Olen kahden pienen lapsen äiti ja yh koska mieheni jätti minut. Nyt arki pyöriin jo jotenkuten ja lapset tapaavat isäänsä ja "uutta äitiä" tai ei se akka ikinä äiti minun lapsille ole, mutta...
Minulla on tunne että tämä nainen on on paljon pois kotoa kun minun lapseni ovat siellä, ostelee lapsilleni vaatteita, mikä ärsyttää minua aivan suunnattomasti, lapseni eivät ole olleet veetteiden tarpeessa ja hän ei ole mikään ostamaan minun lapsilleni mitään, mutta taitaa vain yrittää ostaa lapsiani omalle puolelleen.
Noh nyt tämä lapsirakas ihminen, on ehdoin tahdoin halunnut tunkea lusikkansa meidän perheen soppaan. Toinen lapsi on vielä kroonisesti sairas, ja tiedän että muutenkin aika rankka lapsi hoidettavaksi.
Eli onko se helppoa tykätä toisen lapsista ja miksi minun lapsille ostetaan leluja vaatteita karkkia ja tarjotaan kaikenmaailman sirkushuveja???
En ole miehestä mustasukkainen, pitäköön hyvänään kun väkisin halusi viedä mutta lapsista myönnän jopa olevani.
millaista on olla uusio äitì?
111
8413
Vastaukset
- ihmeissään
en ole lapsilleni tätä isin uutta solvannut, ihan itse saavat mielipiteensä muodostaa, ehkä he minun mielialasta ja käytöksestä voivat jotain aavistaa, mutta itse mielipitensä muodostavat.
Tuntuu vain siltä että nyt lapsia yritetään ostaa tykkäämään uudesta isin uudsta naisesta. Lapsille ie anneta eikä ole annettu minkäänlaista sopeutumisaikaa vaan heti viikko isin lähdön jälkeen olisi lapset pitänyt riepottaa isin uuteen kotiin isin uuden naisen luokse, vaikka eivät olleet edes vielä ymmärtäneet että isi on nyt lähtenyt.
Helppo on olla lähtevä osapuoli, ei joudu kuuntelemaan isiä itkeviä lapsia, siivoamaan sänkyä pissasta, housuja kakasta istumaan vessassa isohkon lapsen kanssa jota pelottaa kun isi on hävinnyt. Kyllä ero on kaikkein kamalainta lapsille, varsinkin jos se hoidetaan huonosti. Siis ihan sama kuka sen huonosti hoitaa, mutta laset siinä kärsii. Turha sitä on biologisia äitejä uusioperheen välisistä ongelmista syyttää. Lapset oppiin kotonaan siis lähivanhempansa luona tavat elää ja jos ne eivät isin luona vieraillessa sovi, niin se on isin uuden perheen ongelma ei oikean äidin. Minä olen sitä mieltä, että kyllä sitä pitää miettiä että ongelmat ovat varmasti odotettavia uusioperheessä. Mutta mikä hinku jollain voi olla lähteä ukkomiehen matkaan, kun tunteen perheen ja äidin ja lapsetkin? Mikä ihmeen halu voi olla uusioäidiksi? Minusta ei olisi itse ainakaan toisten lapsille vaippoja vaihtamaan ja lääkkeitä piikittämään.
Hattua nostan kun jotkut itse vapaa ehtoisesti haluavat sekaantua toisten perheisiin tai riippuu tietysti missä elämän vaiheessa suhde alkaa. Meidän avioliitto loppui tähän uuteen naiseen.- Joopajoo
Siis tarkoitatko sitä että ex-miehesi ei saisi koskaan hankkia itselleen uutta eukkoa?!?
"Mutta mikä hinku jollain voi olla lähteä ukkomiehen matkaan, kun tuntee perheen ja äidin ja lapsetkin? Mikä ihmeen halu voi olla uusioäidiksi?" Näinhän kirjoitit!
Oletko ajatellut, että ehkä tämä nykyinen ei osta vaatteita lapsillesi sinua kiusatakseen vaan ihan ystävällisyyttään. Sinusta paistaa pelkkä katkeruus!!!
Taidat kuulua myös siihen joukkoon joka syyttää toista naista liittonsa hajoamisesta ja mies on täysin syytön. Haluaisitko olla miehen kanssa joka ei rakasta sinua vaan ajattelee jotain muuta... - ihmeissään
Joopajoo kirjoitti:
Siis tarkoitatko sitä että ex-miehesi ei saisi koskaan hankkia itselleen uutta eukkoa?!?
"Mutta mikä hinku jollain voi olla lähteä ukkomiehen matkaan, kun tuntee perheen ja äidin ja lapsetkin? Mikä ihmeen halu voi olla uusioäidiksi?" Näinhän kirjoitit!
Oletko ajatellut, että ehkä tämä nykyinen ei osta vaatteita lapsillesi sinua kiusatakseen vaan ihan ystävällisyyttään. Sinusta paistaa pelkkä katkeruus!!!
Taidat kuulua myös siihen joukkoon joka syyttää toista naista liittonsa hajoamisesta ja mies on täysin syytön. Haluaisitko olla miehen kanssa joka ei rakasta sinua vaan ajattelee jotain muuta...minusta asia on niin kun naimisissa ollaan niin silloin ei kuulu hommata uutta eukkoa. Jos juttu ei toimi erotaan tai yritetään ratkaista ongelmat. Uusi eukko hommataan kun vanhasta on jo aikaisemmin hankkiuduttu eroon.
Siis suurin sika on minun ex, mutta kyllä hänen uusi akka on myös sieltä ja syvältä, en viitsi kaikkea kertoa näin julkisesti, mutta.... - Joopajoo
ihmeissään kirjoitti:
minusta asia on niin kun naimisissa ollaan niin silloin ei kuulu hommata uutta eukkoa. Jos juttu ei toimi erotaan tai yritetään ratkaista ongelmat. Uusi eukko hommataan kun vanhasta on jo aikaisemmin hankkiuduttu eroon.
Siis suurin sika on minun ex, mutta kyllä hänen uusi akka on myös sieltä ja syvältä, en viitsi kaikkea kertoa näin julkisesti, mutta....Olisiko tilanne siis ihan toinen jos olisitte eronneet yhteisestä päätöksestä eikä kuvioissa olisi ollut kolmatta osapuolta???
Hyväksyisitkö ex-miehesi uuden naisystävän täysin jos olisivat tavanneet vasta eronne jälkeen? Vai kiukuttelisitko siltikin ja olisit mustasukkainen?
Miten sitten kun sinä löydät uuden miehen ja hän haluaa ostaa mukavuuttaan lapsillesi tavaroita tai vaatteita. Muista silloin ehdottomasti kieltäytyä, koska niinhän EI saa tehdä!!! - ihmeissään
Joopajoo kirjoitti:
Olisiko tilanne siis ihan toinen jos olisitte eronneet yhteisestä päätöksestä eikä kuvioissa olisi ollut kolmatta osapuolta???
Hyväksyisitkö ex-miehesi uuden naisystävän täysin jos olisivat tavanneet vasta eronne jälkeen? Vai kiukuttelisitko siltikin ja olisit mustasukkainen?
Miten sitten kun sinä löydät uuden miehen ja hän haluaa ostaa mukavuuttaan lapsillesi tavaroita tai vaatteita. Muista silloin ehdottomasti kieltäytyä, koska niinhän EI saa tehdä!!!...että osaisin itsekin käyttäytyä silloin paremmin. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan eli minua kohtaan ollaan käyttäydytty huonosti ja nyt minun täytyisi käyttäytyä hyvin?
Olen käyttäytynyt lasten suhteen hyvin, muutenhan emme kykene edes keskustelemaan, eikä ole mitään tarvettakaan. Ikävä tosiasia on että vaikka anikkonen ei väkisin vienyt miestäni vei hänet kuitenkin, hän olisi voinut yhtä hyvin sanoa että mene kotio, kuin avata makuunhuoneensa oven. Toki mies olisi voinut mennä seuraavan naikkosen luo, mutta ehkä se olisi ollut edes joku vieras. Jotain pientä uskollisuutta sitä odottaa omilta naistutuiltaan jos miehestä ei ole uskolliseksi. Tämän kaiken jälkeen on niin vaikea luottaa kehenkään. - eräs
Joopajoo kirjoitti:
Siis tarkoitatko sitä että ex-miehesi ei saisi koskaan hankkia itselleen uutta eukkoa?!?
"Mutta mikä hinku jollain voi olla lähteä ukkomiehen matkaan, kun tuntee perheen ja äidin ja lapsetkin? Mikä ihmeen halu voi olla uusioäidiksi?" Näinhän kirjoitit!
Oletko ajatellut, että ehkä tämä nykyinen ei osta vaatteita lapsillesi sinua kiusatakseen vaan ihan ystävällisyyttään. Sinusta paistaa pelkkä katkeruus!!!
Taidat kuulua myös siihen joukkoon joka syyttää toista naista liittonsa hajoamisesta ja mies on täysin syytön. Haluaisitko olla miehen kanssa joka ei rakasta sinua vaan ajattelee jotain muuta...Taidat itse olla juuri tällainen lutka perheenhajoittaja joka nyt syyttelee petetyiksi tulleita naisia vihasta. Kyllä vihainen ja katkera saa olla kun on hyvä syy. Oli liitto mistä mies lähtee toisen naisen matkaan millainen hyvänsä, valitettava tosia-asia on että nämä lutkat jotka huolivat ukkomiehen ovat perheenrikkojia ihmisten silmissä.
- Niina
eräs kirjoitti:
Taidat itse olla juuri tällainen lutka perheenhajoittaja joka nyt syyttelee petetyiksi tulleita naisia vihasta. Kyllä vihainen ja katkera saa olla kun on hyvä syy. Oli liitto mistä mies lähtee toisen naisen matkaan millainen hyvänsä, valitettava tosia-asia on että nämä lutkat jotka huolivat ukkomiehen ovat perheenrikkojia ihmisten silmissä.
Aivan olen täysin samaa mieltä. Ja juuri tälläinen tilanne aiheuttaa sen että kun ukko on lähteny , jätetty vaimo on maailman huonoin äiti ja ei ole osannut kasvattaa lapsiansa, sanoo nämä perheenrikkojat sitten.
Kuin hyväksyntää kerjäten täytyy mollata entinen perhe täysin maantasalle. Mutta mies on sankari ja tämä uusi eukko kehtaa vielä arvostella lapsia. Luulis sen verran hävettävän, kun on lapsilta isän vienyt, ettei kehtaa puuttua asioihin joista ei tiedä pätkääkään. - äityli
eräs kirjoitti:
Taidat itse olla juuri tällainen lutka perheenhajoittaja joka nyt syyttelee petetyiksi tulleita naisia vihasta. Kyllä vihainen ja katkera saa olla kun on hyvä syy. Oli liitto mistä mies lähtee toisen naisen matkaan millainen hyvänsä, valitettava tosia-asia on että nämä lutkat jotka huolivat ukkomiehen ovat perheenrikkojia ihmisten silmissä.
Juuri nämä perheenrikkojat ovat niitä jotka itse aihauttavat yksinhuoltajia ja ovat sitten perään arvostelemassa kun yh:t uskalatavat sanoa ettei ole helppoa arki yksin lasten kanssa.
Yhtään mitään hävettävää ei ole siinä että on ukkomieheen sekaantunut, päinvastoin ollaan suuunnilleen sakarittaria jotka ovat pelastaneet miehen josktain painajaisesta, siis omasta perheestä, omista lapsista. Muutaman vuoden päästä isit saattavat itkeä etäistä isä-lapsi suhdetta, kiitos perheenrikkojalutkan. - joopajoo
eräs kirjoitti:
Taidat itse olla juuri tällainen lutka perheenhajoittaja joka nyt syyttelee petetyiksi tulleita naisia vihasta. Kyllä vihainen ja katkera saa olla kun on hyvä syy. Oli liitto mistä mies lähtee toisen naisen matkaan millainen hyvänsä, valitettava tosia-asia on että nämä lutkat jotka huolivat ukkomiehen ovat perheenrikkojia ihmisten silmissä.
Itse en ole koskaan ollut vastaavanlaisessa tilanteessa.
Mielestäni nämä lutka -kommentit ovat aivan lastentarha tasoa älyllisesti.
En voi muuta kuin nauraa sinulle!
Jos ei itse pysty miestään pitämään, niin turha on toisia haukkua. Mies tietenkin olisi voinut hoitaa asian paremmin. En minäkään pettämistä kannata. Eihän kenenkään tarvitse olla toisen kanssa jota ei rakasta?! Ehkä jotkut epätoivoiset haluavat roikkua miehessä väkisin...
Oletko sitä mieltä, että yhdessä on oltava vaikka pakolla jos on lapsia? Ja jos eroaisitte ja jonain päivänä ex-miehesi löytäisi uuden, niin luulen, että nimittelisit tätä uuttakin... - ....
joopajoo kirjoitti:
Itse en ole koskaan ollut vastaavanlaisessa tilanteessa.
Mielestäni nämä lutka -kommentit ovat aivan lastentarha tasoa älyllisesti.
En voi muuta kuin nauraa sinulle!
Jos ei itse pysty miestään pitämään, niin turha on toisia haukkua. Mies tietenkin olisi voinut hoitaa asian paremmin. En minäkään pettämistä kannata. Eihän kenenkään tarvitse olla toisen kanssa jota ei rakasta?! Ehkä jotkut epätoivoiset haluavat roikkua miehessä väkisin...
Oletko sitä mieltä, että yhdessä on oltava vaikka pakolla jos on lapsia? Ja jos eroaisitte ja jonain päivänä ex-miehesi löytäisi uuden, niin luulen, että nimittelisit tätä uuttakin...Minä olen sitä mieltä, että rakkaus tulee ja menee. En usko että olemassa on yhtäkään pikää vuosia kestänyttä suhdetta joka olisi ollut täynnä rakautta. Suhde muuttuu ja kehittyy ajan mukaan, rakkaus muuttuu suhteen mukana, toisinaan sitä on enemmän ja toisinaan vähemmän. On itsestään selvää ettei rakkaus ole yhtä kiihkeää ja huumaavaa enää vuosien jälkeen, mutta se voi muuttaa muotoaa ja tulla syvemmäksi.
Suhteissa on aina huonojakin aikoja, haasteita joista täytyisi yrittää selvitä, eikä tarttua helpoimpaan vaihtoehtoon ennenkuin on edes yrittänyt ratkaista ongelmaa. Jos yrittämisenkin jälkeen tuntuu ettei tunteita toista kohtaan ole, niin ehkä ero on paras ratkaisu, mutta ei siihen tarvita kolmatta osapuolta. Eron voi tehdä kauniisti ja kypsästi ja niin ettei ehdoin tahdoin loukkaa toistaosapuolta. Ainahan ero tekee varmasti kipeää, mutta ei kipua tarvitse ehdoin tahdoin aiheuttaa.
Tuskin kukaan haluaa ehdoin tahdoin roikkua miehessä jota kohtaan ei tunne mitään. SE jos tunteet ovat kuolleet toiselta ei ne välttämättä ole kuolleet toiselta. Myös kaikki eivät halua yh-äideiksi, mutta vaihtoehtoja ei anneta on paljon miehiä joista ei ole yh-isiksi näin äidin on ero tilanteessa pakko ryhtyä yh-äidiksi halusi tai ei. - annika
Niina kirjoitti:
Aivan olen täysin samaa mieltä. Ja juuri tälläinen tilanne aiheuttaa sen että kun ukko on lähteny , jätetty vaimo on maailman huonoin äiti ja ei ole osannut kasvattaa lapsiansa, sanoo nämä perheenrikkojat sitten.
Kuin hyväksyntää kerjäten täytyy mollata entinen perhe täysin maantasalle. Mutta mies on sankari ja tämä uusi eukko kehtaa vielä arvostella lapsia. Luulis sen verran hävettävän, kun on lapsilta isän vienyt, ettei kehtaa puuttua asioihin joista ei tiedä pätkääkään.vaikka olenkin jopa kaksinkertainen perheenrikkoja. Kopioin tuolta alempaa jo kirjoittamani, mutta lisään siihen jotain asiaan liittyvää.
Itse menin aikanani avioliiton väliin - kylläkin tietämättäni. Tutustuessamme mies kertoi olevansa eronnut, vaikka kotona odotti vaimo ja lapsi. Mies lähti vaimonsa luota pikkuhiljaa ja totuus selvisi vaimolle samana päivänä, kuin minulle (olin saanut pikkuhiljaa selville erinäisiä asioita, jotka saivat epäilemään miehen rehellisyyttä), eli vasta puolen vuoden kuluttua. Kaikenlisäksi minä olin se, joka kertoi totuuden vaimolle. Olin valmis väistymään, mutta mies halusi jatkaa minun kanssani.
-Miehen kertomaa: Heillä oli omakotitalo, jota eivät olleet eron jälkeen saaneet myydyksi. Mies asui erillisessä ulkorakennuksessa, mutta samassa osoitteessa.
->Totuus: He asuivat rivitalossa, jossa oli kylmä ulkovarasto. Avioeroa ei ollut pantu vireille, eikä siitä ollut edes keskusteltu.
-Ero on tapahtunut siksi, että ex-vaimo petti miestään.
->Vaimo ei ollut koskaan pettänyt.
-Ex-vaimo on koulutukseltaan lastentarhanopettaja.
->Vaimo on koulutukseltaan lähihoitaja, mutta työskentelee päiväkodissa.
-Mies tekee kokopäivätyötä (jopa 12 tntisia työpäiviä) ja tämä oli aina töissä minun ollessani työssä ja harrastuksissa.
->Mies teki töitä noin neljä tuntia päivässä ja oli lopun ajan (jota me emme viettäneet yhdessä) vaimonsa ja lapsensa kanssa.
-Miehellä ei ollut paljon ystäviä. Kukaan ei koskaan soittanut hänelle. Kun soittaessani puhelin tuuttasi varattua, tämä puhui aina äitinsä kanssa.
->Miehen puhelin oli aina äänettömällä tämän ollessa minun seurassani, tai vaimonsa kanssa. Tämä puhui puhelimessa joko minun kanssani (kun vaimo yritti soittaa), tai vaimonsa kanssa (kun minä yritin soittaa).
-Mies vuokrasi asunnon, koska koki, että on minua kohtaan väärin, jos hän asuu samassa pihapiirissä vaimonsa kanssa.
->Mies vuokrasi asunnon, jotta vaimo ei ihmettelisi miksei mies ole öitä kotona ja perusteli tätä muuttoaan vaimolle "haluaa ottaa vähän etäisyyttä ja kokea millaista on asua ihan yksin".
-Mies vannoi minulle rakkauttaan ja vaimolleen kertoi palaavansa kotiin lähiaikoina tuosta "poikamiesboksistaan".
->Mies ei tiennyt mitä haluaa. Ydinperheen ja jatkuvan avioliiton, vaiko avioeron ja minut.
Näitä valheita oli lukuisia. Palaset loksahtelivat pässäni paikoilleen pikkuhiljaa. Ihmettelen edelleen, miten vaimo ei huomannut mitään.
En tiedä voiko kukaan petetty ja toisen vuoksi jätetty vaimo ymmärtää tätä perheenrikkojan puolta ja sitä, että myös toinen nainen voi olla petetty. Minä koen miehen pettäneen minua henkisesti kaikella valehtelullaan ja sillä, että kävi minulta salaa viettämässä perhe-elämää.
