Pitäisikö huolestua?

Hei!

Tässä joitain esimerkkejä elämästäni. Taustalla on koulukiusaamista ja olen ollut aika hiljainen ja syrjään vetäytyvä aina. Työelämään päästyäni olen alkanut miettimään että olisiko jotain tehtävissä vai onko suurentelenko tätä ongelmaa nyt turhaan.

Kaverit ja sosiaalinen elämä:
– Juttelu ja tapaaminen ei kiinnosta jos ei ole kiinnostavaa puheen aihetta, odotan koko ajan että tapaaminen päättyy jotta voin siirtyä tekemään omia asioitani. Tapaamisilla vaivautunut olo ja usein vain myötäilen toisten puhuessa ja olen omissa maailmoissa.
– Jos selitän jotain asiaa, teen sen epäselvästi ja väkinäisesti eikä asioiden kertominen tule luonnollisesti niin kuin ne muilta tulevat. Puhe on nopeaa ja aiheessa pysyminen vaikeaa, usein sanon mitä sylki suuhun tuo ja myöhemmin kadun möläytyksiäni. En myöskään osaa selittää omia ajatuksia tai tuntemuksia tai ilmaista niitä selkeästi ja luontevasti tai niin että muut ymmärtäisivät ne.
– Yleensä näyttelen jonkun reaktion mitä odotetaan tietyssä tilanteessa, vaikka en normaalisti reagoisi siihen millään tavalla. Keskustelussa vaikea pysyä kärryillä ja usein en ymmärrä mitä kaverit tarkoittavat tai mikä on asian pointti. Pyydän heitä usein toistamaan lauseen tai selittämään asian uudelleen.
– Pitkät ohjeet ovat myös ongelma esimerkiksi ruoan laitossa ja olen saanut jatkuvasti mieheltäni palautetta siitä kun jokin kohta on tehty väärin.
– Elokuvia seuratessa kasvojen tunnistus vaikeata ja juonta hankala seurata. Usein kyllästyn tai nukahdan jos elokuvassa ei ole toimintaa tai se on liian pitkäkestoista, esim. liian pitkät puhe kohtaukset. Varsinkin ulkomaalaisissa elokuvissa nimet on hankala muistaa ja en muista edes päähenkilöiden nimiä.
Kielten ja matematiikan opiskelu mahdotonta.
Alussa yritän pysyä kärryillä mutta jossain vaiheessa tipahdan ja innostun lopahtaa. Lukio keskeytyn, nyt ilta-lukio työn alla mutta erityisesti englanninkielen opiskelu ei onnistu ahdistuksen takia. Reaali aineet sujuu ongelmitta.

Urheilu:
Nopeatempoinen hikiliikunta on ainut asia mikä on pitänyt elämäni jotenkuten hallinnassa. Jos treenaamiseen tulee esim. puolen viikon paussi, saatan vajota sängyn pohjalle masennukseen tai saada raivokohtauksia pienistäkin asioista. Viikossa tulee urheiltua n. 5-10h. Pelaan salibandya kahdessa joukkueessa, käyn salilla ja uimassa, juoksen keskimäärin n.15 km viikossa. Talvisin käyn myös hiihtämässä ja laskettelemassa ja kesäksi otan ryhmäliikunta tunteja.
Unohtelu ja järjestys:
Mieheni mainitsee jatkuvasti monista pienistä asioista joita unohtelen päivittäin, esim. vessan peilikaappien laittaminen kiinni tai valojen ja hellan levyjen sammuttaminen. En osaa pitää tavaroitani järjestyksessä ja töihin lähtö viivästyy kun etsin tavaroita ympäri kämppää. Siivous rutiinit ovat auttaneet hieman, esimerkiksi imurointi joka sunnuntai, arki-iltaisin ennen nukkumaan menoa vaatteiden ja tavaroiden järjestely omalle paikalleen ja kahden viikon välein vaatekaapin järjestely.

Raha:
Vaikea hahmottaa rahatilannetta ja on tavallista että rahat loppuvat ennen palkka päivää. En osaa hillitä shoppailuja ja liian usein huomaan ostaneeni jotain turhaa.