Tekninen kysymys kokeneimmille. Olen yrittänyt kirjoittaa ensimmäistä pitkää tarinaani ja kaikki kirjoittajakoulutukset ovat käymättä. Kirjoitin aluksi fiilispohjalta kohtauksia, mutta nyt minua on ruvennut askarruttamaan näkökulmahenkilön vaihdot tarinassa. Tarinan kertoja on kaikkitietävä ja maailmaa koetaan parin päähenkilön näkökulmasta 90 %:sti. 10 %:n osalta (tyhjä rivi välissä, kun tapahtuu kesken luvun) näkökulmahenkilö vaihtuu toviksi sivuhenkilöksi, joka vie tarinaa mielekkäämmin eteenpäin. Päähenkilöt eivät voi uskottavasti olla aina joka paikassa missä tapahtuu mielenkiintoista
Pitäisikö tällaisesta sivuhenkilöiden korottamisesta hankkiutua eroon ja onko yhtenäisyyttä luovan tyylikästä kertoa tarina ainoastaan kertojalöpinän ja päähenkilöiden näkökulmasta? Onko näkökulman vaihtaminen siis rikkautta, sekavuutta vai yhdentekevä makuasia?
Pitäisikö tällaisesta sivuhenkilöiden korottamisesta hankkiutua eroon ja onko yhtenäisyyttä luovan tyylikästä kertoa tarina ainoastaan kertojalöpinän ja päähenkilöiden näkökulmasta? Onko näkökulman vaihtaminen siis rikkautta, sekavuutta vai yhdentekevä makuasia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos homma toimii, kirjoita juuri niin kuin hyväksi näet. Jos näkökulman vaihtaminen on tarinan kannalta tarpeellista ja pystyt toteuttamaan sen, niin mikä ettei.
Älä vaihda näkökulmahenkilöä kesken luvun, se ei ole luontevaa, vaan sekoittavaa.Vaihda lukua ja voit silti kertoa kaikkitietävän suunnasta. Näkökulman vaihtaminen on hyvä, kunhan sen tekee uskottavasti.
On mahdollista että muistan väärin, mutta jos löydät jostain käsiisi J.P. Donleavyn "Anteeksiantamaton Herra Smith" - kirjan, niin se kannattaa lukea. Tarkemmin ajateltuna se kannattaa lukea vasta kun on kirjoittanut nyt käsillä olevan tekstin valmiiksi.
Muistelisin juurikin tuossa kirjassa tapahtuneen hienovaraisesti, mutta Donleavymaisen suvereenisti, mainitsemiasi ilmiöitä. Kirja on muutoinkin sykähdyttävää luettavaa, siitä joko pitää villiintymiseen asti tai se "ei uppoa". On jäänyt jostain syystä hieman historian hämärään, kannattaa surffata antikka.net ja kirjastot läpi.
Itselläni se johti pysyvään maailmankuvan muutokseen, ja on taatusti heijastunut kirjoittamiseeni. Jos se kolahtaa, niin turvavyöt päälle lukiessa. Suosittelen toistamiseen sen lukemista oman kirjoitustyösi jälkeen. Jäin itse apinointijumiin vuosikausiksi, eikä siitä tullut mitään, sillä ei mestareita voi apinoida ruohonjuuritasolla.
"no tuota" - nimimerkki ylempänä tosin kiteytti kaiken olennaisen.
Tällä hetkellä mulla on näkökulman vaihdoksia sekä kesken luvun että kokonaisten lukujen välillä. Kenties poistan lukujen sisäiset näkökulmahenkilön vaihdot...
Se mikä haastoi / järkytti näkökulmamielenrauhaani oli netistä löytynyt lista siitä, mikä tekee kirjasta tylsän (kohta 5 B siis aiheutti romahdukseni :-) ):
What makes a boring book? I'm sure I can think of a few things that cause books to bore me to tears, along with some examples of authors doing it 'wrong'.
1. Being overly repetitive. Example: The Sword of Shannara - Terry Brooks
If your characters are in, say, scrubland that's ravaged by drought, then saying everything is dead is fine. Saying everything is the deadest thing that ever was dead and continuously repeating that fact is annoying and quickly becomes boring
2. Being over-descriptive. Example: The Children of Húrin - J.R.R. Tolkien
Detail is fine. Going into too much detail is not, as you'll either confuse or bore the reader.
3. Injury without effect. Example: Sheepfarmer's Daughter - Elizabeth Moon
Letting your character get injured is one thing; Making those injuries affect your character is another thing. Only do the former if you're going to do the latter, because it just gets very boring - and very predictable - if your character is going to get seriously injured (And almost die) a number of times in one book without suffering any real effect. If your character's leg has been maimed, perhaps give them a limp. If your character has been in a traumatic battle, perhaps that needs to be reflected in how they act around others.
4. Predictability
If you know that Character X is going to do Action Y and get Result Z, then what's the point? Some degree of predictability is fine and necessary, but spice it up a little and throw a spanner in the works to keep the reader on their toes.
5a. Going too unpredictable.
This ties in with point 4. Whilst unpredictability is good in measure, you don't want to mix things up too much as you may risk confusing the reader.
5b. Changing viewpoint. Example: The Fifth Elephant - Sir Terry Pratchett
Changes in viewpoint are fine and, in the case of something like Martin's ASoIaF, necessary devices. However, it needs to be done well or - Like point 5a - confusion will set in. They need to be done for a reason and kept consistent.
6. Deviating from the tone/setting/plot too much. Example: Mockingjay - Suzanne Collins
If you change the tone or setting too much across the books, you risk alienating the reader or causing them to get bored. Consistency is the key.
7. Character interaction. Example: Sheepfarmer's Daughter - Elizabeth Moon
Don't give a character a voice; Give them their own voice, and make it unique to them. When all of your characters talk the same it gets boring and - in scenes of long dialogue - ridiculously confusing.
En tiedä kenen ns. oppeja netistä olet lukenut, mutta itse en lähtisi tuolle tielle. Menee liian tekniseksi ja nuo näkemykset ovat jonkun subjektiivisia näkemyksiä. "Kirjoittamisen sanakirjan" lukeminen ei edistä luovuutta, kyllä se pitää tulla muualta.