Äitini hylkäsi minut ja otti muut sisarrukseni mukaansa.
Tutkiessani ja muistellesani menneisyyttäni ei ole epäilystäkään siitä, ettenkö olisi inhottava, epäkelpo yksilö tähän maailmaan. Ainoastaan tämä rankka ahdistus ja masennus muokkasi minusta inhimillisen.
Mutta mitä sitten? Olen syntynyt. En koskaan halunnut syntyä tänne ja olen aina ollut täynnä vihaa. Se viha on todella syvää. Minulla ei ole oikeutta elämään mielestäni ja olen aivan aikuisten oikeasti yrittänyt tappaa itseni monta kertaa, pelkästään sen tuntemani vihan takia.
Nykymenetelmin se vain tuntuu olevan täysin mahdotonta, ellet hyökkää rekan tai junan eteen. Koska yhteiskunta ei tarjoa eutanasiaa henkisistä ongelmista johtuen, ulkopuoliset saavat kärsiä, mikä on nähty.
Tutkiessani ja muistellesani menneisyyttäni ei ole epäilystäkään siitä, ettenkö olisi inhottava, epäkelpo yksilö tähän maailmaan. Ainoastaan tämä rankka ahdistus ja masennus muokkasi minusta inhimillisen.
Mutta mitä sitten? Olen syntynyt. En koskaan halunnut syntyä tänne ja olen aina ollut täynnä vihaa. Se viha on todella syvää. Minulla ei ole oikeutta elämään mielestäni ja olen aivan aikuisten oikeasti yrittänyt tappaa itseni monta kertaa, pelkästään sen tuntemani vihan takia.
Nykymenetelmin se vain tuntuu olevan täysin mahdotonta, ellet hyökkää rekan tai junan eteen. Koska yhteiskunta ei tarjoa eutanasiaa henkisistä ongelmista johtuen, ulkopuoliset saavat kärsiä, mikä on nähty.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä sinulla on oikeus elämään ihan siinä missä kenellä tahansa muullakin täällä. Ja oikeus on myös vihata. Tietty olisi hyvä, jos sille voisi löytää jonkun ns. hyvän purkautumistien ja -keinon, jolla ei vahingoita itseään eikä muitakaan... Se ei olekaan välttämättä yhtään helppoa, tiedän itsekin kokemuksesta...
Kaikki me olemme halunneet syntyä tänne. On lukematon määrä sieluja jotka haluavat tänne syntyä, mutta tilaisuutta ei vain tule.
Aikakausi vaihtuu kohta ja on etuoikeus olla täällä.
Niin, et synny oikeasti rakastavalle äidillesi. Synnytkin yhteiskunnan orjaksi. Eikö ole kamalaa herätä tähän totuuteen? :( Äitikin lopulta hylkää karulle yhteiskunnalle yksin pimeään maailmaan.
Kun äiti hylkää lapsen se on kova juttu. Et sinä ole ole perusolemukseltasi paha ja ei siksi äiti sinua hylännyt. Joku víhaisi sinun tilassa tätä äitiä tai olosuhteita jotka saivat äidin käyttäytymään noin. Sinä ratkaisen ongelman mieltämällä iotsei syylliseksi ja pahaksi ja vihaat itseäsi.
Kun olet joutunut elämään ilman äitiä ja varmaan et ole saanut tarpeeksi rakkutta koet olevasi oikeutettu hylkäämmiseen ja tuhoon. Se on sinulle todellinen tunne ja kokemus mutta ei ole totta. Sinä olet ihan yhtä hyvä kuin me kaikki muutkin.Sinun pitäisi saada tuo itseäsi kohtaa sytynyt väärä asenne vievattua ihan päinvasteiseen suuntaan. Hyvä että uskallat koke vihaa ja kerrto asian noin rehellisesti. Sinusakin piilee valtavan hieno tyyppi, kiroa tai älä, usko tai et? Kyllä sinä varmasti joskus niin aavisteletkin.
Kyllä moni on läytänyt ahdistuksestaan elämänsä kouluttajan ja se on toiminut jousena löytämään sisimmästään aito ihminen.
Oleko tqavannut äitisi ja saanunt jutella miksi hän päätyi juuri tuonlaiseen ratkauusn: olitko porukan nuorin, vanhin tai oliko muolla hekilöiööä vaikutus että juuri sinä jouduit äidistä eroon. Äidillä saattaa olla tarina joka auttaa ymmärtämään elämän kohtaloasi paremmin. Olen lukenunt paljon elämänkertoja hekilöistä jotka ovat kokeneet vanhempien hylkäämistä ja jopa kaltoinkohtelua, mutta heistä on kasvanut valtavia tyyppejä.