Onko koiran omistus vaativaa?

Vaikea kysymys!

Ei taida onnistua. Koira vaatii kyllä aika paljon sitoutumista siihen, harva parikymppinen on kypsä sellaiseen. Suosittelen odottamaan että täytät 50 ja olet juoksusi juossut. Siis mikäli aiot olla ikisinkku. Jos taas pariudut, kuten useimmat(etkä aio erota) tekevät, niin siinä vaiheessa kun lapsesi sitä kinuvat, voisi olla hyvä hetki. Eipä juuri ennen.

Asenteesta kiinni. Minulle se on yksinkertaista, koska en matkustele sekä nautin kaikesta mitä koirani hyväksi tulee tehdä. Lapsia minulla ei vielä ole (olen itsekin parikymppinen nainen), mutta sitten kun tulee joskus olemaan, koiran kanssa eläminen ei varmastikaan ole yhtään näin yksinkertaista, varsinkaan jos jää yksinhuoltajaksi (minä en aio jäädä, vaan löytää luotettavan miehen, joka pitää koirista ja lapsista sekä on uskollinen naiselleen).

Nooh, jos olen kipeä niin koirat saavat tasan tarkkaan pikaiset pissatuslenkit useamman päivän ajan. Ne tuntuvat tällöin tajuavan, että emäntä ei ole ihan parhaassa tikissä ja ovat aika rauhallisia.

Töiden jälkeen on aina poikkeuksetta mentävä suoraan kotiin. Siitä ei voi tinkiä. Koirat ulos ja sen jälkeen vasta voi lähteä muualle. Silloin tällöin onnistuu siis tämäkin. Huono omatunto iskee nopeasti, jos koirat ovat yksin koko työpäivän ja sitten vielä illankin. Vaan aina ei ole vaihtoehtoja. Koirat kulkevatkin paljon mukanani, jos käyn vaikka kylässä jossakin.

Ja kannattaa miettiä tarkkaan mikä rotu,jos aikoo miehenkin saada.Uros rotikka ja sakemanni esimerkiksi karkoittaa miesehdokkaat pysyvästi aina.

Kyllä koiran kanssa VOI päästä suht helpollakin mutta onko järkevää hankkia koiraa jos toivoo pääsevänsä helpolla koska toiveisiin ei todellakaan aina vastata!

Itse olen sitä mieltä että koiran on valmis hankkimaan ja yleensäkin koira kannattaa hankkia vasta sitten kun ajattelee koiran omistamista pahimmillaan ja silti tuntuu siltä että siitä voi suoriutua.

Itse valmistauduin sekopää bulliin joka syö meiltä seinät ja jonka kanssa pitää koko ajan olla touhuamassa jotain. Valmistauduin etten enää ikinä saa nukkua pitkään aamulla ja päivittäin on lähdettävä lenkille vaikka räntäsateessa.
Tähän siis valmistauduin. Mitä sitten sain?
Koirani ei ole tuhonnut ikinä mitään muuta kuin parit kengät, se rakastaa leikkiä mutta nauttii todella paljon myös löhöilystä. Aamulla (tai päivällä) kun herään MINUN on herätettävä KOIRA ja mitä aikaisempi aamu, sitä vaikeampi se on saada petistä ylös. Pitkälle lenkille ei lähdetä ellei sää ole täydellinen joten jos ulkona on huono sää, en itse pääse koiran kanssa lenkille vaikka tahtoisin koska koira ei lähde kauemmaksi kuin seuraavaan kortteliin.

Niin aina ei tiedä mitä tuleman pitää mutta mieluummin näin päin kuin toisin päin. Ja uskon että moni koira etsii juuri siksi uutta kotia koska ihmiset eivät ole ajatelleet sitä pahinta ennen koiran hankintaa.

Älä hanki koiraa vielä, et selvästikään ole siihen valmis.

Mieti miltä itsestäsi tuntuisi olla koko pitkä päivä jalat ristissä ilman että saisit käydä välillä vessassa?

Ruotsissa on muuten ihan lailla määrätty ettei koiraa saa jättää olemaan yksin 6 tuntia kauempaa.

