vaikka tiedän, tai ainakin luulen niin, ettet sä välitä musta kärähtäneen puupennin vertaa. Välillä sitä erehtyy luulemaan, että ne katseet, ilkikuriset hymyt olisivat juuri minua varten. Taidat kuitenkin käyttäytyä niin muitakin kohtaan. ??
kaipaan, kaipaan sua n
sydän syrjällään
9401
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
joku koja livessä kävelee vastaan ihastustaan, ja ei vaan saa suutaan sillon auki! Onhan kummaa porukkaa, täällä sitte märsätään jonkun perään, vai ihanko perää?
itekin täällä sivulla jotain ikävöit, joten suuta supummalle
joku jonka olettamus omasta ikävästä on kaikkien kirjoittajien kohdalla sama, kaipuu itkeminen ja tuo järenvastainen ikävöinti. En tosiaan ikävöi, täälläkö se mun tulevaisuus sitte kurkkii? Mun ikäväni ei kohdistu näkymättömään sananikkariin, vaan siihen mitä silmilläni näen, ja käsilläni koen.
Miksei muilla palstoilla esiinny tuota samaa
"itselläskin on joku miehen logiikka, kun tänne kirjoittelet"
Jos olet hän niin kyllä sun pitäis tietää, että olet erityinen mulle. Mieti kaikkea tapahtunutta niin huomaat sen kyllä. Mutta voin sanoa, että mulla on melko samoja tunteita joskus. Ettei toinen sitten kuitenkaan halua mitään. Viitteitä on siihenkin suuntaan, ettei halua, ainakaan mitään vakavaa. Tarvisin sen, että hän sanoisi jotain, tai osoittaisi sen jotenkin edes teoilla, jos oikeasti mut elämäänsä haluaisi. Se tekee mustakin hiljaisen ja varovaisen kun en tiedä sitä. Pelkään vain ahdistelevani häntä, jos otan yhteyttä.
En oo ap, mutta otan oikeuden vastata tähän kuitenki, koska tämä sopii yhtä hyvin mun tilanteeseen.
Tapahtuneista voisi kyllä päätellä, että merkitsen hänelle jotain, mutta ristiriitoja on huomattavissa. Tai sitten vain kaivan niitä itse väkisillä tapahtuneista- ristiriitoja siis. Ihastuneena on vain vaikeampi erottaa, että korostaako niitä itselleen pettymyksiä tuottaneita, vai itselle hyviä asioita enempi. Tänään taas yksi ristiriitainen tapahtuma siinä klo 10 aikoihin. Otin nokkiini, itsekseen ajatuksissani vaikkei se nyt hänen syynsä ollut millään lailla. Oma ajatusmaailmani vaan kääntelee ja vääntelee asioita siihen muotoon, että voi loukkauksena ottaa.
Eilen kyseinen oli kyllä aika vaisun oloinen. Ajattelin, että kaikilla on huonot päivänsä ja että hän varmaan oli vaan väsynyt niinkuin minäkin.
Minulla on yhtälailla sama pelko, että tuntuu siltä kuin ahdistelisin häntä jos ottaisin yhteyttä. Tosin kyllä me välillä jutellaan- taino jutellaan ja jutellaan, vaihdetaan pari sanaa- merkityksettömistä, pinnallisista arjen asioista.
Oliko tuolla nimimerkillä mitään merkitystä- tai osalla siitä vai löitkö vaan kämmenen näppäimmistöön?
Ei ollut mulle sun vastaus, koska ei olla nähty eilen tai tänään. Ja ei ole nimimerkillä merkitystä. Niin ja nainen olen, miehelle vastasin.
jos oisit hän niin musta se on kyllä toisin päin kyllä mä välitän ja kovasti mut sä ett.
Kerro aloittaja koska näitte viimeksi? Tai missä? Mitä oli päällä kumpaisellakin?
Juttelitteko silloin?
Samoin saan sulta ristiriitaisia "viestejä", välillä olet ihan yhtä etäisen oloinen kuin minäkin, välillä tulet tykö, olet ihanan huomioiva ja leikittelevä, saat mut aina nauramaan.. En ole muille samanlainen, en todellakaan! Tiedät sen siitä miten katson sua, miten vilkuilen vaikka pääni käännänkin pois, mutta vain siksi koska pelkään sun ottavan mun huomion jostain syystä ahdistavana ja näin tunnen sen vuoksi kun sinä itse halusit aikanaan vuosi jos toinenkin taaksepäin muistoja muistellen, ottaa rauhallisemmin. Ottaa etäisyyttä. Miksi me ei jo voida oikeasti jutella oikeista asioista eikä aina vaan leikkiä?