Karjalankarhukoirat ja suomenpystykorvat ovat nykyään selkeästi suvaitsevaisempia toisia koiria ja vieraita ihmisiä kohtaan kuin vielä 1900-luvulla. Näiden rotujen ärhäkkyys, itseensä sulkeutuneisuus ja vain yhdelle ihmiselle omistautuneisuus ovat huolellisen jalostuksen ja kasvatuksen myötä vähentyneet. Nykyään karjalankarhukoiria ja suomenpystykorvia tapaa asumasta jopa kaupungeissa ja kerrostaloissa täysin iloisina ja sosiaalisina. Koirapuistoissakin niitä näkee vuosi vuodelta useaammin.
Oletteko huomanneet muilla roduilla samaa ilmiötä?
.kuin näillä.
37219
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
En ole
Olisko osittain seurausta siitä että näitä rotuja ei enää pidetä vain häkki/ketjukoirina pihalla vaan ne ovat saaneet kannattajia myös seurakoirapiireissä. Kun koira koulutetaan ja sosiaalistetaan kunnolla se todennäköisesti käyttäytyy paremmin kuin koira joka on vain nakattu narunnokkaan odottamaan metsästyskautta.
Ja koska koirasta halutaan myös seurakoira, kasvattajat ovat joutuneet kiinnittämään haukun lisäksi myös muuhun luonteeseen.
Paikkansa pitää. Mutta kyllä se sosiaalisuus on myös geenien muutosten tulosta. Nykyään suurin osa metsästyskoiristakin taitaa asustella sisätiloissa, kun vielä 50 vuotta taakse päin mentäessä ne taisivat elellä ulkona. Kyllä sellainen sisäkoiraelämä ja kaikki agilityt, näyttelyt ym. koiraharrastukset metsästyksen lisäksi saavat koiraroduista miellyttävämpiä ja sopeutuvaisempia. Metsästyskoirarotujen geenit muuttuvat ajan myötä sosiaalisempaan suuntaan, kun sukupolvesta toiseen yhä useammat yksilöt viettävät lepoaikansa omistajan seurassa sisätiloissa, eikä yksinään ulkohäkissä tai -ketjussa.
Minä taas en ymmärrä miksi ottaa pystykorva tai karjalankarhukoira seurakoiraksi, kun seurakoiriksi on parempiakin vaihtoehtoja. Ja kyllä osa asuu sisällä noistakin, mutteivat silti ole muiden ystäviä, tiedän kun olen paljon tekemisissä metsästäjien ja heidän koirien kanssa.
Ja kyllä on eläinrääkkäystä ottaa kumpaakaan noista kerrostaloon !
Onko metsästäjien pakko asua maalla?
Miksi koiraa ei voi ottaa kerrostalossa asuva metsästäjä?
Mitä järkeä on muuttaa omakotitaloon pelkän koiran takia?
Ratkaiseeko asunto koiran viihtyisyyden ja elämänlaadun?
Minä en ymmärrä sitä, että koira hommataan vain metsästykseen ja koko lopun ajan jätetään häkkiin tai ketjuihin yksikseen. Jos koiran hommaa, sille tulee tarjota paljon toimintaa halki vuoden. Moni esim. harrastaa koiran kanssa metsästyskauden ulkopuolella reippaasti agilitya ja hakua, kun taas toiset vain litkivät viinaa sohvalla telkun ääressä samalla kun koira ihmettelee pihassa milloin omistaja tulee tarjoamaan sille jotain tekemistä.
Mitä tarkoitat tuolla seurakoiralla? Minusta useimmat metsästyskoirat ovat sellaisia, koska ei niille mitään tekemistä suurimpana osana vuodesta tarjota. Vain lyhyen metsästyskauden aikana ne pääsevät johonkin käyttöön. Poikkeuksia toki löytyy ja jotkut metsästäjät huolehtivat koiran liikunnasta myös keväällä ja kesällä esim. agilityn parissa.
