En tiedä,onko tätä aikaisemmin kysytty,mutta suonette anteeksi,sillä en jaksa selata keskustelun aiheita taaksepäin.Kysymykseni ateisteille on,että miten olette hyväksyneet ajatuksen siitä,että kun kerran Jumalaa/Jumalia ei ole ja kuoleman jälkeen on mielestänne tyhjää tai "ei mitään". Onko ateistina oleminen koskaan vaikeaa tai ahdistavaa tuollaisen näkemyksen vuoksi?Kertokaa vain rehellisesti,koska tämä kiinnostaa minua.Kiitos kaikille vastanneille!
ateisteille kysymys
utelias65
79336
0Äänestä
Vastaukset 79
Vanhimmat
Ei ole. Jos olisi, niin todennäköisesti en olisi ateisti, sillä kuten olen aiemminkin todennut.
Usko jumalaan kumpuaa syvästä ahdistuksesta.
En ymmärrä kysymystä. Tyhjyys tai "ei mitään" tuntuu suorastaan ihanneolotilalta.
Anteeksi,jos kirjoitin epäselvästi.Tarkoitan siis,että ahdistaako ateistia koskaan näkemys siitä,että kuoleman jälkeen ei ole mitään,siis että kaikki sammuu ihmisessä tietoisuudesta lähtien,eikä mihinkään taivaaseen tai kadotukseen päädy elämän päättyessä.En tiedä osasinko nytkään ymmärrettävästi aukaista.Kiitos!
"ahdistaako ateistia koskaan näkemys siitä,että kuoleman jälkeen ei ole mitään,siis että kaikki sammuu ihmisessä tietoisuudesta lähtien"
Mutta eihän tuo näkemys liity ateismiin sinänsä. Ateismi tarkoittaa jumaluskon puutetta. Ateisti voi olla ihan vapaasti vaikkapa keiju-uskoinen ja uskoa tuonpuoliseen. Kysymyksesi on yhtä järkevä, kuin jos teistiltä kysyttäisiin: "iloitsetko siitä, että saat Allahilta 72 neitsyttä kuoltuasi?". Kristitty teisti varmasti kiistäisi tuollaisen näkemyksen.
"teistiltä kysyttäisiin: "iloitsetko siitä, että saat Allahilta 72 neitsyttä kuoltuasi?"
Onko jossain islamin tekstissä määritelty, että ne 72 neitsyttä ovat vastakkaista sukupuolta?
Joo...siis olen kuullut joidenkin ateistien puhuvan ja kirjoittelevan mm. tällä palstalla,että kuoleman jälkeen ei ole mitään ja siitä minulle jäi kuva,että ateistit eivät usko myös tuonpuoleiseen Jumalien lisäksi.No,se virhekäsitys tuli nyt korjattua...Onko sitten joidenkin ateistien henkilökohtainen mielipide?
Ei ole. Tästä on hyviä pilapiirroksiakin olemassa.
"Onko sitten joidenkin ateistien henkilökohtainen mielipide?"
Pohjimmaltaan on. Osa heidän omaksumaansa materialistista maailmankuvaa. Voihan teistejäkin olla monen eri sorttisia, niin on ateistejakin.
Miltä sinusta tuntui ennenkuin olit syntynyt? Samalta sinusta tuntuu sen jälkeen, kun sinua ei ole. Miltä sinusta tuntuu, kun menet nukkumaan ja tietoisuutesi sammuu yön ajaksi? Jos et näe unta niin uni ei tunnu miltään, eikä se ole pelottavaa. Tietoisuutesi on poissa ja sama tulee olemaan kuolemassa.
"Tietoisuutesi on poissa ja sama tulee olemaan kuolemassa."
Sinä tiedät tietoisuudesta enemmän kuin parhaatkaan tiedemiehet.
No tuo on seurausta loogisesta ajattelusta. Mieli (tietoisuus) vaatii seurakseen kehon ja kun keho on poissa ei ole mieltä tai tietoisuutta. Toki sitä voi kehittellä erilaisia helikeijuteorioita jne., mutta mikään ei viittaa siihen, että mieli voisi olla olemassa ilman kehoa.
Mutta tämä on minun näkemykseni ja syy, miksi kuolema ei pelota minua sen enempää kuin nukkumaan menokaan. Vaikka näkemystäni ei pystyttäisi todistamaan 100 prosenttisesti on näkemykseni todennäköisin ja loogisin selitys "kuolemanjälkeiselle" elämälle.