Voin myös väittää kärsineeni hyvin paljon. Olin tutustuessamme muutaman viime vuoden sisällä tapahtuneiden kokemusteni vuoksi valmiiksi herkässä tilassa (olin menettänyt lapseni, olin kokenut kulttuurishokin palattuani suomeen, olin kokenut edellisessä suhteessani fyysistä väkivaltaa, olin juuri muuttanut ja aloittanut uudessa työpaikassa). Oikeastaan sopasta puuttui enää tuo: ukkomies erosotkuineen. Sairastuin syömishäiröön (bulimian kautta anoreksia).
Ja tästä toisesta tapauksesta,...
Tapasin baarissa kivantuntuisen miehen (itseäni nuorempi). Tämä lähti mukaani ja kertoi itsestään mm. sen että on 1-vuotiaan pojan isä ja asuu lapsen vuoksi (ja taloudellisista syistä) yhdessä pojan äidin kanssa, jonka kanssa ei itse kuitenkaan seurustele. Aamulla tämä lähti kotiinsa ja minä mielsin koko tapauksen yhdenillanjutuksi. Mies pommitti minua kaksi viikkoa, jolloin vihdoin vaivauduin vastaamaan puhelimeen. Mies oli muuttanut tavaransa vanhempiensa luo - ihmettelin kyllä vähän, että miksi näin, jos kerran ovat vain "kämppiksiä" lapsen äidin kanssa). Aloimme tapailla ja vähän myöhemmin seurustella. Meidän eromme jälkeen sain vasta kuulla sen toisen puolen tarinasta (lapsen äidiltä). Kyllä, he olivat seurustelleet tavatessamme (avoliitto). Tapaamisyönämme mies oli kirjoittanut avovaimolleen viestin, että ei pääse kaupungilta kotiin ja jää yksi erään miespuolisen ystävänsä luo. Nainen oli kuitenkin alkanut epäillä ja oli saanut puristettua totuuden miehestä. Mies oli todennut näin: "Joo, kävin panemas yhtä muijaa ja taidankin lähteä heti takaisin" (heh, en sentään vastannut tämän soittoihin/viesteihin kahteen viikkoon, vaikka en edes tiennyt noita totuuksia) ja nainen oli heittänyt miehen ulos.
Kyllä näistä tapahtumista olen oppinut sen verran, että ennen kuin hyppään sänkyyn (suhteesta puhumattakaan) yhdenkään kaksilahkeisen kanssa, selvitän tämän osoitteen ja sen jälkeen väestörekisterikeskuksesta, asuuko samassa osoitteessa mahdollisesti muita. En liioittele ja suosittelen lämpimästi muillekin. Sormukset nimittäin saa aina pois sormesta ja kaikki avoparit eivät ole kihloissakaan (vaikka olisi yhteisiä lapsia).
Virheistä täytyy ottaa opikseen. Olen mokannut, kun olen ollut niin sinisilmäinen. Olen mokannut, kun en ole totuuksista huolimatta heittänyt miestä menemään (vahinko jo ehtinyt tapahtua, eli totaalinen ja sokea rakastuminen).
Kukaan nainen ei vie lapsilta isää, eikä naiselta miestä. en usko sellaisia vamppeja olevan olemassakaan. Suhteessa täytyy olla jotain vikaa, jos miehen tarvitsee lähteä vieraisiin. Tuntuu, että joskus halutaan uusi kumppani ennen eroa vain siksi, että on helpompi lähteä pois siitä vanhasta (nämä uudet suhteet kaatuvatkin yleensä sen "terapiavaiheen" jälkeen). Toinen nainen saa niin paljon paskaa päälleen, että en todellakaan usko kenenkään siihen rolliin tietoisesti tahtovan.
Ja vielä: en ole arvostellut exilleni heidän exiään. Sen sijaan olen toisen exästä(tämä jälkimmäinen) puhunut pelkkää hyvää kaikille ihmisille, joiden kanssa asiasta on tullut puhetta. Toisesta en ole sanonut juuta tai jaata, paitsi olen purkanut joitakin häneen liittyviä asioita netin keskustelupalstoilla (uusperheasioissa). Ymmärrän täysin häntäkin. Se, että olen kirjoittanut tai sanonut: "Mua ärsyttää, kun se soittaa joka päivä, vaikka sillä ei olisi mitään tärkeää asiaa" tai "Mua rasittaa, kun lapsi ei osaa tehdä mitään, kun äitinsä tekee kaiken valmiiksi" ei ole sitä, että pitäisin tuota äitiä huonona äitinä. Tämä on varmasti omalle lapselleen se ainoa oikea ja maailman paras äiti, vaikkakin mielipiteemme joidenkin asioiden suhteen poikkesivat ja tunsin kiukkua joistain tämän tekemisistä. Pahaa oloaan saa purkaa puhumalla ja kirjoittamalla niitä asioita ulos. Tuskin näiden palstojen katkeriltakaan vaikuttavat kirjoitukset lopulta ovat niitä pohjimmaisia ajatuksia, vaan nimenomaan sitä tunteiden purkamista.
Rakastumisessa ei ole mitään hävettävää. Oma tyhmyys voi hävettää! En myöskään sanoisi, että uo:t puuttuvat asioihin, joista eivät tiedä mitään. Minä puutun asioihin, joista tiedän jotain. Monilla uo:illa ja "perheenrikkojilla" on omiakin lapsia, monlla voi olla sisaruksia, tai muuta kokemusta lastenhoidosta ja -kasvatuksesta. Ei mistään mitään tietämätön edes jakele mielipiteitään. On olemassa moniakin sellaisia lapsiin liittyviä asioita, joista isän tai äidin uusi kumppani saattaa tietää enemmän (joko oman kokemuksensa, tai vaikkapa koulutuksensa puolesta).
Vaikka jokainen äiti on lapselleen paras mahdollinen, se ei silti tarkoita, että äiti osaisi aina toimia kaikissa asioissa lapsensa parhaaksi. Äiti toimii kuten kokee olevan lapselleen parhaaksi, mutta eivät vanhemmatkaan ole mitään kaikkivoiipia, vaan yhtä lailla erehtyväisiä, kuin kaikki muutkin ihmiset. En suko, että vanhemmuudessa voi epäonnistua, mutta kasvatuksessa voi tehdä virheitä (toimia siten, että jostain voi olla lapselle pitkällä tähtäimellä enemmän haittaa, kuin etua) samoin, kuin missä tahansa asioissa. On joitakin asioita, joita "sivustaseuraaja" voi huomata paremmin. - annika
.... kirjoitti:
Minä olen sitä mieltä, että rakkaus tulee ja menee. En usko että olemassa on yhtäkään pikää vuosia kestänyttä suhdetta joka olisi ollut täynnä rakautta. Suhde muuttuu ja kehittyy ajan mukaan, rakkaus muuttuu suhteen mukana, toisinaan sitä on enemmän ja toisinaan vähemmän. On itsestään selvää ettei rakkaus ole yhtä kiihkeää ja huumaavaa enää vuosien jälkeen, mutta se voi muuttaa muotoaa ja tulla syvemmäksi.
Suhteissa on aina huonojakin aikoja, haasteita joista täytyisi yrittää selvitä, eikä tarttua helpoimpaan vaihtoehtoon ennenkuin on edes yrittänyt ratkaista ongelmaa. Jos yrittämisenkin jälkeen tuntuu ettei tunteita toista kohtaan ole, niin ehkä ero on paras ratkaisu, mutta ei siihen tarvita kolmatta osapuolta. Eron voi tehdä kauniisti ja kypsästi ja niin ettei ehdoin tahdoin loukkaa toistaosapuolta. Ainahan ero tekee varmasti kipeää, mutta ei kipua tarvitse ehdoin tahdoin aiheuttaa.
Tuskin kukaan haluaa ehdoin tahdoin roikkua miehessä jota kohtaan ei tunne mitään. SE jos tunteet ovat kuolleet toiselta ei ne välttämättä ole kuolleet toiselta. Myös kaikki eivät halua yh-äideiksi, mutta vaihtoehtoja ei anneta on paljon miehiä joista ei ole yh-isiksi näin äidin on ero tilanteessa pakko ryhtyä yh-äidiksi halusi tai ei.Ja se, jaksetaanko parisuhteen eteen ponnistella ja tyytyvätkö puolisot siihen "tylsään arkeen", mitä se parisuhde todellisuudessa on, riippuu nimenomaan näistä kumppaneista itsestään, eikä siitä kolmannesta osapuolesta, jonka jompi kumpi jostain bongaa lähdettyään hakemaan "helppoa" ratkaisua parisuhdeongelmiinsa.
Mitä rakkaus on? Se on sitä, mikä jää jäljelle, kun rakastuminen on ohi. - toinen osapuoli
annika kirjoitti:
Ja se, jaksetaanko parisuhteen eteen ponnistella ja tyytyvätkö puolisot siihen "tylsään arkeen", mitä se parisuhde todellisuudessa on, riippuu nimenomaan näistä kumppaneista itsestään, eikä siitä kolmannesta osapuolesta, jonka jompi kumpi jostain bongaa lähdettyään hakemaan "helppoa" ratkaisua parisuhdeongelmiinsa.
Mitä rakkaus on? Se on sitä, mikä jää jäljelle, kun rakastuminen on ohi.Puolisot voisivat rauhassa paremmin selvitellä asioitaan ja tehdä ratkaisunsa, jollei näitä kolmansia "terapiasuhteita" olisi tarjolla joka lähtöön.
Kenenkään ei tarvitse olla suhteessa, jollei rakasta, mutta ulkopuolisten pitäisi odottaa päätöstä. - annika
toinen osapuoli kirjoitti:
Puolisot voisivat rauhassa paremmin selvitellä asioitaan ja tehdä ratkaisunsa, jollei näitä kolmansia "terapiasuhteita" olisi tarjolla joka lähtöön.
Kenenkään ei tarvitse olla suhteessa, jollei rakasta, mutta ulkopuolisten pitäisi odottaa päätöstä.täytyy odottaa? Miksi se isä tai äiti, joka kokee terapiasuhteen tarpeelliseksi ei osaa/jaksa odottaa? Miksi tuon isän, tai äidin ei tarvitse olla se fiksu, vaan tämän ulkopuolisen? Miksi isä tai äiti sekoittaa ulkopuolisen omiin erosotkuihinsa?
Jos esim. joku 3-kymppinen perheenisä rakastuu 2-kymppiseen sinkkutyttöön, niin kumman pitäisi olla vastuussa? Tottakai molempien, mutta sanoisin, että ennen kaikkea tuon miehen, jolla pitäisi jo ikäsä puolesta olla vastuuntutoa, järkeä ja elämänkokemusta sen verran, että ymmärtää sen, ettei siitä mitään hyvää voi koitua. Sen sijaan parikymppinen, jolla ei ole omakohtaista kokemusta lapsista, omasta perheestä, pitkistä parisuhteista ja muusta on tuossa vaiheessa niin ummikko, ettei välttämättä edes ymärrä väistyä, vaan kokee kaiken vain uutena ja jännittävänä tietäämättä mihin soppaan joutuu mukaan. Kaikenlisäksi nämä varatut perheelliset tuppaavat vähättelemään "uusille löydöilleen" sitä parisuhdeta, väittäät sen olleen päätöksessään jo iät ja ajat ja antavat ymmärtää olevansa valmiita uuteen suhteeseen. perheetön ei voi itä kaikkea vielä tajuta, mitä erosotkuihin liittyy.
Miksi olla aina sysäämässä vasuuta ja syytä sille ulkopuoliselle, joka ei ole itse väkisin mihinkään tuppautumassa, vaan jota se eroamassa oleva vanhempi vetää omaksi tuekseen ja ehkäpä vielä juuri siksi syntipukiksi. Useimmat jätetyt vaimot syyttävät erostaan juuri tätä kolmatta, vaikka voisi olla paikallaan pohtia mitä kaikkea se oma mies on tälle uutukaiselle sepittänyt.
- annika
Olin isän uusi kumppani ja minua paheksuttiin lähinnä siksi, että EN ostellut lapselle mitään. Toki ruokakaupassa maksoin myös lapsen ruuat (koska minä pääsääntöisesti maksoin kaikki asumis- ja elämismenomme) ja karkkipäivänä karkit ja annoin tämän sujauttaa haluamansa lehden liukuhihnalle. Jos teimme jotain yhdessä (kävimme huvipuistossa, syömnssä, leffassa tai muussa tapahtumassa) maksoin myös lapsen kulut, mutta en edes ostanut tälle syntymäpäivä- ja joululahjaa, koska mielestäni lapsen isän ostama lahja oli myös minulta (vaikka isä ei kokenutkaan näin). En olisi tahtonut tarjota mitään "sirkushuveja", vaikka minun kukkarollani kävimmekin uvittelemassa. Lähinnä syy oli siinä, että kotonamme ei ollut oikein mielekästä tekemistä ja koska isä ei jaksanut leikkiä lapsen kanssa, oli parempi vaihtiehto sitten lähteä jonnekin, missä isän on oltava lapsen kanssa (muuten lapsi olisi pelannut luonamme tietokoneella kaiken ajan, enkä usko, että kukaan äiti sellaistakaan toivoo).
En usko, että kukaan tahtoo siihen soppaan, mitä erosta ja perheen rikkoutumisesta tulee.En olisi itsekään tahtonut. En vain tiennyt silloin aluksi mitä kaikkea siihen kuuluu ja lopulta ne uusperhe-elämän vaikeudet koituivatkin suhteemme komapstuskiveksi ja lopulta kaatoivat sen.
Lapsista olet mustasukkainen aivan syyttä. Tämä tuskin tahtoo "ostaa" lapsiasi. Lapsi on lojaali vanhemmalleen. Muutenkaan en usko, että monikaan uusäiti haluaa viedä äidin paikkaa.
Onko tällä äidillä myös omia lapsia? Mikäli on, niin sitten ymmärrän tuon ostelun. Jos tämä ostaa jotain mille lapsilleen, tämä saattaa ostaa sinunkin lapsillesi, jottei näille tulisi paha mieli siitä, kun muut saavat. Toinenkin asia tulee mieleeni. Me kävimme yhdessä ostoksilla ja kun kerrankin halusin ostaa itselleni ja miehelle sukat, koin että minun oli ostettava myös sukat lapselle (sai itse valita), koska mekin saimme jotain. En tehnyt sitä vastentahtoisesti, mutta en myöskään "lahjoaksen" lasta. Olisin ostanut sukat, vaikka mukanamme olisi ollut kuka tahansa tuttu lapsi.
Jos tämä nainen on paljon poissa kotoa, kun lapset ovat siellä, niin eikö se ole jossain määrin jopa hyvä asia? Lapset saavat nimenomaan olla isänsä kanssa! Itse aikanani pyrin olemaan toisinaan kotona ja toisinaan poissa.
Millainen miehesi oli, kun olitte vielä yhdessä. Tarkoitan, että miten paljon tämä osallistui kotitöihin ja lastenhoitoon? Monet isät osallistuvat äitejä vähemmän ja jos mies lähtee liitosta liittoon, saattavat nuo hommat lapsiinkin liittyen helposti "periytyä" tapaamisviikonloppuina tälle uudelle kumppanille. Sanoisin, ettei sekään ole uo:lle kovin helppoa. Meillä oli niin, ettei mies ollut avioliittonsa aiana siivonnut, pessyt pyykkiä, käynyt kaupassa, laittanut ruokaa, tai muutenkaan juuri ottanut vastuuta näistä asioista. Näin ollen minä sain "ylimääräisenä bonuksena" huolehtia joka toinen viikonloppu nämä askareet myös lapsen osalta. Lapsettomalle ihmiselle ei ollut mitenkään helppoa yhtäkkiä opetella miettimään viikonlopun ruokalistaa lapsen ehdoin, sampin kuin omaa päivärytmiäkään (ei mitään myöhäistä nukkumaanmenoa, tms.). Lapsi rajoitti aika paljon sitä elämää mitä olin tottunut viettämään.
En pakettia avatessani tiennyt mitä sieltä paljastuu!
Haluan myös sanoa, että ymmärrän surusi siitä, että miehesi jätti sinut ja pelkosi siitä, että miehesi jlisäksi menettäisit myös lapsesi. Pelko on turhaa, suru ei. Eroprosessi on pitkä, vaikkakaan ei pappereilla. Sydämessä suru kestää vuosia ja kaikki uusi vaatii totuttelua.
Itse menin aikanani avioliiton väliin - kylläkin tietämättäni. Tutustuessamme mies kertoi olevansa eronnut, vaikka kotona odotti vaimo ja lapsi. Mies lähti vaimonsa luota pikkuhiljaa ja totuus selvisi vaimolle samana päivänä, kuin minulle (olin saanut pikkuhiljaa selville erinäisiä asioita, jotka saivat epäilemään miehen rehellisyyttä), eli vasta puole vuoden kuluttua. Kaikenlisäksi minä olin se, joka kertoi totuuden vaimolle. Olin valmis väistymään, mutta mies halusi jatkaa minun kanssani. Minusta tuli syntipukki kaikkien silmissä ja sanon, että sitä osaa ei ollut helppo kestää. Lapseen sopeutuminen vasta raskasta olikin ja oikeastaan se uusperhe-elämämme alkoikin vasta n. seitsemän kuukauden kuluttua siitä, kun suhteemme oli alkanut. Miehen ex-vaimo vihasi minua alusta asti, mutta koska tämä jonkin ajan kuluttua päätyi itsekin uusperheen äidiksi, tämä alkoi ymmärtää asioita myös minun kannaltani. Ystäviä meistä ei tullut, mutta esimerkiksi silloin, kun itse erosin miehestä puhuin tämän exän kanssa puhelimessa pitkän keskustelun ja tämä KIITTI minua. Ei siitä, että olin särkenyt hänen perheensä, vaan siitä, että tuon perheen hajoamisen anisosta hänen oma elämänsä oli rikastunut monella tapaa ja tämä oli löytänyt suuremman onnen toisen miehen kanssa ja on nykyisessä liitossaan onnellisempi, kuin entisessä.
Itse en ole suostunut ottamaan syytä pariskunnan erosta niskoilleni. Olen kantanut sen katkeruuden taakan, mitä muut päälleni vyöryttivät, mutta syntipukiksi en omassa mielessäni ryhtynyt. En tiennyt suhteeseen lähtiessäni mihin ryhdyn. Olin rakastunut, nuori ja kokematon (tyhmä). Jälkeenpäin ajateltuna en suinkaan saanut sitä mitä halusin, mutta olin liian heikko väistymän aikaisemmin. Kaikki kokemani (sitä sen enempää erittelemättä, sillä uskon päässeeni katkeruudesta eroon ja pystyväni tarkastelemaan asioita nykyään joka kantilta) vahvisti henkisesti ja tiedän sen tosiasian, että minä voin jonain päivänä vielä "joutua" uusperheelliseksi. Pyrin valitsemaan kyllä lapsettoman kumppanin, mutta sitä ei koskaan voi tietää, jos saan lapsia ja mies jättääkin ja tapaan uuden miehen jne. Oikeastaan nämä uusperheet ovat nykyään enemmän poikkeus, kuin sääntö, koska avioeroja tapahtuu enemmän, kuin mitä avioliittoja solmitaan. Sanotaan, että oen yt itse paljon viisaampi, kuin muutama vuosi sitten. Pystyn jatkossa näkemään asiat myös muiden kannalta.