Miksi on eläinrääkkäystä? Tietääkö se koira että nyt ollaan rivitalossa ja nyt kerrostalossa vaikka neliömäärä yms. on tismalleen sama? Mikä siinä kerrostalossa on sellaista joka aiheuttaa kärsimystä koiralle? Ja juuri pystykorville eikä muille koirille?
Ei sillä talon muodolla ole oikeasti mitään merkitystä jos koira on sisäkoira eikä siellä narunnokassa 24/7!
Kylläpähän se on ihmisrääkkäystä ottaa pystykorva kerrostaloon. Sehän on kaikista pahin räkyttäjärotu. Pystykoirat kuuluvat maalle, kauas ihmisten ilmoilta, metsästyskoiriksi. Täytyy olla sairas ihminen, kuka tuo pystykorvan kerrostaloon räkyttämään ja kiusaamaan naapureita.
Miksi koiralle pitää tarjota paljon toimintaa, jos se viihtyy hyvin häkissä?
Eikö ole itsestäänselvää, että koira tarvitsee paljon toimintaa? Isännälle se saattaa olla viihtyisää, kun ei tarvitse muuta kuin antaa koiran häkissä räksyttää ja saada itse bilettää. Samaten kuin koira saattaa viihtyä kerrostaloasunnossa tai kaupungissa, vaikka metsästäjä ei viihdy.
Jostain syystä kaupungeissa ei kuulu pystykorvien räksytystä, vaikka siellä niiden kanssa asutaan. Maalla pystykorvat räksyttävät kaikuvasti joka suunnissa. Saattaneeko ero johtua siitä, että kaupungeissa koirat saavat aina paljon lenkkeilyä, pääsevät välissä maalle ja metsiin sekä tottuvat pennusta asti meluun ja vieraisiin, eivätkä joudu vain stressaamaan häkeissä alkutalvesta loppukesään?
Miten niin itsestään selvää?
Laitahan linkit tieteellisiin tutkimuksiin, joissa on osoitettu, että koirat tarvitsevat paljon toimintaa.
Jos koira jaksaa ajaa tuntikausia jotain riistaeläintä hankalassa maastossa, niin kai on selvää, että sen energiataso on liian suuri pelkkään viikosta toiseen paikallaan köhjöttämiseen. Stressin välttämiseksi koira tarvitsee liikuntaa ja aktivointia, sillä eihän sen energiavarasto muuten riittäisi metsästykseenkään.
Tarvitseeko itsestäänselvään tutkimukseen jotain tiedettä, kun se selviää jo muinoin käytetyllä maalaisjärjelläkin?
Missä ne läheet viipyy?
Eiväthän siatkaan tarvitse jatkuvasti paljon toimintaa, niin miksi sitten koirat tarvitsisivat?
Suomenpystykorva edustaa arvokasta elävää suomalaista kulttuuriperintöä, joka liittyy kiinteästi Suomen kansan historiaan. Sitä voidaan pitää kansallisaarteena ja sen kannan vaalimista arvokkaana kulttuurityönä. Suomenpytykorva ei kuulu kerrostaloon.
Karjalankarhukoira kuuluu metsästyspystykorviin, joilla tyyppi ja käyttö ovat lujasti yhteen liittyneet: näin karhukoiralla on itsestään selvästi toiminnallinen ominaisuus. Karjalankarhukoirakaan ei kuulu kerrostaloon.
On väärin ottaa kumpaakaan rotua pelkäksi lemmikiksi tai koirapuisto koiraksi.
Niistä ei ole lähteitä, koska kenellekään tiedemiehelle/asiantuntijalle ei ole tullut mieleen hommata todisteita itsestäänselvyyksille.
Mutta sinä se nautit, kun koirasi eivät karkaa koko kesänä ahtaast häkistä minnekään, jolloin voit vetää pään täyteen joka ilta.
Sikaa ei edes olla jalostettu mihinkään tehtävään, jossa sen tarvitsisi aktiivisesti liikkua.
Mutta turha tämäkin vastaus oli, kun oma kommenttisi meni jo liian pitkälle, eli paljastui provoksi.