Meillä ei ole mitään syytä olettaa, mitään muutakaan tapahtuvaksi. Toki lukuisat taikauskot ovat kehiteelleet erilaisia myyttejä asiaan liittyen, mutta niiden selitysvoima on sama kuin, minkä tahansa keksityn tarinan.
Esim. kuolemanjälkeen sinusta tulee hiekanjyvä Saharan autiomaahan. Tämä väite on yhtä pätevä selittämään kuolemanjälkeistä elämää kuin, minkä tahansa taikauskon esittämä väite.
"mutta mikään ei viittaa siihen, että mieli voisi olla olemassa ilman kehoa. "
Tuohonkin on vastakkaisia väittämiä olemassa. Mikset noteeraa niitä viittauksia?
12.12.2012:21:41
Ilotsetko siitä,että saat Allahilta 72 neitsyttä kuoltuasi?
En iloitse koska olen saannut ne jo täällä maanpäällä,vieläkin on kul li kipeä. Henkiolentona minulla ei olisi vehjettä mitä neitsyet kiilottaisi niin ei ole tarvetta katsella niitä.
Tiedän mitä minulle tapahtuu kun kuolen uskon tieteeseen ja fysiikan lakeihin. En sulje pois mahdollisuutta ,että ihminen on energiaa joka ei katoa muuttaa vain muotoa . Jos energian määrä on vakio se selittäisi monta asiaa. Väite jota ette kumoa millään.
72 neitsyttä voi tarkoittaa myös 72 rusinaa. Käännösvirhe?
Kuka väittää, että en noteeraisi niitä? Kysymys on uskottavuudesta ei noteeraamisesta. Joku väittää esimerkiksi, että maapallo on universumin keskipiste. Toki voin noteerata kyseisen väitteen, mutta ilman uskottavia todisteita en anna erilaisille "teorioille" sen kummempaa painoarvoa.
Kysymys on myös ajankäytöstä eli minulla ei ole resursseja selvittää kaikkien väitteiden totuusarvoja, minkä vuoksi minun on luotettava tiettyihin lähteisiin. Tällöin olennaista on arvioida erilaisten mallien uskottavuutta myös lähteen näkökulmasta. Jos tiedeyhteisön enemmistö on jotain mieltä niin yleensä hyväksyn tällaisen väitteen. Jos sen sijaan uskonnollinen yhteisö väittää tietävänsä jotain en hyväksy heidän väitteitään, mikäli heidän "tietonsa" perustuu uskonnollisiin opuksiin, henkilökohtaisiin kokemuksiin tms. tai jos väitteet ovat ristiriidassa nykyisen tieteellisen tiedon kanssa.
"Onko jossain islamin tekstissä määritelty, että ne 72 neitsyttä ovat vastakkaista sukupuolta? "
Paratiisi on miehiä varten joten kysymyksesi ei ole validi.
PS: eihän siitä montaa vuosikymmnetä ole kun krisselismissäkään naisella ei ollut sielua, sehän tehtiin vasta hiljan.g
16, miksi olisi "käännösvirhe"? Kuka nyt RUSINOIDEN takia taivaaseen halajasi?
Se oli Luxemburgin teoria muutaman vuoden takaa. Lingvistiikkaa. Googlaa niin löydät sen.
"Paratiisi on miehiä varten joten kysymyksesi ei ole validi."
Kyllä naisetkin islamin mukaan pääsevät taivaaseen, mutta vain vähemmistö.
"eihän siitä montaa vuosikymmnetä ole kun krisselismissäkään naisella ei ollut sielua"
Sinulla on ihan omat uskonnot, joilla on ihan sinun omat oppisi :-)
Nyt vain opiskelet omaa taikauskoasi hiukan ja sitten sitä kilpailevaa. Jos ne teologisen luulokunnan vanhat pierut eivät siitätykkää, niin älä kerro.
Muistathan tämän vakavan varoituksen sanan; tutustuminen kristinuskoon saattaa tappaa Jumalan. Oletko valmis riskeeraamaan luomasi Jeesuksen hengen?g
"Nyt vain opiskelet omaa taikauskoasi hiukan"
Opiskele sinä mitä termi taikausko tarkoittaa ja rupea sitten käyttämään sitä oikein.
"Muistathan tämän vakavan varoituksen sanan;"
Koskee kristinuskoa, tulee ateistilta = arvoton.
Ei onnaa.
Minua kiinostaisi sellainen kysymys kysyä että mikä on se henkinen mielihyvä joka on kantava voima kun ahdistaa tai voitte muutoin pahoin.Toivoisin että kertoisit kysymyksen aiheesta etkä väistäisi tätä tekemällä vastakysymyksen tai muutoin kiertoliikkeen.
