsistin roolien puolesta, vahvistamisesta. Pesäkolo-puolustus-haavat-taistelu maailmaa vastaan. En ajatellut, että kumpikaan noista olis narsisti tai uhri, mutta niissä piilee mahdollisesti samankaltainen ajatusmalli, kuin uhri-narsisti-suhteessa. Olen kirjoituksistasi, mitä olen lukenut ymmärtänyt, ettet kannata sellaista ajatusmallia.
- 5+13=18
yxex kirjoitti:
..juhanille taas tuli mieleen puolison pahoinpitely pesäkolossa. Puolisoasi ajatellen; älä tee sitä.. :/
."juhanille taas tuli mieleen puolison pahoinpitely pesäkolossa."
niin me suhtaudumme, ajattelemme /muodostamme mielipiteemme hyvinkin oman maailmankuvamme mukaamme...
toisen tarinaankin otamme kantaa ajatellen, mitä se voisi olla jos asia josta keskustellaan...voisi koskea minua...olla osa minun elämääni..
Ihan ensimmäiseksi minulle ei tullut mieleen ajatella että siinä kohtaa olisi tilaisuus myös pahoinpitelyyn/aiheuttaa toiselle haavoja...
tuosta pesäkolo vertauksesta, joka alkoi sanoilla...antaa tilaa toiselle , antaa toiselle mahdollisuus parannella haavojaan...
ilmeisesti tuo pahoinpitelyn mahdollisuus tuli Juhanille ensimmäiseksi mieleen...hän tavallaan sivuutti tuon tilan ja mahdollisuuden antamisen...
Hän näki tuon pesäkolo vertauksen vain ns. "omin silmin"...ei huomannut sanoja...antaa tilaa toiselle , antaa toiselle mahdollisuus...
Miksi ajatella vaiin sitä kautta, mikä pahan mahdollisuus tuohon pesäkolo vertaukseen sisältyy.....siten että ettei ilmeisesti sitä siinä ollutta "hyvää" nähnyt, osannut ajatella/pohtia ollenkaan...
Ajattele hyvää, niin siitä on hyvät seuraukset
Ajattele pahaa ja siitä seuraa pahaa..
Oletsitä mitä ajattelet päivät pitkät...
Tuo ajatus poimittu omasta vihkosestani itselleni muistukseksi
joskus vuosia sitten...että on sillä väliä mitä ajattelemme...
- -t-
en tiedä kateudesta suurimpana ongelmana... sen vastatunteen tavoittaminen lienee se suurin ongelma
- -t-
joku muukin on joskus pohtinut tätä ...
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10072263
mitä sitten?
http://www.youtube.com/watch?v=oS1cF4W1KL8&feature=endscreen
(adekvaattia hymyä) - 2+10=12
-t- kirjoitti:
joku muukin on joskus pohtinut tätä ...
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10072263
mitä sitten?
http://www.youtube.com/watch?v=oS1cF4W1KL8&feature=endscreen
(adekvaattia hymyä)"joku muukin on joskus pohtinut tätä ."
Niin vilkaisin linkkiäsi...olen itsekin joskus lukenut tuon Melanie Kleinin kirjan...aiheesta kateus ja kiitollisuus...
Mutta ehkä minun pitäisi lukea se uudelleen...nyt kun aihe on tullut ennemmänkin tutuksi tämän narsismi aiheen myötä...jos saisin siitä nyt enemmän irti...
Tavallaan narsismi ei pelkästään kiinnosta aiheena enää siten, että etsisin pelkästään todisteita siitä, että joo oli se minun Ännäni Ännä vaan enemmänkin aihe kiinnostaa minun itseni ja ihmisenä olemisen kannalta...
Mutta valitettavasti käsityskykyni ei aina riitä kaikkiin pskylogisiin termeihin...en osaa soveltaa niitä aina ns. käytäntöön, normi elämään... - -t-
2+10=12 kirjoitti:
"joku muukin on joskus pohtinut tätä ."
Niin vilkaisin linkkiäsi...olen itsekin joskus lukenut tuon Melanie Kleinin kirjan...aiheesta kateus ja kiitollisuus...
Mutta ehkä minun pitäisi lukea se uudelleen...nyt kun aihe on tullut ennemmänkin tutuksi tämän narsismi aiheen myötä...jos saisin siitä nyt enemmän irti...
