Maailma. Mitä minulle tulee mieleen sanasta maailma? Tällä hetkellä epäkohdat. Maailma pyörii työn ympärillä. Ihmisen määrittelee työ, eikä kaikkea työtä ymmärretä arvostaa. Monet ihmiset kehtaavat jopa määritellä itsensä, toisia arvokkaammaksi, työn perusteella. Tämä johtaa varsin mielenkiintoiseen palveluun. Toisia palvellaan paremmin, toisia huonommin. Tämä määräytyy monesti asiakkaan työn, joskus myös sairauden perusteella. Kuvitteleeko ihminen, että älykkyys tulee kirjoista? Teorian osaaminenko on oikeaa älykkyyttä? Älykkyyskö on ihmisarvon mitta? Minä en suostu tähän ajattelutapaan. Kaikkea teoriaa on turha yrittää sovittaa jokaiseen yksilölliseen elämäntilanteeseen. Ihmisten henkistä pahaa oloa pyritään parantamaan, mutta mitä jos tähän työhön astuvat ihmiset, jotka eivät kykene näkemään enää teoriaa pidemmälle. Maamme kärsii nuorten syrjäytymisestä ja työttömyydestä, yksilöt masennuksesta ja itsemurhista. Terapia on nykymaailman ratkaisu ongelmiin, mikä olisikin hyvä asia, mikäli terapeutit osaisivat valita sanansa oikein. Omasta mielestäni nyt olisi aika keskittyä terapeuttien toimintaan. Jos terapeutti näkee edessään vain teorian, hän ei keskity enää yksilölliseen auttamiseen. Jos terapeutti näkee itsensä koulutuksensa vuoksi parempana potilastaan, viedään halveksuvilla sanoilla asiakasta vain syvemmälle elämänhaluttomuuteen. Jos jo muut ihmiset tallovat, odottaisi että edes terapeutti yrittäisi ymmärtää. Mutta mitä jos terapeuttikin päättää talloa? Pitäisi muistaa, että terapian tulisi parantaa elämänhalua, jopa luoda sitä, sillä se on saatettu jo menettää. Lisäksi ratkaisujen ja neuvojen pitäisi olla heti niin loppuun mietittyjä, ettei ensin puhuta yhtä ja seuraavaksi vaihdeta mielipidettä ja sanotaankin taas toista hyppien teoriasta toiseen, sillä näin saadaan asiakas yhä enemmän pyörälle päästään ja ahdistuneemmaksi. Haluaisin muistuttaa, että masennusta saataisiin ajatella lähinnä puutostilana siinä missä esimerkiksi anemiaakin. Eihän niitä ihmisiä ruveta oireistaan syyttelemään, eikä heille tehdä alemmuudentunnetta tai hurjia odotuksia ja paineita, eikä heidän oireitaan vähätellä saati sanota että täytyy olla niin kuin kaikki muutkin, eikä kuulukaan. Samalla tavalla masennuskaan ei ole ihmisen oma valinta vaan sairaus.
Seuraavaksi kerron tapauksesta, jossa 8 vuotta masennuksesta kärsineen asiakkaan tuli lisätä lääkeannoksensa suuruutta. Asiaa vaikeutti pillereiden nieleminen, sillä nielurisojen suuruuden ja ahtaan nielun vuoksi nieleminen ylipäätään oli aina tuottanut ongelmia. Yksilöllisiä tarpeita ei kuitenkaan otettu huomioon edes sen jälkeen, kun asiakas oli ilmoittanut, ettei aina voinut ottaa edes pienempää lääkeannostaan pillereiden suuren koon vuoksi. Masennus olisi voinut lähteä paranemaan, mikäli oltaisiin siirrytty vastaavaan lääkkeeseen, mutta pienempään pillerikokoon. Tätä ei tehty. Terapeutti kehtasi väittää, että asiakas on huomionhakuinen. Hieno teoria. Taisi pitää itseään fiksuna.
Terapeutin sanoja: ”Ottaako koville sukujuhlat ja muut, kun siskot pärjäävät niin hyvin?”
” - No ei kyllä voi olla ettet saisi pillereitä nieltyä *katsoo asiakasta merkitsevällä tavalla*
”Olethan ruokaakin saanut syötyä”
- Ai siis tarkoitatko siksi, että minulla on ylipainoa?
- Niin.”
Asiakkaan ajatuksia istunnon jälkeen: ”Tuntui, että jos nyt joku päättäisi tällä kadulla ruveta ampumaan ihmisiä, ei minua edes haittaisi olla kohteena.”
Hyvinvointia valtioon kiitos.
Seuraavaksi kerron tapauksesta, jossa 8 vuotta masennuksesta kärsineen asiakkaan tuli lisätä lääkeannoksensa suuruutta. Asiaa vaikeutti pillereiden nieleminen, sillä nielurisojen suuruuden ja ahtaan nielun vuoksi nieleminen ylipäätään oli aina tuottanut ongelmia. Yksilöllisiä tarpeita ei kuitenkaan otettu huomioon edes sen jälkeen, kun asiakas oli ilmoittanut, ettei aina voinut ottaa edes pienempää lääkeannostaan pillereiden suuren koon vuoksi. Masennus olisi voinut lähteä paranemaan, mikäli oltaisiin siirrytty vastaavaan lääkkeeseen, mutta pienempään pillerikokoon. Tätä ei tehty. Terapeutti kehtasi väittää, että asiakas on huomionhakuinen. Hieno teoria. Taisi pitää itseään fiksuna.
Terapeutin sanoja: ”Ottaako koville sukujuhlat ja muut, kun siskot pärjäävät niin hyvin?”
” - No ei kyllä voi olla ettet saisi pillereitä nieltyä *katsoo asiakasta merkitsevällä tavalla*
”Olethan ruokaakin saanut syötyä”
- Ai siis tarkoitatko siksi, että minulla on ylipainoa?
- Niin.”
Asiakkaan ajatuksia istunnon jälkeen: ”Tuntui, että jos nyt joku päättäisi tällä kadulla ruveta ampumaan ihmisiä, ei minua edes haittaisi olla kohteena.”
Hyvinvointia valtioon kiitos.
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Kaikkea teoriaa on turha yrittää sovittaa jokaiseen yksilölliseen elämäntilanteeseen. Ihmisten henkistä pahaa oloa pyritään parantamaan, mutta mitä jos tähän työhön astuvat ihmiset, jotka eivät kykene näkemään enää teoriaa pidemmälle."
"Jos jo muut ihmiset tallovat, odottaisi että edes terapeutti yrittäisi ymmärtää. Mutta mitä jos terapeuttikin päättää talloa? Pitäisi muistaa, että terapian tulisi parantaa elämänhalua, jopa luoda sitä, sillä se on saatettu jo menettää."
Ydinajatuksia ja niin tuttua monelle, mutta kuinka lähteä kehittämään noita eteenpäin lähetettäväksi päättäjille (jotka eivät saamastaan asiallisesta ja aiheellisesta palautteesta huolimatta ole enää vuosiin välittäneet mistään mitään)?
Jos joku tähän keinon keksii olisi se suuri lahja koko ihmiskunnalle.