Raskaana yksin

Mulla vähän sama tilanne, katsotaan nyt miten käy. Rv 20 1 menossa, yksi lapsi jo ennestään. Mies on tuossa vierellä, mutta suhteessa on ollut mielestäni todella paljon hankalia asioita ja meidän keskustelut asioista ei ole oikein ikinä onnistuneet. Jotenkin tuntuu, että arki pyörisi paremmin ilman tätä miestä. Jotenkin olen kyllästynyt vähän kaikkeen. Ei silti, vikaa myös minussa, mutta jotenkin toivoo, että arki olisi iloisempaa.

Täällä kansssa yksin odottaja, Yksin ekasta päivästä lähtien, nyt rv 23 3. Välillä tuntuu että kaikki menee päin seinää ja ihan ku joku vetäis maton alta ku oot kiipeemässä takasi ylös.. Mikään maailman tunne ei korvaa sitä kun pieni potkii

Täälläkin yksin odottaja, yritin tuossa taannoin avata keskustelua aiheesta mutta silloin ei ollut kuulolla sinkkuäitejä.
itse rv 19 1, kolmannella kuulla olin kun jäin yksin.
Tukuverkkokin älyttömän pieni, ja vaikea löytää vertaistukea vaikka netin olen kolunnut läpi.

Täältä saat vertaistukee! Mä oon vaa itestään ollu koko ajan, mutta eipähän sillä väliä.. Mistä päin suomee kirjottelet odotus.? :)

Tääläkin yksi nainen joka tuntee välillä olevansa yksin raskauden kanssa..En tiedä onko sama asia, mutta tänään ja eilen taas niin paha olla..:(

Laskettu aika tammikuussa ja en tiedä mitä tässä tapahtuu vielä ennen sitä.
Tunnen olevani miehelle pelkkä taakka ja rasite. Hellyydestä ja hoivasta ei tietoakaan..Niitä juuri kaipaisin. Huutoa vaan saan ja kuulla kuinka huono olen. Rahani kelpaa, mutta mies itse ei ole valmis antamaan juurikaan mitään ylimääräistä lasta varten. Kaikki ostamamme tarvikkeet lapselle on käytettyä. Miehellä on rahaa, muttei laita lapseen sen enempää kuin minä pystyn. Minulla on pieni palkka ja kärvistelen ja mietin jatkuvasti kuinka pärjään. Mieheen ei voi tukea ja luottaa mitä tulee raha-asioihin. Yksin saan selviytyä. En tiedä kuinka kauan jaksan tätä. Tunnen kuinka paha-olo sisälläni vaan kasvaa..:(

Tuossa vain muutama esimerkki meidän suhteesta. Vaikka vähän aikaa voi mennä hyvin, mutta aina ne riidat rahasta ( ja siitä kuinka huono minä olen) alkaa. Miehelle pitäisi jatkuvasti olla tarjolla seksiä, mutta minä itse en saa mitää. Eväät töihin pitää miehelle tehdä mutta sitä mitä minä ja maha-asukki syödään ei kiinnosta häntä. Rupeaa tuntumaan, että miehen hyvinvointi on tärkeämpää kuin minun ja lapsen.

Kaikki mitkä maksaa tai mitä pitää ostaa esim. lapselle sänky, pitää olla mahd. halpa ja minun täytyy antaa siihen tasan puolet. Minulla on viimeinen palkka menossa ja kohta alkaa rahat loppumaan.

En tiedä pitääkö tässä muuttaa pois vai mitä tehdä? En halua elää näin että jatkuvasti paha olla.

Täällä myös yksinodottaja. Huomenna alkaa rv 29. Onnellisesti aloimme avopuolison kanssa lasta odottamaan yhteisessä omakotitalossa, kunnes sain selville noin rv 15 vaiheilla, että avopuoliso ahkerasti käynyt vieraissa sängyissä useamman kerran, samalla yrittäen minun kanssa lasta... Siitä tuskainen taival alkoikin.. Nyt kun asutaan erillään ja ollaan hyvin harvoin tekemisissä, niin aina vaan parempi mieli pikkuhiljaa. Ikinä en voi antaa anteeksi ex-avopuolisolleni tekojaan.. Nyt vaan tsemppaan itseni synnytykseen ja nautin loppuraskaudesta. Ihana pikkuinen masu-asukki liikkuu paljon, odotan että saisin pian käärön pian sylkkyyni

Maaliskuunpikkuinen: Otan syvästi osaa..! Kyllä jotkut sitten osaa olla SIKOJA. Hyi että! Jaksamisia pikkuisen kanssa!

Huomenta rakkaat kanssaodottajat!

Olipa mukava nähdä, että meitä on muitakin. Vaikka yksinodottaminen ei ole välttämättä se oma ja haluttu valinta, niin joissain tapauksissa varmaan ihan hyvä ja oikea ratkaisu. Musta tuntuu siltä noin joka toinen päivä... Mutta vahvistuu ajatus, että näin on hyvä. Ja neuvolasta kun soitti - laitoin s-postia elämänmuutoksesta - vakuutettiin, että tukea ja apua saa ja minusta tulee hyvä äiti. Eikä maailma tähän kaadu. Ei varmaan, mutta vähän se horjuttaa omaa pientä maailmaa tietenkin... :)

Huhtimasu, kuulostaa niin tutulta. Voimia jaksamiseen, mitä ikinä päätätkin. Kun niin toivoin, että odotus olisi ollut iloista ja rakkaudentäyteistä aikaa, mutta meillä se oli yhtä itkua, huutoa, mököttämistä, riitelyä.

