että moni tämän palstan ihminen on yksinäinen. Kirjoituksista paistavat mielen sairaudet, aggressiot, sivistymättömyys, itsesäälissä rypeminen, itse- ja ihmisviha, huonot käytöstavat, kiroilu jne. Miksi kukaan valitsisi sellaista ystäväkseen tai seurustelukumppaniikseen?
Miten olisi itsensä sivistämisen projekti? Jos kotoa ei ole saanut eväitä, täytyy se tehdä itse tai vaikka terapeutin tuella. Muuten asiat eivät muutu.
Miten olisi itsensä sivistämisen projekti? Jos kotoa ei ole saanut eväitä, täytyy se tehdä itse tai vaikka terapeutin tuella. Muuten asiat eivät muutu.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Suomi sairastaa penikkatautia.
Kannatan ihan täysillä ja peukutan plussaa.Parempi siirtyy koko palstalta pois.
Hyviä neuvoja mutta, uskon jos yksinäisyyden syyt on nuo edellä mainitsemasi, niin monikohan tuosta neuvostasi piittaisi? Kuuroille korville menisi, veikkaan.
Täälläkin on tullut usein esille se varsinainen yksinäisyyden syy, eli rumuus. Kun on ruma tai haukuttu suohirviöksi, läskiksi tai ulkonäköä jollain tavoin pilkattu, ei siinä sivistäminen paljon auta.
Tyhmä saa olla, mutta ei ruma ;)
Ystävät eivät katso ulkonäköä. Seurusteluyrityksiä se voi vaikeuttaa, mutta ei ole mikään este. Tunnen useita ulkonäöltään hyvin rumia ihmisiä, joilla on perhe. Tärkeintä on, että olet ihmisenä aikuinen, vastuuntuntoinen, itseä ja toisia kunnioittava. Mitä ulkonäköön tulee, jokainen meistä voi parantaa sitä. Hanki itsellesi hyvin istuvia vaatteita vaikka kirpparilta, hyvä leikkaus hiuksiin, kuntoile itsesi kiinteäksi tai jopa hoikaksi. Tee asiat oman hyvinvointisi vuoksi. Loppu tulee perässä.
Rumat naiset saavat myös seksisuhteita, jos ei nyt lisäksi mikään aivan tajuttoman lihava ole. Rumilla miehillä satunnaisen seksin saanti on vähän heikompaa, ellei ole joku julkkis tms.
On myös ihmisiä joilla on fyysisiä vaivoija joitten vuoksi eivät voi harrastaa urheilua siinä missä terveet ihmiset vaikka tänne nettiin pystyy kirjoittamaankin. Eikä kaikki asu missään kaupungeissa joissa voisi tutustua uusiin ihmisiin. Pienellä paikkakunnalla ei ole mahdollisuuksia tavata uusia, samanikäisiä ihmisiä.
Ketä niitä rumia naisia sitten nai? Hyvännäköiset miehet vai, höh? Eikö se mene fifty-fifty, että rumuudet kohtaavat ja kauneudet kohtaavat? Ruma nainen saa rumaa miestä ja kaunis nainen komiaa uroota ;?
Miehen logikkaa taas höh...tai...vai...onko ; ?
Hetko,..mut, kuka on ruma ja kuka kaunis? Kuka sen määrittelee? Joskus näkee hirrrveen ruman näköisellä eukolla aivan järrrrjettömän hyvän näköisen miehen ja päinvastoin...
emmä tiedä...nää on taas niitä henkimaailman asioita. Mä saan kenet vaan ja se riittää mulle :))))
Joo näin on näreet. Esim. raumalainen i love you voi kuunnella vain rauman lukon tunnusbiisiä täällä yksinäisyyspalstalla ja fiilistellen unelmoida minusta, kun lukko lyö maaliin...
http://www.youtube.com/watch?v=3H1E01HckqQ
En minä noin pas.kaa biisiä kuuntele. ja lukko on aivan surkee
No se on totta, että kuka on oikea määrittelemään rumuuden tai kauneuden. Mutta silti, kyllä aika usein ollaan kuitenkin yksimielisiä jonkun henkilön kauneudesta tai rumuudesta. On näitä kasvojen ja vartalon symmetriajuttuja yms.
Komeille miehille ehkäpä riittää noita innokkaita naisia niin paljon, että he saavat itse valita panoseuransa ja oletettavasti nätimmästä päästä sitten valitsevat. Tavallisen näköiset miehet eivät saa silleen huomiota naisilta ja he voivat koittaa iskeä ruman-tavallisen-kauniin näköisiä ja saavat jos saavat.
Eikö se niin mennyt, että naiset nai muutenkin ylöspäin. Ainakin Laasanen on tästä paasannut, vaikken sanokaan kaikkia hänen juttujaan allekirjoittavani. Tästä syystä rumat naiset kattelee ensisijaisesti taviksia, mutta ketä ne rumat miehet sitten kattelee...netistä pornoa vaan :D Ei näitä juttuja kannata niin tosissaan ottaa...