Sinulle haluaisin sanoa sen, että älä ole mustasukkainen lapsistasi. Jopa miehelle tulet lastenne äitinä olemaan aina hyvin tärkeä. Itseasiassa useimmissa tapauksissa totuus on se, että lasten äiti tulee miehen prioriteettilistalla ennen uutta kumppania (uskon tämän olevan suuri syy uusperheiden vaikeuksiin). Aika parantaa haavoja ja tulet huomaamaan, että lapset ovat sinun. Toivon, että pystyt jonain päivänä jopa tukemaan tämän ex-miehesi uuden kumppanin ja lasten välisiä suhteita. Toisaalta realistina ajattelen, että tuo suhde ei kestä kauan. Eron jälkeiset suhteet ovat usein vain terapiaa ja se oikea löytyy vasta myöhemmin.
Itse ajattelin aikanaan, että minun tapauksessani mies oli tyytymätön parisuhteeseensa. Pari oli ollut yhdessä hyvin nuoresta ja alunperinkin menneet yhteen käytännössä ensimmäisen "sopivantuntuisen" ihmisen kanssa, ilman mitään "suurta rakkautta". Ehkä miehelle tuli jokin "kolmenkympinkriisi", mikä ajoi tätä hakemaan jotain liiton ulkopuolelta. Olin nuori, uusi ja jännittävä. Toin miehen elämään jotain sellaista, mitä tällä ei ollut aikaisemmin ollut, mutta samalla vein jotain ehkä paljon arvokkaampaa. Hän menetti seesteisen perheidyllinsä. Hän menetti sen, mikä on kaikkien unelma!!! Uskollinen nätti vaimo, kaunis oma koti, ihana lapsi, vakaa toimeentulo, ydinperhe jne.
Minä lähdin siis viime jouluna. Mies tapasi heti jälkeeni uuden naisen (minua vuoden vanhempi). Olen toivonut (rehellisesti) onnea heidän suhteeseensa. Olen toisaalta iloinen, ettei tämä uusi kumppani ja lapsi ole vielä tavanneet, mutta toivon, että pari ei vielä muuta yhteen, ennenkuin uusperheen arki on selvinnyt tälle uudelle naiselle. En halua, että kukaan joutuu kokemaan sitä samaa kantapään kautta opettelua, mitä minä koin. Haluan, että mies on päässyt irti myös minusta kokonaan, ennen kuin aloittavat varsinaisen perhe-elämän. Toivon ihmisille kykyä harkintaan! Kaikkia liittoja solnmmitaan nykyiseen ajankuvaan nähden aivan liian heppoisin perustein (esim. taloudelliset syyt).
Voimia sinulle, mutta koeta ymmärtää myös ex-miehesi uutta kumppania. Ei ole hänelläkään helppoa. Ymmärtäkää toisianne!!!
Anteeksi kirjoitusvirheet. Kannettava tietokone, rakennekynnet ja väsymys eivät ole hyvä yhdistelmä.- Saako laittaa linkin?
Tämä sopisi hyvin tuonne uskottomuus keskusteluun!
Ajattelet juuri samoin kuin minä! Olen itsekin miettinyt, etteivät nämä uudet kumppanit aina taida itsekään tietää millaisen miehen kyytiin hyppäävät. Ja se yhteisen vastuunkannon epäsuhdanne jatkuu näillä "ruoho-vihreämpää" - tyypeillä, myös uudessa suhteessa. Mikä on ikävää erityisesti lapsien kannalta!
Voi kumpa kumpa ihmiset oppisivat toistensa virheistä eivätkä AINA haluaisi oppia kaikkia asioita kantapään kautta omakohtaisesti.
Kiitos sinulle rehellisestä kannaotostasi ja onnea tulevaisuudessa! Kyllä Se Oikea vielä tulee vastaan! - ihmeissään
Mies ei ollut mikään unelma isi ennen eroa, paljon pois kotoa, paljon humalassa ja ei juuri osalllistunut mihnkään. rakastai ja rakastaa kovasti lapsiaan, vaihtoi tooisinaan jopa vaipan, mutta ei leikkinyt lasten kanssa. Lasten kanssa olo oli sitä että laitoi videot pyörimään.
En yritä vaikeuttaa mieheni nykyistä elämää, mutta valitettavasti minusta ei ole sitä tukemaankaan. Meidän ero on ollut todella, ruma ja olen siitä ikuisesti katkera. Mieheni uusi oli minun tuttava ja tunsi lapsemmekin jo työnsä kautta. Minut on järjestetty taloudellisesti todella tiukille, vanhassa yhteisessä talossa asuu mies naisineen ja naisen lapsi. Minun vanhalla autolla ajaa tämä nainen, ositus on kesken mies venyttää sitä tahallaan asianajajansa kanssa. En saa elatusmaksuja koska mies ei maksa niitä, yritän haka ulosoton kautta. Miksi en saisi olla katkera???
Olen antanut isän tavata lapsiaan, sillä kyllä he isäänsä kaipaavat ja rakastavat. Minusta ei ole enään ystäväksi ex:llä eikä hänen naiselleen, niin törkeää on heidän käytöksensä ollut minua kohtaan, en viitsi edes kirjoittaa. - annika
ihmeissään kirjoitti:
Mies ei ollut mikään unelma isi ennen eroa, paljon pois kotoa, paljon humalassa ja ei juuri osalllistunut mihnkään. rakastai ja rakastaa kovasti lapsiaan, vaihtoi tooisinaan jopa vaipan, mutta ei leikkinyt lasten kanssa. Lasten kanssa olo oli sitä että laitoi videot pyörimään.
En yritä vaikeuttaa mieheni nykyistä elämää, mutta valitettavasti minusta ei ole sitä tukemaankaan. Meidän ero on ollut todella, ruma ja olen siitä ikuisesti katkera. Mieheni uusi oli minun tuttava ja tunsi lapsemmekin jo työnsä kautta. Minut on järjestetty taloudellisesti todella tiukille, vanhassa yhteisessä talossa asuu mies naisineen ja naisen lapsi. Minun vanhalla autolla ajaa tämä nainen, ositus on kesken mies venyttää sitä tahallaan asianajajansa kanssa. En saa elatusmaksuja koska mies ei maksa niitä, yritän haka ulosoton kautta. Miksi en saisi olla katkera???
Olen antanut isän tavata lapsiaan, sillä kyllä he isäänsä kaipaavat ja rakastavat. Minusta ei ole enään ystäväksi ex:llä eikä hänen naiselleen, niin törkeää on heidän käytöksensä ollut minua kohtaan, en viitsi edes kirjoittaa.saat olla katkera, mutta tuo tunne syö kuitenkin eniten sinua itseäsi. Minulle on elämässäni tapahtunut paljon sellaista, mistä voisin olla katkera ja mistä kauan olinkin (ei liity niinkään näihin nuusperheasioihin, vaan mm. omaan lapsuuteeni). Kun aloin ymmärtää ihmisten heikkoutta (sitä, etteivät ihmiset ole kyllin vahvoja, tai edes viisaita toimakseen oikein), opin antamaan anteeksi ja huomasin voivani itsekin paremmin.
Voin vain kuvitella miltä sinusta tuntuu, kun sinut häädettiin omasta kodistasi ja ajettiin taloudellisesti ahtaalle. Oma exäni oli ex-vaimoaan kohtaan edes jotakuinkin reilu. He myivät asunnon, laittoivat saadun hinnan puoliksi (osan he yhdessä tallettivat pahanpäivänvaralle lapsen omalle tilille) ja vaimo sai pitää kaiken irtaimiston. Itse en olisi edes koskaan suostunut muuttamaan asuntoon, jossa miehellä on takana pitkä yhteinen historia jonkun toisen kanssa.
Elatusavusta kannattaa ilmoittaa sossuun.Olen käsittänyt, että maksavat väliaikaisesti ja perivät sitten itse etävanhemmalta ulosoton kautta.
- Ihan olen minäkin ihmeissäni
Onpa mielenkiintoinen kannanotto tähän suuntaan. Ehkäpä tässä toisenlainen näkemys. Minä rakastuin mieheen, en lapsiin (ensitapaamisesta tiesin, että ovat olemassa). Minä en tullut kenenkään suhteen/avioliiton väliin, se oli ohi jo aikapäiviä. Minä en halua olla äiti, lapsilla on jo äiti. Minun ei mielestäni tarvitse olla ohjelmatoimisto, ostoskanava tai lastentarhanopettaja.
Ei todellakaan ole helppoa tykätä toisen lapsista, vaikka lasten isää rakastaisi yli kaiken. Minulle ei ainakaan tarvitse olla exän pätkääkään mustasukkainen. En yleensä edes muista, että lapsia on olemassakaan, kun nautin elämästäni lasten isän kanssa kahden.
Minä yritän luonani järjestää isälle ja lapsille mahdollisimman suotuisat olosuhteet heidän tärkeän yhteisen suhteensa kasvamiselle ja kehittymiselle sekä myös lapsien valmiuksien paranemiselle sellaisissa puitteissa, joista me yhdessä lapsien isän kanssa olemme keskustelleet. Minä en suostu ulkopuoliseksi sellaisissa asioissa, jotka koskettavat välillisesti minua. Mieheni lasten äiti ei siis määräile meidän loma-ajankohtiamme, viikonlopputekemisiämme jne. Mies neuvottelee kanssani kaikesta ja puolin ja toisin. Minulla on lupa olla poissa ja mennä omissa menoissani myös silloin kun lapset ovat meillä.
Olen todella kärsinyt tästä, että en kykene pääsemään yhtään lähemmäksi tätä joukkoa, kun he ovat yhdessä. Kaksi päivää kahdessa viikossa on todella vähän aikaa lapsille olla vanhempansa kanssa. Lisäksi meillä tähän liittyy se, että joko tarkoituksella (äidin kielto kertoa?) tai isän alitajuntaisesta torjunnasta, emme juurikaan tiedä emmnekä keskustele/kysele lasten arkielämästä eli siitä mitä tapahtuu 12 päivää kahdesta viikosta.
Onko normaalia, kun isä soittaa tyttärelleen, niin keskustellaan toistuvasti nämä asiat ja vain nämä asiat:
- milloin soitetaan seuraavan kerran
- milloin nähdään seuraavaksi
- mitä kuuluu? = ihan hyvää
- haluatko kysyä jotain isiltä? = en
Lisätään vielä lopuksi se, että eipä ole ollut exästä mitään harmia. Ei halua tavata minua, emme ole edes tervehtineet kertaakaan n. kahden vuoden aikana. Ilmeisesti olen siis onnekas.- Seikkailija
Kummalista,että ihmiset yleensä "rakastuu"Ja vielä ukkomiehiin jolla on pienet lapset. Itse "lapsellisena" ukkomiehenä olen heilastellut jopa 10-vuotta nuorempien naisten kanssa...ja vielä jäänyt kiinni näistä.
Muutaman viikon rähinän ja eropapeiden esittelyiden jälkeen elo taas on tasaantunut.Jopa seksikin on akvitoitunut vaimon kanssa jne.
En miehenä käsitä rakastumista,seikkailua kylläkin.Tosin muistelot hieman vaivaa jonkinaikaa ja on haikea olo.
Yksikään naisystävistäni ei ole pyrkinyt sekaantumaan perhe-elämääni ja ovat ymmärtäneet,että perheeni on minulle etusijalla kaikessa. - ?????
Seikkailija kirjoitti:
Kummalista,että ihmiset yleensä "rakastuu"Ja vielä ukkomiehiin jolla on pienet lapset. Itse "lapsellisena" ukkomiehenä olen heilastellut jopa 10-vuotta nuorempien naisten kanssa...ja vielä jäänyt kiinni näistä.
Muutaman viikon rähinän ja eropapeiden esittelyiden jälkeen elo taas on tasaantunut.Jopa seksikin on akvitoitunut vaimon kanssa jne.
En miehenä käsitä rakastumista,seikkailua kylläkin.Tosin muistelot hieman vaivaa jonkinaikaa ja on haikea olo.
Yksikään naisystävistäni ei ole pyrkinyt sekaantumaan perhe-elämääni ja ovat ymmärtäneet,että perheeni on minulle etusijalla kaikessa.Tässähän alun perin kyllä puhuttiin ihan vaan uusperhe-asioista.
Mutta kommentoin kirjoitustasi.
Minä en ymmärrä parisuhteessa olevia, jotka käyvät vieraissa. En tajua, miksi niin tehdään. Ja jos ja kun sinä Ukkomies olet siellä vihreämmällä niityllä käynyt, miksi palaat vaimosi luo? Miksi et lähde, miksi et eroa? Saisit ihan luvan kanssa ravata niin useissa eri sängyissä "jyrsimässä" kuin mielesi tekee. Ei tarvitse pelätä että jäät kiinni, ei tarvitse selitellä tms.
Vai juuriko siksi? Että on niin kiva loukata omaa vaimoa? Osoittaa tälle, ettei hän ole kynnysmattoa kummempi? Että sinä voit tehdä ihan mitä itse haluat eikä sinua kiinnosta toisten tunteet? Tärkeintä on "minä itse" ja oma nautinnonhalu. "minä haluan" ja niin edelleen..
Olen tunnekuollut tapaus. Et kykene rakastamaan, et kunnioittamaan. Olet saanut ikävä kyllä läheisriippuvaisen ihmisen, ihmisen joka on mieluummin huonossa suhteessa ääliön kanssa, kuin yksin .. ja löytäisi arvoisensa ihmisen rinnalleen. - Ukkomies
????? kirjoitti:
Tässähän alun perin kyllä puhuttiin ihan vaan uusperhe-asioista.
Mutta kommentoin kirjoitustasi.
Minä en ymmärrä parisuhteessa olevia, jotka käyvät vieraissa. En tajua, miksi niin tehdään. Ja jos ja kun sinä Ukkomies olet siellä vihreämmällä niityllä käynyt, miksi palaat vaimosi luo? Miksi et lähde, miksi et eroa? Saisit ihan luvan kanssa ravata niin useissa eri sängyissä "jyrsimässä" kuin mielesi tekee. Ei tarvitse pelätä että jäät kiinni, ei tarvitse selitellä tms.
Vai juuriko siksi? Että on niin kiva loukata omaa vaimoa? Osoittaa tälle, ettei hän ole kynnysmattoa kummempi? Että sinä voit tehdä ihan mitä itse haluat eikä sinua kiinnosta toisten tunteet? Tärkeintä on "minä itse" ja oma nautinnonhalu. "minä haluan" ja niin edelleen..
Olen tunnekuollut tapaus. Et kykene rakastamaan, et kunnioittamaan. Olet saanut ikävä kyllä läheisriippuvaisen ihmisen, ihmisen joka on mieluummin huonossa suhteessa ääliön kanssa, kuin yksin .. ja löytäisi arvoisensa ihmisen rinnalleen.Mielipiteessäni oli hieman provokaation makua,mutta huomautin,että perhe on minulle tärkein,jota en pelkän ihastumisen takia jättäisi.
Siksi palaan vaimon luokse aina...toistaiseksi.
En ole tunneköyhä,päinvastoin. Käytän vain "kylmää harkintaa" näissä rakkaus-asioissa.
Rehellisesti sanoen,ei näitä tapauksia ole tiheään tapahtunut.Mutta niillä on ollut niistä selvittyämme väljähtynyttä avioliittoa piristävä vaikutus.Eli se on ollut terapeuttista..heh!
Moni avioliitto pelastuisi näillä, tosin vaarallisilla seikkailuilla,en silti suosittele kokeilemaan jos ei ole varma onko selviytymiskykyä kriisitilanteista. - ihme
Ukkomies kirjoitti:
Mielipiteessäni oli hieman provokaation makua,mutta huomautin,että perhe on minulle tärkein,jota en pelkän ihastumisen takia jättäisi.
Siksi palaan vaimon luokse aina...toistaiseksi.
En ole tunneköyhä,päinvastoin. Käytän vain "kylmää harkintaa" näissä rakkaus-asioissa.
Rehellisesti sanoen,ei näitä tapauksia ole tiheään tapahtunut.Mutta niillä on ollut niistä selvittyämme väljähtynyttä avioliittoa piristävä vaikutus.Eli se on ollut terapeuttista..heh!
Moni avioliitto pelastuisi näillä, tosin vaarallisilla seikkailuilla,en silti suosittele kokeilemaan jos ei ole varma onko selviytymiskykyä kriisitilanteista.Kerro toimsko tuo toisinpäin.Eli olisit kotona lasten kanssa ja vaimo huitelisi nuorempien miesten mukana?Ihan vaan piristääkseen avioliittoa.
Parisuhdetta voi kuule piristää puolisonsa kanssa.Vika on sinun pääkopassasi pönkität itsetuntoasi nuoremmilla naisilla.Sääli ettei vaimosi uskalla lähteä.Saisi ehkä sinutkin miettimään elämän arvoja.Avioliittoon kuuluu arki ja lasten kanssa se voi olla rankkaa.Sinä haluat kuoria kermat kaikesta.Taidat välittää vain yhdestä ihmisestä,itsestäsi. - Ukkomies
ihme kirjoitti:
Kerro toimsko tuo toisinpäin.Eli olisit kotona lasten kanssa ja vaimo huitelisi nuorempien miesten mukana?Ihan vaan piristääkseen avioliittoa.
Parisuhdetta voi kuule piristää puolisonsa kanssa.Vika on sinun pääkopassasi pönkität itsetuntoasi nuoremmilla naisilla.Sääli ettei vaimosi uskalla lähteä.Saisi ehkä sinutkin miettimään elämän arvoja.Avioliittoon kuuluu arki ja lasten kanssa se voi olla rankkaa.Sinä haluat kuoria kermat kaikesta.Taidat välittää vain yhdestä ihmisestä,itsestäsi.Kyllä siinä pitkän avioliiton aikana miehestä mehut imetäänkin,kun tohvelisankarina tassuttelee voimanaisen pillin mukaan vuosikausia,niin tulee pakkomielle näyttää,että "kyllä täältä pesee" jos se on huonoa itsetuntoa...olkoon!
- annika
????? kirjoitti:
Tässähän alun perin kyllä puhuttiin ihan vaan uusperhe-asioista.
Mutta kommentoin kirjoitustasi.
Minä en ymmärrä parisuhteessa olevia, jotka käyvät vieraissa. En tajua, miksi niin tehdään. Ja jos ja kun sinä Ukkomies olet siellä vihreämmällä niityllä käynyt, miksi palaat vaimosi luo? Miksi et lähde, miksi et eroa? Saisit ihan luvan kanssa ravata niin useissa eri sängyissä "jyrsimässä" kuin mielesi tekee. Ei tarvitse pelätä että jäät kiinni, ei tarvitse selitellä tms.
Vai juuriko siksi? Että on niin kiva loukata omaa vaimoa? Osoittaa tälle, ettei hän ole kynnysmattoa kummempi? Että sinä voit tehdä ihan mitä itse haluat eikä sinua kiinnosta toisten tunteet? Tärkeintä on "minä itse" ja oma nautinnonhalu. "minä haluan" ja niin edelleen..
Olen tunnekuollut tapaus. Et kykene rakastamaan, et kunnioittamaan. Olet saanut ikävä kyllä läheisriippuvaisen ihmisen, ihmisen joka on mieluummin huonossa suhteessa ääliön kanssa, kuin yksin .. ja löytäisi arvoisensa ihmisen rinnalleen.samaa :)
- Isän "uusi"
Olen varmaan lapsen äidille se isän uusi tai mikä lie.