Aktiiviset koirat alkavat kehittää itse tekemistä jos ne jätetään pitkäksi aikaa yksin, eikä se mitä ne keksii yleensä ole ollenkaan omistajalle mieluista.

"Älä hanki koiraa vielä, et selvästikään ole siihen valmis.

Mieti miltä itsestäsi tuntuisi olla koko pitkä päivä jalat ristissä ilman että saisit käydä välillä vessassa?"

Kuka sanoi että aloittaja ei pissata koiraa koko päivänä?

Minusta aloittaja voi ottaa koiran ihan hyvin, jos siltä tuntuu (mieti kuitenkin rotu tarkkaan), koska aloittajallahan on jo ollut koiria.
Sen lisäksi hän selvästikin miettii, pystyykö huolehtimaan koirasta, mikä mielestäni osoittaa poikkeuksellista kypsyyttä koiran hankinnassa, sillä monet eivät vielä nelikymppisinäkään ymmärrä harkita kunnolla koiran hankkimista--> saadaan näitä huonosti käyttäytyviä koiria, kun ei ole viitsitty koiran hankintaa ja kouluttamista miettiä.

Ja, alkuperäiseen kysymykseen vastaten, kyllä, koiran omistaminen on mielestäni aika rankkaa. Vastuu on suuri, töiden/koulun jälkeen aina kotiin, eikä lenkityksenkään jälkeen voi hei lähteä mihinkään vapaa-ajan viettoon, koska tokihan koira tarvitsee seuraa. Ja kokemuksesta voin sanoa, että ihan varmasti tulee niitä päiviä, jolloin ei jaksaisi lähteä lenkille, mutta pakko. Mutta senhän varmaan jo tiesitkin.

Kuitenkin, jos on valmis uhraamaan vapaa-aikaansa ja on aidosti kiinnostunut koirasta, sen kouluttamisesta ym. niin mikä ettei.

Kerron nyt omasta tilanteesta, minä käytän pääsääntöisesti koiramme lenkillä, vaikka on pentu on mentävät lenkille. Ja nyt olen kuumeisena tuolla hangessa tarponut, joka paikka on kipeänä ja tekisi mieli väliin itkeä, mutta pakko mennä. Ja kun ei pitkällä jaksa kulkea (mies on töissä, ajaa rekkaa), niin leikitään sitten pihalla enemmän. Ja en ole kauempaa poissa kotoa koskaan, koira on ainut harraste, käsitöiden lisäksi. Eli jos menojalkaa kutittaa koira ei sovi.

Riippuu täysin seuraavista jutuista:

1) miten osaava/tietävä/perehtynyt/kokenut olet koira-asioissa - onko kotonasi ollut koiria (luin viestistä että on ollut) , oletko hoitanut koiria, oletko perehtynyt koira-asioihin ja tiedät jo etukäteen koiran kasvatukseen, huoltoon ja koulutukseen liittyviä asioita.

2) millainen olet ihmisenä ja millainen luontainen tatsi koirajuttuun. Jos esimerkiksi sinulla ei 1)kohdan mukaan ole kokemusta taikka juurikaan tietoa koira-asioista, ei koiran hankinta silti ole poissuljettua JOS alat ottaa selkoa asioista ja olet tarpeeksi motivoitunut Ja pitkäpinnainen handlaamaan koirahomman kotiin; loppujen lopuksi eihän tässä ydinfysiikasta ole kyse vaan maalaisjärjen käyttö jelppaa.

Kuinka harrastavainen ja menevä olet, se vaikuttaa myös. Koira sitoo ja päivän rytmitys katsotaan että koiralle jää lenkeille yms aikaa, jos itse harrastaisit monia eri jumppia ja pumppia per viikko ja kahvilla istumisia siellä sun täällä kaverien kanssa baareissa, niin näistä karsittava niin että velvollisuuksien jälkeen työ/opiskelu/muu tulee koira EIKÄ omat humputtelut; jälkimmäiset sijoitetaan siten kuin ne sopivat mutta kaikkea ei voi saada. Eli ei voi ajatella ettei koira muuttaisi elämää tai että koira olisi elämään vain "lisä"; koira on perheenjäsen/eläinkumppani ja kuuluu perustavasti siihen "yhtenä keskuspalikkana". Ei mausteena, lisänä, juitsinkina vaan periaatteessa kuten veljesi, siskosi tms, eli siihen kuuluu ja niin on näin.

