Minulla on semmoinen pörröinen kymmenvuotias norski, jonka nimeä en tietosuojasyistä kerro, enkä kuvaa tänne laita.
Muutama vuosi sitten huomasin, että tunnen täältä nykyiseltä asuinpaikaltani paljon mukavia ihmisiä, joilla on kissa. Järjestään mukavia ihmisiä. Kun kävin kesäisin kissan kanssa pihalla, niin yksi jos toinenkin tuli kissaa rapsuttelemaan ja kertomaan, että heilläkin on kissa.
Muutama vuosi sitten huomasin, että tunnen täältä nykyiseltä asuinpaikaltani paljon mukavia ihmisiä, joilla on kissa. Järjestään mukavia ihmisiä. Kun kävin kesäisin kissan kanssa pihalla, niin yksi jos toinenkin tuli kissaa rapsuttelemaan ja kertomaan, että heilläkin on kissa.
Vastaukset 37
Vanhimmat
No niin ,tää on hyvä alotus kun ei oo yhtään poikkipuolist kommenttii.
Mä olen vakavast harkinnut sellast purevaa ja raapivaa rääpälettä.
Eli ei nyt oo kun entinen piti vierä lopetettavaksi.
Kun/jos tuo kissa joudutaan jonkun sairauden vuoksi lopettamaan, niin en minä enää tässä iässä uutta ottaisi. Kissa on ollut meillä syksystä 2001, joten aika iäkäs jo.
Ei ole iäkkäänä enää mitään mieltä ottaa hoidettavakseen kissaa tai muutakaan eläintä, koska mielessä se kuitenkin on, että kun itse kuolee, niin kuka niistä sitten huolen pitää.
Mutta ihana otus tuo kuitenkin on. Toivon mukaan elää vielä pitkään. Olen minäkin ajatellut, että jospa tässä itsekin vielä kymmenisen vuotta sinnittelisin.
Ei oo niin vanhaa etteikö se huomista eläis.
Ajattelin mä yhren kissan elämän verran viel sinnitellä.
Minä en uutta ottaisi. Eikä se kuitenkaan olisi niin ihana peto kuin tämä nykyinen. Tapetit ja sohvat raapii ja kirjat tiputtelee hyllystä, mutta kaunis kuin mikä ja vanhemmiten siitä on tullut oikein sylikissa. Semmoinen polvenlämmitin.
Samaa mieltä olen, itselläni oli kissa joka eli 16 vuotiaaksi ja elokussa tuli vuosi täyteen kun jouduttiin päästämään kissojen taivaaseen. En myöskään uskalla enää uutta ottaa koska sitä saattaa itse kupsahtaa ennen kuin se kissa jos pennun ottaisi.
Siinäpä se. Jos itse kuolee, niin kuinka pentukissan sitten käy. Joutuisi varmaan lopetettavaksi, jos sitä ei kukaan kotiinsa ottaisi.
Oman kissan jätin tuttuun taloon ja tapaillaan muutama kerta viikossa. On se liikuttavaa, kuinka toinen kehrää ja kynsii tyytyväisenä sylkyssä. Yrittää purrakin kissojen tapaan, mutta siitä en pidä.
Heti tulee ovelle, kun sinne mennään. Se saa koirien sapuskaa, koska en yritä pitää sitä itsellääni. Kisu saa kyllä ruokaa vanhassa kodissaan.
Ei ole nyt kissaa eikä koiraa, ikävä kyllä, on ikävä.
Tuollaisen voisi haluta, paitsi jos siitä kasvaa toistasataa kiloinen karju. Sellainen minulla on jo ennestään.
http://www.iltalehti.fi/iltvluontojaelaimet/20121211016626015_v6.shtml
Jos suuttuisit ?löisitkö niin kuin vierasta sikaa?
Eihän kukaan omaansa, kuin vierasta. Saparoaan sipaisisin sanani säilällä, siis jos suuttuisin. Mahdoton ajatus. ;)))))))
Tai myyn säkissä.
Tykkään kissoista todella paljon. En ole ottanut kun se sitoo, ei pääse lähtemään mihinkään jos ei löydy hoitajaa. Eräs tuttavani valitti että ei saa kissaa mihinkään hoitoon matkojen ajaksi, olen ottanut kissan luokseni ihan mielelläni. Nyt joutaisin olemaan kissan kanssa, olisi siitä seuraa kun odottelen jalan parantumista.