Lapselle olen aikuinen kaveri. Touhuan ja leikin hänen kanssaan. Olemmepa keskusteleet siitäkin, mikä on sallittua ja mikä ei. Kovaa on rajojen hakeminen. Siinä missä isä antaa selkään, minä otan lapsen syliin ja istuskellaan, kunnes hän rahoittuu. Sitten keskustellaan asiasta ihan rauhassa (uskomattoman tehokasta, sillä en halua lähteä tuolle selkäsaunalinjalle).
Me ostamme lapselle sellaisia remuvaatteita, joissa hän voi maalata meidän kanssamme ja häärätä kaikenlaisissa likaisissa arkitöissä, koska hän haluaa kovasti osallistua ja tehdä. Ei sitten tule äidin puolelta mutinoita, että vaatteet ovat pilalla tms. Työvaatteet erikseen, mitä niitä hyviä pilaamaan.
Olen ostanut lapselle vain jalkapallon mökille (saa sitten kavereiden kanssa potkiskella ajankuluksi) ja puuhakirjan sadepäivien varalle. Meillä on isän luona omat lelut ja äidin luona omat lelut (ei tarvitse raahata edestakaisin ja lähteä hakemaan, jos jotakin jää). Käytännön syistä siis näin. Karkkia en ole ostanut kuin normaalin ruokaostosten yhteydessä karkkipäivänä ja sitäkin kaikille.
Ei ole helppoa ottaa lapsi elämäänsä varsinkaan lapsettomana ihmisenä, mutta hän kuuluu oleellisena osana isän elämään, siksi siis minunkin. 4-vuotiaan raivonpuuskat eivät yhtään helpota asiaa. Olemme silti käyneet lapsen kanssa monet hyvät keskustelut mitä kummallisemmista asioista. Hänellä on tapana riehuta isänsä kanssa ja väsyessään tai halutessaan rauhoittua, hän tulee minun luokseni syliin istuskelemaan. Aamuisin hän herää minun kainalostani. Hyviä hetkiä on siis monia ja sitähän se elämän opettelu on. Hyvien ja huonojen hetkien käsittelyä.
Turhan krääsän ostelua en ymmärrä. Minusta on tärkeämpää etenkin pienten lasten kanssa osallistua heidän elämäänsä muulla kuin tavaralla.
Muista kumminkin se, että jokainen aikuinen ihminen vaikuttaa lapsen elämään hänen lähipiirissään. Ei kannata katkeroitua tms. vaan tehdä yhteistyötä lastesi parhaaksi.
Mieheni lapsen äiti ei puhu minulle, jota en voi ymmärtää. Minua ainakin kiinnostaisi, minkälainen ihminen on tullut lapseni elämään. Lisäksi hän kyllä viestittää lapselleen aika kummallista suhtautumista ihmisiin pitämällä minua ilmana, vaika olisin vieressä. Mitähän lapsikin ajattelee???? Itse en anna sen häiritä, vaan otan osaa keskusteluun kuten ihmiset normaalistikin keskustelevat. Oma on asiansa, ellei saa suutaan auki. Lapselleen hän siinä hallaa tekee, ei minulle tai isälle.
Kerrottakoon nyt vielä, että lapsen vanhemmat olivat olleet erossa jo pari vuotta ennen kuin me tapasimme lapsen isän kanssa. Toinen nainen ei heitä erottaneet, vaan huonot välit äidin kanssa.
Ajattelepa asiaa niin päin, että Sinä löydät elämäsi miehen. Käännä nyt asiat päinvastoin. - uusioäiti
Hetken jo luulin, että olet mieheni exä, mutta sitten yhteneväisyydet loppuikin.
En ole rikkonut mieheni liittoa, sillä hän asui jo erillään ja omassaan kun tapasimme. Tapaamisia ei oltu vielä sovittu, ne menivät exän mielen mukaan. Kun mies sitten vaati tapaamissopimuksen, tämä exä syytti siitä minua lapsilleen. Väitti, että se on minun määräämä !!??
Tapaamiset sujuvat "normaalisti" joka toinen vkl, ja kesällä 2 vkoa, ja exä ei näistä jousta ollenkaan. Ei anna lapsia tapaamislle yhtään enempää, ennemmin vaikka lapsi on koko päivän tai vaikka viikonlopun yksin kotona, ilman aikuista, kuin antaisi mennä isänsä luo, vaikka isä erikseen pyytää.
Katkeruus, nimittäin.
Eroa mies ei ollut myöskään vielä laittanut vireille, mikä minulle oli yllätys... sillä tavalla se siis tuore ero oli, mutta ei minun aikaansaama, sillä nainen nakkasi miehen ulos ja mies lähti heti, kun asunnon sai itselleen järjestettyä.
No. MInä kuitenkin vastaan omalta kannaltani ihmettelysi aiheisiin.
Ensinnäkin EN OLE ÄITI TOISEN LAPSILLE, enkä ole millään tavalla viemässä äidin asemaa, astumassa äidin varpaille.
En edes kuvittele, että olisin lapsille jotenkin tärkeämpi ihminen kuin heidän oma äitinsä !!
Olen äiti omille lapsilleni. Mieheni lapsille en ole edes äitipuoli. mInua kutsutaan etunimeltä, äitipuoli sanaa ei minusta ole lupa käyttää. Meilä ei ole puolikkaita ihmisiä. Enkä pidä äiti-etu/jälkiliitteestä, koska en ole äiti heille..
En enää ostele heille vaatteita, mutta aiemmin ostin. En osta heitä puolelleni. En ole niin typerä, että kuvittelisin että tavaralla ostetaan lapsen rakkaus.
En edes usko, että lapset minua rakastavat. He pitävät minusta vain ja ainoastaan isänsä kautta. Olen heille olemassa isänsä kautta, en muuten. Merkitykseni lakkaa ja katoaa kokonaan, jos eroaisimme. Mutta äiti ja isä jäävät.
Isänsä ostaa heille jotain, vie heidät sinne sun tänne.
Sirkushuveja? No, vaikka sillä nimellä. Mutta kun tapaamisia on vain 4 pv kuukaudessa, se on tosi vähän. Näihin viikonloppuihin ei arkea saa, ei vaikka miten yrittäisi. Joten isä lakkasi yrittämästä.
Hän vie ja kuljettaa lapsiaan eri paikkoihin siksi, koska heidän äitisä ei koskaan vie, ei käy. He ovat vain kotona. Koulussa, töissä, lähileikkipuistossa ja kotona. Ei edes uimahallissa.
MInä ostelin niitä vaatteita siksi, koska lasten äiti laittoi mukaan ihan järkyttäviä rättejä vaihtovaatteeksi. Risoja, räsyjä. Liian pieniä, liian isoja.
Kun liikuimme yhdessä, minua luultiin lasten äidiksi. En halua sitä "kunniaa" itselleni sen näköisiä rääsyläisistä.
Nyt olen lakannut ostamasta, koska ykinkertaisesti rahani eivät riitä vaatettamaan tätä ihmismäärää. Miksi minun pitäisi laittaa vähän rahani toisen lapsiin (etenkin kun isä maksaa ne elarit ja täysin ajallaan!), ja sitten sanoa omilleni, ettei ole varaa..??
Kun nuo vaatteet käyvät pieniksi, ja jos lasten vaatteet ovat edelleen ihan kamalia, eikä isällä ole rahaa, eikä muut sukulaiset (isovanhemmat) osta - minä en liiku samassa seurueessa. Se ole EHKÄ ja JOS, tulevaa. Ei nyt.
Nytkään en aina mene mukaan isän ja lasten touhuihin. KAhdesta syystä: en aina jaksa niitä lapsia, ja annan isälle ja lapsille mahdollisuuden viettää aikaansa ihan keskenään, ilman "ylimääräisiä ihmisiä".
Toisen lapsia on vaikea rakastaa. Ainakin minun, en ole mitenkään erityisen lapsirakas tyyppi.
Ilmeisesti lasten äiti haukkuu paitsi lasten isää, myös minua. Ilmeisesti lapsille on annettu ohjeet, ettei minua tarvitse totella eikä minusta tarvitse välittää.
Hyvän alun jälkeen nimittäin on tullut sellaista minuun kohdistuvaa uhmaa, mikä on raastanut meidän välejä, myös tehnyt lapsista tykkäämisen tosi vaikeaksi.
Lapset ovat lojaajelja vanhemmilleen ja he eivät puhu eivätkä kerro tämmöisiä juttuja äidistään. Mutta käytös etenkin minua kohtaa ja kotimme sääntöjä ja tapoja kohtaan osoittaa tämän arveluni enemmän kuin todeksi. Kun isoille lapsille pitää muistuttaa ihan perusasioita, siistysasioita, niin siinä on tykkääminen tiukilla ja miettii kyllä, että millainen heidän äitinsä ja kotinsa oikein on !
Vaatteita lapsille meillä on myös siksi, että yhteistyö lasten äidin ja isän välillä ei toimi. Jos isä pyytää lapsille jotain "erikoisvaatetta", esim. juhlavaatteet, ei äiti välttämättä laita niitä mukaan. Tai laittaa semmosen vaatteen, jota lapsi itse inhoaa yli kaiken!
Sama juttu on sadevaatteiden kanssa. Ja uimapukujen.
Ja koska meillä nyt on tätä vaihtovaatetta, voimme extempore lähteä vaikka uimaan, tai mennä kylään, tms., ei tarvitse aina "kaiken varalta" pyytää äitiä pakkaamaan mukaan.
Sinulle Ihmeissään:
Olet nyt eron jäljiltä vihainen ja katkera. VAikket puhukaan siitä lapsillesi mitään, he vaistoavat tunteesi.
Sinulla on täysi oikeus ja täysi lupa kaikkiin vihan ja katkeruudenkin tunteisiin. Mutta joskus koittaa aika, että niistä on päästä yli ja ohi. On elettävä tässä hetkessä katse tulevaan suunnattuna. Et voi lopun ikääsi kulkea selkä edellä.. et voi lopun ikääsi elää katse menneeseen käännettynä.
Aikoinaan exäni (ei lasteni isä) jätti minut toisen naisen takia, ja samalla kuitenkin valehteli yms. Oli pettänyt minua jo suhteemme aikana ja tapaillut tätä naista, vaikka olimme vielä yhdessä ja hän selitti ettei ehkä halua erota yms. potaskaa.
Pettäminen loukkasi. Aivan mielettömästi. Onneksi ei ollut niitä lapsia, ei tarvinnut kohdata tätä p***aista joka toinen vkl loppuikä eikä laittaa lapsia tämmösen huoran hoiviin tapaamisille.. Siinä mielessä ymmärrän katkeruutesi täysin. Mutta aikanaan siitä pitää osata ja pystyä päästä yli ja elää eteenpäin.
Jaksamista ja voimia sinulle.
Vaikka tämä eronjälkeinen alkutaivat vielä onkin raastavaa ja kuluttavaa, se on joskus takana ja sinulla on voimia olla se ihminen joka todellisuudessa olet.
Lastesi rakkautta sinua kohtaan, sinun äitiyttäsi, ei kukaan eikä mikään ihminen voi koskaan viedä pois eikä pysty sitä sivuuttamaan, muista se !
Vaikka lapset kuinka tykkäisivät isän uudesta, ja äiti käskyineen ja kieltoineen tuntuu tylsältä, ei sinun paikkaasi ja sinun arvoasi hän koskaan pysty ohittamaan. - uusioäiti
Lyhyesti, kun tuo vuodatus olikin noin pitkä: ei, ei ole helppoa tykätä toisen lapsesta! Yhteinen historia puuttuu. Omaan lapseen on tutustunut pikkuhiljaa jo kohdussa, toisen lapsi tavallaan tupsahtaa "valmiina" kaikkinen pikkujuttuineen, kummallisuuksineen.
- ihmeissään
kovasti kiitoksia rehellisestä vastauksesta. Ehkä tämä on muillekin asian osapuolille henkisesti yhtävaikeaa vaikka sitä ei itse huomaakaan. Asiat ovat helpottaneet koko ajan ehkä joskus on vielä oikeasti helppoa. Oli hienoa kuulla millaista asian kääntöpuolella voi olla.
- jess!
Olipa kertakaikkisen täydellinen kuvaus siitä, mitä tässä paketissa tulee hyvin moni kohtaamaan!!Sekä pitkä versiosi "uusioäiti" että tämäkin toteamus.
- Suvikki
Me ollaan ratkaistu tämä juttu näin, että sanoin lapsilleni että saatte valita, joko se iskän uusi lehmä tai äiti, kahta ei voi olla. Lapset valitsi tottakai mut. Jos valitsette isin ja sen lehmän, minä poistun elämästänne.
Tämä entinen miehenikin hyväksyi asian tai oli pakko. Lapset eivät saa olla missän tekemisissä sen lehmän kanssa ei puhua, ei nähdä. Isiä saa tavata, vain ja ainoastaan. Meillä toimii hyvin. Kertaakaan ei ole sitä lumppua nähneet, onneksi.
Tämä siksi, että mieheni jätti meidät, nyt minä kostan. Tiedän että meille tulee ja onkin edessä rajuja yhteenottoja, mutta onneksi olen itse niin valtavan vahva luonne, niin minua ei mitkään pienet jutut hetkauta.- Jaaha
Iskähän voisi vetää vastavedon estäessäsi tapaamisia. Onneksi on oikeusjärjestelmä keksitty.
- Suvikki
Jaaha kirjoitti:
Iskähän voisi vetää vastavedon estäessäsi tapaamisia. Onneksi on oikeusjärjestelmä keksitty.
Arvasin et tulee tälläisii kommentteja. Luitko et isi saa tavata lapsia kun ite haluu,ja usein he ovatkin yhdessä, mut isä ei voi pakottaa vasten äidin tahtoa viedä lapsia tapaamaan sitä lehmää jota lapsetkaan eivät tahdo ikinä nähdä.
Mut onneks lasten isä ymmärsi sen ja tekee niinku mä haluan, on aina muuten avioliitossamme arvostanut minua ja mun mielipiteitä, ja nytkin aina kysyy minulta luvan et millon voi tulla hakeen yms.
Sitä paitsi mieheni on ollu aina sellainen vähän tossun alla, että ei se ees harkitse vastustaa minun mielipiteitäni. Toki tapellaan sanallisesti ja kovia yhteenottoja on ollu, mut ne on elämää. Ja aina mä olen vielä voiton vieny kun mieheni on vähän alistuvaa sorttia ollu aina.
Ennemmin antaa periksi kun jatkaa riitaa.
Lapsilla on ollu tosi kivaa isänsä kanssa, silloin kun ovat yhdessä. Me ollaan ihan hyvissä puheväleissäkin. Mut sanaakaan siitä lehmästä meillä ei ole lupa puhua. - Eronnut äiti
Suvikki kirjoitti:
Arvasin et tulee tälläisii kommentteja. Luitko et isi saa tavata lapsia kun ite haluu,ja usein he ovatkin yhdessä, mut isä ei voi pakottaa vasten äidin tahtoa viedä lapsia tapaamaan sitä lehmää jota lapsetkaan eivät tahdo ikinä nähdä.
Mut onneks lasten isä ymmärsi sen ja tekee niinku mä haluan, on aina muuten avioliitossamme arvostanut minua ja mun mielipiteitä, ja nytkin aina kysyy minulta luvan et millon voi tulla hakeen yms.
Sitä paitsi mieheni on ollu aina sellainen vähän tossun alla, että ei se ees harkitse vastustaa minun mielipiteitäni. Toki tapellaan sanallisesti ja kovia yhteenottoja on ollu, mut ne on elämää. Ja aina mä olen vielä voiton vieny kun mieheni on vähän alistuvaa sorttia ollu aina.
Ennemmin antaa periksi kun jatkaa riitaa.
Lapsilla on ollu tosi kivaa isänsä kanssa, silloin kun ovat yhdessä. Me ollaan ihan hyvissä puheväleissäkin. Mut sanaakaan siitä lehmästä meillä ei ole lupa puhua.Suvikki,
onko miehesi kenties eläimiinsekaantuja, vai miksi hän asuu yhdessä nautaeläimen kanssa? Tai vaihtoehtoisesti, mitä ihmeen pahaa lehmät ovat sinulle tehneet, että käytät ko. eläimen nimeä (ilmeisesti pahimpana mahdollisena) haukkumasanana?
Toisin sanoen, viet omalta kirjoitukseltasi kaiken painoarvon kirjoittamalla noin alatyyliin. Olisiko aika siirtyä elämässä eteenpäin ja lakkaa syyttämästä epäonnistuneesta avioliitosta jotain kolmatta osapuolta? - Suvikki
Eronnut äiti kirjoitti:
Suvikki,
onko miehesi kenties eläimiinsekaantuja, vai miksi hän asuu yhdessä nautaeläimen kanssa? Tai vaihtoehtoisesti, mitä ihmeen pahaa lehmät ovat sinulle tehneet, että käytät ko. eläimen nimeä (ilmeisesti pahimpana mahdollisena) haukkumasanana?
Toisin sanoen, viet omalta kirjoitukseltasi kaiken painoarvon kirjoittamalla noin alatyyliin. Olisiko aika siirtyä elämässä eteenpäin ja lakkaa syyttämästä epäonnistuneesta avioliitosta jotain kolmatta osapuolta?Ei mun tietääkseni ole ei ole ainakaan sanonut sitä.
Lehmät eivät ole mulle tehneet mitään, ja onkin sääli niitä eläimiä kohtaan verrata sitä lunttua, mutta sika on jo varattu miehille.
Olen siirtynyt elämässäni eteenpäin ajat sitten, suruni olen surrut, ja kerroinkin et nyt on koston aika, ja se lehmä (anteeksi lehmät)saa sitä mitä tilaa. Minua ja lapsiani on loukattu, niin mulla on oikeus käydä puolustuskannalle.
Se mitä tulee epäonnistuneeseen avioliittooni, syy on juuri näiden keikistelevien lehmien, jotka eivät löydä komeita miehiä muualta kuin lapsiperheistä. Jos jollain on pokkaa viedä lapsilta isä, vielä neljältä, niin luuletko että minä jään sivusta seuraamaan lasten surua? Niin vika on myös miehessä kun lähtee kaikenmaailman lunttujen mukaan. Ja mikähän on kivempi kuin lapseton ihminen... Sanon minä! - Hoh hoijaa
Suvikki kirjoitti:
Ei mun tietääkseni ole ei ole ainakaan sanonut sitä.
Lehmät eivät ole mulle tehneet mitään, ja onkin sääli niitä eläimiä kohtaan verrata sitä lunttua, mutta sika on jo varattu miehille.
Olen siirtynyt elämässäni eteenpäin ajat sitten, suruni olen surrut, ja kerroinkin et nyt on koston aika, ja se lehmä (anteeksi lehmät)saa sitä mitä tilaa. Minua ja lapsiani on loukattu, niin mulla on oikeus käydä puolustuskannalle.
Se mitä tulee epäonnistuneeseen avioliittooni, syy on juuri näiden keikistelevien lehmien, jotka eivät löydä komeita miehiä muualta kuin lapsiperheistä. Jos jollain on pokkaa viedä lapsilta isä, vielä neljältä, niin luuletko että minä jään sivusta seuraamaan lasten surua? Niin vika on myös miehessä kun lähtee kaikenmaailman lunttujen mukaan. Ja mikähän on kivempi kuin lapseton ihminen... Sanon minä!tulee päivä, jolloin ymmärrät, ettet voi omistaa lapsiasi, et miestäsi jne. Tiedoksi: parisuhteeseen vaaditaan kaksi ihmistä. Sinussahan ei tietenkään ole mitään vikaa...