Nasse.
Kyllä ne ovat naisia olen sen tarkistanut islamistilta.
Kristinusko = taikausko
Kristinusko = arvoton
Kantava voima vai? Katsotaanpas:
Rakkaat ihmiset, perhe, ystävät. Usko ihmisiin, usko tulevaisuuteen. Harrastukset, kulttuuri, taide. Innostuminen pienistä asioista. Luonto. Kesäilta. Tyyni järvi, myrskyävä meri. Tämä ihmeellinen maailmankaikkeutemme, eliöineen ja luonnonmuodostumineen, äärettömän suuri avaruus ja sieltä löytyvät ihmeet - ja toisaalta atomi- ja kvanttitason käsittämättömät ilmöt, joita ei voi ihmisjärki hahmottaa, ja jotka silti ovat täyttä totta ja kaiken tuntemamme perusrakennusaineita. Huumori. Seksi. Vapaus olla oma itsensä ja rakastaa muita. Kissat. Monty Python. Hyvä viini. Avoauto. Kauniit naiset. Elektroniikkalelut. Istuminen suolammen rannassa kuvaten yllä liitelevää kalasääskeä. Istuminen terassilla merenrantakahvilassa. Lumituiskun muovaama käsittämätön kaunis uusi, omituinen maisema. Suklaa. Jäätelö. Kauniit sanat. Runous. Uudet ideat. Kirjat ja elokuvat. Mainitsinko jo rakkaat ihmiset? Mainitsen vielä. Ilanistujaiset, päivälliset, aamiaiset, pääskyset, usko omiin kykyihinsä, lapset, oma koti, halit ja pusut, pienet hassut viestit…
Nämä nyt ne joita ensimmäisenä tuli mieleen.
Jonkin jumalolennon palvominen?? Mitä se on kaiken tämän rinnalla!
Elä elämäsi täydesti, kuole kaikkesi antaneena ja anna uusien sukupolvien jatkaa maailmanparantamista oman mielensä mukaan. Muistosi säilyy hetken rakkaittesi mielissä, ja kun he ja heidän läheisensä ovat vuorostaan kuolleet, saat etuoikeuden hiipua unohduksen suureen virtaan. Kaikki mitä olet ollut, siirtyy osaksi luonnon loputonta kiertokulkua, ja ennen pitkää palaat taas sinne mistä alunperin tulitkin: tähtien aineeksi.
Uskonnot ovat mielikuvituksetonta ja pientä todellisuuden rinnalla.
Taisit keksiä taikauskolle ihan oman määritelmäsi...
Ateistina oleminen ei ole minulle ollut missään tilanteessa vaikeaa tai ahdistavaa.
Ajatus siitä että kuoleman jälkeen ei ole mitään on luonnollinen ja levollinen, ahdistavampaa olisi ajatella että olisin jonkun olennon mielijohteiden armoilla joutumassa joko ikuiseen rangaistukseen tai ikuisiin kekkereihin - tai ikuiseen mihinkään.
En pidä itseäni niin tärkeänä että minun pitäisi olla olemassa ikuisesti.
"miten olette hyväksyneet ajatuksen siitä,että kun kerran Jumalaa/Jumalia ei ole ja kuoleman jälkeen on mielestänne tyhjää tai "ei mitään""
Ateismi tarkoittaa sitä, että henkilöltä puuttuu usko jumaliin. Se ei tarkoita uskonnottomuutta tai materialistista maailmankuvaa. Ateisti voi aivan hyvin uskoa tuonpuoleiseen, kunhan siellä ei ole jumalia.
"Ateisti voi aivan hyvin uskoa tuonpuoleiseen, kunhan siellä ei ole jumalia"
Mielenkiintoinen näkökulma sinulla.
Ihanko olet sen itse keksinyt?
"Ihanko olet sen itse keksinyt?"
En, kyllä se ihan seuraa ateistin määritelmästä. Ateisti on henkilö, jolta puuttuu jumalusko. Siinä kaikki. Mitään muuta ei termi henkilön uskosta tai uskonnollisesta järjestelmästä kerro.
Ok. Sinulla on oikeus mielipiteeseesi, mutta on täällä hauskoja käsityksiä ateismista. Tuossa ylempänä joku on sitä mieltä että voi olla vaikka keiju-uskoinen. :D :D
"Tuossa ylempänä joku on sitä mieltä että voi olla vaikka keiju-uskoinen."
