Olen humanistiselta alalta juuri valmistunut maisteri, ja olen haaveillut jatko-opinnoista koko perusopintojeni ajan, sillä rakastan alaani ja tutkimuksen tekemistä kaikkine kipuiluineenkin. Arvosanani ovat pääaineessani huippuluokkaa, mutta gradu meni pieleen: sain ainoastaan magnan, vaikka yritin tosissani (tein gradua pitkään ja hartaasti melko vaativan työn ohella tosin). Gradulausunnossa minulle suositeltiin jatko-opintoja, mutta nyt akateeminen itsetuntoni on nollassa. En saanut graduun lainkaan ohjausta (pyynnöistäni huolimatta) ennen esitarkastusversion palauttamisesta eikä esitarkastuksessa mainittu arvosanaa pudottaneesta puutteesta, joten tuli tunne ettei laitos edes halua minua jatko-opiskelijaksi, ja tuo pyyntö oli pelkkä säälistä riipustettu muodollisuus, kun proffa haaveistani kuitenkin tiesi jo ennalta.
Olisi kiva kuulla, onko muilla vastaavia kokemuksia, ja miten olette selvinneet akateemisen itsetunnon alamäistä takaisin nousuun. Tiedän, että A: n gradullakin on noustu proffaksi, mutta tuskinpa tämänkaltaiset gradut oli tehty tosissaan. Minun oli.
Olisi kiva kuulla, onko muilla vastaavia kokemuksia, ja miten olette selvinneet akateemisen itsetunnon alamäistä takaisin nousuun. Tiedän, että A: n gradullakin on noustu proffaksi, mutta tuskinpa tämänkaltaiset gradut oli tehty tosissaan. Minun oli.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Viisiportaisella asteikolla jatko-opintoihin pääsyyn riittää arvosana 3. Toki muutkin seikat vaikuttavat, mutta koska kysyit vain gradun arvosanasta, niin tuo on oikea vastaus.
Niinniin, meidän leitokselle C: kin riittää (eli juuri tuo kolme), mutta nyt ei olekaan kyse virallisista rajoista vaan emotionaalisista jutuista...
t:ap
Perfektionismi on varmasti aika usein henkilölle itselleen ja myös lähipiirille melko rasittava "sairaus". Ihmisen pitäisi edes joskus osata ottaa vähän rennommin, niin lopputulos voisi olla vieläkin parempi. Urheilusa on tapana sanoa, että jos mailaa puristaa liikaa, niin homma menee kiville. Niin se saattaa olla opiskelussakin. Rennosti ottava, hiukan huonommilla arvosanoilla liikkeellä oleva saattaa menestyä tohtoriopinnoissa paremmin kuin mailaansa puristava, täydellisyyteen pyrkivä.
Itselläni on asiasta kokemusta. Olen aina ollut sellainen 7-8 oppilas, mutta nyt tohtoriopinnoissa ei ole isoja ongelmia, kun en pyri edelleenkään täydellisyyteen, mutta rento ote näyttää tuovan erinomaisen lopputuloksen.
Jos et saanut ohjausta, mutta sait silti M:n arvosanaksi gradusta niin sehän on erinomainen suoritus. Mikäli sait myös suositukset jatko-opintoihin, niin vielä vähemmän pitäisi haitata. Jos itseäsi kuitenkin jostain syystä vaivaa, niin pohdi missä gradusi meni pieleen ja teet väitöskirjasi sen perusteella paremmin. Ainakin opit näemmä sen, että ohjausta olisi hyvä saada joten VAADI sellaista sitten kun alat väsäämään väikkäriäsi.
Aloittajan viesti on se, että hän on suoriutunut opinnoistaan loistavasti, sai hyvän arvosanan gradusta ja että hänelle suositeltiin jatko-opintoja.
Hurraa, otamme osaa ylistykseen. Vähänkö olet hyvä.
Nyt sinne tohtoriopintoihin täältä vinkumasta ja kehumasta itseäsi. Olet kehut kyllä ansainnut.