- Suvikki
Hoh hoijaa kirjoitti:
tulee päivä, jolloin ymmärrät, ettet voi omistaa lapsiasi, et miestäsi jne. Tiedoksi: parisuhteeseen vaaditaan kaksi ihmistä. Sinussahan ei tietenkään ole mitään vikaa...
Nou nou! Sitä päivää ei tule et tulen ymmärtämään lehmiä! En omista lapsia, niinkuin en omista paljon muutakaan. Mulla ei ole kuin yksi pyyntö; joko lehmä tai minä. Vastauksen olen saanut, olen tyytyväinen. Loppu.
- Ei muka hatkauta???
Tuskin se ex:si uusi mikään hirviö on. Jos suhteenne olisi toiminut molempia osapuolia tyydyttävällä tavalla ei kolmatta osapuolta olisi tullut kuvioihin.
Jotenkin todella edes vastuutonta pakottaa lapset tuollaiseen vain oman katkeruuden tähden. Kyllä muillakin on ero voinut tulla "epäsiististi" eli kolmansien osapuolten kautta, mutta silti... Oma ex:nikin löysi uuden (mutta suhteemme oli jo ihan pystyyn kuollut, eikä osattu sitä enää korjata), mutta en kyllä iki maailmassa vannottaisi lapsimme tuommoiseen piinaan. Mielestäni uusiin ihmisiin tutustuminen on aina rikastuttava kokemus.
Jos oikeasti olisit joskus ex:si rakastanut olisit onnellinen, että hän on nyt onnellinen. Ei parisuhteessa tule mitään, jos se ei toimi.
Tajuatkohan millaise traumat lapsillesi voi jäädä noista sinun jyrkistä kannanotoista??? Ja mikä tuomitseva asenne ihmisiä kohtaan. Toki myönnän, että pettäminen on väärin ellei suhdetta jo alun alkaen ole sovittu avoimeksi suhteeksi. Joskus ihmiset ovat niin heikkoja kohtaamaan eron tuskan silmästä silmään ja mieluummin hyppäävät uuden matkaan lennosta. (toipumissuhde).
Ehkä sinullekin tekisi hyvää pohdiskella mitä oikeasti tarvitset. Et ainakaan ex:si. Sanon vain, että vihalla ei mitään rakenneta... - taidat löytää eron syyn
Suvikki kirjoitti:
Ei mun tietääkseni ole ei ole ainakaan sanonut sitä.
Lehmät eivät ole mulle tehneet mitään, ja onkin sääli niitä eläimiä kohtaan verrata sitä lunttua, mutta sika on jo varattu miehille.
Olen siirtynyt elämässäni eteenpäin ajat sitten, suruni olen surrut, ja kerroinkin et nyt on koston aika, ja se lehmä (anteeksi lehmät)saa sitä mitä tilaa. Minua ja lapsiani on loukattu, niin mulla on oikeus käydä puolustuskannalle.
Se mitä tulee epäonnistuneeseen avioliittooni, syy on juuri näiden keikistelevien lehmien, jotka eivät löydä komeita miehiä muualta kuin lapsiperheistä. Jos jollain on pokkaa viedä lapsilta isä, vielä neljältä, niin luuletko että minä jään sivusta seuraamaan lasten surua? Niin vika on myös miehessä kun lähtee kaikenmaailman lunttujen mukaan. Ja mikähän on kivempi kuin lapseton ihminen... Sanon minä!Jos olisin ex:si olisin onnellinen, että olen päässyt eroon tuollaista kieltä käyttävästä ihmisestä. Annat kyllä lapsillekin "oivan" toimintamallin.
Joskus kannattaa katsoa itseään peiliin ja opetella edes ne alkeellisimmat käytöstavat.
Jos omista virheistään ei opi, jos niitä ei edes myönnä. Silloin ei myöskään kasva ihmisenä. - Linda
Suvikki kirjoitti:
Ei mun tietääkseni ole ei ole ainakaan sanonut sitä.
Lehmät eivät ole mulle tehneet mitään, ja onkin sääli niitä eläimiä kohtaan verrata sitä lunttua, mutta sika on jo varattu miehille.
Olen siirtynyt elämässäni eteenpäin ajat sitten, suruni olen surrut, ja kerroinkin et nyt on koston aika, ja se lehmä (anteeksi lehmät)saa sitä mitä tilaa. Minua ja lapsiani on loukattu, niin mulla on oikeus käydä puolustuskannalle.
Se mitä tulee epäonnistuneeseen avioliittooni, syy on juuri näiden keikistelevien lehmien, jotka eivät löydä komeita miehiä muualta kuin lapsiperheistä. Jos jollain on pokkaa viedä lapsilta isä, vielä neljältä, niin luuletko että minä jään sivusta seuraamaan lasten surua? Niin vika on myös miehessä kun lähtee kaikenmaailman lunttujen mukaan. Ja mikähän on kivempi kuin lapseton ihminen... Sanon minä!sinun käytöksesi.
Oma exäni lähti 12 v. nuoremman neitosen matkaan,
muttei tulisi mieleenkään estää lapsia isälleen menemästä.Lapset on puoliksi vanhempien ja toisella vanhemmalla ollessaan,on sen hetkisen
vanhemman asia päättää ketä lapset tapaavat ja ketä eivät.
Itse olen joutunut samaan tilanteeseen nyt kuin exäsi "lehmä", vaikka nykyinen kumppanini oli jo
eronnut (vieläpä exänsä tahdosta) ei avopuolisoni
lapsi saa meille tulla.Ei sitä kuulemma kaikkien
luuskien luo päästetä.
Nyt on edessä ikävä oikeustaistelu ja lopputuloshan on selvä,raitis ja kunnollinen isä
saa kyllä tuoda lapsen kotiinsa sanoi exä mitä tahansa.
Sinä et Suvikki ole tosiaankaan toipunut erostasi ja tyhmyyksissäsi teet kaikista eniten haittaa lapsillesi.Lapsesi eivät saa olla läsnä isänsä oikeassa elämässä ja heille
esitellään vain äitinsä vaatimat kulissit.
Sinä et omista exääsi ja hän saa elää omaa elämäänsä ihan miten itse haluaa. - Suvikki
Linda kirjoitti:
sinun käytöksesi.
Oma exäni lähti 12 v. nuoremman neitosen matkaan,
muttei tulisi mieleenkään estää lapsia isälleen menemästä.Lapset on puoliksi vanhempien ja toisella vanhemmalla ollessaan,on sen hetkisen
vanhemman asia päättää ketä lapset tapaavat ja ketä eivät.
Itse olen joutunut samaan tilanteeseen nyt kuin exäsi "lehmä", vaikka nykyinen kumppanini oli jo
eronnut (vieläpä exänsä tahdosta) ei avopuolisoni
lapsi saa meille tulla.Ei sitä kuulemma kaikkien
luuskien luo päästetä.
Nyt on edessä ikävä oikeustaistelu ja lopputuloshan on selvä,raitis ja kunnollinen isä
saa kyllä tuoda lapsen kotiinsa sanoi exä mitä tahansa.
Sinä et Suvikki ole tosiaankaan toipunut erostasi ja tyhmyyksissäsi teet kaikista eniten haittaa lapsillesi.Lapsesi eivät saa olla läsnä isänsä oikeassa elämässä ja heille
esitellään vain äitinsä vaatimat kulissit.
Sinä et omista exääsi ja hän saa elää omaa elämäänsä ihan miten itse haluaa.Saahan lapset isäänsä tavata niin usein kuin huvittaa. Jokaisel on oma känny, ja viestintä pelaa, mut rajat on asetettava. Ja nautin todella siitä kun se lehmä tai mikä noita nyt onkaan, on niin niin vihainen kun ei pääsekkään mukaan leikkiin perhettä.
Mut mitä siihen mieheen tulee, en huoli käytettynä enää takaisin. Itkekööt vaik vuoden, minua ei enää takaisin saa. Minulle kukaan ei tee katoamis temppua ja come backia! - Samaa mieltä
Eronnut äiti kirjoitti:
Suvikki,
onko miehesi kenties eläimiinsekaantuja, vai miksi hän asuu yhdessä nautaeläimen kanssa? Tai vaihtoehtoisesti, mitä ihmeen pahaa lehmät ovat sinulle tehneet, että käytät ko. eläimen nimeä (ilmeisesti pahimpana mahdollisena) haukkumasanana?
Toisin sanoen, viet omalta kirjoitukseltasi kaiken painoarvon kirjoittamalla noin alatyyliin. Olisiko aika siirtyä elämässä eteenpäin ja lakkaa syyttämästä epäonnistuneesta avioliitosta jotain kolmatta osapuolta?Olen ehdottomasti samaa mieltä. Kuinka joku voi olla noin lapsellinen??? Suvikki ei siis hyväksy ex:lle koskaan uutta vaimoa tms. Eikö hän tajua kuinka nolaa itsensä?!
Syytä vain itseäsi tai sitten et ketään. Ei toista voi pakottaa pitämään sinusta. Juttujesi perusteella miehesi on varmasti onnellinen, että lähti varsinkin jos pidit häntä tossun alla ja vielä kehtaat ylpeillä sillä. Voi jeesus... - annika
Suvikki kirjoitti:
Ei mun tietääkseni ole ei ole ainakaan sanonut sitä.
Lehmät eivät ole mulle tehneet mitään, ja onkin sääli niitä eläimiä kohtaan verrata sitä lunttua, mutta sika on jo varattu miehille.
Olen siirtynyt elämässäni eteenpäin ajat sitten, suruni olen surrut, ja kerroinkin et nyt on koston aika, ja se lehmä (anteeksi lehmät)saa sitä mitä tilaa. Minua ja lapsiani on loukattu, niin mulla on oikeus käydä puolustuskannalle.
Se mitä tulee epäonnistuneeseen avioliittooni, syy on juuri näiden keikistelevien lehmien, jotka eivät löydä komeita miehiä muualta kuin lapsiperheistä. Jos jollain on pokkaa viedä lapsilta isä, vielä neljältä, niin luuletko että minä jään sivusta seuraamaan lasten surua? Niin vika on myös miehessä kun lähtee kaikenmaailman lunttujen mukaan. Ja mikähän on kivempi kuin lapseton ihminen... Sanon minä!että olet kyennyt hyväksymään eroanne, tai muutenkaan päässyt eteenpäin. Käytät ex-miehestäsi vieläkin nimitystä "mieheni", etkä "ex-mieheni".
Tunnetko lastesi isän nykyisen kumppanin? Tiedätkö hänen taustansa, tai millainen hän on ihmisenä? Oletko ajatellut, että jos olisitte tutustuneet joissain muissa merkeissä ja jos olisit yhä yhdessä lastesi isän kanssa, voisitte jopa olla ystäviä? Vai voisitteko?
Itse en usko siihen, että kukan ihminen on paha, tai haluaa vain kiusallaan viedä joltakulta miehen (isää ei lapsilta pysty viemään).
Syntipukkia on aivan turha hakea. Pohjimmaiset syyt eroihin lähtevät takuulla kumppaneista itsestään. Täytyy olla jokin syy, miksi oma kumppani lähtee toisen matkaan!
Me kaikki olemme ihmisiä - erehtyväisiä sellaisia. Kukaan ei ole muita parempi tai huonompi.
Väitän, että kukaan ei HALUA ukkomiestä - ainakaan omakseen (jollei sitten ole oma ukko). Enkä usko, että kukaan tahtoo rakastua mieheen, jolla on lapsia, koska toisen lapsiin sopeutuminen on vaikeaa ja mieluiten jokainen varmasti perustaa ihan oman "ydinperheen", ilman entisistä liitoista olevia lapsia.
Kun kysytään ala-asteikäisiltä lapsilta, moniko näistä aikoo mennä jonain päivänä naimisiin, nousee varmasti jokainen käsi. Kun taas kysytään, moniko aikoo erota, ei nouse ainuttakaan (kysymys ehkä aiheuttaa hämmennystä). Niinpäniin. Valitettava tosiasia on, että avioliittoja puretaan nykyään enemmän, kuin niitä solmitaan. Tään asiaan meidän kaikien on kai vain sopeuduttava ja mikäli jotain muutosta halutaan, täytyy se aloiottaa katsomalla itseään peiliin ja pohtia "mitä vikaa minussa on?".
On niin helppo syyttää omasta kurjuudestaan muita.
Juridisesti sinulla ei olisi oikeutta vaikuttaa siihen, kenen seurassa ja missä ex-miehesi lapsiaan tapaa. Toimintasi persteella lainopillisesti lastesi isä voisi vaatia lapsiaan jopa asumaan pysyvästi luokseen. - annika
Suvikki kirjoitti:
Saahan lapset isäänsä tavata niin usein kuin huvittaa. Jokaisel on oma känny, ja viestintä pelaa, mut rajat on asetettava. Ja nautin todella siitä kun se lehmä tai mikä noita nyt onkaan, on niin niin vihainen kun ei pääsekkään mukaan leikkiin perhettä.
Mut mitä siihen mieheen tulee, en huoli käytettynä enää takaisin. Itkekööt vaik vuoden, minua ei enää takaisin saa. Minulle kukaan ei tee katoamis temppua ja come backia!"Ja nautin todella siitä kun se lehmä tai mikä noita nyt onkaan, on niin niin vihainen kun ei pääsekkään mukaan leikkiin perhettä."
...siitä, kun toisella ihmisellä on paha olla? Oletko ajatellut sitä, että kun ex-miehesi uudella kumppanilla kiehuu, tämä heijastuu ex-mieheesi ja tämän kautta lapsiin? - Suvikki
annika kirjoitti:
"Ja nautin todella siitä kun se lehmä tai mikä noita nyt onkaan, on niin niin vihainen kun ei pääsekkään mukaan leikkiin perhettä."
...siitä, kun toisella ihmisellä on paha olla? Oletko ajatellut sitä, että kun ex-miehesi uudella kumppanilla kiehuu, tämä heijastuu ex-mieheesi ja tämän kautta lapsiin?Olihan mullakin paha olla ja lapsilla vielä enemmän! Miksi olet lehmien puolella, etkö yhtään voi asettua siihen tilaan miltä tuntuisi jos sulle kävisi niin?.... Vai onko käynyt... Ei se kuule ole helppoa. Samalla tavalla minullakin kiehui ja olin vihainen, lapset olivat vihaisia... itki monta päivää, raivosi, huusi...!onko sinusta lehmän teko oikein ja väärin se että EX-mieheni jätti lapsensa ja vaimonsa luntun takia?.. Joka ainut kerta se EX- vaimo ja lapset ovat ne pahat!! Lumput sen sijaan ovat maailman kaikkien perheenisien pelastajia!
Kiehuu ja kiehuu... meillä kaikilla kiehuu, mutta, se miten sinusta ne lehmät ansaitsevat puolustuskannan, kiehuttaa vielä enemmän. Mulle lapset ovat maailman tärkeimmät, enkä ikinä jättäis heitä kenenkään takia! - Suvikki
annika kirjoitti:
että olet kyennyt hyväksymään eroanne, tai muutenkaan päässyt eteenpäin. Käytät ex-miehestäsi vieläkin nimitystä "mieheni", etkä "ex-mieheni".
Tunnetko lastesi isän nykyisen kumppanin? Tiedätkö hänen taustansa, tai millainen hän on ihmisenä? Oletko ajatellut, että jos olisitte tutustuneet joissain muissa merkeissä ja jos olisit yhä yhdessä lastesi isän kanssa, voisitte jopa olla ystäviä? Vai voisitteko?
Itse en usko siihen, että kukan ihminen on paha, tai haluaa vain kiusallaan viedä joltakulta miehen (isää ei lapsilta pysty viemään).
Syntipukkia on aivan turha hakea. Pohjimmaiset syyt eroihin lähtevät takuulla kumppaneista itsestään. Täytyy olla jokin syy, miksi oma kumppani lähtee toisen matkaan!
Me kaikki olemme ihmisiä - erehtyväisiä sellaisia. Kukaan ei ole muita parempi tai huonompi.
Väitän, että kukaan ei HALUA ukkomiestä - ainakaan omakseen (jollei sitten ole oma ukko). Enkä usko, että kukaan tahtoo rakastua mieheen, jolla on lapsia, koska toisen lapsiin sopeutuminen on vaikeaa ja mieluiten jokainen varmasti perustaa ihan oman "ydinperheen", ilman entisistä liitoista olevia lapsia.
Kun kysytään ala-asteikäisiltä lapsilta, moniko näistä aikoo mennä jonain päivänä naimisiin, nousee varmasti jokainen käsi. Kun taas kysytään, moniko aikoo erota, ei nouse ainuttakaan (kysymys ehkä aiheuttaa hämmennystä). Niinpäniin. Valitettava tosiasia on, että avioliittoja puretaan nykyään enemmän, kuin niitä solmitaan. Tään asiaan meidän kaikien on kai vain sopeuduttava ja mikäli jotain muutosta halutaan, täytyy se aloiottaa katsomalla itseään peiliin ja pohtia "mitä vikaa minussa on?".
On niin helppo syyttää omasta kurjuudestaan muita.
Juridisesti sinulla ei olisi oikeutta vaikuttaa siihen, kenen seurassa ja missä ex-miehesi lapsiaan tapaa. Toimintasi persteella lainopillisesti lastesi isä voisi vaatia lapsiaan jopa asumaan pysyvästi luokseen.Kuten sanoin en huoli käytettyä enää takaisin, joko minä tai joku lehmä, mutta olen sen verran ylepä ja arvostan itseäni, että miksikään välikappaleenksi en rupea, en edes lapsieni isälle!
Olkoon lunttujen kanssa onnellinen ennemmin kuin omien lapsiensa!
Niin syyttää ja syyttää! Tiedätkös mikä ylipäätänsä aiheuttaa sitä kurjuutta? Se että joku tunkeutuu toisten elämään häpeilemättä! Tai puhuu perättömiä asioita. Toisten onnellinen aioliitto on helppo rikkoa. Kun itsellä ei ole asiat hyvin ei saisi toisillakaan olla, ja juuri siksi nämä onnettomat säälittävät neitokaiset hyökkäävät lasten isien kimppuun, saavathan he itsetunnon kohoamaan, kun on onnistunut rikkomaan kahden ihmisen yhteiselämän, ja siinä sivussa tuhoamaan myös lasten turvallisen perheen ja tärkeän läheisen ihmisen turvan.
Niin jos olet lukenut teksini, siellä luki; Saatte valita joko se lehmä tai minä! Lapset valitsivat minut, joten asumisjärjestelyt on puhuttu selväksi, ja lapset ovat sen ikäisiä, että saavat itse vaikuttaa kenen luona asuvat, eikä isillä ollut sitä mitään vastaan, pääseehän hän siinäkin helpommalla, kun ei ole holhottavia! On aikaa vain itselle.
Lähetin lasteni ja itseni puolesta silloin viestin, kun tilanne oli päällä ja lapset surun murtamia, joka kuului näin;
Älä ole ivallinen rakkauden suhteen, sillä kaiken katkeruuden jälkeen se on ikuista kuin ruoho, mutta muista, kun muut ovat sinut jättäneet, en minäkään ole sinulle enää olemassa! - annika
Suvikki kirjoitti:
Olihan mullakin paha olla ja lapsilla vielä enemmän! Miksi olet lehmien puolella, etkö yhtään voi asettua siihen tilaan miltä tuntuisi jos sulle kävisi niin?.... Vai onko käynyt... Ei se kuule ole helppoa. Samalla tavalla minullakin kiehui ja olin vihainen, lapset olivat vihaisia... itki monta päivää, raivosi, huusi...!onko sinusta lehmän teko oikein ja väärin se että EX-mieheni jätti lapsensa ja vaimonsa luntun takia?.. Joka ainut kerta se EX- vaimo ja lapset ovat ne pahat!! Lumput sen sijaan ovat maailman kaikkien perheenisien pelastajia!
