mieleni kiihtyy
nollasta sataan
nopeammin kuin
raivo punehtuu
sekunneissa ja
juoksee luokseni
poksahtelee
hätäraketteina
tehden mennessään
ilmaan kuplia
laukaten
hengityksen huurutessa
yrittäessään tehdä
asumuksensa
sisimpääni
ja se huuto
on sitkeä,
laajeten huoneisiin
yli mielen
kynnyksen
tilkiten
jokaisen huomion
hallitsemattomaksi
purkaukseksi
rinta tuntuu
raskaalta,
vihaiselta
se oli tottunut
törmäämään
täyteen kauniiseen
vartaloon
raskaisiin rintoihin,
hiuksiin
jotka suihkun raikkaana
valuttavat pisaroita
nänneille
ja nyt kaikki
näyttää vieraalta
naiselta, joka
näkee heijastuksen
ikkunasta
sytyttää tuohesta
pienen tulen,
myrskyn vesilasissa
antaa elämä tuntua
hetken tavaralta
marketin hyllyllä
nostaa tai
jättää ottamatta
ovi on auki
sekä ystäville
että tuntemattomille
seinällä katsoo
kapinallisen silmät
kysyen syitä
ja seurauksia
ajatusten sinkoutuessa
räjähdyksenomaisesti
pois toisistamme
muistuttaen pilvien
putoamista,
rojahdellen raskaana
sillä kerran
rakastuttuaan
jättää helposti
itsensä avoimeksi
antaa pilvien
tulla ja mennä
ja vaikka
sydän sanoisi
ei
tekee tuuli tepposensa
kuiskiessaan
pilvien lomitse
avaten nyrkkiin
puristetun käden
silittää ja
tarttuu hymyyn
puhuessaan
sen pyörryksiin
aina sama
efekti
kuin punoisimme
toistemme unia
teeskennellen toiveikkuutta
sysäten sielumme
onnellisten ihmisten
alueelle ja
tuomiten kehomme
onnettomuuteen
aivan kuin
rakkaus ei
kuulusi tähän
maailmaan
antamalla lauseiden
pudota
kiven painolla
ne kolme
pientä sanaa
voiko rakastaa
kohtuullisesti
olematta kokonaisuus,
ehto
omalle selviämiselleen
lattianrakoon,
piiloon valunut
onnellisuus, joka
ei uskalla nostaa
päätään peläten
talloutumista
aivan kuin
aurinko ei
koskaan laskisi,
olisi pelkkää valoa
ja vain huokaus
peittää päivän
sateelta
avautuu minulle
kuten minä kutsun
häntä tulemaan
ja toivon hänen
tulevan
kolme pientä sanaa
suudelmaa enteilevä
huume, joka
muistuttaa elämän
lankaa
vihkiessään meidät
vuodenaikojen
vaihteluksi
halun kukaksi, joka
nuolee
selittämättömän vaiston
ohjaamana
parantumatonta
sielusi kuvaa,
toiveeni
unelmani ja
ne kolme pientä sanaa
mutta silti
rakkaus
ei asu täällä enää
http://www.youtube.com/watch?v=SHqWR1tOsdg
nollasta sataan
nopeammin kuin
raivo punehtuu
sekunneissa ja
juoksee luokseni
poksahtelee
hätäraketteina
tehden mennessään
ilmaan kuplia
laukaten
hengityksen huurutessa
yrittäessään tehdä
asumuksensa
sisimpääni
ja se huuto
on sitkeä,
laajeten huoneisiin
yli mielen
kynnyksen
tilkiten
jokaisen huomion
hallitsemattomaksi
purkaukseksi
rinta tuntuu
raskaalta,
vihaiselta
se oli tottunut
törmäämään
täyteen kauniiseen
vartaloon
raskaisiin rintoihin,
hiuksiin
jotka suihkun raikkaana
valuttavat pisaroita
nänneille
ja nyt kaikki
näyttää vieraalta
naiselta, joka
näkee heijastuksen
ikkunasta
sytyttää tuohesta
pienen tulen,
myrskyn vesilasissa
antaa elämä tuntua
hetken tavaralta
marketin hyllyllä
nostaa tai
jättää ottamatta
ovi on auki
sekä ystäville
että tuntemattomille
seinällä katsoo
kapinallisen silmät
kysyen syitä
ja seurauksia
ajatusten sinkoutuessa
räjähdyksenomaisesti
pois toisistamme
muistuttaen pilvien
putoamista,
rojahdellen raskaana
sillä kerran