"Niistä ei ole lähteitä, koska kenellekään tiedemiehelle/asiantuntijalle ei ole tullut mieleen hommata todisteita itsestäänselvyyksille."
Miten niin ei ole lähteitä? Et tainnut edes etsiä lähteitä?
Kyllä tiedemiehiä nimenomaan on perinteisesti kiinnostanut selvittää, pitävätkö itsestäänselvyydet paikkansa. Esimerkiksi itsestäänselvyys, että aurinko kiertää maata, on osoitettu tieteen keinoin vääräksi.
Sika on kuule paljon älykkäämpi eläin kuin koira. Kyllä sika tarvitsee vähintään yhtä paljon virikkeitä kuin koira. Sika on sitäpaitsi paljon mukavampi ja arvokkaampi eläin kuin koira.
On väärin ottaa kumpaakaan pelkäksi metsästyskoiraksi, kun ne ovat niin aktiivisia rotuja, että tarvitsevat kaikkina vuodenaikoina päivittäistä liikuntaa. Jos puhutaan pelkiksi lemmikeiksi hommatuista koirista, niin juuri metsästyskoirat taitavat olla niitä, koska suiurimman osa vuodesta ne yleensä vain joutuvat olemaan häkissä, ketjuissa tai sisällä äärilaiskan omistajansa seurana, joka laiminlyö kaiken koiran liikunnan metsästyskauden päätytymisestä seuraavan alkamiseen. Moni nykymetsästäjä ymmärtää sentään tarjota koiralleen metsästyksen ulkopuolellakin esimerkiksi agilitya, hakua tai vesipelastusta, eikä jätä koiraa suureksi osaksi vuotta vain ihmettelemään, että mikäs onkaan se elämän tarkoitus, kun mitään ei tapahdu.
Ja saan sellaisen käsityksen kommentistasi, ettet edes halua metsästyspystykorvista sosiaalisia (?). Jos suomenpystykorva ja karjalankarhukoirat ovat örhäköitä rotuja, minä en suvaitse niitä päästettäviksi vapaiksi, sillä metsissä on paljon muitakin metsästyskoiria. Jo kerran vieras jämtlanninpystykorva hyökkäsi setäni beaglenartun kimppuun kesken metsästyksen.
Enää ei eletä keskiaikaa, jolloin koirilla oli oltava suvaitsematon luonne vieraita kohtaan, kun valvontakameroita ja varashälyttimiä ei oltu vielä keksitty, eikä poliisiin saatu välittömästi yhteyttä, jos taloon vaikka murtauduttiin.
rgbrb: Ihme kommentteja sulla! Miksi et itse etsi lähteitä noihin tutkimuksiin, jos niitä kerran on, ja sinua kiinnostaa lukea? Lisäksi tieteellisiin tutkimuksiin käytetään empiiristä aineistoa, jota juurikin jokainen voi itse saada tarkkailemalla koiraansa.
Jotain tolkkua jollekin tolkulle.
Onko se sitten vaalimista, jos koiraa pidetään jossain pihan perällä yksin riimussa? Suomenpystykorvia myös lopetetaan suht nuorella iälläkin(=ei siis mikään ikäloppu vielä), koska tulevat äkäisiksi. Onko se vaalimista?
Mikä koira sinulle sitten on, jos ei lemmikki? Yksi työkalu lisää metsästykseen? Kun ei toimi, kiertoon tai piikille?
'tälläisiä ajatuksia': Tuo pelkkä seurakoira voi saada ympärivuotisesti erilaisia aktiviteetteja. Kyllä monet metsästäjät arvostavat koiran sosiaalista luonnetta, koska monesti heillä on perhe ja lapsia! Näin ollen on hyvä, että suomenpystykorvat tulevat toimeen erilaisissa tilanteissa, ja niiden kanssa voidaan harrastaa muutakin kuin metsästystä.
'kuules hei.': 'Mitä tarkoitat tuolla seurakoiralla? Minusta useimmat metsästyskoirat ovat sellaisia, koska ei niille mitään tekemistä suurimpana osana vuodesta tarjota.'
