Raumatar

No ei noin pitkällä aikavalillä mutta samojen lääkkeiden toisinpäinvähennyksellä kylläkin (iso) kohtaus. Ja sittemmin n. kahden vuoden hiljaiselon jälkeen kohtaus "rasituksen" (aka stressihuipentuman jälkeen) useitakin ns. lieviä kohtauksia (henkisesti tosin pahempia). Sittemmin taas ongelmitta jatkettu kun vähemmän stressiä, enemmän hyvää unta ja parempaa ruokaa on sisältynyt arkielämään.

Varmasti harmittaa ja ahdistaa mutta toivottavasti yksittäistapaus ja suunta parempaan. Mielenkiinnosta: mikä on lievä kohtaus sinulle?

No jos vika kohtaus ennen tämän päivän oli totaalinen tajuttomuus enkä muista mitään kunnes heräsin sairaalasta. Sitä ennen olin saanut krappauksia ja veti vasenta suunpieltä ja kuola valui. Mutta tajusin asiat ympärillä. Puhe vaan sammalsi. Eli tämä lievä tänään. Olin puhelimessa ja ahdisti ystäväni kk kestänyt vaiva. Lopetin ja kävelin ja tuli olo että verenpaine nousee. Sitten tunsin vasemman suupielen alkavan vetää ylös. Menin maate lattialle ja odotin mitä tapahtuu. Olo kesti vaan hetken ja tajusin kaiken koko ajan. Ei siis muuta kun suupielen vetoa. Ei kramppauksia eikä muuta. Ahdisti kyllä mutta voin sanoa olin onnellinen etten menettänyt tajua enkä muutenkaan saanut pahaa tilaa itselleni eli tajuttomuutta.

Haluaisin tietää sinun lievät. Kiitos kun vastasit. Tuli parempi olo.

Eli sama luokitus sulla kuin mulla; lievä jos älli ei lähde:)
No joo, aika samalta siinä mielessä kuulostaa, että makaa puolireaktiivisena, nykii ja kramppaa ja niska jäykistyy mutta koska älli ei lähde niin ehtii pelätä kuolemaa. Sorry for you. Muutamien viikkojen päästä en enää tiennyt mikä on oikeaa oiretta ja mikä tulee pelosta kun pienikin nykiminen tuntui ilmaantuvan pienestäkin rasituksesta. Näistä ylipäästyäni on lopulta mennyt paremmin kuin koskaan sairastumisen jälkeen. Toivottavasti sullakin menee ohi piakkoin, kamalaa se oli:/

Yleinen ohjesääntö epilepsialääkkeiden vähentämisessä/poistamisessa on, että joko karbamatsepiini- tai okskarbatsepiinilääkitys jää pysyväksi lääkitykseksi. Tästä päätellen kohdallesi on osunut "neurologiaan erikoistumassa oleva", ei pätevä neurologi. Tulos on sen mukainen. Muutenkaan Satakunnassa ei osata neurologiaa riittävästi, minkä tiedän aikaisempien vuosikymmenten kokemuksesta.

Mullakin herää kysymys, miksi päätettiin vähentää trileptalia, eikä keppraa? Itsellä menee myös kyseinen yhdistelmä, tosin tuskin ikinä ainakaan vähennetään, mutta perusajatus on, että jos jotain joskus voisi vähentää, se on sitten keppra. Varmaan tämä sitten yksilöllistä, mutta ymmärsin, että keppra on nimenomaan se rinnalle otettava ja sieltä ensimmäinen vähennettävä?

Eräs gaijin, nuo pienet nykimiset, mitä sanoit että pelkäsit. Mulla tällasia on joskus just rasituksen yhteydessä esim. oikean käden sormissa, mutta eivät aiheuta mitään muuta. Loppuvat heti, monesti ovat ihan yksittäisiä nykäisyjä. Lääkäri sanoi, että ne eivät ole kohtausoireita.. Olisin utelias kuulemaan, luokiteltiinko ne sinulla kohtausoireiksi? Vai pelosta aiheutuvaksi jännitykseksi? Näitä olen itsekin oppinut jännittämään aikalailla.. Jännä miten kysymyksiin tuntuu olevan niin monta erilaista vastausta kuin on lääkäriäkin..

Mulla oli tripetal ekana ja söin sitä muutaman vuoden siten että annosta lisättiin mutta kohtaukset jatkui. Väsymys vaivas myös eli kepra sopi minulle ja sopii edelleen koska kun se saatiin sopivaksi kohtaukset loppu. Mutta kuten sanoin eilinen rasitus teki varmasti minulle lievän jutun koska ei krampannut muu kuin veti suupielestä ja meni ohi saman tien. Soitan tänään ja kuulen kyllä mitä lääkäri siihen toteaa. Olen herkkä ja mun ystäväni kk sairaus ahdistaa. Eikä minulla ole epilepsiaa löytynyt kuvista. Itse uskon sen johtuvan vaihdevuorijutuista kosk kohtaukset tuli kuten olis pitänyt tulla kuukautiset .

Keppra on tosi kallis lääke. Siksi sillä ei aleta vaan tripetalilla ja minä olen kyllä tyytyväinen satakunnan neurologeihin. Ei ne ainakaan ole lyönyt laimi minua mitenkään ja olen saanut hyvän huolenpidon.