Onko minulla burnout?

Kuulostaa burnoutin tai ehkäpä jo masennuksen oireilta. Suosittelen hakemaan mahdollisimman ammattiapua, ellet jo ole sitä tehnyt.

Täällä sama. 3 vuotta ollut kasvava työ-burnout joka on hijattain kärjistynyt ja päälle vielä taloudellisia vaikeuksia. Vaikea saada asioita tehtyä. Ja rästityöt sen kuin on kasvanut. Koti sotkussa jne. Helmikuussa päälle iski vielä masennus ja surullisuus. Ei oikein saanut muuta tehtyä kuin maattua. Usemman viikon olen hokenut itslleni eihän tässä ole mitään järkeä - pakko saada itseni liikkeelle. Ei kuitenkaan onnistunut ennen kuin tänään - pakotin itseni lenkille. Olen ennen urheillut tuntejapitkiä kävelylenkkejä, mutta nyt 45 minuuttia tuntui kuin maratonilta. Pulssikin oli aivan huiman korkea. Mutta tuli tehtyä vaikka en oikein siitä tavalliseen tapaan nauttinut. Suunnittelin että yritän joka päivä jatkossa päästä ulos vaikka se vaikeata henkisesti on. Joskus hyvin kauan sitten oli psykoosi ja siitä tärkein toipumisen väline oli aika ja pitkät kävelylenkit luonnossa. Tosin silloin ei ollut työ- talouselämän sotkuja niin paljon. Mutta ehkä taritse lomaa stressistä ja jos ulkoilee niin teoriassa se saa ajatukset muualle hetkeksi. En ole käynyt lääkärissä. Ehkä pitäisi mutta ei ole mahdollisuutta pitää mitään sairasalomia vaikka olisi tarpeeseen. Stressi vaan kasvaisi siitä että ei hoida asioita joita on pakko hoitaa.

Hassua tuo liikunnan vaikutus.

Ei nyt mitään suurta muutosta. Mutta selvästi valoisampi mieli nyt illalla. Tiskitkin tuossa sain altaaseen. Vielä kun jaksaisi harjaa pyörittää. Baby-steps.

Kolme liikuntapäivää. Oli pirteä olo. Sitten tuli lauantai ja sunnuntai. Synkkyys. Aurinko paistoi tänäänkin koko päivän mutta en saanut aikaiseksi että olisin päässyt ulos asti. Kaikki murheet pyörii mielessä ja taas tein monta kertaa aiemminkin jo tehtyjä isoja päätöksiä siitä että hakeuden ihan jonnekin muualle nykymenosta. Mutta minne??? Kaikki vaikuttaa niin ajatuspuurolta.

TAITAAA OLLA

Masennukselta vaikuttaa,eikä siihen auta pelkkä liikunta.
Itsekkään en ensin tajunnut että masennus oli se syy,miksen jaksanut enää edes hoitaa perusasioita.
Laskutkin hoidin vasta viime tipalla. Kun oli ihan pakko.

Onneksi selvisi että syynä oli keskivaikea masennus.

Ihan finaalissa.

Ja umpikujassa.

Tukea ei tunnu oikein saavan mistään.

Terkkarissa tosin aika mutta odotukset sen suhteen ei kovin korkealla.

Vähän olisi tarvetta semmoiselle käytännön tuelle ja jeesamiselle, yhdessä postiivisesti ponnistamiselle mutta tuntuu että kaikki kaveritikin katoaa vasemmalle ja oikealle. Tai ehkä ne ei olekkaan oikeita kavereita.