Tuolla määritelmällä metsästyskoirat eivät edes ole seurakoiria! Eiväthän ne ole seurana kenellekään siellä pihan perällä. Mutta on niitä hyviäkin metsästyskoiranomistajia, niin kuin sanoit.
Kyllä nekin haukkuis, jos niillä olis piha, jota vahtia :) Kerrostalossa ei tosiaan tarvii räkyttää, varsinkaan, jos koiralle tosiaan tarjotaan tarpeeksi aktiviteetteja. Mutta kyllä meidänkin koirat ilmotushaukut vetäsee, jos ovesta talsii joku tuntematon sisään.
Älä viitsi höpötää siinä. Sika on paljon kivempi eläin kuin koira. Ja älykkäämpi. Monet koiranomistajat ovat sikavihaajia. Mistä näin voi päätellä? Siitä, että he hyväksyvät sikojen murhaamisen ihmisten ja koiriensa ruuaksi. Miltä sinusta tuntuisi, jos koiria kuljetettaisiin teurastamolle lahdattavaksi ja ihmisten ruokapöytiin ja grilliin tirisemään.
Olet sikavihaaja!
Mene keskustelemaan jollekin sikapalstalle :) Mutta on kyllä hyvä, että IHMISEN ruoaksi kasvatettava&tapettava sika hyödynnetään kokonaan, ja koiralle annetaan loput osat, jotka ihmiselle ei kelpaa/jota ei tarvita.
En usko, että kovin moni koiranomistaja on sikavihaaja, sillä sikoja ei pahemmin missään näy.
Minusta olisi hyvä, että koirista alettaisiin laittaa Suomessa enemmän ruokaa. Koiran liha on varsin maukasta. Jo muinaiset atsteekit söivät pieniä, lihavia koiria. Taidan perustaa koirafarmin, jossa kasvatetaan herkullisia koiria. Koirapaistin jämät voin sitten syöttää rakkaalle minipossulleni, joka on minulla lemmikkinä.
Olisit miettinyt kommenttejasi hiukan aiemmin. Tuollainen liioittelu paljastaa jo sinut provoilijaksi. Hiukan kun olisit hillinnyt kommenttiesi typeryyttä, oltaisiin vielä uskottu sinun olevan tosissasi ;-D
Erikoinen käsitys metsästyskoirista. Tiedän koiria joilla on häkki pihalla, ovat siellä kun isäntäväki on töissä. Ja kyllä karhukoira ja suomenpystykorva voivat nukkua hangessakin, eivät mene sinne lämmitettyyn koppiinsa. En tunne yhtään koiraa joka olisi lopetettu siksi, että tulevat äkäisiksi, kun ovat sitä pennusta asti olleet. Ja tiedän paljon metsästäjiä joilla on koiria. Näistä pystykorva jne. tyyppisistä koirista yksikään ei asu kerrostalossa, saavat olla kotona sisällä sen minkä viihtyvät (talvella eivät viihdy sisällä = liian kuuma) ja niitä käytetään kolme-neljä kertaa lenkillä päivässä.
ps. ja tunnen todella paljon metsästäjiä
Ikävä sanoa mutta maailman meno muuttuu. Suomikin on kaupungillistunut, eikä sille mahda mitään. Ei enää eletä vain kaikki korvessa.
Jos koira saa liikuntaa, rajoja ja rakkautta tarpeeksi en näe mitään syytä miksei muka voi esim. pystykorvaa ottaa. Meidän isällä oli nuoruudessaan aina pystykorvia. Kyllä, asuivat maalla, mutta koiria ei koskaan käytetty metsästykseen vaan ne olivat pelkkiä lemmikkejä. Se omakotitalo maalla ei takaa onnellista elämää koiralle. Usein olen kuullut toisten omistajien sanovan että kun muuttivat kerrostalosta omakotitaloon se koira on vain paljon helpompi pukata siitä ovesta ulos takapihalle jos ei huvita viedä sitä ulos.
Jos on vastuullinen koiranomistaja ottaa vastuun siitä että vie koiransa säännöllisesti ulos että se saa liikuntaa ja tehdä tarpeensa. Kerrostalossa eläminen oikeastaan pakottaa siihen että koira on vietävä ulos, koska sitä ei voi vain pistää takapihalle.