Kunhan ne keijut eivät ole jumalia, niin mikään ei sitä estä. Jos mielestäsi estää, voit toki perustella ateismin määritelmän siten, että keijut jäävät sen ulkopuolelle. Enpä usko, että pystyt siihen. Väittää aina voit, perustella et pysty.
Minä en väitä mitään, totesin vain että on aika hauskoja milelipiteitä..
Sinullakin on oikeus omiisi..
Se vaan ei ole pelkkä mielipide, vaan määritelmästä loogisesti johdettu fakta.
Hei minä asun keiju-uskoisen ateistin kanssa, joka uskoo kuolemanjälkeiseen elämään. Mitä ateismi sinusta oikein muka tarkoittaa?
Minun ateismini tarkoittaa naturalistista ja materialismista maailmankäsitystä ja olen myös sitä mieltä että, kun kuolen, lakkaan olemasta, ja piste.
Minä myös tunnen varsin suuren joukon ateisteja henkilökohtaisest,i jotka jakavat saman käsityksen.
Tämä tietenkin on oma henkilökohtainen käsitykseni, enkä vaadi ketään olemaan samaa mieltä kanssani.
Sinun ateismisi? Naturalistiselle maailmankuvalle on jo sana. Se että iso osa länsimaalaisista ateisteista omaa naturalistisen maailmankuvan, ei tarkoita että se muuttaisi ateismin merkitystä.
Nyt oli kyse ateismin merkityksestä, ei sinun ateistisesta maailmankuvastasi.
Vaikka ateisti ei usko jumalaan tai jumaliin, niin se ei estä missään nimessä pohtimasta kuoleman jälkeistä elämää. Tiedätkö, että sielunvaellukseen uskominen ei vaadi yhdenkään jumalolennon olemassaoloa.
Oletko koskaan kuullut buddhalaisuudesta?
"Tiedätkö, että sielunvaellukseen uskominen ei vaadi yhdenkään jumalolennon olemassaoloa."
Tuo oli oikeastaan hyvä ajatelma. :) Olen itsekin miettinyt samaa....
"Kysymykseni ateisteille on,että miten olette hyväksyneet ajatuksen siitä,että kun kerran Jumalaa/Jumalia ei ole ja kuoleman jälkeen on mielestänne tyhjää tai "ei mitään"."
En nyt ymmärrä, asiassa kun ei sinänsä ole mitään hyväksyttävää kun sitä asian vain niin näkee niin olevan. Se on vähän kuin vaikka se ettei veden märkyyttä oikeen ole tarve hyväksyä, se vain on niinkuin on.
"Onko ateistina oleminen koskaan vaikeaa tai ahdistavaa tuollaisen näkemyksen vuoksi?"
Ei minua jumalolentojen tai kuolemanjälkeisen elämän olemassaolemattomuus ahdista. Päinvastoin, kyseinen seikkahan tekee kaikenlaisesta elämästä melkoisen ihmeen jonka takia sitä haluaa ottaa jokaisesta päivästä kaiken mahdollisen irti.
Ja itse kuolemahan edustaa minulle nimenomaan rauhaa ja palautumista alkuperäiseen olomuotooni. Se on hyvin rauhoittava ajatus tuntea kuinka ihmisen vapautuu ennenpitkään jonain päivänä olemassaolonsa kahleista.
Minua ei ahdista ajatukset siitä mitä on kuoleman jälkeen. Tiedän, että kuoleman jälkeen ei ole enää mitään.
"Tiedän, että kuoleman jälkeen ei ole enää mitään."
Sinä et tiedä mitä tietäminen on.
Tieto on hyvin perusteltu uskomus. On täysin perusteltua uskoa, ettei kuolemanjälkeistä elämää ole siinä mielessä kuin uskonnot sen kuvaavat.
En tiedä. Jos olisin vastannut, etten tiedä mitä on kuoleman jälkeen, niin olisiko se ollut parempi? Sinäkö sitten tiedät, ja tiedät mitä tietäminen on? Kuitenkin ihmisillä on monta versiota mitä kuoleman jälkeen on.
VT:n juutalaisuudessa mentiin "heimonsa tykö". Nykyään on jo pelastusta tai kärsimystä tarjolla. Islamilaisuudessa ja kristinuskossa mennään taivaaseen tai helwataan.
Buddhalaiset ja hindut syntyvät sitten uudestaan jonakin toisena hahmona. Lisäksi on ollut monenlaisia muita uskomuksia.
Eli miksi en usko kuoleman jälkeen olevan mitään? Koska näyttää siltä, että on liikaa keksittyjä juttuja siitä asiasta. Eli koko asia on mielikuvitusta.