Tavallaan narsismi ei pelkästään kiinnosta aiheena enää siten, että etsisin pelkästään todisteita siitä, että joo oli se minun Ännäni Ännä vaan enemmänkin aihe kiinnostaa minun itseni ja ihmisenä olemisen kannalta...
Mutta valitettavasti käsityskykyni ei aina riitä kaikkiin pskylogisiin termeihin...en osaa soveltaa niitä aina ns. käytäntöön, normi elämään...Teorian soveltaminen omaan elämään on ihan oma juttunsa. Ei tässä niin hyvin mene, että voisi mitään linjaa vetää. Kunhan laitoin linkin, kun jossain vaiheessa tuo kateus-kiitollisuus linja jotenkin puhutteli itseäni. Kateus on monen tuhoavan toimintamallin takana ...
- 7+3=10
-t- kirjoitti:
Teorian soveltaminen omaan elämään on ihan oma juttunsa. Ei tässä niin hyvin mene, että voisi mitään linjaa vetää. Kunhan laitoin linkin, kun jossain vaiheessa tuo kateus-kiitollisuus linja jotenkin puhutteli itseäni. Kateus on monen tuhoavan toimintamallin takana ...
"Kateus on monen tuhoavan toimintamallin takana ..."
Niin jollain tasolla tuon toki olen ymmärtänyt aina...että kateus on monen loukkaavan/mitätöivän kommentin takana...mutta en ihan sitä miten massiivista se voi joillakin ihmisillä olla...kohdistuu lähes kaikkiin elämän alueisiin...
Mutta tosiaan ehkä minunkin pitäisi vielä palata tuohon kirjaan, jospa nykyään ymmärtäisin tuotakin asiaa paremmin...
kuten olen monesti todennut, saattaa täällä pikkusen viisastuakkin...narsismi palstallakin... - -t-
-t- kirjoitti:
Teorian soveltaminen omaan elämään on ihan oma juttunsa. Ei tässä niin hyvin mene, että voisi mitään linjaa vetää. Kunhan laitoin linkin, kun jossain vaiheessa tuo kateus-kiitollisuus linja jotenkin puhutteli itseäni. Kateus on monen tuhoavan toimintamallin takana ...
taisin vetää linjaa sittenkin... kun pääsisi siihen kiitollisuuteen jotenkin käsiksi.. vtu
-t- kirjoitti:
taisin vetää linjaa sittenkin... kun pääsisi siihen kiitollisuuteen jotenkin käsiksi.. vtu
Olen kateellinen ihmisille jotka nukkuvat hyvin. Ja samalla iloinen heidän puolestaan. He pystyvät unimaailmassa käsittelemään kaikki irrationaalisuudet, kompleksit, tukahdutetut tunteet, viettimme, järjen- ja hyvien tapojen vastaiset käytökset ynnämuut, mistä osa kärsii valvemaailmassa.
- laiskanlinna
yxex kirjoitti:
Olen kateellinen ihmisille jotka nukkuvat hyvin. Ja samalla iloinen heidän puolestaan. He pystyvät unimaailmassa käsittelemään kaikki irrationaalisuudet, kompleksit, tukahdutetut tunteet, viettimme, järjen- ja hyvien tapojen vastaiset käytökset ynnämuut, mistä osa kärsii valvemaailmassa.
Yövuorossa ei tapahdu mitään. Yollä kaikkien kuuluisi saada tarvittavan pitkä lepo unena. Pääsen nukkumaan kohta, hyvää aamua kaikille.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1225536
- 715198
- 994275
Miten mä olisin
Rohkeampi lähestymään häntä. En tiedä. En osaa nykyään edes tikusta tehdä asiaa vaan käyttäydyn päin vastoin välttelen.753670Anteeksi kun käyttäydyn
niin ristiriitaisesti. Mä en usko että haluaisit minusta mitään, hyvässä tapauksessa olet unohtanut minut. Ja silti toiv603308- 432881
- 152327
Yritän tänään laittaa taajuudet kohdilleen
Jotta törmätään kirjaimellisesti. Ei tätä kestä enää perttikään. Olet rakas ❤️582059- 451917
Onko kaivattusi
kyltymätön nainen, pystyisitkö olemaan hänelle loputon mies, vai meneekö toisinpäin.381733