Meillä on siitä hyvä tilanne, että kun käymme jossain reissulla, niin aina saamme kissanhoitajan. Tai siis ruokkijan. Kissahan nukkuu suurimman osan päivästä, mutta ruokaa pitää olla ja hiekkalaatikko siivottuna.
Eka kerran kun olimme reissulla, niin soitin jo heti perillepäästyä, että kuinka kissa voi. Hoitsu sanoi, että älä viitsi, kyllä mä sen hoidan.
Yhtenä kesänä kissa oli jostain syystä vihanen kun lähdettiin. Ei edes moi sanonut, mutta viime kesänä oli ihan erilainen tunnelma. Antoi rapsuttaa ja kun tultiin viikon päästä kotiin, niin oli heti jaloissa kiehnaamassa.
Ota noista sitten selvää.
kaksi kissaa toinen on kohta kolmetoistavuotias ja toinen viisivuotias hyviä tyyppejä ovat eivät ole koskaan rikkoneet eivätkä repineet mitään ulkona saavat purkaa energiansa sisällä vaan syövät ja makoilevat ruokkija löytyy kun reissataan ja kissat on niin itsenäisiä ettei niillä oo mitään hätää siellä omassa paikassaan kunhan vaan saavat ruokaa ja juomaa jos pari päivää ollaan pois niin ei muuta kun ruokaa ja juomaa riittävästi niin katit tulee toimeen keskenään ja aina on ollu vielä ruokaa jäljelläkin kun ollaan kotiuduttu.
Kilppari.
http://eurokerttu.blogspot.fi/p/kilpikonnakissa.html
Net näitä kirjavia kissoja, meillä jonnin verran ton näkönen:
http://www.dracoon.fi/img/cpentue/kilpikonnavalkoinennaaras2.jpg
=DW=
Ensimmäisen kerran eläessäni kuulen kissan nauttivan tietosuojaa. Se on varmaan salainen akentti ja sirutettu salaisilla koodeilla.
Rotukissa.
Niistä rekisteri ja kuvan tai nimen kautta tunnistettavissa. Samalla selviää omistaja. Että niinkuin tietosuoja-asia. Netti perustuu anonyymiteeettiin, kahelia jakaa tiettoja itsestään. Todennäköisesti kissalla on siru.
=DW=
Näin on asia. Jos tosiaan on rotukissa ja rekisterissä, niin ei tänne tietoja kannata laittaa. Joskus kun noita eläinlinkkejä olen lukenut, niin onhan niissä melko tarkat tiedot omistajista ja paikkakunnista.
En ole "palstalainen", mutta on minulla kissa. Joskus lapsena oli koirakin, mutta se tapettiin, koska se haukkui koko ajan, Suomen pystykorva kun oli ja naapurit (maaseudulla) valittivat. Kissojakin oli aina, koska ne pitivät navetan ja tallin puhtaana hiiristä.
Kissa on mukava otus, se kun ei paljon hoitamista tarvitse. Ei tarvitse aamuisin lähteä sitä ulkoiluttamaan pakkasella tai vesisateessa. Riittää kun ruokaa antaa ja harjaa silloin tällöin, sekä hiekkalaatikon puhdistaa.
"miauu."
Ällöttävä perusjuttujen kopiointi.
H.
Joku täällä joskus oletti, että olet uskis. En kyllä yhtään enää ihmettele, sen verran ällöä tekstiä sinä tänne suollat, että taikausko sopii sinulle kuin puikulaperuna papin perseeseen.
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288339573179.html
Kolme kissaa on minulla ja kaikki nukkuvat samassa sängyssä kanssani. Kehun niitä monta kertaa päivässä, tykkäävät siitä. Ruoaksi annan possunsydäntä, tykkäävät siitäkin.
Minun kissat on paremmat kuin moni ihminen. En ole höpsö vanhapiika, vaan kunnon leskirouva, joka olen näyttelyttänyt kissojani niin, että niillä on hyvät tittelit. Hassua vai mitä?
Mitäpä hassua siinä on jos eläimistään huolehtii.
Ainakin sul on lämmintä nukkua.
Yksi on.... jälleen, vaikka vannoin ettei enää. Mut yksin kun on, puhekaveri pittää olla.
Tää ei oo enää pentu, 3 tai 4 vuotias ihana poika... Ei tule viereen nukkumaan, ainakaan vielä. Vaikka suurin arkuus on helpottanut. Edellinen kisuli oli yli 15v kun piti piikille viedä.