"Tieto on hyvin perusteltu uskomus."
Tuo määritelmä johtaa siihen, että voi olla olemassa sisällöltään vastakkaista tietoa, koska uskomuksia voi perustella hyvin sekä puolesta että vastaan. Määritelmäsi ei nimittäin ota kantaa perusteiden totuudellisuuteen.
Hyvin perusteltu *tosi uskomus. Ja jos perusteet eivät ole todellisia, niin eivät ne hyviäkään ole.
"Hyvin perusteltu *tosi uskomus."
Näin ne ateistit oppivat, kun niitä hiukan tuuppii.
Älä viitsi. Tiedät varsin hyvin, että kyseessä on tiedon määritelmä, johon unohdin kirjoittaa yhden sanan.
"Tiedät varsin hyvin, että kyseessä on tiedon määritelmä, johon unohdin kirjoittaa yhden sanan."
Jaaha. Päätit ruveta vedättämään... Trolli.
Vedättämään?
"Tieto on filosofian tietoteorian perinteisen määritelmän mukaan hyvin perusteltu tosi uskomus. Tämä tiedon määritelmä on peräisin Platonin Theaitetos-dialogista. Niin kutsutun heikon määritelmän mukaan väittämä (propositio) on tietoa, jos se on tosi"
"Vedättämään? "
Ja vieläpä miinuspeukkunatsi. Häpeäisit edes.
Minua on turha syyttää kaikista saamistasi miinuksista.
Väistämättömän edessä on nöyrryttävä. Ei kuolema varsin ahdista, mutta kyllä toistaiseksi olen mieluummin elossa.
Jos sitä alan oikein tosissani ajatella, niin kyllä se lievää ahdistusta aiheuttaa. Iän lisääntyessä ahdistus on kyllä lieventynyt. Arvelisin että tuntemattoman pelko on vahvin tekijä tuossa.
Siinä että joskus kuolen, ei ole mitään ahdistavaa, sen enempää kuin ajatuksessa että en ollut olemassa ennen syntymääni. Samanlainen olotila, tai olemattomuus, todennäköisesti.
Ikuinen elämä on oikeastaan aika ahdistava kuvitelma.
Ei kuoleman pelkoa eikä ikuisen elämän pelkoa. Laitetaan ne taistelemaan tyhjänpäiväysyydestä?
Eikä ihminen oikeastaa häviä, ihmisen muodostamat atomit palautuvat vain kiertokulkuun, uuden elämän, uusien mahdollisuuksien maailmoihin.
Vähän kökkö vertaus, mutta ajattelen jokseenkin näin. Olet rannalle rakennettu hiekkalinna, sinua piiskaa mereltä käyvä tuuli ja myöhemmin vuorovesi huuhtoo sinut mereen. Olet rakennettu hiekasta, sinulla on muoto, linnan muoto, mutta ajan kanssa häviät. Rakennusaineesi sulautuu osaksi rantaa, osaksi ehkä hautaudut mereen mutta hiekka sinussa jää jonkun muun rakennusaineeksi. Ehkä sinusta tulee linna, tai rannan yksinäinen dyyni.
Teet nyt parikin oletusta, joita ei voi automaattisesti johtaa epäuskosta jumaliin.
Ateismi ei välttämättä tarkoita, että uskoisi ettei jumalia ole. Se on koko merkityksessään jumaluskon puutetta.
Ateisti voi myös uskoa kuolemanjälkeiseen elämään. Itseasiassa asun tälläisen ateistin kanssa.
Ateistina oleminen ei ole vaikeaa, sillä mikään ei ole sen helpompaa kuin olla uskomatta asioihin, joista ei ole näyttöä.
Skeptikkona olo on välillä haastavaa kyllä, sillä ei voi lohduttaa itseään suloisilla valeilla.
Jeesus ei ollut uskovainen.Jeesus ei käskenyt uskomaan rasistisia mielenvikaisia uskontojen perustajia, heidän lakeja ja oppeja,vaan sanantarkasti noudattamaan Jumalan lakia ja hänen oppeja. Jokaiselle uskovaiselle itsestäänselvä asia on,että joka ei Jumalan lakia noudata,ja joka ei Jeesuksen oppeja noudata sanantarkasti,joutuu helvettiin. Ahistaako?
Höpö höpö! Raamatun jeesuksen historiallinen esikuva ei itse kirjoittanut yhtään mitään jälkipolville säilynyttä tekstiä.
