Hirveä ahdistus jatkuvasti arkisin.

Vaikuttaa että sinulla on jonkinlaisia pelkoja ja epävarmuutta tulevaa päivää kohtaan. Pelkäätkö että et suoriudu seuraavan päivän ohjelmasta tai onko vaikeuksia henkiösuheissa. Tarkoitan, että et tule oikein toimeen joidenkin kanssa, pelkäät mokaavasti. Ongelma liittyy kouluun koska illalla rentoudut?. Voisitko käydä juttelemasa kouluterveydenhoitajan kanssa tai onko sinulla itselläsi tiedossa asioita, joita pelkäät?

Minulla on sama ennen töihin lähtöä.. Olen aika hiljainen ja en oikeen sopeudu mihknään porukkaan, siksi varmaan itseäni ahdistaa ja itkettää ennen lähtöä.. Toivon kokoajan vain pääseväni kotiin että saisin olla rauhassa..

mietin kyllä aina tulevan päivän koulujuttuja aamuisin ja aamuöisin kun tämä ahdistus iskee päälle että onnistunko nyt tekemisissäni mutta mitä jos en onnistukkaan ja tämä stressaa ja ahdistaa ja monesti aamulla oksentelenkin pahan olon tunteen takia. Ja myös sitä että mitä jos minä en onnistu mitä koulukaverini ajattelee ja mitä opettajat ajattelevat jne jne.... Ala-yläaste meni todella mutkattomasti olin aivan huoleton enkä stressannut mistään ja jos epäonnistuin jossain niin en ottanut siitä mitään stressiä vaan ajattelin että ensikerralla uusiksi nytkin olen pyrkinyt ajattelemaan että ei minulla siä koulussa mitään ongelmaa ole ja jos en onnistu ei maailma siihen kaadu ja harjoittelemalla oppii mutta tämä ahdistus ei vain helpota muutakun juuri sillon kun pääsen koulusta niin se häviää samantein.

Nuo ahdistukset voivat juontaa myös jononkin lapuuden epäonnistumiseen. Vahemmat ovat voineet vaatia liikaa olemaan kiltti, suoriutumaan jostain ikäistäsi kypsempää vaativasta tehtävästä ja on joutunut jännitäämään tuntemattomien surassa? Muistuuko teille jotian sellaista. sitten päivällä oipiskeutilanteessa tuo alitajuinen muisto tai vaatimus pakkaa päälle?
Ei todella maailma kaadu jos vaikk epäonnistuu. Ja emme voi kaikkia miellyttää eikä tarvitse sitä itseltä edes vaatia.

Sinnittelin hirveän ahdistuksen kanssa melkein vuoden, jolloin vasta päätin hakea apua. Kaikki sosiaaliset tilanteet olivat todella epämiellyttäviä. Suhtauduin lääkehoitoon todella kyynisesti, sillä olen terveysalalla ja kuullut, että joillakin lääkkeillä on pahat sivuvaikutukset ja jotkut eivät juurikaan auta.

Aloitin kuitenkin syömään cipralexia 10 mg/vrk. Ensimmäiset 3-4 viikkoa olivat kammottavia ja ahdistus vain paheni. Kuukauden jälkeen yllätyksekseni huomasin, että lääkkeet todella auttavat. Aikaisemmin en pystynyt edes ystävien kanssa keskustelemaan puhelimessa änkyttämättä ahdistuksesta ja jännitin kaikkia tapaamisia. Nyt koen vain lievää ahdistusta sosiaalisissa tilanteissa ja juttu luistaa paljon paremmin. Ainoa haittavaikutus on ollut alun jälkeen seksihalujen väheneminen.

Aloitin lääkkeiden syönnin ohella terapian, jossa käsitellään mm. menneisyyden väkivaltakokemuksia. Uskon, että terapialla saan ratkaistua paremmin ongelmiani pidemmän päälle ja en ole suunnitellut käyttäväni lääkkeitä vuosikausia. Minulla lääkkeet auttoivat pääsemään takaisin normaalielämään, johon en olisi pystynyt ilman. Eivät lääkkeet perimmäisiä ongelmia ole poistanut, mutta ovat tuoneet voimia niiden ratkaisemiseksi ja vieneet pois totaalisen toivottomuuden tunteen.

Voimia sinulle. Kannattaa olla avoin uusille asioille ja kokeilla. Ei sillä minetä mitään. Asioilla on tapana järjestyä tavalla tai toisella :)