Mulla on 3 ja puoli kissaa. 2 olen ottanut tietoisesti, kolmas on käynyt taloksi oma-alotteisesti. Neljäs, se puolikas majailee meillä säänolosuhteiden mukaan ja nukkuu tällä hetkellä pehmustelulla tietsikkatuolilla ja minä saan tyytyä kovaan koivutuoliin.
Samoin meillä. Kissat vain tulivat jäädäkseen. Meillä myös kaipaavat humiota, kun olen koneella näppäistö on sellainen paikka että regoin varmasti. Sanomalehti on meilläkin jos levitän sen pöydälle.
Minäkään en hätistä kissoja pois mistään tyydyn siihen mitä mulle jää :(
Miten niille kelpaakin aina ne eniten käytössä olevat paikat.
Edellinen kissani halusi aina keinutuoliin, kun siinä istuin. Olikohan syynä, et halus lämpöisen paikan.
Sinusta on siis tulossa 4 kisun omistaja, jos oikein tulkitsin.
Ne kun löytää hyvän kotivaihtoehdon, niin jäävät tietenkin.
Samanlainen tämä kotipeto on, että änkeää aina siihen, missä on juuri istuttu. On se sitten nojatuoli tai tietsikan tuoli. Yksi sen lempipaikka on myös sanomalehti keittiön pöydällä silloin kun sitä luetaan. Ristikkolehti on myös sen suosiossa. Hiukan hankalaa täyttää ristikkoa, kun on kissanhäntä naamassa.
Miten suuri on ikäväni kesällä poisnukkuneeseen Neito Kattiseeni, ei aukea kuin heille jotka saman ovat kokeneet.
Olen edelleen sitämieltä ettei enää,... sitäpaitsi " nään " kissulin vielä kodissani olevaksi... se näkyy tekemisissäni mm. ei weskin ovea ihan kiinni, terassin ovi raollaan hakasella jne.
Viimeaikaiset tapahtumat tukevat päätöstäni.
Minulle on käynyt niin, että jos vaikka olen kaverilla käymässä (hänellä ei ole kissaa), niin olen laittanut ikkunan kiinni, jotta "kissa" ei karkaa. Kun on tottunut siihen, että se tuossa aina on ja ihan automaattisesti juuri nuo varotoimenpiteet tekee, niin näinkin saattaa käydä.
Ompahan meitä " hassuja " varmaan muitakin. ;)
Aikasti usein vedän Villasukat jalkaani laittaessani nukkumaan, on kiva tunne että jotain lämmintä on jalkopäässä.
Toissa-syksynä naapurin mummo kutoi ne minulle, ihan kaksin kappalein, siis kaksi paria..kahdet sukat... tota...pari sukkaparia...
Neljä sukkaa heevetti.
Hankala-nimistä lankaa yht. 30€.
Hyrinää, tai muuta ääntä niistä ei lähde, koska mummo otti jo kesällä minusta paljaana mitat.
Ne eivät pyöri.
Onneksi viikottainen peseytymiseni oli edellisenä päivänä.:)
H.
hunkkelo
Aloituksessa kysyttiin kellä on kissa, ei sitä, kellä on villasukat.
Mikä ihmeen tarve sulla on rääpiä joka ketjuun typeriä kommenttejasi?
"rekattu puska"
No kun minä olen aikasti huono kissoissakin.
Ja aloitukseen kommentoitiin kissojen lämmittävän sängyssä.
Katsoin siis viisaaksi osallistua siihen osaan, josta jotain kissa-elämästä ymmärrän.
Ja onhan Lammaskin karvainen?
H.
Löytyyhän noita kaksikin kappaletta. Ja molemmat laillisia väittäkööt =WC= mitä tahansa.
"Nittaminax"
Olihan ihan pakko kopioida kissaihmisen lausahdus toisaalla:
"Tää oli hyvä".
H.
On kultainen noutaja sekä kissa..Mökillä ihanaa kun kisailevat.
Ei ole enää kissaa, ei koiraa. Oli joskus kissa, koirakin oli vuosikymmenet.
Kun viimeisen aika sai, päätimme, ettei koskaan enää.
Nyt on tyhjä paikka sydämessä, joka ei koskaan täyty.
Mutta, kun uskaltaa elää, saa ainakin hyviä muistoja.
Niitä meilläkin on rajattomasti.
Kun oltiin itsekin nuoria ja nättejä, nyt enää nättejä.