Mama7, sama juttu; kun pikkuinen potkuttelee masussa, tiedän, että siellä se elämäni tärkein ihminen on. Muista viis! :) Kyllä me pärjätään!!

Odotus. samoin oon nettiä yrittänyt selailla, löytyykö meille mitään. Oulussa on kai joku tukisysteemi ja siellä ihan synnytysvalmennustakin yksinodottajille järjestetään. Jossain löysin, että on perustettu joku yksityinen facebook-sivusto yksinodottajille, mutten tiedä onko sitä enää olemassa.

Lonelymamatobe, ikävä kuulla. Tosi kurjaa, että joudut stressaamaan raha-asioista tuossa tilassa. Ja että sinua vähätellään tuolla lailla. Ei ihme, jos on paha olo... Voimia kovasti.

Maaliskuunpikkuinen; oot kokenut tosi ikävän yllätyksen! Toivottavasti jakselet hyvin. Samoissa fiiliksissä - synnytystä kohti yksin mennään vahvana ja taipumattomana. Mulla kanssa maaliskuussa aika. :)

Olis tosi mukava vaihtaa ajatuksia teidän kanssa. Ihan mahtavaa tietää, ettei ole ihan yksin tämän asian kanssa. Onhan meitä muitakin.

Haluaisin mielelläni olla yhteyksissä teidän kanssa, s-postini on [email protected]

Ja jos joku osaa luoda sellaisen salaisen facebooksivuston tai tietää onko sellainen meille olemassa, niin infoa tänne!

Mukavaa tätä päivää.

Hei! Itse olen kahden pienen pojan yh-äiti.
Äijä jätti minut ja esikoisemme kuukautta ennen uuden tulokkaan syntymää, ja syyksi sanoi näin: ''kyllä mä yhden voin hoitaa, mutta kaks on jo ihan liikaa''.
Tässä ollaan pian vuosi menty kahden lapsen kanssa ihan yksin, ja välillä on ollut todella raskasta, mutta hyvin ollaan pärjätty. Kokemuksesta voin sanoa, että se on aluksi rankkaa, tuntuu ettei jaksa tms. mutta se jaksaminen palkitaan kyllä.. :)
Miestä ei oo näkyny syntymän jälkeen kun kerran. sekin oli ristiäisissä, ja ei olisi tullut ellei hänen äitinsä olisi siihen häntä ''pakottanut''. Eipä pojat kaipaa isää, vaikka esikoinen 3v, kyllä hyvin oppi tuntemaan ja tietämään isin, niin ei paljoa kyllä suusta kuulu mitään isiin liittyvää.

Kyllä sinä pärjäät, tukea saat aina, meitä on paljon ! :)
Onnea todella paljon pienestä tulokkaasta, sitten kun tulee pihalle ja älä turhaan stressaa näistä, asiat järjestyy kyllä. Keskity täysillä raskauteen, ja tulokkaaseen. :) HYVÄÄ JOULUA !!

Kiitos Venlajapojat viestistä ja onnitteluista. :)

Just just, mikä kiva "ilmoitus" ennen lapsen syntymää! Voi elämä...

Onpa mukava kuulla, että oot jaksellut kuitenkin hyvin alun rankan jakson jälkeen.
Tsemppaa jaksamaan kun kuulee selviytymistarinoita ja turinoita toisten elämästä.

Kiitos ihanasta viestistä. Jos haluat kirjoitella lisää, s-postiosoitteeni löytyy ylempää viestistä. :)

Jouluiloa sinulle ja pojillesi!

Joka toinen päivä tuntuu että ei tästä selviä yksin, mutta on sitä tähänki asti selvinnyt :) Meillä täällä jänskät ajat ku on joulu ovella (jonka ois tänä vuonna jättää väliin, joulufiilis hukassa..) Sitten viimenen päivä muutan isompaan asuntoon ! :) Mahutaan vauvan kanssa paljon paremmin sinne ja saa pyykkikoneet, ei tuo nyrkkipyykki niin kivaa oo että sitä jaksaisin kahden pyyykit niin pestä :D
Ainut huoli vaan että mitenhän mä saan kämpän pakattua?? Mamma on niin väsyny että ei jaksa mitään ja jotenkin pitäis löytää energiaa..

Tervehdys,

Etsiskelen tässä vapaata neitoa jolla olisi jo valmiiksi pullatuunissa, eli olisit raskaana.

Miksi näin? Valitettavasti minut on todettu streiiliksi, mutta tuollaisista elämän tärkeistä asioista ei silti voi jäädä mielestäni paitsi. Joten tämä olisi mielestäni käytännöllisin tapa.

Olen 32v normaalipainoinen tietotekniikan insinööri ja asun Helsingissä. Voitaisiin vaikka lähteä illalliselle joku ilta, jos sinulle sopii tarjoan.

Voidaan sähköpostitella / tekstailla / soitella.

Yhteydenottoasi odotellen,
Mikko H
Sposti: mikkoh @ safe - mail.net
Puh: 041 7800 924