Kiehuu ja kiehuu... meillä kaikilla kiehuu, mutta, se miten sinusta ne lehmät ansaitsevat puolustuskannan, kiehuttaa vielä enemmän. Mulle lapset ovat maailman tärkeimmät, enkä ikinä jättäis heitä kenenkään takia!olen vain oppinut ymmärtämän inhimillisyyttä ja erehdyksiä monenlaisten elämäni varrella kokemieni vastoinkäymisten ja vääryyksien jälkeen. En tiedä mitä muita vastoinkäymisiä sinun elämässäsi on ollut avioeron lisäksi, mutta minä olen kokenut mm. kahden perheenjäsenen kuoleman. Kyllä omiin vaikeuksiin on helppo löytää syypäitä muista, jos riittää voimia siihen.
Olen hyvin tietoinen siitä, että jonain päivänä, kun minulla (toivon mukaan) on perhe, mies voi hypätä toisen matkaan ja jättää minut yksin lapsineni. Toisaalta pyrin järjestämään elämäni ennen lasten hankkimista siten, että minulla on koulutus ja hyväpalkkainen ammatti ja että olen ainakin taloudellisesti riippumaton miehestä ja elatuskykyinen joppa yksinäni.
Ketä sinä syyttäisit, jos lapsesi sairastuisi johonkin vakavaan sairauteen ja enehtyisi? Lapsen isää huonoista geeneistä? Ei se syyttäminen tuo ketään takaisin, eikä se kanna muutenkaan hedelmäää.
En ole missään vaiheessa sanonut, että ex-vaimo, tai lapset olisivat pahoja.
Eino Leinon sanoin:
Ei paha ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,
vaikk´ ei aina esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä;
miss´ ihmiset tuntevat tuntehin,
siellä lähell´ on Jumalakin.
Ei ole oikein pettää ystäväänsä. Ei ole oikein jättää perhettään toisen vuoksi. Ihmiset tekevät virheitä ja kaikki eivät ole kyllin vahvoja toimiakseen oikein. Toisaalta, toimitko sinä aina oikein? En usko, jos vastaat kyllä. En usko, että kukaan on läpensä hyvä, tai läpensä paha. Ihmiset ovat itsekkäitä - sinä ja minä, me kaikki. - annika
Suvikki kirjoitti:
Olihan mullakin paha olla ja lapsilla vielä enemmän! Miksi olet lehmien puolella, etkö yhtään voi asettua siihen tilaan miltä tuntuisi jos sulle kävisi niin?.... Vai onko käynyt... Ei se kuule ole helppoa. Samalla tavalla minullakin kiehui ja olin vihainen, lapset olivat vihaisia... itki monta päivää, raivosi, huusi...!onko sinusta lehmän teko oikein ja väärin se että EX-mieheni jätti lapsensa ja vaimonsa luntun takia?.. Joka ainut kerta se EX- vaimo ja lapset ovat ne pahat!! Lumput sen sijaan ovat maailman kaikkien perheenisien pelastajia!
Kiehuu ja kiehuu... meillä kaikilla kiehuu, mutta, se miten sinusta ne lehmät ansaitsevat puolustuskannan, kiehuttaa vielä enemmän. Mulle lapset ovat maailman tärkeimmät, enkä ikinä jättäis heitä kenenkään takia!kosto on suloita, mutta katkeruus vie ihmisen perikatoon.
- Suvikki
annika kirjoitti:
olen vain oppinut ymmärtämän inhimillisyyttä ja erehdyksiä monenlaisten elämäni varrella kokemieni vastoinkäymisten ja vääryyksien jälkeen. En tiedä mitä muita vastoinkäymisiä sinun elämässäsi on ollut avioeron lisäksi, mutta minä olen kokenut mm. kahden perheenjäsenen kuoleman. Kyllä omiin vaikeuksiin on helppo löytää syypäitä muista, jos riittää voimia siihen.
Olen hyvin tietoinen siitä, että jonain päivänä, kun minulla (toivon mukaan) on perhe, mies voi hypätä toisen matkaan ja jättää minut yksin lapsineni. Toisaalta pyrin järjestämään elämäni ennen lasten hankkimista siten, että minulla on koulutus ja hyväpalkkainen ammatti ja että olen ainakin taloudellisesti riippumaton miehestä ja elatuskykyinen joppa yksinäni.
Ketä sinä syyttäisit, jos lapsesi sairastuisi johonkin vakavaan sairauteen ja enehtyisi? Lapsen isää huonoista geeneistä? Ei se syyttäminen tuo ketään takaisin, eikä se kanna muutenkaan hedelmäää.
En ole missään vaiheessa sanonut, että ex-vaimo, tai lapset olisivat pahoja.
Eino Leinon sanoin:
Ei paha ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,
vaikk´ ei aina esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä;
miss´ ihmiset tuntevat tuntehin,
siellä lähell´ on Jumalakin.
Ei ole oikein pettää ystäväänsä. Ei ole oikein jättää perhettään toisen vuoksi. Ihmiset tekevät virheitä ja kaikki eivät ole kyllin vahvoja toimiakseen oikein. Toisaalta, toimitko sinä aina oikein? En usko, jos vastaat kyllä. En usko, että kukaan on läpensä hyvä, tai läpensä paha. Ihmiset ovat itsekkäitä - sinä ja minä, me kaikki.Kuule nyt sinulla on joitakin kommentteja asian vierestä. Kuolemaa ja avioeroa ja lasten jättämistä ei voi verrata keskenään, eikä varsinkaan tuota " ketä syyttäisit jos lapset sairastuisivat?" Sairaus on asia johon ihminen ei paljon voi vaikuttaa, siinä ei voi syyttää ketään ei edes vihamiestä, minulla sentään järki päässä.
Nyt oli kysymys vain siitä lehmän tekosista, ja isin jättämistä lapsista! Tällätavallahan saa asian paisumaan kuin pullataikina, jos sekoittaa kaikenmaailman vääryydet sun muut asiat sekaisin millä ei ole mitään tekemistä sen ydinasian kanssa.
En toimi aina oikein, mutta jos omasta mielestäni jokin asia on näin, ja toisen mielestä toisinpäin, en muuta mieltäni vain siksi että miellyttäisin häntä. Sen verran olen myös tiukka mielipiteissäni, että ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa, kyllä tai ei ja seison aina vastausteni takana. - Suvikki
Ei muka hatkauta??? kirjoitti:
Tuskin se ex:si uusi mikään hirviö on. Jos suhteenne olisi toiminut molempia osapuolia tyydyttävällä tavalla ei kolmatta osapuolta olisi tullut kuvioihin.
Jotenkin todella edes vastuutonta pakottaa lapset tuollaiseen vain oman katkeruuden tähden. Kyllä muillakin on ero voinut tulla "epäsiististi" eli kolmansien osapuolten kautta, mutta silti... Oma ex:nikin löysi uuden (mutta suhteemme oli jo ihan pystyyn kuollut, eikä osattu sitä enää korjata), mutta en kyllä iki maailmassa vannottaisi lapsimme tuommoiseen piinaan. Mielestäni uusiin ihmisiin tutustuminen on aina rikastuttava kokemus.
Jos oikeasti olisit joskus ex:si rakastanut olisit onnellinen, että hän on nyt onnellinen. Ei parisuhteessa tule mitään, jos se ei toimi.
Tajuatkohan millaise traumat lapsillesi voi jäädä noista sinun jyrkistä kannanotoista??? Ja mikä tuomitseva asenne ihmisiä kohtaan. Toki myönnän, että pettäminen on väärin ellei suhdetta jo alun alkaen ole sovittu avoimeksi suhteeksi. Joskus ihmiset ovat niin heikkoja kohtaamaan eron tuskan silmästä silmään ja mieluummin hyppäävät uuden matkaan lennosta. (toipumissuhde).
Ehkä sinullekin tekisi hyvää pohdiskella mitä oikeasti tarvitset. Et ainakaan ex:si. Sanon vain, että vihalla ei mitään rakenneta...Sullahan on outoja käsityksiä rakkaudesta, äitydestä ja isyydestä!
Olenko sanonut että avioliittomme oli epäonnistunut? Se oli hyvä kunnes tämä luntukka ilmestyi. Ystäviemme mielestä mieheni oli loistava isä, niinkuin minunkin. Oli ihanaa nähdä onnellinen isä ja lapset yhdessä.
He ihmettelivät, miksi noin hyvä isä voi jättää lapset jonkun lumpun takia! Nytkään hänen ystävät eivät halua pahemmin olla enää hänen kanssaan tekemisissä.
Sääli, että isi ei näe lastensa kasvua, ja voi rakastaa heitä enää samallatavalla kuin perheellisenä, paljosta jää paitsi.
Ja se että eroaahan ne muutkin! Jopas, en ikinä ajattele asioista että ne muutkin! En voisi erota ja puolustaa tekojani sanomalla, että niin ne muutkin. Jos minä en kelpaa, poistun vaikka kipeää tekikin, mutta vielä olen elossa. Tosirakkaudesta jää arvet ja haavat ovat kipeät pitkään, silloin se rakkautta ei olisi ollutkaan, jos ero olisi ollut helppo. Eloon jään, jos sinä lähdet, sammu ei taivaalta tähdet... - annika
Suvikki kirjoitti:
Sullahan on outoja käsityksiä rakkaudesta, äitydestä ja isyydestä!
Olenko sanonut että avioliittomme oli epäonnistunut? Se oli hyvä kunnes tämä luntukka ilmestyi. Ystäviemme mielestä mieheni oli loistava isä, niinkuin minunkin. Oli ihanaa nähdä onnellinen isä ja lapset yhdessä.
He ihmettelivät, miksi noin hyvä isä voi jättää lapset jonkun lumpun takia! Nytkään hänen ystävät eivät halua pahemmin olla enää hänen kanssaan tekemisissä.
Sääli, että isi ei näe lastensa kasvua, ja voi rakastaa heitä enää samallatavalla kuin perheellisenä, paljosta jää paitsi.
Ja se että eroaahan ne muutkin! Jopas, en ikinä ajattele asioista että ne muutkin! En voisi erota ja puolustaa tekojani sanomalla, että niin ne muutkin. Jos minä en kelpaa, poistun vaikka kipeää tekikin, mutta vielä olen elossa. Tosirakkaudesta jää arvet ja haavat ovat kipeät pitkään, silloin se rakkautta ei olisi ollutkaan, jos ero olisi ollut helppo. Eloon jään, jos sinä lähdet, sammu ei taivaalta tähdet...jos liittonne oli hyvä ja onnistunut, niin miksi se ei kestänyt tätä "luntukkaa"?
- Suvikki
annika kirjoitti:
jos liittonne oli hyvä ja onnistunut, niin miksi se ei kestänyt tätä "luntukkaa"?
Niin, olen ehkä väärä ihminen siihen vastaamaan, koska ero ei ollut minusta lähtöisin, enkä olisi halunnut menettää miestäni, joka takia olenkin tehnyt tätä valtavaa surutyötä lasteni kanssa. Ja ehkä luulin liittoamme vahvaksi, ja uskoin siihen.
Mutta olen sitä mieltä, et kerran on tarpeeksi paljon loukkaamaan minua. Paluuta ei ole, vaikka asenne on tiukka, se pitää. - jätettyjen tunteet
Suvikki kirjoitti:
Kuten sanoin en huoli käytettyä enää takaisin, joko minä tai joku lehmä, mutta olen sen verran ylepä ja arvostan itseäni, että miksikään välikappaleenksi en rupea, en edes lapsieni isälle!
Olkoon lunttujen kanssa onnellinen ennemmin kuin omien lapsiensa!
Niin syyttää ja syyttää! Tiedätkös mikä ylipäätänsä aiheuttaa sitä kurjuutta? Se että joku tunkeutuu toisten elämään häpeilemättä! Tai puhuu perättömiä asioita. Toisten onnellinen aioliitto on helppo rikkoa. Kun itsellä ei ole asiat hyvin ei saisi toisillakaan olla, ja juuri siksi nämä onnettomat säälittävät neitokaiset hyökkäävät lasten isien kimppuun, saavathan he itsetunnon kohoamaan, kun on onnistunut rikkomaan kahden ihmisen yhteiselämän, ja siinä sivussa tuhoamaan myös lasten turvallisen perheen ja tärkeän läheisen ihmisen turvan.
Niin jos olet lukenut teksini, siellä luki; Saatte valita joko se lehmä tai minä! Lapset valitsivat minut, joten asumisjärjestelyt on puhuttu selväksi, ja lapset ovat sen ikäisiä, että saavat itse vaikuttaa kenen luona asuvat, eikä isillä ollut sitä mitään vastaan, pääseehän hän siinäkin helpommalla, kun ei ole holhottavia! On aikaa vain itselle.
Lähetin lasteni ja itseni puolesta silloin viestin, kun tilanne oli päällä ja lapset surun murtamia, joka kuului näin;
Älä ole ivallinen rakkauden suhteen, sillä kaiken katkeruuden jälkeen se on ikuista kuin ruoho, mutta muista, kun muut ovat sinut jättäneet, en minäkään ole sinulle enää olemassa!Miksi pitää silti kostaa?
Mitä sinä siitä hyödyt?
Yleensä toisen vahingoittaminen ja kostaminen kääntyy itselleen vastaan. Yleensä siitä ei itselle mitään hyvää seuraa eikä tule.
Jos olet jo yli päässyt tästä jättämisestä ja erosta, ei silloin enää kannata suunnata tämmöistä negaatioenergiaa kostoon.
Kostaminen on vihan onnettomin muoto. Kostaminen on katkeruutta.
Jos et ole katkera, jos olet onnellinen nyt, jos kaikki elämässäsi on hyvin - ei sinun silloin tarvitse kostaa ! Eikä suoltaa katkeran sävyistä tekstiä !
Kuulostat nimittäin - paitsi vihaiselta ja loukatulta, myös katkeralta. Ikävä lasten kannalta.
Katkeran naisen kasvattamista lapsista tulee aika vinoon kasvatettuja lapsia. Tiedän, kotonani vierailee semmoset tapaukset.
Mutta ennenkuin hikeennyt, niin sanon, että tiedän kyllä miten pahalta tuntuu, kun toinen pettää. Se on yksi suurimmista loukkauksista. Sen ylipääseminen on vaikea juttu.
En varsinaisesti ole noin katkera tai vihainen exälleni, mutta aina kun lehdessä lukee onnettomuusjuttuja, niitä pieniä, tiedäthän : auto suistui tieltä ja matkustaja ja kuljettaja loukkaantui tai menehtyi... mielessä käy joka kerta että SE.. Mutta ei, se olisi liian helppo tapa hänelle, hänelle on varattu varmasti jokin hitaampi, semmoinen, että hän siinä riutuessaan muistaa senkin mitä minulle teki.. niin että siinä mielessä samassa veneessä ollaan. Sinä vaan soudat voimallisin vedoin , minä jätän sen puolen Herran hoidettavaksi, jos Hän sen niin katsoo. - Suvikki
jätettyjen tunteet kirjoitti:
Miksi pitää silti kostaa?
Mitä sinä siitä hyödyt?
Yleensä toisen vahingoittaminen ja kostaminen kääntyy itselleen vastaan. Yleensä siitä ei itselle mitään hyvää seuraa eikä tule.
Jos olet jo yli päässyt tästä jättämisestä ja erosta, ei silloin enää kannata suunnata tämmöistä negaatioenergiaa kostoon.
Kostaminen on vihan onnettomin muoto. Kostaminen on katkeruutta.
Jos et ole katkera, jos olet onnellinen nyt, jos kaikki elämässäsi on hyvin - ei sinun silloin tarvitse kostaa ! Eikä suoltaa katkeran sävyistä tekstiä !
Kuulostat nimittäin - paitsi vihaiselta ja loukatulta, myös katkeralta. Ikävä lasten kannalta.
Katkeran naisen kasvattamista lapsista tulee aika vinoon kasvatettuja lapsia. Tiedän, kotonani vierailee semmoset tapaukset.
Mutta ennenkuin hikeennyt, niin sanon, että tiedän kyllä miten pahalta tuntuu, kun toinen pettää. Se on yksi suurimmista loukkauksista. Sen ylipääseminen on vaikea juttu.
En varsinaisesti ole noin katkera tai vihainen exälleni, mutta aina kun lehdessä lukee onnettomuusjuttuja, niitä pieniä, tiedäthän : auto suistui tieltä ja matkustaja ja kuljettaja loukkaantui tai menehtyi... mielessä käy joka kerta että SE.. Mutta ei, se olisi liian helppo tapa hänelle, hänelle on varattu varmasti jokin hitaampi, semmoinen, että hän siinä riutuessaan muistaa senkin mitä minulle teki.. niin että siinä mielessä samassa veneessä ollaan. Sinä vaan soudat voimallisin vedoin , minä jätän sen puolen Herran hoidettavaksi, jos Hän sen niin katsoo.En ajattele asioista niin ,että niistä pitäisi aina hyötyä. Varsinkaan puolisoa ei oteta ja perhettä perusteta sen takia siitä jotain hyötyisi.
Minulla oli syy tulla vihaiseksi tulla loukatuksi ja katkeraksi, sekoittihan se lehmä lunttu maailmamme täysin. Vaikka se lehmä olisi ainoastaan minua loukannut, en ehkä olisi noussut niin voimakkaasti puolustamaan itseäni, mutta kun kyseessä oli lapsia joilta häpeilemättä vei isän, se on asia mitä minä en ikinä hyväksy, en nyt enkä varmasti koskaan.
Olen lapsille hyvä äiti, eikä yksikään lapsistani ole vielä vinoon kasvanut. Ja kuten olen sanonut kukaan ei enää vahingoita lapsiani millään muotoa. Kukaan ei leiki heille kertakäyttöäitiä, eikä heillä niitä lunttuja ole lupa edes tapaillakkaan.
Mä en toivo miehelleni mitään pahaa, onhan hän kuitenkin lasteni isä, mutta toivon sitä että joskus, joskus kun lumput hänet hylkää ja häntä koipien välissä haluaisi palata kotiin, saisin sanoa että ;
-siis lähde vain pois portiltain, sua enää koskaan , en tahdo nähdä pihallain, sä etkö muista kuinka mä jälkees itkin, enää itke vuokses mä en, saat nähdä sen, mä vahva oon, löydän uuden rakkauden ja jälleen katson aurinkoon - Kirjoitusta seurannut
Suvikki kirjoitti:
En ajattele asioista niin ,että niistä pitäisi aina hyötyä. Varsinkaan puolisoa ei oteta ja perhettä perusteta sen takia siitä jotain hyötyisi.
Minulla oli syy tulla vihaiseksi tulla loukatuksi ja katkeraksi, sekoittihan se lehmä lunttu maailmamme täysin. Vaikka se lehmä olisi ainoastaan minua loukannut, en ehkä olisi noussut niin voimakkaasti puolustamaan itseäni, mutta kun kyseessä oli lapsia joilta häpeilemättä vei isän, se on asia mitä minä en ikinä hyväksy, en nyt enkä varmasti koskaan.
