Hei! Mietin, että miten te muut osoitatte välittämistä masussa olevalle vauvalle? Toki vauva on sitten paljon konkrettisempi helliteltävä, kun on syntynyt. Mutta jutteletteko jo masussa olevalle vauvalle/silittelettekö masua/luetteko/soitatteko musiikkia vauvalle tms.?
Tahtoisin, että vauvani oppisi tuntemaan itsensä rakastetuksi jo masussa ollessaan. Ja syntymän jälkeen tahdon paljon välittää ja hoitaa pienokaista. :)
Tahtoisin, että vauvani oppisi tuntemaan itsensä rakastetuksi jo masussa ollessaan. Ja syntymän jälkeen tahdon paljon välittää ja hoitaa pienokaista. :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Huolehtimalla itsestäni. Minulla on kolme lasta ennestään ja kyllä mun kohdalla se rakkaus alkaa siitä lapsen syntymästä. Itse koen todella teennäiseksi alkaa lukea tai laulaa mahalle. Mutta kukin tyylillään.
Sama juttu täällä. Mulla on vasta yksi lapsi, mutta mahalle puhuminen ei vain minulle tuntunut luontevalta. Kyllähän hän mun äänen joka tapauksessa kuulee sinne kohtuun ja tunnistaa sen syntymän jälkeen.
Mä höpöttelen masulle ja silittelen sitä. Meijän pienokainen köllöttelee tuolla niin et peppu on ihan selkeesti tossa navan vieressä niin tuntuu jotenkin ihanalta sitä taputella nyt jo :) Välillä tulee vähän hölmö olo kun sille yksinäni juttelen mut mitäs sitte! Ja en sentään sitä julkisilla paikoilla harrasta..
Kirjoja en oo lueskellut tai lauluja laulanut. Se ei jotenki tunnu omalta..
Mä juttelen vatsalle, silittelen ja taputtelen hellästi, soitan musiikkia (erityisesti Mozartia ym. klassista). Myös isommat sisarukset ja isä silittelee vatsaa, ja puhelee sille. Nuorimmainen lapsista varsinkin tykkää antaa vatsalle pusuja :)
Eipä sitä kolmen äitnä paljoa ennätä istua ja silitellä mahaa... Luonnollisesti lapsi kyllä oppii äitinsä ja läheistensä äänet, hajut jne tunnistamaan ilman erityistä hoivaamista ennen syntymää. Tuskimpa kovinkaan moni maailman naisen ennättää erityisesti paneutua vatsansa hoivaamiseen muilta kiireiltään. Sänkyyn pääsee niin pää tyynyyn ja silmät kiinni ja unta.
Kyllä mulla on ainakin aina ollut aikaa vatsan päältä kohtuvauvaa silitellä. Vauva kun oikein tuntuu melskaavan mahassa, niin rauhoittuu kun silittelee. Tunteet alkaa mulla ainakin välittömästi kehittyä tulokkaaseen, kun saan tietää olevani raskaana. Silittelen ja juttelen (en kuitenkaan ihmisten ilmoilla) mahan suuntaan :)
Itsekin koen jotenkin teennäiseksi vatsalle puhumisen ja laulamisen yms. Mies välillä mahalle on jotaan puhunut ja itselle tulee aika vaivaantunut olo, mutta puhukoot jos mieli tekee.
Aika paljon kosken ja silittelen mahaani, mutta en ehkä sillä ajatuksella että vauvalle niin huomiota osottaisin.. Kun tämä maha nyt vaan on sen verran erilainen kun normaalitilassa. Ja senkin takia, kun ainokaiseksi lapseksi tämä jää, niin koitan nyt ihmetellä tätä muuttunutta mahaa mahdollisimman hyvin, että sen vielä joskus muistaakin.:) Ja fiilistelen vauvan liikkeitä. Kohta tätäkään ei enää ole, ensi maanantaina käynnistykseen.
Minun ja mieheni äänenhän vauva tosiaan kuulee ihan ilman mahalle erikseen puhumista. Huomiota vauva saa ihan tarpeiksi asti, kun ensin on mahan tälle puolen tullut.:)