Onnellinen mutta huolissaan

Moikka!
Kelasta tulette saamaan asumistuke mitä varmasti saatte jo ja sitten sinulle maksetaan äitiyspäivärahaa joka lasketaan edellisen vuoden verotuksen mukaan tai sitten 6kk palkkatuloista. Sossusta voitte hakea toimeentulotukea, sossu laskee teidän tulot ja menot mukaanlukien kuinka paljon rahaa lapseen menee kk, ja maksaa puuttuvan osan. Esim. tarvitsette 1000e kk mutta saate itse vain 700e silloin sossu maksaa sen puuttuvan 300e. Joten te tulette saamaan sen rahan minkä tarvitsette että tulette toimeen :) Sossut voivat myös auttaa suurempien hankintojen kanssa niinkuin vaunujen ostossa ynm. Vaikka raha tulee olemaan tiukassa niin kyllä sitä pärjää. :)

Itse elimme tyttäreni kanssa alussa vajaan vuoden samaisilla tuilla ja hyvin me pärjäsimme vaikka rahaa ei hirveesti ollut ylimääräistä.

Onnea jatkoon!

Helposti.Kelasta ja sossusta saa rahaa ja sossu maksaa melkein kaiken.

Harjoittakaa lisäksi luontaistuotteiden kauppaa, kuten marjojen ja sienten myyntiä.

Jos olette lapsen hankkineet, keskeyttäkää opiskelu ja menkää töihin, kuten muutkin ihmiset. Minä en ainakaan teidän sossukulujanne ala nieleskelemättä maksamaan vain sen takia, ettei kiinnosta kantaa vastuuta lapsen mukanaan tuomista kustannuksista.

Hyvin pärjää heh , heh.

Mie opsikelin kahe pienen muksun kanssa ja valmistuin ammattiin hyvin arvosanoin.. Rahallisesti toki tiukoilla, mutta maalaisjärki siihe mukaa mihi rahasa käyttää. Työttömänä hetken ja nyt työelämässä.

Milläs opiskelet pienen lapsen kanssa? Meillä vaimon vielä opiskellessa minä kävin töissä kahden edestä. Kun tultiin raskaaksi ja synnytettiin, vaimo keskeytti opiskelut ja jäi lapsen kanssa kotiin. Minä tein töitä kolmen edestä. Kun lapsi oli päivähoitoiässä, vaimo jatkoi opiskelua ja minä kevensin työtaakkaa. Koulun jälkeen molemmat käyvät päivätöissä ja lapset (nykyään 2) ovat koulussa. Ei tarvittu sossuja ja koulutkin tuli käytyä.

Opintolainaa joutu ottamaan, mutta sekin on jo lähes maksettu pois. Ja soppalasta olisin saanu n. 30e kuussa, mutta en hakenu.

No kannattaako niitä lapsia tehä noin nuorena?

Kyllä te tulette pärjäämään :) Onnea ja kaikkea hyvää!

Hyvin menee, meillä molemmat opiskeli ja oli pieni lapsi. Sitten valmistuttiin ja oli työtön ja toinen lapsi (toinen siis äitiyslomalla). Ja voin kertoa että työttömänän saa paaaaaaljon enemmän rahaa kuin äitiyslomalaisena tai hoitovapaalla ollessa. Järkeä vaan siihen mihin rahansa käyttää niin hyvin pystyy elämään.

Kyllä te pärjäätte. Vasta kouluikäinen lapsi alkaa TODELLA kuluttamaan. Ei pienestä vauvasta isoja kuluja vielä synny. Ei kannata murehtia nyt. Keskittykää vain lapsen odottamiseen. Onnea!

Vähälläkin pärjää, jos on tarkkana ja jos ei sairastu vakavasti tms. Säästäväisyyteen oppiminen on erittäin hyvä asia, siitä on hyötyä koko elämän ajan. Kirpparilta saa monenmoista kivaa ja hyväkuntoista halvalla.
Onnea vaan! Älä kuvittele pääseväsi vähällä, mutta kasvat kyllä tilanteen mukana.

Kannattaiskohan mennä ihan vaikka töihin ennen sitä lapsen syntymää niin saatte vähän rahaa säästöön. Ja mieheski vois varmaan tehdä jotain osa-aika duunia, jakaa vaikka mainoksia siinä opiskelun ohella. Tai sitten vaan loisitte niilä verovaroilla, sieltä se kunniakas elämä löytyy.