Olen lapsille hyvä äiti, eikä yksikään lapsistani ole vielä vinoon kasvanut. Ja kuten olen sanonut kukaan ei enää vahingoita lapsiani millään muotoa. Kukaan ei leiki heille kertakäyttöäitiä, eikä heillä niitä lunttuja ole lupa edes tapaillakkaan.
Mä en toivo miehelleni mitään pahaa, onhan hän kuitenkin lasteni isä, mutta toivon sitä että joskus, joskus kun lumput hänet hylkää ja häntä koipien välissä haluaisi palata kotiin, saisin sanoa että ;
-siis lähde vain pois portiltain, sua enää koskaan , en tahdo nähdä pihallain, sä etkö muista kuinka mä jälkees itkin, enää itke vuokses mä en, saat nähdä sen, mä vahva oon, löydän uuden rakkauden ja jälleen katson aurinkoonTaidat olla aika sekaisin juttujesi kanssa.
* kyseessä oli lapsia joilta häpeilemättä vei isän*
*Mä en toivo miehelleni mitään pahaa, onhan hän kuitenkin lasteni isä*
Ensin lapsilta on viety isä ja yhtäkkiä hän on kumminkin lasten isä. Pimeetä.
Tuolla pahalla energialla, minkä suot toisten ihmisten harmiksi (myös itsesi ja lastesi), et koskaan pääse elämässä eteenpäin. Et koskaan löydä uutta rakkautta. Mitäpä jos joskus löytäisitkin, hän olisikin isä? Vai kelpaisiko vain neitsytmies, jolla ei ole elämää takana? Voisitko lainkaan elää ihmisen kanssa, joka olisikin "isäpuoli". Jos hän olisikin isä ja sinusta tulisi juuri sellainen haukkumasi "äitipuoli"? Elämä vie, elämä on kummallista. Mitä se tuo tullessaan, sitä kukaan ei tiedä. - Suvikki
Kirjoitusta seurannut kirjoitti:
Taidat olla aika sekaisin juttujesi kanssa.
* kyseessä oli lapsia joilta häpeilemättä vei isän*
*Mä en toivo miehelleni mitään pahaa, onhan hän kuitenkin lasteni isä*
Ensin lapsilta on viety isä ja yhtäkkiä hän on kumminkin lasten isä. Pimeetä.
Tuolla pahalla energialla, minkä suot toisten ihmisten harmiksi (myös itsesi ja lastesi), et koskaan pääse elämässä eteenpäin. Et koskaan löydä uutta rakkautta. Mitäpä jos joskus löytäisitkin, hän olisikin isä? Vai kelpaisiko vain neitsytmies, jolla ei ole elämää takana? Voisitko lainkaan elää ihmisen kanssa, joka olisikin "isäpuoli". Jos hän olisikin isä ja sinusta tulisi juuri sellainen haukkumasi "äitipuoli"? Elämä vie, elämä on kummallista. Mitä se tuo tullessaan, sitä kukaan ei tiedä.Missä vaiheessa olen sanonut/ kieltänyt ettei hän olisi lasten isä? Olen joka tekstissä puhunut lasten isästä!
Ja olen ollut hirveän pahoillani, hirveän vihainen ja raivoissani tapahtuneesta.
Mutta en toivo miehelleni/isälle mitään pahaa, ohnan hän lasten isä, aivan.
Minulla ei ole mitään sellaista syytä että toivoisin että hän kuolisi, joku tappaisi, hän jäisi auton alle, invalidisoituisi tai jotain muuta onnettomuutta, sellaista en toivo.
Mutta en vain voi/voinut hyväksyä tätä tapaa millä tavalla hän hylkäsi omat lapset jonkun lehmän takia.
Kukahan sen pahan energian alunperin meidän elämään loi? Miksi minun pitäisi olla se hyäksyjä ja luovuttaja? Miksei ne luntut voi nähdä omaa napaa pidemmälle, ja edes lasten tähden perääntyä silloin kun se vielä on mahdollista?
Minun oikeus on myös satuttaa ihmisiä ja tehdä heidän elämästään helvetin, eikä kääntää toista poskea. Puolustanhan tässä omia lapsiani.
Minusta ei tule äitipuolta, kun sellaista sanaa ei ole olemassa.
- Lapsetonko?
Olen kolmen lapsen viikonloppuäitipuoli ja en todellakaan ole ihastuksesta pyöreä. He ovat kummallisia tottumuksineen ja luonteineen. Elävät melko köyhästi, kun äitinsä ei ole kouluista perustanut, ja samasta syystä tulevat elämäänkin köyhästi: ovat koulun suhteen tulleet äitiinsä, jota ei voisi vähempää kiinnostaa mitä koulussa tapahtuu. Minä en pysty vaikuttamaan asiaan, se on kylmä totuus. Rahaa he ovat yrittäneet ruinata, mutta kauniisti kieltäydyn antamasta. Perustella ei sentään tarvitse.
Silti välit lapsiin ovat naurua ja joskus leikkiäkin täynnä. Annan aikaani ja keskusteluja. Saatan sanoa tiukankin mielipiteeni - käytös- ja pöytätapojen suhteen olen melko välinpitämätön, mutta kun kesätöistä lintsataan laiskuuttaan, annan kuulua.
Uteliaisuus heidän selviämisestään/uppoamisestaan pitää yllä tätä puolinaissuhdetta. Vain omiani voisin rakastaa.- uusäiti
En minä muuta voi sanoa. Mieheni lapset tulevat meille joka toinen vkl, ja heilläKIN on .. hmm.. aika "pienet ympyrät" ja sen näkyy näistä lapsista. Ei se lasten vika ole, sen naisen "vika " se on.. mutta en minäkään voi asioille mitään. Tulevat kuitenkin minunKIN kotiini, ovat osana myös minun elämässäni.
Omia minulla on.
Joskus pidin näistä lapsista. Nyt en enää jaksa. Ehkä joskus taas pidän heistä, toivon niin. Rakastaisin heitä? En edes kuvittele sellaista. Miehelle riittää, että siedän heitä. Enempää än ei odota minulta, hän on realisti tämän asian suhteen. - puoliäiti
uusäiti kirjoitti:
En minä muuta voi sanoa. Mieheni lapset tulevat meille joka toinen vkl, ja heilläKIN on .. hmm.. aika "pienet ympyrät" ja sen näkyy näistä lapsista. Ei se lasten vika ole, sen naisen "vika " se on.. mutta en minäkään voi asioille mitään. Tulevat kuitenkin minunKIN kotiini, ovat osana myös minun elämässäni.
Omia minulla on.
Joskus pidin näistä lapsista. Nyt en enää jaksa. Ehkä joskus taas pidän heistä, toivon niin. Rakastaisin heitä? En edes kuvittele sellaista. Miehelle riittää, että siedän heitä. Enempää än ei odota minulta, hän on realisti tämän asian suhteen.on oma ja on kaksi puolikasta, puolikkaista toinen asuu meillä ja toinen äidillään.
rakastan näitä lapsipuoliani kuin omiani. enkä koskaan, koskaan ole yrittänyt riistää äidin asemaa heidän elämässään. jos yrittäisin, en todella heitä rakastaisi. aina olen tukenut äidin suhdetta lapsiinsa.
eli onko se sitten niin, rakastaa tai ei, niin ainahan se biologinen äiti on se tärkein äiti? :)
- ihmeissään
Oli jotenkin helpottavaa lukea uusioäitien kokemuksia ja tuntemuksia. Minua helpotti suunnattomasti sillä tajusin ettei kukaan pysty viemään paikaani lasteni elämässä, mutta kun kaikki muu on lähes viety niin sitä pelkää kalleimpansa puolesta. Lapseni ovat minulle elämän suola syy ponnistella eteenpäin. Turhaan olen tainnut pelätä että minulta viedään lapsetkin, kaikki muu onkin jo melkein viety siis kaikki rahallinen minkä suinkin vaan voi viedä.
- nainen28
Hyvä, jos ajattelet nyt noin. En usko, että kukaan haluaa "viedä" toisen lapset ja ruveta heille äidiksi. Eikö kaikki halua ennemmin omia? Minä en ainakaan haluaisi ruveta jonkun toisen lapsille äitiä esittämään. Mutta pitäisihän mukava olla ja välillä varmaan ostaisinkin jotain. Tuskin haluaisit että uusi on lapsillesi ilkeä ym.
- lumi
Erikseen ovat ne uusio äidit jotka ovat vieneet miehen joltakin entä ne jotka on ottanut miehen jolla on lapsia eron jälkeen...
näitä asioita ei missään nimessä saa sotkea keskenään että luullaan et kaikki äitipuolet ovat jotain perheenrikkojia!!!
perheenrikkojat ovat kyllä "tympee" asia...- Ihmeissään
Olen täysin samaa mieltä. Väitän että minun olisi paljon helpompi suhtautua mieheni uuteen jos hän ei olisi se joka rikkoi avioliittomme.
- Paula
Ihmeissään kirjoitti:
Olen täysin samaa mieltä. Väitän että minun olisi paljon helpompi suhtautua mieheni uuteen jos hän ei olisi se joka rikkoi avioliittomme.
ihmettä? Miksi syytätte vain toista osapuolta? Tai yleensä ketään? Ei kai se vain sen uuden syy ole, kyllä kai sillä isällä/äidillä on osansa tekoon. Ei ketään väkisin viedä suhteesta. Ei ketään pakoteta rakastumaan toiseen. Näissä tapauksissa on monesti syytä katsoa peiliin. Jos se toinen menee, niin menköön! Maailma on miehiä/naisia täynnä! Omapa on häpeänsä jos ei omaa parastaan tiedä. Ja paistaa se päivä risukasaankin vielä joskus!
- Emo
Paula kirjoitti:
ihmettä? Miksi syytätte vain toista osapuolta? Tai yleensä ketään? Ei kai se vain sen uuden syy ole, kyllä kai sillä isällä/äidillä on osansa tekoon. Ei ketään väkisin viedä suhteesta. Ei ketään pakoteta rakastumaan toiseen. Näissä tapauksissa on monesti syytä katsoa peiliin. Jos se toinen menee, niin menköön! Maailma on miehiä/naisia täynnä! Omapa on häpeänsä jos ei omaa parastaan tiedä. Ja paistaa se päivä risukasaankin vielä joskus!
Maailma on täynnä miehiä ja naisia, mutta kullakin lapsella on vain yhdet vanhemmat.
Etsikööt nämä lukemattomat miehet ja naiset seuraa toisistaan eivätkä lasten naimisissa olevista vanhemmista. - Pelastit päiväni, maailmani
Emo kirjoitti:
Maailma on täynnä miehiä ja naisia, mutta kullakin lapsella on vain yhdet vanhemmat.
Etsikööt nämä lukemattomat miehet ja naiset seuraa toisistaan eivätkä lasten naimisissa olevista vanhemmista.Loistava viesti. Sinä tiivistit muutamaan sanaan sen, mitä tässä keskustelussa on käyty läpi. Juuri näin, mitään lisäämättä mitään pois jättämättä! Hyvä!
- uusäiti
Emo kirjoitti:
Maailma on täynnä miehiä ja naisia, mutta kullakin lapsella on vain yhdet vanhemmat.
Etsikööt nämä lukemattomat miehet ja naiset seuraa toisistaan eivätkä lasten naimisissa olevista vanhemmista.Juuri näin, olen samaa mieltä !
Ennenkuin aloitetaan uusi suhde, pitäisi se vanha/ entinen suhde olla jo ohi. - Paula
Emo kirjoitti:
Maailma on täynnä miehiä ja naisia, mutta kullakin lapsella on vain yhdet vanhemmat.
Etsikööt nämä lukemattomat miehet ja naiset seuraa toisistaan eivätkä lasten naimisissa olevista vanhemmista.Muistakaahan pitää niitä miehiänne hyvänä! Tuskin se mies väkisin on kenenkään syliin työnnetty, yhtä syyllinen on kuin se "perheen rikkojakin". Ei ihme että tuolla asenteella mies lähtee perheestä!
- lumi
Paula kirjoitti:
ihmettä? Miksi syytätte vain toista osapuolta? Tai yleensä ketään? Ei kai se vain sen uuden syy ole, kyllä kai sillä isällä/äidillä on osansa tekoon. Ei ketään väkisin viedä suhteesta. Ei ketään pakoteta rakastumaan toiseen. Näissä tapauksissa on monesti syytä katsoa peiliin. Jos se toinen menee, niin menköön! Maailma on miehiä/naisia täynnä! Omapa on häpeänsä jos ei omaa parastaan tiedä. Ja paistaa se päivä risukasaankin vielä joskus!
Siis hei!! Eihän tämä alkuperäinen syytäkkään tätä miehen uutta,kirjoittikinhan jo aiemmin että syy miehessäkin jne...
mutta ettekö tajua että tottakai suhtautuminen on erilainen tähän naisen koska hän on rikkonut heidän perheensä!!! tilanne olisi varmasti aivan toinen jos he olisivat eronneet jo ennen sitä...
eihän tässä ollutkaan kysymys siitä mikä on kenekin syy vaa siitä suhtautumisesta siihen uuteen tottakai se vaikuttaa suhtautumiseen mitä se "uus nainen on tehnyt"...
sehän on päivän selvää!!!
Miettikääpä omalle kohalle....tuskin tekään kiittelisitte ja kovin ihannoisitte sellaista..
siis tämä alkuperäinen on mun mielestä ehdottomasti oikeessa siinä että suhtautuminen olisi erilainen jos tilanne olisi ollut toinen...
Vai itekkö suhtautuisitte samanlailla ihmiseen joka on tullut teidän väliinne ja sellaiseen joka ei ole...!!!?!
sitten toinen asia... itse olen myös äitipuoli mieheni oli ollut exästään erossa jo n. 4 vuotta kun me aloimme... minä ostan joskus poikapuolelleni vaatteita ja leluja se on jotenkin ihan normaalia meillä,onhan poika aina puolet kuusta meidän luonamme...hänen exällä ja minulla välit ovat ihan hyvät nykyään..
eikä se äitipuolenakaan olo ole aina niin helppoa... - rixu
Paula kirjoitti:
Muistakaahan pitää niitä miehiänne hyvänä! Tuskin se mies väkisin on kenenkään syliin työnnetty, yhtä syyllinen on kuin se "perheen rikkojakin". Ei ihme että tuolla asenteella mies lähtee perheestä!
joka parisuhteessa on heikot hetkensä, kun yhdessä on oltu yli 10 vuotta ei joka hetki ole niin ihana. Ei se oma mies tai vaimo jaksa joka hetki miellyttää. Monessa perheessä on pieniä lapsia, rankkoja aikoja eletty, rakennnettu, remontoitu, lapset sairastaneet tms. Helppo sitä on ottaa joku mukava lapseton ja jättää perhehelvetti taakseen. Minusta toisten avioliittoja täytyisi kunnioittaa ja jättää ukkomiehet rauhaan vaikka he olisivat niin tyhmiä että itse yrittävät vieraaseen sänkyyn päästä. Ehjä perhe jossa on molemmat vanhemmat on lapsille iso asia. Jos ongelmat ovat suuria on ero parempi, mutta jos ongelma on se että vaimoa ei ole tässä kuussa panettanut riittävän usein, niin ei vika ole vain ja ainoastaan vaimossa.
- Paula
lumi kirjoitti:
Siis hei!! Eihän tämä alkuperäinen syytäkkään tätä miehen uutta,kirjoittikinhan jo aiemmin että syy miehessäkin jne...
mutta ettekö tajua että tottakai suhtautuminen on erilainen tähän naisen koska hän on rikkonut heidän perheensä!!! tilanne olisi varmasti aivan toinen jos he olisivat eronneet jo ennen sitä...
eihän tässä ollutkaan kysymys siitä mikä on kenekin syy vaa siitä suhtautumisesta siihen uuteen tottakai se vaikuttaa suhtautumiseen mitä se "uus nainen on tehnyt"...
sehän on päivän selvää!!!
Miettikääpä omalle kohalle....tuskin tekään kiittelisitte ja kovin ihannoisitte sellaista..
siis tämä alkuperäinen on mun mielestä ehdottomasti oikeessa siinä että suhtautuminen olisi erilainen jos tilanne olisi ollut toinen...
Vai itekkö suhtautuisitte samanlailla ihmiseen joka on tullut teidän väliinne ja sellaiseen joka ei ole...!!!?!
sitten toinen asia... itse olen myös äitipuoli mieheni oli ollut exästään erossa jo n. 4 vuotta kun me aloimme... minä ostan joskus poikapuolelleni vaatteita ja leluja se on jotenkin ihan normaalia meillä,onhan poika aina puolet kuusta meidän luonamme...hänen exällä ja minulla välit ovat ihan hyvät nykyään..
eikä se äitipuolenakaan olo ole aina niin helppoa...minä ainakin olisin enemmän vihainen sille miehelleni kuin sille tuntemattomalle naiselle!!
- annika
Emo kirjoitti:
Maailma on täynnä miehiä ja naisia, mutta kullakin lapsella on vain yhdet vanhemmat.
Etsikööt nämä lukemattomat miehet ja naiset seuraa toisistaan eivätkä lasten naimisissa olevista vanhemmista.entä kun ne naimisissa olevat miehet ja naiset tuppaavat etsimään juuri näitä sinkkuja?! väitän ettei kukaan sinkku vkisin tahdo kenenkään väliin. sellainen ihminen on henkisesti sairas, joka saa jotain nautintoa siitä, että saa viedä joltakulta puolison. väitän, että nuo ovat todella harvinaisia tapauksia. se on ennemminkin niin, että alkuvaiheessa tälle uudelle syötetään ties millaista pajunköyttä ja totuus valkenee vasta, kun tämä on totaalisesti rakkauden pauloissa.
- lumi
Paula kirjoitti:
minä ainakin olisin enemmän vihainen sille miehelleni kuin sille tuntemattomalle naiselle!!
etkö ole lukenut aikaisempia kirjoituksia?!
tämä nainen ei ollut ollu tuntematon!
ja tuskin alkup. vihanen on kenelläkkään..
et näytä tajuavan että siis kysymys oli siitä
että kyllä se hieman asioita muuttaa että tämä nainen on "vienyt" hänen miehensä entäkö jos ei olisi!!!
jos sun mies pettäisi sinua mitä ajattelisit siitä naisesta tuskin samalai jos ei olisi pettänyt... Ja huom. tässä on mukana myös lapsia...
mutta mun puolesta ajattele mitä haluat...siis ihan luonnollinen ja normaali asia että se asioita muuttaa mutta kaikki ei sitä ilmeisesti tajua/myönnä mistähän liene syystä....no joo itse asiassa aivan sama ajattele ihan mitä lystäät...
onse nyt kyllä ihan itsestään selvyys...
äly hei älä jätä... - Paula
lumi kirjoitti:
etkö ole lukenut aikaisempia kirjoituksia?!
tämä nainen ei ollut ollu tuntematon!
ja tuskin alkup. vihanen on kenelläkkään..
et näytä tajuavan että siis kysymys oli siitä
että kyllä se hieman asioita muuttaa että tämä nainen on "vienyt" hänen miehensä entäkö jos ei olisi!!!
jos sun mies pettäisi sinua mitä ajattelisit siitä naisesta tuskin samalai jos ei olisi pettänyt... Ja huom. tässä on mukana myös lapsia...
mutta mun puolesta ajattele mitä haluat...siis ihan luonnollinen ja normaali asia että se asioita muuttaa mutta kaikki ei sitä ilmeisesti tajua/myönnä mistähän liene syystä....no joo itse asiassa aivan sama ajattele ihan mitä lystäät...
onse nyt kyllä ihan itsestään selvyys...
