noin alle puoli vuotta sitten ja aina sitä ennen mä en oo syöny kovinkaa paljo; jos oon lihonu vähänki mä alan laihuttaa iha sairaast ja mulle tulee itkuraivarit siitä jos oon lihonnu.
syksy alus kuitenki ajattelin että jos en syö nii mun rinnat jää tosi pieniks :( niimpä aloin iha vhä enemmä syyä. nykyää syön aika paljo, toisinaa iha normisti. riippue vhä. mut oon lihonnu, onneks en saa enää itkuraivareita, koska ne olivat nii kamalia, ja mulle tuli aina mielee et en oo normaali ja oon jotenki sairas päästäni ku sillai tein. nykyyä ei oo tullu. välil, aika harvoi, ku kaikki menee iha perseelle, stressaan yms nii saan joskus näitä itkuraivareita.
oon yksinäine, mulla ei oo ku yks kamu joka on toisel luokal jote oon yleens yksi. mulla koulus tulee yleens aika nälkä, mut mä en menee syömää. mä oon koko aja jotenki sillai et "nyt pitää mennä syömää" mut toine puoli musta sanoo et "emmä pysty. enmä" vaikka ois kuinka nälkä mä en voi mennä syömää. - en tiiä. mä varmaa en haluu istuu yksi. se on jotenki... emmä tiiä. mut jos se kamu joskus kysyy koulus syömää nii ja jos on nälkä nii ofc mä meen sen kaa. sit ei oo ongelmii. mut yksi...
joo mä kysyn nyt et onxtää normaalia? siis ärsyttää ku nälkä mut ei pysty, kotona taas päivästoi melkeen. mitä mun kanssis tehä? pitääx mun yrittää "pakkosyöttää" itteäni koulus et sit mä totun siihe yksi olemisee?
mua myös sillee ahistaa vhä mennä kouluu varsinki pitkä loma jälkee. niinku tnää.. mä oon sillee et "apua täällä on paljo ihmisii. pakko mennä jonneki. mä haluun pois" jtn tollast ja sit haluisin kiljua iha täpöö ja ehkä itkeekki? oonko joku mielisairas vai onxtää normii? oon siis ollu yksin tän lulukauden ajan viime vuonna ystävävä suhteet rakoilleet pahasti ja tavallaa ollu yksi.
sori tuli pitkä viesti mut tarviin kyssiin vastauksii jote mä pyyän et vastatkaa :( ja onx mul kohtalokamuja?
syksy alus kuitenki ajattelin että jos en syö nii mun rinnat jää tosi pieniks :( niimpä aloin iha vhä enemmä syyä. nykyää syön aika paljo, toisinaa iha normisti. riippue vhä. mut oon lihonnu, onneks en saa enää itkuraivareita, koska ne olivat nii kamalia, ja mulle tuli aina mielee et en oo normaali ja oon jotenki sairas päästäni ku sillai tein. nykyyä ei oo tullu. välil, aika harvoi, ku kaikki menee iha perseelle, stressaan yms nii saan joskus näitä itkuraivareita.
oon yksinäine, mulla ei oo ku yks kamu joka on toisel luokal jote oon yleens yksi. mulla koulus tulee yleens aika nälkä, mut mä en menee syömää. mä oon koko aja jotenki sillai et "nyt pitää mennä syömää" mut toine puoli musta sanoo et "emmä pysty. enmä" vaikka ois kuinka nälkä mä en voi mennä syömää. - en tiiä. mä varmaa en haluu istuu yksi. se on jotenki... emmä tiiä. mut jos se kamu joskus kysyy koulus syömää nii ja jos on nälkä nii ofc mä meen sen kaa. sit ei oo ongelmii. mut yksi...
joo mä kysyn nyt et onxtää normaalia? siis ärsyttää ku nälkä mut ei pysty, kotona taas päivästoi melkeen. mitä mun kanssis tehä? pitääx mun yrittää "pakkosyöttää" itteäni koulus et sit mä totun siihe yksi olemisee?
mua myös sillee ahistaa vhä mennä kouluu varsinki pitkä loma jälkee. niinku tnää.. mä oon sillee et "apua täällä on paljo ihmisii. pakko mennä jonneki. mä haluun pois" jtn tollast ja sit haluisin kiljua iha täpöö ja ehkä itkeekki? oonko joku mielisairas vai onxtää normii? oon siis ollu yksin tän lulukauden ajan viime vuonna ystävävä suhteet rakoilleet pahasti ja tavallaa ollu yksi.
sori tuli pitkä viesti mut tarviin kyssiin vastauksii jote mä pyyän et vastatkaa :( ja onx mul kohtalokamuja?