Mikähän se olisi sen sivistyksen mittari? Hyvä käytös vai tietoviisaus? Opiskelet ulkoa Suomen presidentit vai että tiedät kuinka käyttäytyä kaikien sääntöjen mukaan? Vai että on hyvä juttu polttaa tupakkaa ja istua olutpullo kädessä kansainvälisen median haastateltavana? Vai paljonko rahaa tienaat vuodessa?
Aina voi toki opetella lisää asioita ihan omaksi hyödyksi ja mielenkiinnoksi, mutta turhaa siitä on odottaa saavansa mitään erikoisempaa palkkaa tai kiitosta muualta. Eikä sillä tavalla yksinäisyyskään katoa minnekkään.
Terapia voi auttaa joitakin ihmisiä ja joissakin tilanteissa. Joillekin se voi toimia päinvastoin huonontavasti -> luo pelkän pilleriputken.
Parempi olisikin itse aktivoitua, mutta tuo ei ole aina helppoa koska jos ei ole alusta lähtien täysin mukana oravanpyörässä niin siihen mukaan meneminen pyöriessä on vaikeampaa.
Tässä juuri on sinun ongelmasi. Teet asioita muita miellyttääksesi. Se ei toimi. Sinun on tehtävä asiat juuri omaksi hyödyksesi ja oman mielenkiintosi vuoksi. Silloin rakennat itsestäsi kiinnostavaa persoonaa, sinulla on itsenäinen vahva perusta. Et ripustaudu muihin etkä sälytä heidän harteilleen vastuuta hyvinvoinnistasi. Kun olet sinut itsesi kanssa, tunnet itsesi, voit tuntea myös toisen ihmisen. Siitä se alkaa.
Yksi tapa on tehdä asiat omalla tyylillään. Silloin kun kaikki jutut menevät mallikkaasti niin varmasti sitä seuraakin tulee lähes kuin itsestään. On vain eri asia miten tuo toimii tilanteessa, jossa ei ole sitä uusinta autoa alla ja vielä isompaa rahatukkoa käsissä.
Alkuper. kirjoituksessa annettiin ymmärtää ongelman olevan joko huonossa käytöksessä tai vaikka tyhmyydessä tai muussa negatiivisessa käytöksessä jne. Useinhan nämä yksinäiset tuntuvat olevan ihmisinä sieltä kiltimmästä päästä.
Onko siis ongelma liiallisessa kiltteydessä ja hyvässä käytöksessä? Vai ärsyttääkö se kun kyseiset ominaisuudet eivät autakkaan saamaan seuraa vaan pitäisi olla tarpeeksi röyhkeä ja itsekäs ja vaikka rynniä asiat läpi jos ei muu auta?
Hyvä juttuhan se olisi että tulisi niin hyvin toimeen itsensä kanssa ettei muita ihmisiä tarvitsikaan mutta empä tiedä kuinka moni tuohon pystyy.
Eiköhän toi ap. viittaa tämän palstan kirjoitteluihin. Täällä ei ainakaan yleensä paista kiltteys tai hyvä käytös, päinvastoin.
Olet oikeassa: Kyllä ihminen on paljosti vastuussa omasta elämästään. On tehtävä oma osuus päästäkseen salonkikelpoiseksi.
Typerää vihan nostoa ja kiihotusta yksinäisiä kohtaan.
Vaiko potku takapuoleen, että miettisit ja alkaisit toimia uhrimentaliteetin sijaan. Elämme vain kerran.
Osa noista mainitsemistasi asioista johtuu juuri siitä, että kukaan ei ole huolinut kaverikseen. Jos sitä vuosikausia on kiltti ja muut huomioon ottava, sekä yrittää olla mukava ja asiallinen, ja muut vain käyttävät hyväkseen ja mahdollisesti pitävät sylkykuppinaan, niin onko se ihme, että kuvaan hiipii pikkuhiljaa katkeruutta? Tämän jälkeen saa vielä kuulla näitä "ei ihmekään, että olette yksinäisiä" -juttuja, aivan kuin ratkaisu olisi juuri se, minkä olemassaolo on seuraus jostain.
Jos olet pyrkinyt miellyttämään muita ja elämään muille, olet matkalla hävittänyt itsesi. Kuitenkin ihmisessä miellyttää juuri se, että hän on oma itsensä. Olet ehkä läheisriippuvainen?
Jos olisin sinä, lähtisin johonkin harrastukseen, joka on luonteeltaan sosiaalinen ja joka kiinnostaa myös minua edes jonkin verran. Harrastukset ovat paras paikka löytää ystäviä.
Se että katkeroidut ei ole vastaus. Sinä olet se, joka kärsii. Sinulla on elämä aikaa miettiä ja muuttua. Sun ei kannata jäädä miettiin mikä menee pieleen. Toimi sen sijaan. Lähde vaikka kv-työleirille. Riko rutiinit. Ota riskejä, sillä mielin, että voit voittaa jotain. Turpaan voi tulla myös, mutta se kuuluu elämään.
Ongelma kouluaikoina oli juuri se, että olin oma itseni. En koskaan esittänyt aikuista, tai kovaa jätkää, tai ollut olevinani, kuten muut tekivät. Sen takia minua pidettiin nössönä ja tylsänä. Eiköhän läheisriippuvaisena voi pitää sellaisia, jotka tekevät kaikkensa saadakseen muiden huomion, eli juuri noita esittäjiä.