Todennäköisesti ei osannut lukea eikä kirjoittaa. Haiseva, kiiluvasilmäinen fanaatikko!
Nykyihmisen silmissä tämä ns. "messias" näyttäisi osama bin ladenilta.
Itseäsi ahistaisi jos et olisi tuollainen tietämätön, putkiaivoinen tollo joka ei tiedä yhtään mitään raamatusta ja kristinuskon historiasta.
Pikku tärppi. Kuka teki jeesuksesta jumalan?
1 pisteen vinkki. Nikean kirkolliskokous pidettiin satoja vuosia oletetun messiaan kuoleman jälkeen!
Asemansa vakiinnuttaneen rooman keisarikunnan valtauskonnon eliitin toimesta!
Sitä ennen jeesus ei ollut sen enempää jumala kuin jumalan poikakaan!
Hehe! tollo.
Kun minä nyt menen kohta nukkumaan ja nukahdan, minun mieleni tiedostava osa sammuu jolloin minä en ole tietoinen ympäristöstäni taikka ajankulusta.
Enkä minä koe minkäänlaista ahdistusta taikka vaikeutta hyväksyä sitä etten ole tietoinen näistä ajanjaksoista.
Kuolema on yksinkertaiesti vain tila jossa tämä ajanjakso jolloin ei ole tietoinen mistään jatkuu loputtomiin.
Minä siis toisinsanoen koen yhtä paljon ahdistusta kuolemasta kuin nukumaan menosta, enkä minä koe nukkumaan menoa missään mielessä ahdistavana taikka vaikeasti hyväksyttävänä asiana.
Ja jos sinä itse et koe nukkumista ja omasta tiedostavasta minästäsi luopumista ahdistavaksi ajatukseksi, niin silloin myös sinulla on kokemus siitä millaisena minä kuoleman koen.
Oma kuolema sinänsä? Ei se ahdista.
Oma kuolema jos jää lapsia kasvattamatta, vanhempia hoitamatta tms. voi ahdistaakin. Ja muiden kuolema voi ahdistaa ajatuksena, kuoleman jälkeen ajatus siitä että mikä jäi sanomatta jää ikuisesti sanomatta. Kärsimys ennen kuolemaa voi ahdistaa.
Jollain tavalla on levollistakin tietää, että kaikki päättyy ja joskus unohtuukin. Minä kuolen, niin lapseni ja mahdolliset lasteni lapset. Muistoni unohtuu. Mitä ikinä teenkin, se on äärellistä ja vaikuttaa äärelliseen joukkoon.
"Kun minä olen, ei ole kuolemaa. Kun kuolema on, ei ole minua." -- Epikuros (jos nyt muistan oikein)
Ei ahdista. Oikeastaan päinvastoin siinä tulee kohdattu ihmisen kuolevaisuus heti ja sitä myöten hyväksyttyä kuolema ihan luonnollisena elämän prosessina. Tietynlainen kuolemanpelko sen myötä katoaa ja sen hyväksyy välttämättömyytenä.
Tässä on helppoa pysyä, kun koko luonto toimii tällä tavalla. Ei tarvitse rakentaa mitään pilvilinnoja jotka eivät ole luonnollisia ja yrittää pitää niistä kiinni.
utelias65
kysyi
>>>Kysymykseni ateisteille on,että miten olette hyväksyneet ajatuksen siitä, että kun kerran Jumalaa/Jumalia ei ole ja kuoleman jälkeen on..."ei mitään".
"Ikuisuus on pitkä aika, varsinkin loppupäätä kohti"
Ihminen joka oikeasti haluaa ja uskoo elävänsä ikuisesti, ei ymmärrä mistä asiassa on kyse.
Itse uskon palavani samaan tilaan missä olin ennen hedelmöitystä eikä minulla ole siitä mitään ikäviä muistoja.
" miten olette hyväksyneet ajatuksen siitä,että kun kerran Jumalaa/Jumalia ei ole ja kuoleman jälkeen on mielestänne tyhjää tai "ei mitään"."
En näe syytä ajatella, että tietoisuutemme voisi toimia ilman aivoja, vaikka jumalten määrä olisikin nollaa suurempi. Mutta ainakaan jumalten olemattomuus ei ole ristiriidassa sen kanssa, että ihmisen tietoisuus sammuu kuoleman yhteydessä.
"Onko ateistina oleminen koskaan vaikeaa tai ahdistavaa tuollaisen näkemyksen vuoksi?"
Ei ole vaikea olla ateisti tuon vuoksi, eikä kyllä muutoinkaan.