Ja kaikille niille jotka kuvittelevat että kerrostalo on helvetti ja omakotitalo on koiralle se onnela: Mitä se koira muka yksin siellä pihalla tekee? Oletteko seuranneet koiraanne kun se on siellä? Miten se siellä muka mitään liikuntaa saa? Jos kukaan ei ole koiraa leikittämässä tai sillä ei ole siellä koirakaveria jonka kanssa leikkiä niin se on melkein 100% varma että koira vain istuu tai makaa yksinään jossain. Ei se pahemmin siellä liiku yksinään.
'En tunne yhtään koiraa joka olisi lopetettu siksi, että tulevat äkäisiksi, kun ovat sitä pennusta asti olleet.'
Eli ovat olleet pennusta asti äkäisiä?
Yksikään koira ei ole vihainen ihmisille eikä toisille koirille syntyessään. Mikäli koirasta tulee vihainen on se täysin omistajan syytä. Kyseessä on joko osaamattomuus tai viitsimättömyys.
Minä tunnen paljon metsästyskoiria ja omistaja itse päättää millaisen kaverin koirastaan saa.
Koira ei siis itse päätä olla vihainen tai epäsosiaalinen vaan sen päättää omistaja, kouluttaja.
Esihistoriallisina aikoina, siis joskus 50 ja 60-luvuilla kun ihmiset muuttivat sankoin joukoin kaupunkiin ja ruotsiin, jäivät kotiseudun koirat kotiseudulle, mummolle ja pappoille.
Uusi maailma oli ihmeellinen kaikkine hienoine ravintoloineen joista sai jopa punaviiniä, jos oli oikein hieno ihminen, ynnä muine erikoisuuksineen Ja tämä meni monelle teidän isovanhempienne päähän, jotka olette asuneet "sukupolvesta toiseen" kaupungissa. Pitihän silloin sitten tietysti saada kotiin koirakin, ihan oikea rotukoira, eihän sitä maalaisrakkia olisi kehdannut kerrostalokolhoosin pihalla näyttääkään. Naapurin Gunnar ja Maj-Britt, mitä hekin olisivat tuumanneet?.Pitäneet meitä vielä ihan maalaismoukkina.
No näinhän sitä sivistyksen levitessä kaupunkilaisserkkujen mukana maalaisniemiin niemiin ja notkoihin, alkoi suomen alkuperäisten koirien hyljeksintä. Pitihän sitä saada oikea rotukoira, niin sillä saattoi kummasti nostaa statustaan. Omista koulukavereistani muistan ainakin tehtailijan pojanpojan joka sai aidon puhdasverisen Schäferin lemmikseen. Tosin sen puolustusviettiä oli sitten kiva käyttää hyväksi työläiskakaroiden "opettamiseen". Muistan poliisin pojan jonka lemmikki oli isovillakoira, kunnanjohtajan pojan joka sai terrierin, äkäisen kuin mikä. Ja paljon muita vastaavia, "hienompia" ihmisiä hienompine koirineen.
Näin sitten suomalainen perinteinen koirakanta miltei katosi ja geeniperimä sekoittui näihin ulkomaalaisten kehittämien "rotukoirien" kanssa. Ilman metsästäjiä olisivat perinteiset koiramme varmaan jo sukupuuttoon kuolemassa.
Mutta on hyvä että näiden perusterveiden ja ihmisystävällisten koirien uusi tuleminen on alkanut. Väittäisin kuitenkin että nuo ovat aina olleet ystävällisiä ja sosiaalisia koiria, mutta muoti vain oli välillä sellainen että kaupunkiin kuuluu vain tietyntyyppiset kaupunkilaiskoirat. Maalaiskoirat nähtiin tuolloin kuten osin vieläkin vain räkyttävinä rakkeina, joiden sopi pysyä maaseudulla.