Tuo kunniaan vetoaminen on vähän pöljä juttu.. mutta asia on niin, että jos ei historiikista löydy muuta kuin lapsen teko ja sen kanssa olo, työnantajat katsoo jatkossa kieroon ja sehän on ikävää. Tiettyä määränpäätä kohti pyrkivä, pienikin työnteko, kurssit ja opiskelut auttavat kaikki sitten myöhemmässä vaiheessa kun rahaa tarvitaan runsaammin elämiseen isomman lapsen tai jopa myös sen ja sisarusten kanssa. Rahaa löytyy tässä ja nyt elämiseen aika varmasti, lapsi tarvii oikeasti alussa hyvin vähän ja lahjoina helposti saa jo hyvän alun elämään mutta pieni lisä ei varmaan pahaa tee. Te ehditte miehen kanssa yhteen hiileen puhkumalla vaikka mihin, kun suunnittelette huolella.

Anteeksi,
en nyt ymmärtänyt aloittajan kysymystä?
Kuvitteletteletko, että Kansaneläkelaitos (=valtion veronmaksajien rahoittama) ja kunnan sosiaalivirasto (=kunnassa työtätekevien ihmisten verorahat)
elättäisivät teitä loppuikänne?
Kuka maksaa kaksionne vuokran? Sähkö-, vesi-, kännykkä-, nettilaskut? Kuinka paljon ne ovat? Kuka ostaa teille ruokaa, vaatteita,hygieniatarvikkeita? Miten paljon ne maksavat esim. kuukaudessa?
Ehkä näiden kuvitteellisten sossupummien kannattaisi joskus ihan itse laskea menonsa ja miettiä, miten työtätekevät pienituloiset pärjäävät. Joka hemmetin euro täytyy laskea, mihin on varaa. Yleensä mihinkään ei ole, vaikka töitä tehdään.
Lisää pummeja tähän maahan, juhlikaa kunnolla! Meikäläisten palkoilla täytyy mennä joulunakin töihin, että perhe pysyy hengissä.

Kokemuksesta.Pärjää,kun ei pakollisten laskujen jälkeen haaveile mistään muusta.Kampaamot,harrastukset,terveelliset ruuat pois,samoissa vaatteissa ympäri vuoden.
Lista on pitkä,mitä et enää voi saada ja tehdä.
Sanonta,että raha ei tee onnelliseks sais heittää jo nyt kaatopaikalle.Näin vaan on että rahaa tarvitaan,sanojat ovat useammin normaalisti toimeentulevia,omalla palkallaan.Yhteikunnan varaan älä laske elämääsi.
Hyvinvointi on suomessa kaukana.Älkää sanoko et muualla maailmassa on vielä huonommin,elämme ja asumme nyt Suomessa.

Tarkkaan joudutte miettimään miten rahat käytätte ja vaivaa joutuu hieman näkemään kun selvittelee/ hakee kelan etuudet kunnan toimeentulotukea. Mutta pärjäätte kyllä. Ja se lapsi ei ihmeitä tarvitse. Vaan rakastavat, levolliset ja onnelliset vanhemmat, jolla on aikaa lapselle. Itse erosin lapsen isästä vuosi sitten kun lapsi oli 1v ja sen jälkeen olen kituutellut kodinhoitotuella, asumistuella toimeentulotuella elarit (jotka vähentävät ttt:a!). Rahaa ei liikoja ole, mutta olen onnellisempi kuin koskaan. Ja oen jopa pystynnyt 10-20e/kk laittamaan sukan varteen lapselle säästöön. :) Onnea matkaan.

helposti pärjää itse en ikinä mene töihin kun rahan saa koisimalla ja lusmuilemalla helposti jää 1000 euroa käteen plus muut handelit kaupan päälle

Kiitos joillekkin ihanista ja kannustavista puheista!

Haukkujille tiedoksi:Minä olin töissä ennen raskautta vuoden verran.Sitten muutimme miehen koulun takia eri paikkakunnalle eikä töissä käyminen edellisessä työpaikassa ollut mahdollista.Nyt olen etsinyt töitä n. 4kk eikä ole kuulunnut mitään, kukapa palkkaisi nuoren jolla koulu jäi masennuksen takia kesken ja on kaiken lisäksi vielä raskaana.Ja raskaus oli vahinko mutta olemme siitä silti nyt onnellisia.Töihin siis menisin ilomielin jos pääsisin, en siis tahallani lorvi kotona.Ja töitä etsin koko ajan.Kaikenlaisia tukia joudumme käyttämään sen aikaa että pääsen töihin.

Suosittelisin harkintakyvyn käyttöä tilanteessa, jossa jo ENNEN raskaaksi tulemista on ollut masentuneisuutta. Lapsen tulo ei varmasti taipumusta masentuneisuuteen hoida.

Kummasti täällä myös ihastellaan sitä, miten HIENOSTI kaikki varmasti sujuu. Julkisuudessa varsinkin lapsiperheiden ongelmat ovat suuria ja päivänselviä. Tällä palstalla sen sijaan kaikilla menee todella hyvin ja mikä vain onnistuu. Elävätköhän tämän osion kirjoittajat eri todellisuudessa kuin me muut?