Ihan hyvä kysymys. Onhan se joskus surullista ajatella, että kun kuolemme niin emme enää näe rakkaitamme. Mutta voinhan ajatella, että me elämme sitten toisten ihmisten muistoissa tai synnymme uudestaan tai mitä vain. En ajattele tällaisia asioita kovin paljon, koska en voi tietää mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Minulle on tärkeintä elää tässä elämässä. En ole erityisen ahdistunut kuoleman jälkeisistä asioista, koska todennköisesti en tunne tai ajattele silloin mitään.
"Kysymykseni ateisteille on,että miten olette hyväksyneet ajatuksen siitä,että kun kerran Jumalaa/Jumalia ei ole ja kuoleman jälkeen on mielestänne tyhjää tai "ei mitään"."
Emmehän me tiedä mitään kuoleman jälkeisestä ajasta.
Todennäköisimmältä kuitenkin tuntuu, että elämä päättyy totaalisesti eikä mitään meidän persoonallisuudestamme jää jäljelle.
Kun ajatuksen hyväksyy, ei se enää pelota.
Se antaa sensijaan elämälle aivan erilaisen arvon. Se saa ihmisen nauttimaan tästä elämästämme. Se saa kestämään pikkuharmit ja pyrkimään onnelliseen elämään.
"Onko ateistina oleminen koskaan vaikeaa tai ahdistavaa tuollaisen näkemyksen vuoksi?"
Ei.
Kun on kerran uskaltanut katsoa kuolemaa silmästä silmään, niin ei se enää ole pelottava.
"Onko ateistina oleminen koskaan vaikeaa tai ahdistavaa tuollaisen näkemyksen vuoksi?"
Ei voi sanoa että olisi. Kyllähän sitä joskus miettii skenaariota kun maailma jatkaa ihan kuin ennenkin paitsi että itse ei ole enää osallistumassa. Ei se kyllä millään lailla ahdista.
Sitten voisi ahdistaa jos luulisi elämän jollakin lailla jatkuvan ja vielä että se jollakin ehdolla jatkuu tulisessa järvessä ja joillakin toisilla ehdoilla muuten. Se varmaan ahdistaisi kun ei voisi olla varma kummalla lailla käy. Ainakaan kristinuskoinenhan ei voi koskaan olla varma kun jumalansa tiet ovat tutkimattomat.
Tollasella jutulla jaksatte pähkäillä. Kun kuolen niin synnyn uudestaan eri muotoon jos käy huonosti niin sotilaselämä jatkuu kun synnyn upseerikerhon eteen kusitolpaksi tai hyvin jos menee niin hienoon hotelliin naistenvessaan pideeksi .Voi sitä tussujen määrää,joka päivä revaa tarjolla. Voi olla myös mahdollista,että synnyn Pohjanmaalle isoon-tupaan Käkikelloksi. Sen näkee sitten.
Voi v1ttu.
Ei ole, koska sinussa oleva materia yhdistyy takaisin muuhun materiaan, jolloin olet taas osa kaikkea. Enkä muutenkaan halua elää ikuisesti.
Kommentti aloitukseen
Uskonnoton maailma olisi huomattavasti parempi kuin nykyinen, uskontojen häiritsemä, -sekoittama, -saastuttama tai jopa -tuhoama.
Juuri tuon uskontojen aiheuttaman murheen vuoksi uskontojen vaikutus ympäröivään yhteiskuntaan kiinnostaa.
Esimerkiksi, satoja miljardeja rahaa kaadetaan joka vuosi kankkulan kaivoon, naisia ja lapsia pahoinpidellään, miljoonia alapäitä silvotaan, ihmisiä vihataan ja tapetaan, sotia soditaan, typeriä ennakkoluuloja ylläpidetään etc ja kaikki tuo uskonnollinen bullshitt vain typerän väärinkäsityksen vuoksi. Nämä jumalat kun ovat vain ydintiedon sotkua eli megaluokan väärinkäsitystä. Siksi jumala(t) kiinnostaa.
"Kysymykseni ateisteille on,että miten olette hyväksyneet ajatuksen siitä,että kun kerran Jumalaa/Jumalia ei ole ja kuoleman jälkeen on mielestänne tyhjää tai "ei mitään". Onko ateistina oleminen koskaan vaikeaa tai ahdistavaa tuollaisen näkemyksen vuoksi?"
Aika helposti minä sen aikoinani hyväksyin.