Samajuttu pidättyväisissä roduissa niistä on tullut sosiaalisempia..kasvattajat haluaa sopeutuvaisempia yksilöitä olen siis huomannut ..ja en pidä kaikissa roduissa siitä muutoksesta nyt niistä tehdään samanluonteisia karrikoiden.
Monet paimenkoirat, terrierit ja molossikoirat (esim. bouvierit, bullterrierit ja dobermannit) ovat ainakin viime vuosisadan aikana muuttuneet nimenomaan jalostuksella ja kasvatuksella paljon yhteiskuntakelpoisemmiksi kuin aikoinaan. Minäkin olen kiinnittänyt metsästyspystykorvissa huomiota tuohon asiaan. Jos koirista ei saataisi jalostettua uuden luonteisia, niin eihän niin monen tyyppisiä koirarotujakaan nykypäivänä olisi :-)
Onneksi oma kettuterrirotu on säilynyt melko samanlaisena kuin aiemmat. Kokemusta nyt 30vuoden ajalta rodusta. Tosin aina olleet avoimia ja ystävällisiä kun on aina ollut rotupiirre.
Mutta pidättyväiset paimenkoirat on tehty jalostuksella avoimemmiksi ja se ei minusta ole hyvä samoin tipsut ja chowit muuttuneet. Jos pitää olla pidättyväinen niin pitää sitä noudattaa. siksi monta rotua jotta ne olisi erilaisia ei samanlaisia kultsutyyppisiä. Jos haluan kultsun luonteen ostan kultsun ja jos haluan tipsun luonteen niin toivon mukaan saan tipsun luonteisenkin ei vaan näköistä.
Mutta mitään hyötyä ei nykyään ole ääriaggressiivisista koirista, vaan sellaisista jotka toimivat aggressiivisesti tarpeen vaatiessa. Dobermannit eivät aikoinaan sietäneet ketään vieraita, bullterrierit jalostettiin vartavasten taistelukoiriksi (nykyään koirataistelut laittomia) ja buvierkin oli joskus aika ylisuojeleva rotu, vaikka nykyäänkin siitä on karja-/paimenkoiraksi sekä suojelukoiraksi.
Kai sinullekin on tärkeää, että terriesi suvaitsee muut koirat, sillä eihän terriereiden entisaikaisella koira-aggressiolla tee nykyään mitään?
"Mutta mitään hyötyä ei nykyään ole ääriaggressiivisista koirista" Missään rodussa ei pyritä aggressiivisuuten vaan vahtiviettiin mikä on eri asia. Jokaisen rodun kohdalla puhutaan ettei aggressiivisella tai aralla pidä teettää pentuja.
Se on eri asia. Ei ole kyse luonnevikaisista vaan rotumääritelmien muuttumisesta samaksi..eli pidättyväisistä halutaan avoimempia etc.
Kettuterrierini on aina tulleet toimeen muiden koirien kanssa ja ne on aina olleet hyväluonteisia. Mistä moinen käsitys?
Se on enemmän koulutuskysymys kuin luonnekysymys rodussa. Ei rodussani ole ollut koiraaggressiota. Omani olleet erittäin sosiaalisia ja menneet aina laumassa ja koirapuistoissakin taidat sekoittaa rodun johonkin muuhun. Yksi syy rodun valintaan on aina ollut ystävällinen luonne ja koiria kun on lähipiirissänikin enemmän niin koirieni on pystyttävä menee myös laumassa. Arkuus/pehmeys ja stressiherkkyys on ainoa asia mikä nykyisin ilmenee luonteessa ei toivottavina piirteinä ja siihen pitää kiinnittää huomiota.
Ei vahtivatkaan rodut ihan lapasia saa olla mutta silloin pitää katsoa ketä sellaisen omistaa. On surkea näky jos tapaa aran liian pehmeän schäferin vaikka.
Nykyään on paljon näyttely ja käyttölinjaeroja luonteissa..ja jos paljon geenikantaa niin voihan se rotu jakaantuakin että toinen näyttää labbikselta ja on sohvapottu ja toinen on oikeasti käyttöön sopiva toimiva rotu.