Samoin se, kuinka urheilullinen/harrastavainen/tms olisit koiran kanssa eli MILLAISTA koiraa olet ajatellut. Seurakoira on helpompi kuin jokin hyvin aktiivinen työkoira, metsästyskoira. Jos koira on ensimmäisesi, tarvii ottaa huomioon että koko koirahomma on sinulle sen verran uutta, että saatat olla aika väsynyt koiran pentuaikana (muutenkin pentuaika väsyttää välillä, vähän kuin vauva olisi tullut taloon-vertaus) niin jos luonasi rodultaan haasteellinen ja olet 1. koiran kanssa, saatat olla helisemässä mutta siitäkin selviää - pointti vain siinä että oma jaksamisesi ja luonteesi, motivaatiosi vaikuttaa, kunhan siis TIEDOSTAT haastavamman rodun suhteen sen, että saattaa olla työtä kädet täynnä ennen kuin tavoille opitaan (sisäsiisteyden kanssa muutenkin ramppaat, niin siihen päälle kaikki muut jutut, esim. haastavamman kanssa hepulien yhteydessä pureksinnat ja kovapäisyydet, hyppimiset, rikkomiset, haukkumiset, riekkumiset - jos haastavamman kanssa joka tarvitsee jämptiyttä teet sen erheen että hermostut ja hosut epäselvästi koiran kanssa, sen haastavampaa koiran on käsittää sinua ja energiasi vain lisää muuhun riekkumiseen, myös jos haet pennulta itse koko ajan hellyyttä, niin pian keikkaa niin että pentu ei sinua niin kuuntele kun itse menet sen perässä kuin lakeija kuiteenniin.)

**Tässä heti (NYT jo ennen koiraa, niin saat käytännön arjesta selville kaikenlaista) jo vinkkinä se, että kannattaa olla sosiaalinen ja jutella fiksusti olevien koirien pitäjien kanssa (pointti: fiksusti käyttäytyvät koirat kertovat että niiden ihminen on toiminut koirien kanssa hyvin, vinkkejä kannattaa kuunnella ihmisiltä joilla homma ok), katsoa koiraohjelmia (Victoria stillwelliä ja Milania jne, molemmilla hyviä vinkkejä vaikka kaikesta ei olisi samaa mieltä) ja lukea kirjoja (Kaimion kirjoja moni kehunut, en ole henk koht lukenut).

** Ja hyvää käytännön kokemusta saaat, kun otat ystäväsi/tuttavasi koiran hoitoon luoksesi joiksikin päiviksi. Tässä tulee muistaa, että jokainen koira on oma yksilönsä ja se että, jokin koira käyttäytyy kiltisti ei vielä tarkoita että sen saman rodun muut koirat olisivat samaten - jotain suuntaa antavaa esim. jostakin rodusta voit tällä käytännön kokeilulla saada, sillä roduilla on yhteisiä rodun omaisia piirteitä (yleistys). Esim. otat hoitoon nuoren dobberin ja huomaat, kuinka terävästi koettaa sitä ja tätä ja on aktiivinen (voit heti kysyä itseltäsi, miten energiasi vastaa siihen) tai otat kingcharlesinspanielin hoitoon ja huomaat kuinka iisisti sen kanssa sujuisi - huomaat myös millaista koiraa haet, mahdollisimman helppoa (vaikka "lähtöajatuksena" hieman kyseenalainen ajatus ottaa mahdoll. helppo koira, koska mistään rodusta ei voi ennustaa niin ja näin, jopa kingchralesinspanieli saattaa yksilönä ollakin kimuranttia jne).