rakastuttuaan
jättää helposti
itsensä avoimeksi
antaa pilvien
tulla ja mennä
ja vaikka
sydän sanoisi
ei
tekee tuuli tepposensa
kuiskiessaan
pilvien lomitse
avaten nyrkkiin
puristetun käden
silittää ja
tarttuu hymyyn
puhuessaan
sen pyörryksiin
aina sama
efekti
kuin punoisimme
toistemme unia
teeskennellen toiveikkuutta
sysäten sielumme
onnellisten ihmisten
alueelle ja
tuomiten kehomme
onnettomuuteen
aivan kuin
rakkaus ei
kuulusi tähän
maailmaan
antamalla lauseiden
pudota
kiven painolla
ne kolme
pientä sanaa
voiko rakastaa
kohtuullisesti
olematta kokonaisuus,
ehto
omalle selviämiselleen
lattianrakoon,
piiloon valunut
onnellisuus, joka
ei uskalla nostaa
päätään peläten
talloutumista
aivan kuin
aurinko ei
koskaan laskisi,
olisi pelkkää valoa
ja vain huokaus
peittää päivän
sateelta
avautuu minulle
kuten minä kutsun
häntä tulemaan
ja toivon hänen
tulevan
kolme pientä sanaa
suudelmaa enteilevä
huume, joka
muistuttaa elämän
lankaa
vihkiessään meidät
vuodenaikojen
vaihteluksi
halun kukaksi, joka
nuolee
selittämättömän vaiston
ohjaamana
parantumatonta
sielusi kuvaa,
toiveeni
unelmani ja
ne kolme pientä sanaa
mutta silti
rakkaus
ei asu täällä enää
http://www.youtube.com/watch?v=SHqWR1tOsdg
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei niin pieniä...
http://www.youtube.com/watch?v=xQ04WbgI9rg
Be your_self?
http://www.youtube.com/watch?v=WC5FdFlUcl0
Varmasti käy, mun yks lemppari biisi ja kolme pientä sanaa...
Vai sellaista punaista :)) Mee jäähylle. Mene makaamaan keskelle ajokaistaa omalla pihalla, eip tarvii lapioida. Tai pyydä kultaa lumisotaan :))
Rakkaus ei ole kohtuullinen. Mutta joskus pitää katkaista se side siihen tunteeseen, katsoa sitä vähän kuin ulkopuolelta ja miettiä onko se mulle hyväksi. Mutta sen jälkeen ohjeet on hukassa. Mitä sitten jos se ottaa enemmän kuin antaa? Miksi se on silti niin vaikeaa päästää irti? Koska se sielujen sympatia on niin täydellinen. Vai oliko se vain unelma? Mihin loppuu kohtuus? Mistä se alkaa taas uudestaan?
http://www.youtube.com/watch?v=dVGZ7bcU8-Y
.
Mä olen jäähyn tarpeessa, ajatukset ovat väsymyksestä ja pienestä onnelisuudestakin tokkuraisia. Asiat ovat pienessä elämän jaksossa lutviutuneet harmonisesti eteenpäin siältäen kaikkea mitä ihminen voisi elämälttän ehkä vaatia. Kiitos sinulle, että olet jaksanut kannustaa.
Kohtuullisuus, siitä voisi taas puhua enemmänkin...hyväksyä rajat ja silti mennä joskus vähän pidemmälle, jotta ymmärtäisi mikä se raja on.
Kolme pientä sanaa ja 120 cm "leveä" sänky. Parisuhteen pelastajat(ko)...
Pienet asiat voivat olla sydämelle suuria..
Kiitän runosta.
*huokaus*
Kiitos itsellesi, toivottavasti joulun odotus on muutakin kuin askareita keittiössä ja kuusen ympärillä. Parisänky, parisuhde ja pari...ovat aina kova koetus sydämelle ja saavat jatkossa huokailuttamaan aina enemmän ja enemmän...
Joulun odotus on minulle...
* kiireetöntä eloa ja oloa...
* pysähtymistä...hiljentymistä...
* tuoksuja...makuja...
* kynttilöiden lämpöä...valoa...
* musiikkia...
Materia (ja ateria) -painotteinen jouluhössötys ei ole minua varten.
Vipinää parisuhteeseen saa kuulemma, kun voihkii kovempaa tai huokailee hiljempaa...