En osaa olla normaalisti ihmisten seurassa

Ai niin lisään vielä, että tuntuu kuin mulla olisi kaksi eri persoonaa, oon niin erilainen kotioloissa kuin ulkomaailmassa..

Mitä ihmettä voin tehdä kun tuntuu, että elämä vain lipuu ohitse ja kaikki on koko ajan pelkkää suorittamista ja selviytymistä päivästä toiseen? Oon kyllä yrittänyt ja yritän edelleen poistua omalta mukavuusalueeltani, tutustua uusiin ihmisiin ja kaikkea mutta ei mikään oikein tunnu auttavan. Ei kukaan viihdy munlaisen ihmisen seurassa, kun en osaa näyttää itsestäni sitä puheliasta ja hauskaa puolta.

Apuapua...Minulla on samanlaisia ongelmia ja tekstisi on kaikinpuolin täysin kuin itseni kirjoittama! :O (:

Katsotaanpa jos joltakin tulisi jotain viisaita neuvoja ja apuja tähän! toivottavasti :)

Jepp täällä vaan saa odottaa aika kauan ennenku saa vastauksia :/

joku neuropsykiatrinen vaiva.... tai lapsuudesta tullut juttu..

Mulla on sama juttu, alkanut siinä yläasteen alun paikkeilla. Ala-asteen olin kovinkin riehakas ja villin, mutta yläasteelle se ei ehkä sopinut/kaverit muuttivat eripaikkakunnalle ja luokalta en saanut hyviä ystäviä-> yksinäisyyttä ja sulkeutumista pois porukoista. Jä tähän päivään, oon nyt 23, en oo tästä muuksi muuttunut. Eli oon aika hiljanen ja varautunut, mutta perheen/puolison/hyvien läheisten ihmisen kanssa oon ihan erilainen, vähän vieraassa esim. työporukka/koulu olen todella sulkeutunut!!!!

Koen olevani tälläinen, joten siksi en koe että sopisin työhön jossa vaaditaan yhdessättöskentelyä kovin paljon koska en sitä osaa... KAs kummaa opiskelen sosiaalialalla. :D ... Tuottaa vähän vaikeuksia, ja mietin usein ettei ala ole minulle mutta ala on työllistävä ja olen selviytynyt opinnoista jotenkuten..
Meinaan varmaan hakeutua töihin kuitenkin toiselle alalle, jotain vähemmän sosiaalista työtä, tuntien itseni...

Mulla on myös toi että voin puhua tuntemattomalle jos tilaisuus on sopiva, esim. lapselle/vanhukselle/juopolle kadulla tms jossain arjen tilanteessa. Eli ongelmani koskee tilanteissa jossa on monta ihmistä..

Neuvoksi vaan että ota se ilo irti läheisistä ja ihmisistä joiden kanssa tunnet olosi hyväksi, laita vähemmän arvoa sille muulle... Koita tutustua ihmisiin yksikerrallaan, jos se on helpompaakun porukassa puhuminen.