** Onko lähipiirisi eläinrakasta (luin viestisi uudestaan, taitaa olla eläinrakasta :), onko koiralle hoitopaikkaa esim. vanhempiesi luona jos joskus lähtisit Teneriffalle tai olet tulirokossa tms.

Lisäys.

Kysyit tuosta lenkille lähdön tuntemuksista ja miten aina jaksaa, millä mielellä. Ei aina jaksaiskaan, mutta sitten on vaan mentävä - jos on aivan hirveä ilma, voi tehdä lyhyemmän lenkin mutta jos aktiivisesta koirast kyse, sitten aktivoi muilla asioilla perään, tott.harjoituksilla, leikeillä tai mitä tekemistä keksiikään. Jos tiedät jo etukäteen, ettet ole "talvi-ihmisiä", kannattaa ajatella rotua joka ei myöskään ole niin talvikelien perään. ;-)

Itselläni oli talvikeleistä tykkäämätön seurakoira, jonka kanssa muistan pentuajan olleen aika häkkyräväkkyrää ja otin itsekin nokosia silloin. No, nyt on palveluskoira hänen jälkeensä ja riehaantuu talvikeleistä, sitten ollaan peuhattu lumessa ja näpit kuoliossa (ruokapalkkiota helpompi pitää ei-tumpuissa) olen opettanut hihnakulkua, nokosia ottaa emäntä jälleen. Mutta jos mietin että mulla oisi ensiksi ollut tää, niin enemmän olisin ollut helisemässä. Nyt jotenkin olen ihmisenäkin rauhallisempi kuin mitä olin teiniaikuisena, valmiutta suhtautua tyynenä mutta jämptinä pitäjänä.

Koiran omistaminen on tosiaan vaikea kysymys, kuten Ktonttu jo mainitsikin.... En ole koskaan "omistanut" koiraa ja luultavaa on, etten tule edes omistamaan. Koiran/ koirien myötä luopuu paljosta, saa paljon, menettää ja kokee, mutta toivottavasti kukaan ei koe "omistavansa" koiria. Rajoittaahan harrastus pirun paljon niitä liikkeitä. Mutta jos on sosiaaliset hommat kunnossa ja koira tervepäinen ja tarvittaessa hoitoon sijoitettettavissa niin anna mennä vaan. Ihmisuhdepaikkaukseen ei koirasta ikävä kyllä ole apua.

Koiran kanssa on ulkoiltava kolmesti päivässä joka ikinen päivä, satoi tai paistoi.
Itsekin joskus jäisin mieluummin sohvan nurkkaan lämpimään, mutta onhan se rekku vietävä tarpeilleen ja haistelemaan merkkejä ja morjestamaan kavereitaan. Kunnon varusteet kelin mukaan kummallekin ja sinne ulos vaan. Sitten kun tulee takaisin onkin jo ihan tyytyväinen kun tuli lähdettyä. Liikunta tekee ja raitis ilma tekee hyvää ja piristää nuutuneenkin. Myös on hyvä mieli siitä että hyvin hoidettu koira on onnellinen ja terve :)
Pitkien poissaolojen varalta sinulla pitäisi olla joku luotettava ihminen hoitamaan koirasi lenkitys ja ruokinta.

Mulla on 3 isoa koiraa, asun yksin joten vastuu koirista on vain minulla. En itsekään välttämättä joka päivä käy koirien kanssa lenkillä. Mulla on iso piha joten päästän koirat pihalle irti, temmeltävät siellä keskenään. No, kaikilla ei tällästä mahollisuutta toki ole.. Välillä käytän metsässä irti juoksemassa (lähellä on metsää).. joten remmilenkkejä en aina näiden kanssa edes tee.

Jos taasen asuu rivarissa/kerrostalossa, on pakko koiraa lähettävä käyttämään tarpeillaan. Eikä vaan tarpeillaan vaan myös lenkillä jotta koira saa liikuntaa. Toki jos on mahdollisuus käyttää vaikka metsässä irti (olettaen toki että koira hyvin pysyy irti) niin saa siinäkin hyvin liikuntaa.

