Miten teillä mammat perheen isä suuttuu?
Eli meillä menee näin, jos sanon jotakin negatiivista ja tarkoitan sillä, silti rakentavaa kommenttia, kuten "mikset voi vaihtaa pojalle vaippaa?" " voisitko tehdä sen?" Tuntuu että kaunistelen asioita koko ajan, kysyn aina että " haluatko tehdä sen", "kuorisitko perunat?" En viitsi omaa miestä käskeä kuin pikkumukulaa. Silti se istuu aina kun teen kotihommia koneella tai lukee kirjojaan, antaa pojan (1v) tehdä mitä tykkää.. mm. repi kaikki vaatteet vaatekaapista, sukat laatikoista, lelut kaatoi lattialle, ja paperikorin tyhjensi eteiseen. - Mies suuttuu jos kysyn siltä jotakin, pyydän sitä tekemään kotihommia, tai kysyn voitaisiinko me ostaa vaikka tämä, tai eikö olisi hieno saada tämmöiönen tähän.
Aina riidan aihe on raha, sitä miehen kotona kun ei ole ollut, ja itsellä ei sitä liiemmin, mutta haluaisin silti kotiini jotakin luksusta. En suostu ostamaan mitään halpoja ja helposti rikottavia leluja, vaan kestäviä ja laadukkaita sekä ympäristöystävällisiä.
Miten sitä tuommoisen kitsaan mutta ahneen miehen kanssa pystyy elämään. EI se koskaan kysy mitä mieltä minä oon asioista, aina ajattelee vain itseään ja omaa pärjäämistään ensin, sitten vasta lastaan ja sen jälkeen minua.
En vain kestä asua sen kanssa. Musta on ihan kamalaa, kun se ei tee elettäkään komentaakseen lastansa. Se elää kuin pellossa. Sitten kun mun pitäisi tehdä jotakin, se keskeytyy aina. Joka ikinen kerta, kun mies ei voi eväänsä räväyttää vaikka on kotona ja lukee kirjaa tai pelaa koneella.
Eli meillä menee näin, jos sanon jotakin negatiivista ja tarkoitan sillä, silti rakentavaa kommenttia, kuten "mikset voi vaihtaa pojalle vaippaa?" " voisitko tehdä sen?" Tuntuu että kaunistelen asioita koko ajan, kysyn aina että " haluatko tehdä sen", "kuorisitko perunat?" En viitsi omaa miestä käskeä kuin pikkumukulaa. Silti se istuu aina kun teen kotihommia koneella tai lukee kirjojaan, antaa pojan (1v) tehdä mitä tykkää.. mm. repi kaikki vaatteet vaatekaapista, sukat laatikoista, lelut kaatoi lattialle, ja paperikorin tyhjensi eteiseen. - Mies suuttuu jos kysyn siltä jotakin, pyydän sitä tekemään kotihommia, tai kysyn voitaisiinko me ostaa vaikka tämä, tai eikö olisi hieno saada tämmöiönen tähän.
Aina riidan aihe on raha, sitä miehen kotona kun ei ole ollut, ja itsellä ei sitä liiemmin, mutta haluaisin silti kotiini jotakin luksusta. En suostu ostamaan mitään halpoja ja helposti rikottavia leluja, vaan kestäviä ja laadukkaita sekä ympäristöystävällisiä.
Miten sitä tuommoisen kitsaan mutta ahneen miehen kanssa pystyy elämään. EI se koskaan kysy mitä mieltä minä oon asioista, aina ajattelee vain itseään ja omaa pärjäämistään ensin, sitten vasta lastaan ja sen jälkeen minua.
En vain kestä asua sen kanssa. Musta on ihan kamalaa, kun se ei tee elettäkään komentaakseen lastansa. Se elää kuin pellossa. Sitten kun mun pitäisi tehdä jotakin, se keskeytyy aina. Joka ikinen kerta, kun mies ei voi eväänsä räväyttää vaikka on kotona ja lukee kirjaa tai pelaa koneella.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Heippa!
Sinun miehessäsi tuntuu olevan joitain samoja piirteitä kuin minun miehessäni. Ensinnäkin hän on myös todella pihi ja kaikki mikä on ilmaista/annettu/tosi halpaa niin kelpaa. Minä taas haluan että esim huonekalut/sisustus yleensäkin on nykyaikaista, en halua vaatteita ostaa kirppareilta koska inhoan käydä kirppiksellä sen hajun takia (:D) ja minä haluan ostaa MONIPUOLISTA ruokaa enkä mitään hernekeittopurkkeja yms halpaa ja helppoa ruokaa.
Miehen mielestä ei pitäisi tuhlata rahaa joululahjoihin, paitsi toki omalle lapselle ja toisillemme, mutta ystäville ja vanhemmille ei.. Minä siis hankin joululahjat omille ja yhteisille kavereille ja hänen vanhemmilleen, koska hekin meille aina hankkineet ja olisi kyllä nolo tilanne kun ei takaisin olisi lahjaa antaa.
Kun meillä käy vieraita, miestä teke oikein pahaa kun tarjoan pullakahvit. Olisihan ne pullat voinu syödä itsekin, hih :)
Näitähän on paljon.
Kotitöitä hän kyllä tekee, onhan hän koti-isä. Kuitenkin meilläkin oli sitä, että hän antoi lapsen vetää vaatteet kaapeista ja kuljetella niitä huoneesta toiseen.
Meillä kuitenkin tähän kaikkeen on auttanut saarnaaminen.
Vältin sitä viimeiseen asti, koska mielestäni puolison ei pitäisi joutua saarnaamaan toiselle.
Lopulta ei ollut muuta vaihtoehtoa. Toki olin asiasta jo huomautellut aijemmin hienovaraisemmin, mutta aina oli jokin tekosyy.
Pihiyden hän on oppinut kotoa.
Kuitenkin olen saanut hänen päähänsä järkeä ja on parantanut huoooomattavasti tapojaan.
Ota siis rohkeasti vain härkää sarvista ja älä välitä vaikka suuttuu. Suuttuuhan ne lapsetkin kun heille jostain saarnaa mutta tehtävä se on :)
Ei kannata lyödä hynttyitä yhteen köyhän miehen kanssa. Tämä on elämän fakta.
Nii-in... Kun sitä vaan olis tuolloinkin funtsinut enempi järjellä kuin tunteella :(