Mutta on surullista jos aristokraattinen ei avoin tipsu tai lhasa apso liehittelee joka vastaantulijaa ja muistuttaakin kultsun luonnetta.
Minusta tuossa ei nyt viitattu suoraan juuri sinun rotuusi, vaan annettiin yleisempänä esimerkkinä terrierit, joihin on liitetty ärhäkkä luonne (ainakin aiemmin). Esimerkki liittyy siihen, että nykyaikana ja kaupungeissa kyseinen luonteenpiirre ei ole toivottava. Muihin kuin aggressiivisen (liittyy vahtiviettiin) luonteen lieventymiseen ei ole otettu kantaa.
Minullekin tuli ensin mieleen aggressiiviset rodut, mutta tuo pidättyväisyys on ihan mielenkiintoinen. Sitä ei mielestäni ole TARVIS jalostaa pois, koska siitä ei ole muille haittaa.
Huomiona myös se, että ajat on muuttuneet, ihmiset on muuttuneet, rotujen käyttötarkoitukset muuttuneet.. Ne, jotka kehittyvät/sopeutuvat, säilyvät :)
'Mutta on surullista jos aristokraattinen ei avoin tipsu tai lhasa apso liehittelee joka vastaantulijaa ja muistuttaakin kultsun luonnetta.'
Se riippuu myös yksilöstä, ja kasvatuksesta, niinkuin itsekin sanoit.
Mulla on kaksi samanrotuista koiraa, ja niillä on täysin erilaiset luonteet.
"Kai sinullekin on tärkeää, että terriesi suvaitsee muut koirat"
Kyllä tuo on selkeä viittaus. :)
Terriereidenkin rotumääritelmä ei hyväksy aiemminkaan vihaisuutta jalostukseen. Käyttöominaisuudet ja ärhäkkyys on eri asia. Ja terrierit on olleet yleisestikin ellei puhuta bullteririeristä ja staffista(taistelukoira) normaaleja terhakoita dominoivuuttakin omaavia koiria. Ennemmin seurakoiramaistuminen vaikkapa westien suhteen on muuttunut. Ja liiallinen pehmeys eli muistaa pifdempään ikävät asiat ja se ei ole jalostuksellisesti hyvä asia.
"Minullekin tuli ensin mieleen aggressiiviset rodut, mutta tuo pidättyväisyys on ihan mielenkiintoinen. Sitä ei mielestäni ole TARVIS jalostaa pois, koska siitä ei ole muille haittaa"
Paimenkoirapuoli voisi olla eri mieltä esim pon on pyritty saamaan sopeutuvammaksi ja avoimemmaksi koska kaupunkioloissa se on tärkeitä ominaisuuksia. Pidättyväisempi voi alkaa stressaamaan meluisaa ja lähelle tulevia ihmisiä. Ja näitä sitten annetaan pois maalle rauhallisempaan olosuhteeseen.
"'Mutta on surullista jos aristokraattinen ei avoin tipsu tai lhasa apso liehittelee joka vastaantulijaa ja muistuttaakin kultsun luonnetta.'
Se riippuu myös yksilöstä, ja kasvatuksesta, niinkuin itsekin sanoit"
Sanoin oman rotuni kohdalla että käsitys että foxit ei tulisi toimeen muiden koirien kanssa on ennemmin koulutuskysymys kuin luonnekysymys. Ne tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa ihan niinkuin muutklin rodut.
Mutta tipsujen luonne on muuttunut alkuperäisestä kuten sanoitkin että yksilöt eroaa. Lienee eri kasvattajat ja eri linjat. Se ei ole koulutuskysymys onko luonne avoin vai pidättyväinen. Tokivoit hyvien kokemusten avulla saada pidättyväisen luottavaisemmaksi/luoksepyrkiviksi. Mutta rotujen minusta kuuluu olla rotumääritelmän mukaisia siksihän meillä on monta rotua että ne olisi ainutlaatuisia. Ja minusta luonne on tärkeä jalostuksellisesti ja rodun rotumääritelmän vastaisilla epätyypillisillä yksilöillä ei pitäisi sukua jatkaa.