Joskus ainakin itse koen koiran omistamisen välillä rankaksi. On välillä päiviä että ei jaksais kiinostaa ja että menkää ny siitä tieltä pois.. Kelläpä ei moisia päiviä välillä olisi.

Samalla tavalla ei ole sitä omaa vapautta enään jos on koiria, esim jos lähtee mökkeileen, ulkomaille tai jonnekin muualle, täytyy miettiä pystyykö koirat ottamaan mukaan, jos ei niin mihin ne laitetaan hoitoon siksi ajaksi. Mä käyn paljon mökkeilemässä ja koirani ovat aina mukana, katson aina sellasia vuokramökkejä joihin koirat saa ottaa mukaan.

Tottakai on erilaista elää yksin ilman mitään vastuuta jostain elävästä olennosta, on omanlaisensa vapaus tehdä mitä haluaa. Semmosta se on.

Kyllähän koirat pärjää hyvin yksin kotona kun itse käy töissä tai opiskelee, mutta ei sekään ole koiralle mukavaa olla kovin kohtuuttomia aikoja yksin. Tietty jos on monta koiraa, niin niillä on seuraa toisista eikä aivan yksin tarvitse jäädä.

Mä asun niin syrjässä ja oon muutenkin niin yksinäinen ihminen että sekoaisin varmana jos ei olisi koiria. Koirat tuo turvaa ja iloa elämään. Ne piristää mieltä kun on huono olla, makoilevat sohvalla mun vieressä, tulevat ovelle vastaan kun tulen kotia. Koira on mulle elämäntapa, aina eläny koirien keskellä kun kotonakin oli aina koiria ihan siitä asti kun olin lapsi.

Koiran hankintaa pitää miettiä monelta kantilta ja jos pennun ottaa niin kovempi urakka sen kanssa on opettaa se sisäsiistiksi ja yhteiskuntakelposeksi. Toisaalta, pennun kouluttaminen ja asioiden opettaminen on mukavaa ajanvietettä vaikka se aikaa viekin. On niin ihanaa katsoa kun pentu kasvaa ja oppii uusia asioita ja tapoja :)

minulla ei ole koiraa!

Koiran omistus tietyille henkilöille voi olla haastavaa. Jos on raskasta työtä (8h) päivässä tekevä ihminen, joka on kotiin tullessaan niin väsynyt ettei jaksa lähteä koiraa ulos käyttämään tai puhumattakaan, että illalla pitäisi lähte pidempi lenkki vielä kävelemään. Koira ei aivan joka päivä tietenkään vaadi pitkää lenkkiä. Itse olen joskus käyttänyt sellaisia pieniä lenkkejä mutta leikkinyt koiran kanssa sisällä sen edestä. Lisäksi koiraa ei ole hyvä jättää pitkäksi aikaa yksin... mielestäni tuo 8 tuntia melkein maksimi. Itsekin voi miettiä, että koirat yleensä vain nukkuu kotona ja millaista elämää sellainen on, että vain nukutaan... tähän tietenkin auttaisi, että ottaa vaikka kaksi pienempää koiraa. Pitää myös muistaa, että vaikka koirat tuovat ystäviä niin se voi myös yhtä helposti viedä niitä pois. Varsinkin jos ei ole autoa millä mennä kavereiden luokse koiran kanssa. Itselläni ei juuri autoa ole ja olen huomannut, että aika yksinäiseksi elämä käy kun en raski koiraa pitkäksi aikaa yksin jättää.

Ei pidä ottaa koiraa jos ei ole aikaa olla sen kanssa. Hoitoon kuuluu riittävän liikunnan saanti. Tämä taas riippuu mikä rotua koira on iso vai pieni koira. Koiraa on hoidettua 24/7 paitsi silloin kun se nukkuu. Jos koira sairastuu on se hoidettava eläinlääkärille. Se taas on kallista. Koira tarvitsee laadukasta ruokaa. Sekin maksaa. Koira pito tarvitsee aikaa ja rahaa. Omistajan sitouduttava koiraan 10-15 vuotta se on keskimääräinen koiran elinaika riippuen rodusta. Jos ei pysty tähän ei pidä ottaa koiraa.