Harrastettu on, mutta ongelma on se, että salilla kaikki lähti siitä harrastuksesta. Ei siis menty seurustelemaan ja siinä sivussa vähän treenattiin, vaan salille mentiin treenaamaan. Nämä muut olivat vielä enemmän, tai vähemmän toistensa kavereita, joten kisamatkoilla esim. allekirjoittanut joutui usein junnujen kyytiin, koska kamut halusivat välttämättä toistensa seuraan. Olen aina ollut se paremman puutteessa -vaihtoehto, jos ei muita ole ollut saatavilla.
Nykyään ongelmani onkin se, että on aikaa miettiä. Mitä enemmän asioita funtsin, sitä vaikeammalta kaikki näyttää. Kun ei saa päätä millään tyhjäksi, niin vitutus on ajoittain kova, ja kun vituttaa, niin olo on uupunut. Tekisi mieli vain heittää pitkäkseen ja nukkua.
Itse lähdin nuorena matkusteleen. Vietin vuosia matkaillen, tein hanttihommia kalatehtaalla, baareissa, sadonkorjuussa yms. ja jatkoin matkaa. Siinä sai uutta perspektiiviä asioihin. Ehkä voisit tehdä saman? Kannattaa kumminkin aloittaa helpommista maista, me täällä ollaan kovin pumpulissa kasvettu.
"Ongelma kouluaikoina oli juuri se, että olin oma itseni. En koskaan esittänyt aikuista, tai kovaa jätkää, tai ollut olevinani, kuten muut tekivät. Sen takia minua pidettiin nössönä ja tylsänä. Eiköhän läheisriippuvaisena voi pitää sellaisia, jotka tekevät kaikkensa saadakseen muiden huomion, eli juuri noita esittäjiä."
Tuo oli hyvä pointti. Kyllähän tuolloin kuin nykyisinkin paljon saavuttaa isoilla puheillakin ja ns. esittämisellä. Sillä tavalla tehdään itsestä mielenkiintoisempi persoona.
Harrastamisen ongelma on siinä että pitäisi harrastaa jotakin sellaista josta tapaisi muitakin tyyppejä joiden kanssa voisi tehdä muutakin kuin harrastaa.
Tai sitten itse harrastamisessa pitäisi olla niin hyvä että siitä voisi esitelmöidä myös muillekin.
Sinänsä jos tilanne on yleisellä tasolla kohdillaan niin eipä mikään estä lähtemästä seikkailemaankaan. Lentokoneella/junalla vain vieraaseen paikkaan ja siitä etiäpäin.
Kunnon selviytymistaistelussa ei paljon mieti että onko asiat hyvin/huonosti vaan yrittää päästä yhdestä päivästä seuraavaan.
Kyllä tuo on yksi vaihtoehto sellaisille ihmisille joilla asiat ovat muuten kunnossa.
MIkään ei kuitenkaan pidä ihmistä yhtä hyvin elossa kuin kunnon kamppailu eloonjäämisestä.
Kun olisi täysin vieraassa ympäristössä ja maassa niin vaihtoehtoja ei olisi vaan pitäisi keksiä koko ajan uutta tekemistä ja ajateltavaa. Kuten saada jostakin rahaakin.
Ihmisen itsesuojeluvaisto on varsin kova ja monikin tekee pakon edellä asioita mitä ei muuten tekisi.
Siis nykyään yksinäisyyden suurimpia aiheuttajia on työttömyys ei sairaudet, ulkonäkö tai, että ei tulisi juttuun ihmisten kanssa. Näkeehän sen kun etsii seuraakin suomi24 treffeiltä niin ei ole ollenkaan outoa, että kymmenestä miehestä kaikki jotka ottavat yhteyttä ovat työttömiä.
No mä en ainakaan ole koskaan seurustellut vapaa-ajalla työtovereiden kanssa. Enkä tiedä ketään muutakaan, joka tekisi niin. Joten en oikein ymmärrä tota sun ideaa.
Johtuuko tämä siitä siis etteivät naiset pysty tutustumaan työttömiin? Vaikka mikään muu asia ei haittaisikaan. Onko helpompaa olla sitten itsekseen?
Köyhäilyä se työttömän kanssa olisi ja työssäkävijä joutuisi maksajaksi. Pitäisi siis olla hyväpalkkainen. Ei voisi matkustaa eikä käydä missään. Ainoa plussa olisi seuraa sängyssä ja jos se ei ole se ainoa juttu mitä ihmissuhteelta odottaa, niin eipä paljon kiinnosta.
En kattelisi työtöntä. Olen itse joutunut työttömäksi pariin otteeseen elämässäni mutta olen työllistänyt itseni opiskelemalla parikin uutta ammattia. Jos jonkun resurssit ei riitä opintoihin edes, niin ei ne kyllä riitä muuhunkaan.
Yksinäisyys -> huono aines ei lisäänny -> Kokoomusnuoret iloitsevat
Yksinäisyys on mahdollisuus tutustua toisiin ihmisiin.