Koskakohan

Nämähän on erikoisia tänäään ,melkeinpä hyökkääviä ;/

aivan samoin on käynyt minulle,nuorena olin paljon,paljon rohkeampi ja arvaa vaan harmittaako?:(

ei vain jaksa uusia pettymyksiä

Älä välitä, sitä on liikkeellä.)

täällä ennen oisin uskaltanu mennä juttusille sen miehen luo johon olin ihastunu mut ei ei enää, kummalliseks arkajalaks sitä on muuttunu, voi voi

.......älä mulle laula
Noita laulujas aina niin nuoren ja rakastuneen
Älä sinä vanha mieli enää mulle jauha
Ihan turhaan sä kirvoitat poltteen jo unohtuneen......

sillon ku lakkas seisomasta

Nyt vaan on niin niin tyhjä olo. Päässä vain kopisee, mikään ei iske. Sinne heitin bittiavaruuteen paperini, paloi varmaan poroksi.
Mutta, hetken se kestää, sitten taas eteenpäin.....sanoi mummo lumessa:)
Sitä se on, pettymyksestä toiseen:(

se on antanut sellaista omituista varmuutta, sydämeni tuntemuksiin..

tunne saa aikaan ihanan fiiliksen ja sykkeen ,tulee kokonaisvaltaisesti hyvää olo.

Kun on nyhverö koko ikänsä niin kuin minä, niin ei tule niitä pettymyksiäkään, kun ei mitään erikoista koskaan tavoittelekaan. Koko elämä on yhtä pettymystä. Tasaiseen tahtiin.

Kaikkeen tottuu :)