Vastaukset 6
Vanhimmat
nii siitäs huomaa, kaikki joide otsikos lukee jtn "täs mun kuva", "haluuttex pilluu" yms ne saa vrmaa sata viestii ja tälläset mis tarviin oikeest apuja nii ei kukaa auta. ootte kyl vhä puutteessa tai jtn...
siitä puhe mistä puute.
mä suosittelisin puhumaan vaik terkkarille
voix terkkari sit kertoo vanhemmille tost ?
Minulla on tavallaan samalaine tilanne, mutta silti aika kaukana tosta tai siis todella kaukana. Lähinnä viime vuonna kun luokkakaverini alkoi määräilemään muita tyttöjä ja tämmöin. Tämä on vaikea selittää.. Siis Hän alkoi määräämään kenen kanssa kaverini sai olla ja siis Hän itsekkin oli kaverini ja aika hyvä semmoinen kun oltiin samalla luokalla koko ala-asteen. Hän ensin valitsi yhden (meidän porukkassa oli me kaikki mukaan luettuna 4) ja syrji minua ja muita, mutta salli meidän olla vielä porukassa, mutta kaikki ns. salaisuudet, jotka ei ollut edes mitään kunnon salaisuuksia jäi minulta ja tältä toiselta kuulematta. Tätä jatkui reilu kuukausi ja sitten Hän vaihtoi "suositun" tähä toiseen mikä oli minun kanssa syrjitty aikaisemmin. Tästä aijemmi suositusta tuli nyt minun kanssa syrjityksi. Hän alkoi määräilemään meitä kuin omistaisi koko maailman. Minulla palo hermo totaalisesti! En ollut tottunut olemaan yksin ja aluksi se oli todella vaikeaa. Tämä toinen syrjitty oli todella ujo ja hän ei puhunut minulle vaikka olimme olleet samalla luokalla koko ala-asteen. Minulla oli vain mitta niin täynnä Häntä niin päätin, että hankin muita kavereita/ystäviä jotka oikeasti ovat kivoja! Minulla oli paljon tunteja muiden luokkien kanssa ja minulla oli siellä paljon semmoisia vain kavereita. Aloin puhumaan heille ja viettämään aikaa heidän kanssa minkä pystyin. Luokallamme oli myös kolme muuta tyttöä joiden kanssa olin kanssa. He tulivat eri luokalta kuin minä ala-koulusta niin en tuntenut vaan heitä paljoa. Kyllä siinä tutuistui, mutta kyllä pidemmät ystävyys suhteet ovat kivempia.
Nyt kahdeksannella luokalla tämä minun luokan "suosittu" on vaihtanut suosimuksen kohteen taas. Nyt suositut hänen kanssaan on nämä kolme tyttöä jotka tuli eri luokalta, mutta Hän oli tarhassa ja eskarissa heidän kanssa. Minua vieläkin niin nyppii tämä Hänen tapa kohdella ystäviään. Vaihtaa vain kun itseään huvittaa ja heittää muut ns. roskiin.
Niin nyt sitten tohon sinun asiaan :) Kyllä voit ihan hyvin mennä ruokalaan yksin :) Itsekkin kun jouduin "vieroitukseen" porukastani niin jouduin ja joudun välillä vieläkin käydä syömässä yksin ja ei se ole kamalaa. Syöt vain ja lähdet pois :) Todennäköisesti sinun ei tarvitse huolehtia painostasi, tarkoitan sitä että voit syödä ihan normaalisti ja oikeestaan sinun pitää syödä muuten vain lihot kun elimistö vetää sitten kaiken irti kun syöt.
Siis neuvoni on, että käy vain syömässä ja hanki vaikka lisää kavereita juttelemalla vaikka kivan tuntuisille rinnakkais luokkalaisille. :)
ps. kannattaa käydä juttelemassa jollekkin aikuiselle ja terkkarilla ei ole oikeutta kertoa vanhemmille jos itse et halua.
kiitti. mä tänäänki koitin psyykata itteeni et mee syömää ja mul jäi viis mindee käyä syömäs, loppuje lopuks söin vaa lusikallisen kaiken muun viskasin pois... ja sne jälkee aloin itkee enkä tiiä ees minkä takii...
mä oon tottunu jo yksinäisyytee, mut tavallaa en. jotenki se on nii absurdista olla yksi... tai ku. enmä osaa selittää. mun kai pitää siit jutella terkkarille. mut periaattees se ei oikee hyödytä mtn.. mä vaan pelkään mennä koulus syömää. enmä yksinkertasesti pysty. en yksi.
mut joo kiitos avusta mä oon kiitollinen !