Myönnän että joskus nuorempana oli hetkiä jolloin ahdisti ja suretti se ajatus että joskus sitä vaan lakkaa tykkänään olemasta, mutta sekin on lopulta pelkkä asennoitumiskysymys, jota ei näin alta 25 vuotiaana ole mitään tarvetta vielä edes miettiä. Nykyisellään ajatus siitä, että joskus hamassa tulevaisuudessa nukkuisin pois tuntuu omalla tavallaan jopa kiehtovalta, koska vaikka pidänkin todennäköisimpänä sitä että kuollessani minä lakkaan tietoisuutena vain olemasta, myönnän etten oikeasti voi sitä täysin varmasti tietää ja tuon ikuisesti vastauksettoman arvoituksen eteen päätyminen on jännittävä ajatus. Lisäksi mitä rajatilakokemuksia koskevista kertomuksista voi päätellä, se viimeinen kokemus jonka tietoisuuden sammuntaa edeltävässä hormonituiskeessa itse kukakin kokee on aivan uskomaton.
Tätä ei tietenkään pidä tulkita niin että millään muotoa kuitenkaan odottaisin kuolemaa, vaan toivon että saisin elää sitä ennen mahdollisimman pitkän ja hyvän elämän ja voisin sitten aikanani jättää kaiken taakseni ilman viimehetken katumusta.
Hei! Luin viestisi moneen kertaan lävitse,koska se oli todella hyvin mielenkiintoisesti ja viisaasti kirjoitettu. Anteeksi,etten ole vastannut kaikkien lähettämiin viesteihin,koska niitä tulikin näin paljon. Pidän teidän kaikkien vastauksia mielenkiintoisina ja uusia ajatuksia herättävinä.Haluan lukea erilaisia ajatuksia ja keskusteluja lisää jatkossakin,koska niitä on mielenkiintoista lukea.Kiitos! :)
Mitä ahdistavaa siinä olisi? Kun kuolee, niin siihen loppuu tietoisuus.
Mark Twainin sanoin: "En pelkää kuolemaa. Olin kuollut miljardeja vuosia ennen syntymääni, enkä kokenut siitä pienintäkään epämukavuutta."
Onko tämä mielipide kysymys vai onko tähän jokin faktakin?
Eikö ikuinen uni käy vastaukseksi?
Jo kauan sitten kuollut Mark Twain kirjoitti tähän vastauksen, joka on ainakin minulla auttanut laittamaan asian oikeaan perspektiiviin:
I was dead for millions of years before I was born and it never inconvenienced me a bit.”
Nimittäin kun asiaa vähänkin tarkemmin ajatteleen, niin sehän on juuri noin.
Rakas vaimoni kuoli pitkän sairauden jälkeen viime talvena. Minulle ateistina on helpottava ajatus, että kuoleman jälkeen ihminen on autuaan olematon. Ajatus siitä, että tuntisin hänen läsnäolonsa jonkinlaisena taivaassa odottavana ja minua tarkkailevana henkenä olisi kiduttava, tuskaa ja surua lisäävä, irtautumista vaikeuttava asia.
Nyt voin rauhassa surra suruni ja jatkaa elämääni, kunnes itsekin vaivun tyhjyyteen.
Jonain päivänä äärettömän kaukana tulevaisuudessa pienen pieni hiukkanen sekä minusta että vaimostani saattaa päätyä samaan tähteen. Siellä sitten roihuamme yhdessä silmänräpäyksen verran vielä kerran, onnellisen tietämättöminä.
Leikitään että elät 100 vuotiaaksi ja olet ollut siitä 50vuotta naimisissa puolisosi kanssa. Sinusta tuntuu että olet ollut hänen kanssaan ikuisuuden.
Mutta jos elät 10000vuotiaaksi, niin 50vuoden avioliitto olisi kuin yhden treffit jonkun teinin kanssa.
Jos elät 100000vuotiaaksi, niin 50vuoden avioliitto on kuin olisit kävellyt kadulla jonkin ihmisen ohi.
Jos elät 1000000vuotiaaksi, niin ihmisten eliniät ovat sinulle kuin sekunttiviisarin liikahduksia, ohikiitäviä välähdyksiä joita ei pysty muistamaan koska niitä on niin paljon ja alat toivoa että pääsisit lepoon sinne ateistien olemattomuuteen.
Niin kuin Mark Twainin ainakin väitetään sanoneen:
En pelkää kuolemaa. Olin kuollut miljardeja vuosia ennen syntymääni, enkä kokenut siitä pienintäkään epämukavuutta.
Miksi pitäisi ahdistua? Kyllä tän maanpäällisen elämän pitäisi riittää kenelle tahansa.