äly hei älä jätä...edelleen sitä mieltä, että ei miestä kukaan väkisin ole naisen sänkyyn tönännyt. Ihan itse on sinne vapaahetoisesti mennyt, ajattelematta lapsia/vaimoa. Kyllä todellakin olisin vain ja ainoastaan vihainen miehelle! Eikö tämä ole nimenomaan keskustelupalsta ja jos jokainen olisi eri mieltä asiasta näitä ei olisi! (ei tulisi kyllä mieleenikään alkaa ketään täällä haukkumaan)
- äiti ja äitipuoli
tuossa yllä on niin monta rikinkatkuista viestiä että aivan hirvittää..
okei, minun ja exän välillä ei ollut kolmansia osapuolia, joten siitä en osaa sanoa- muutama vuosi meilläkin oli hieman kireää keskustelua..
tänään ex ei ollut edes kotona ja juttelin lapseni äitipuolen kanssa pitkän aikaa. ei ole mikään ongelma.
muistakaa nyt kuitenkin että vaikka exän uudet olisivat kuinka lutkia niin ei kai ne lutkia ole teidän lapsillenne??
esim vaatteiden osto lapselle luo sitä ilmapiiriä että lasi kuulu tännekin, myös isän luo.
olkaa mustasukkaisia, huutakaa ja kirotkaa, ja tehkää se täällä, tämä on oikea paikka kirota huoria ja pettureita.
mutta kotona hymyilkää kun lapset lähtevät isän ja uuden perheen luo.
lapsen rakkaus äitiä kohtaan ei vähene vaikka hän oppisi rakastamaan muitakin ihmisiä, äitipuoltakin.
sinä tarjoat lapselle kuitenkin sen kaikkein tärkeimmäin: normaalin arkipäivän.- Se paha nainen
Kiitos asiallisesta kommentista.
Siihen haluaisin komentoida, että suurin osa näistä jutista käsittelee tilannetta, joissa nainen on "vienyt" isän pois.
Unohdatte nyt ne lukuisat eronneet parit (perheet), joissa ei eroon tarvittu kolmatta osapuolta. Olen edelleen täysin sitä mieltä, että avioliittoon tarvitaan kaksi ihmistä. Koskaan ei saa pitää toista itsestäänselvänä, vaikka kuinka olisi kirkossa kuulutettu. Silloin petätte vain itseänne.
Lapsilla on vanhemmat, vaikka asuisivatkin eri osoitteissa. Lapsena itse toivoin, että vanhempani eroisivat, koska en kestänyt sitä ainaista tappelua.
On luusereita ja oman elämänsä sankareita. Rannalle jääneet ruikuttajat ovat luusereita. Elämäänsä eteenpäin elävät ovat sankareita. Pitää katsoa eteenpäin ja etsiä sieltä ne hyvät puolet. Luuserit kasvattavat lapsistaankin luusereita ja sankarit sankareita. Äiti ja "äitipuoli" voivat olla yhdessä melkoinen voimavara lapselle. Sankarit ovat sen oivaltaneet. - Oksaska
Se paha nainen kirjoitti:
Kiitos asiallisesta kommentista.
Siihen haluaisin komentoida, että suurin osa näistä jutista käsittelee tilannetta, joissa nainen on "vienyt" isän pois.
Unohdatte nyt ne lukuisat eronneet parit (perheet), joissa ei eroon tarvittu kolmatta osapuolta. Olen edelleen täysin sitä mieltä, että avioliittoon tarvitaan kaksi ihmistä. Koskaan ei saa pitää toista itsestäänselvänä, vaikka kuinka olisi kirkossa kuulutettu. Silloin petätte vain itseänne.
Lapsilla on vanhemmat, vaikka asuisivatkin eri osoitteissa. Lapsena itse toivoin, että vanhempani eroisivat, koska en kestänyt sitä ainaista tappelua.
On luusereita ja oman elämänsä sankareita. Rannalle jääneet ruikuttajat ovat luusereita. Elämäänsä eteenpäin elävät ovat sankareita. Pitää katsoa eteenpäin ja etsiä sieltä ne hyvät puolet. Luuserit kasvattavat lapsistaankin luusereita ja sankarit sankareita. Äiti ja "äitipuoli" voivat olla yhdessä melkoinen voimavara lapselle. Sankarit ovat sen oivaltaneet.Onko elämässä eteenpäin siirtymistä se että nämä ns. uusiokäytetyt äidit pilaavat toisten perhe-elämän? No ei todellakaan.
Kuinka moni uusiokäytetty äiti on kysynyt tältä entiseltä isiltä, onko todella niin, että haluat jättää perheesi minun takia, tai onko varmasti niin, että minä en rikkonut perhe-elämäänne, tai onko niin että, et pakene huonoa avioliittoasi minuun, vaan todellakin tiedät mitä teet?
Luulenpa ettei yksikään uusiokäytetty äiti ole sitä kysynyt, vaan ilosta lirkuttaen syöksyy entisen isin elämään ja alkaa hehkuttamaan omaa paremmuuttaan ja siitä se alkaa vaimoparan ja lasten huonoksi kasvatettujen haukkuminen päivästä toiseen, jolle ei loppua näy.
Herätkää isit ja nähkää kuinka teitä manipuloidaan. Ei ne avioliiton pienet säröt kaada maailmaa, sen kaatavat kirkuvat naispoloset joilla ei ole omaa elämää, ja pitää löytää se sitten valmiista perheistä. - Tiita
Oksaska kirjoitti:
Onko elämässä eteenpäin siirtymistä se että nämä ns. uusiokäytetyt äidit pilaavat toisten perhe-elämän? No ei todellakaan.
Kuinka moni uusiokäytetty äiti on kysynyt tältä entiseltä isiltä, onko todella niin, että haluat jättää perheesi minun takia, tai onko varmasti niin, että minä en rikkonut perhe-elämäänne, tai onko niin että, et pakene huonoa avioliittoasi minuun, vaan todellakin tiedät mitä teet?
Luulenpa ettei yksikään uusiokäytetty äiti ole sitä kysynyt, vaan ilosta lirkuttaen syöksyy entisen isin elämään ja alkaa hehkuttamaan omaa paremmuuttaan ja siitä se alkaa vaimoparan ja lasten huonoksi kasvatettujen haukkuminen päivästä toiseen, jolle ei loppua näy.
Herätkää isit ja nähkää kuinka teitä manipuloidaan. Ei ne avioliiton pienet säröt kaada maailmaa, sen kaatavat kirkuvat naispoloset joilla ei ole omaa elämää, ja pitää löytää se sitten valmiista perheistä.sinun pitäisi katsoa itseäsi peiliin? Tiedätkö, kaikella tässä elämässä on tarkoituksensa. Kokemuksilla on tarkoitus kasvattaa meitä ihmisinä. Vastoinkäymisten tarkoituksena on selviytyä niistä entistä voimakkaampina ja viisaampina. Katso eteenpäin positiivisesti. Usko tai älä, jos et katkeroidu, olet vielä joskus uskomattoman onnellinen!
- Oksaska
Tiita kirjoitti:
sinun pitäisi katsoa itseäsi peiliin? Tiedätkö, kaikella tässä elämässä on tarkoituksensa. Kokemuksilla on tarkoitus kasvattaa meitä ihmisinä. Vastoinkäymisten tarkoituksena on selviytyä niistä entistä voimakkaampina ja viisaampina. Katso eteenpäin positiivisesti. Usko tai älä, jos et katkeroidu, olet vielä joskus uskomattoman onnellinen!
Mulla ei ole aihetta katkerointiin, olen nyt onnellinen. Minulla on "vielä" ihana aviomies, yhteiset lapset, siis yhteiset, mukavat appivanhemmat, samoin omat vanhemmat. Minulla on ystäviä omia että mieheni kautta tulleita ystäviä. Molemmilla on töitä, meillä on oma koti. Mitä muuta toivoisin itselleni. Tämä on juuri sitä mitä olen halunnut ja jonka sain.
Mutta elämme nyt tätä päivää, ja koskaan en voi tietää milloin ne uuskäytetyt äidit hyökkäävät mieheni kimppuun ja särkevät elämämme. Koskaan ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan. Siksi olen nyt onnellinen huomenna voi olla jo myöhäistä. - Tiita
Oksaska kirjoitti:
Mulla ei ole aihetta katkerointiin, olen nyt onnellinen. Minulla on "vielä" ihana aviomies, yhteiset lapset, siis yhteiset, mukavat appivanhemmat, samoin omat vanhemmat. Minulla on ystäviä omia että mieheni kautta tulleita ystäviä. Molemmilla on töitä, meillä on oma koti. Mitä muuta toivoisin itselleni. Tämä on juuri sitä mitä olen halunnut ja jonka sain.
Mutta elämme nyt tätä päivää, ja koskaan en voi tietää milloin ne uuskäytetyt äidit hyökkäävät mieheni kimppuun ja särkevät elämämme. Koskaan ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan. Siksi olen nyt onnellinen huomenna voi olla jo myöhäistä.aivan oikeassa, kannattaa elää kuin päivä olisi viimeinen. Voihan olla ettemme edes elä enää huomenna! Mutta jos kuitenkin uuskäytetyt äidit hyökkäävät kimppuusi tulevaisuudessa, muista että silläkin on tarkoituksensa. Ehkäpä muuttaa omaa asennetta elämään tai olemaan pitämättä puolisoa itsestäänselvänä jne. Se mikä ei tapa vahvistaa! Yritä suhtautua elämään positiivisemmin, kuulostan kovin katkeralta (kuitenkin). Iloa elämään!
- annika
Oksaska kirjoitti:
Onko elämässä eteenpäin siirtymistä se että nämä ns. uusiokäytetyt äidit pilaavat toisten perhe-elämän? No ei todellakaan.
Kuinka moni uusiokäytetty äiti on kysynyt tältä entiseltä isiltä, onko todella niin, että haluat jättää perheesi minun takia, tai onko varmasti niin, että minä en rikkonut perhe-elämäänne, tai onko niin että, et pakene huonoa avioliittoasi minuun, vaan todellakin tiedät mitä teet?
Luulenpa ettei yksikään uusiokäytetty äiti ole sitä kysynyt, vaan ilosta lirkuttaen syöksyy entisen isin elämään ja alkaa hehkuttamaan omaa paremmuuttaan ja siitä se alkaa vaimoparan ja lasten huonoksi kasvatettujen haukkuminen päivästä toiseen, jolle ei loppua näy.
Herätkää isit ja nähkää kuinka teitä manipuloidaan. Ei ne avioliiton pienet säröt kaada maailmaa, sen kaatavat kirkuvat naispoloset joilla ei ole omaa elämää, ja pitää löytää se sitten valmiista perheistä.noihin esittämiisi kysymyksiin, että minä olen kysynyt. kysyin kaiken tullessa ilmi, haluaako mies palat perheensä luo ja jatkaa siitä. olin vöistymässä, vaikka minuun koski! en puhunut tuolloin mitän tmän ex-vaimosta tai lapsesta, koska en nitä edes tuntenut, eti tiennyt näistä juuri mitään.
kysyin mieheltä jälkeenpäinkin lukuisia kertoja, että onko varmaa, että minä en ollut syypää eroon ja että tämä olisi tehnyt ratkaisun lähdöstään, vaikka minua ei olisi ollut olemassakaan.
peheensä jättävät isät tai äidit lähtevät monesti itse alunalkaen etsimään seuraa, eikä kukaan vamppi syöksy keskelle toisten perhettä ketään viemään. aloitteen tekijä on varmasti näissä tapauksissa aina se perheellinen itse. - annika
annika kirjoitti:
noihin esittämiisi kysymyksiin, että minä olen kysynyt. kysyin kaiken tullessa ilmi, haluaako mies palat perheensä luo ja jatkaa siitä. olin vöistymässä, vaikka minuun koski! en puhunut tuolloin mitän tmän ex-vaimosta tai lapsesta, koska en nitä edes tuntenut, eti tiennyt näistä juuri mitään.
kysyin mieheltä jälkeenpäinkin lukuisia kertoja, että onko varmaa, että minä en ollut syypää eroon ja että tämä olisi tehnyt ratkaisun lähdöstään, vaikka minua ei olisi ollut olemassakaan.
peheensä jättävät isät tai äidit lähtevät monesti itse alunalkaen etsimään seuraa, eikä kukaan vamppi syöksy keskelle toisten perhettä ketään viemään. aloitteen tekijä on varmasti näissä tapauksissa aina se perheellinen itse.ystäväni kirjoitti minulle äskettäin.
tämä on n. kolme vuotta sitten mennyt naimisiin. miehellä todettiin vakava sairaus (syöpä) avioliiton somimisen aikoihin ja he selvisivät siitä. he saivat myös yhteisen lapsen (nyt hieman yli vuoden).
ystäväni kirjoitti minulle suhteestaan heidän yhteiseen tuttuunsa. Ystävälläni (nainen) on siis seksisuhde tämän vieraan miehen kanssa. En usko, että tuokaan mies on väkisin änkenyt sotkemaan tuon perheensä asioita. tiedän vain, että mikäli ystäväni aviomies saisi tietää, tuo perhe olisi historiaa. kehotin ystävääni miettimään ikä elämässä todella on tärkeää. tällä on ihana aviomies, jonka kanssa kaikki sujuu hyvin. heillä on rakas ja toivottu yhteinen lapsi. heillä on yhteinen koti ja vakaa toimeentulo. he ovat saavuttaneet sen, mikä on jokaisen unelma! miksi siis riskeerata tuota kaikkea?! miksi ihmiselle ei riitä mikään? - Oksaska
annika kirjoitti:
ystäväni kirjoitti minulle äskettäin.
tämä on n. kolme vuotta sitten mennyt naimisiin. miehellä todettiin vakava sairaus (syöpä) avioliiton somimisen aikoihin ja he selvisivät siitä. he saivat myös yhteisen lapsen (nyt hieman yli vuoden).
ystäväni kirjoitti minulle suhteestaan heidän yhteiseen tuttuunsa. Ystävälläni (nainen) on siis seksisuhde tämän vieraan miehen kanssa. En usko, että tuokaan mies on väkisin änkenyt sotkemaan tuon perheensä asioita. tiedän vain, että mikäli ystäväni aviomies saisi tietää, tuo perhe olisi historiaa. kehotin ystävääni miettimään ikä elämässä todella on tärkeää. tällä on ihana aviomies, jonka kanssa kaikki sujuu hyvin. heillä on rakas ja toivottu yhteinen lapsi. heillä on yhteinen koti ja vakaa toimeentulo. he ovat saavuttaneet sen, mikä on jokaisen unelma! miksi siis riskeerata tuota kaikkea?! miksi ihmiselle ei riitä mikään?Heitit hyvän kysymyksen. Miksi ihmiselle ei riitä mikään?
Siinä onkin pohdittavaa. Ihmiset luulevat, että kun on perhe ja onnellinen ym. kaikkea sillä hetkellä, se on itsestään selvää, ettei kukaan sitä vie pois.
Mutta kun sen menettää, silloin vasta huomaa kuinka paljon enemmän olisi voinut suhteen eteen tehdä. Kuinka pienistä asioista onnellisuus kuitenkin on kiinni.
Mutta miksi nykyihminen ei jaksa ponnistella suhteen eteen, niin pienistä asioista ihminen eroaa ja vaihtaa kumppania, eikä asioista edes välttämättä keskustella. Etsitäänkö sitä helppoa elämää liian hepposin eväin vai luullaankohan sitä että elämässä löytyy jotain vieläkin parempaa. - annika
Oksaska kirjoitti:
Heitit hyvän kysymyksen. Miksi ihmiselle ei riitä mikään?
Siinä onkin pohdittavaa. Ihmiset luulevat, että kun on perhe ja onnellinen ym. kaikkea sillä hetkellä, se on itsestään selvää, ettei kukaan sitä vie pois.
Mutta kun sen menettää, silloin vasta huomaa kuinka paljon enemmän olisi voinut suhteen eteen tehdä. Kuinka pienistä asioista onnellisuus kuitenkin on kiinni.
Mutta miksi nykyihminen ei jaksa ponnistella suhteen eteen, niin pienistä asioista ihminen eroaa ja vaihtaa kumppania, eikä asioista edes välttämättä keskustella. Etsitäänkö sitä helppoa elämää liian hepposin eväin vai luullaankohan sitä että elämässä löytyy jotain vieläkin parempaa.Uskon, että ihmiset etsivät sitä unelmiensa täydellistä prinssiä ja täysin ongelmatonta parisuhdetta. Veikkaan, että moni tuon unelman jo saavuttanut ei todellakaan osaa arvostaa sitä mitä heillä on. Ihmionen keskittyy liiaksi siihen, mitä puuttuu. Elämän onni koostuu siitä tylsästä ja rutiininomaisesta turvallisesta arjesta! Sitä eivät kaikki ymmärrä, ennen sen menettämistä (kuten kirjoititkin). Halutaan saada aina vaan lisää ja lisää, vaikka kaikki on käytännössä jo hyvin ja olisi mahdollista keskittyä parantamaan sitä jo olemassa olevaa sen sijaan, että lähdetään etsimään jotain kokonaan uutta. Vie vuosisa saada aikaan harmoninen perhe-elämä: yhteinen koti (on se sitten omistus-, tai vuokra-asunto, omakotitalo, tai kerrostaloasunto), vakaa yhteinen talous, lapset ja kaikki ne yhdessä muodostetut rutiinit jakäytännöt. Kun niistä luovutaan, luovutaan vuosien työstä! Ei ajatella kauanko kestää sen kaiken saavuttaminen uudelleen jonkun toisen kanssa ja kuinka paljon se vaatii.
- äiti ja uusiokin
Oksaska kirjoitti:
Onko elämässä eteenpäin siirtymistä se että nämä ns. uusiokäytetyt äidit pilaavat toisten perhe-elämän? No ei todellakaan.
Kuinka moni uusiokäytetty äiti on kysynyt tältä entiseltä isiltä, onko todella niin, että haluat jättää perheesi minun takia, tai onko varmasti niin, että minä en rikkonut perhe-elämäänne, tai onko niin että, et pakene huonoa avioliittoasi minuun, vaan todellakin tiedät mitä teet?
Luulenpa ettei yksikään uusiokäytetty äiti ole sitä kysynyt, vaan ilosta lirkuttaen syöksyy entisen isin elämään ja alkaa hehkuttamaan omaa paremmuuttaan ja siitä se alkaa vaimoparan ja lasten huonoksi kasvatettujen haukkuminen päivästä toiseen, jolle ei loppua näy.
Herätkää isit ja nähkää kuinka teitä manipuloidaan. Ei ne avioliiton pienet säröt kaada maailmaa, sen kaatavat kirkuvat naispoloset joilla ei ole omaa elämää, ja pitää löytää se sitten valmiista perheistä.No huhhuh! Ompas tässä keskusteluketjussa todella kitkeriäkin kirjoituksia! Pahasti vaan sorahtaa tämä uusioäitien morkkaaminen korvaan. Aivan kuin kaiken aikaa nurkan takana kärkkyisi lauma uusioäidiksi janoavia naisia. Hui! Pitääkö jo olemassa olevienkin uusioäitein alkaa pelkäämään uutta uusioäitikandidaattia, joka himoitsee sekalaisen perheeni uusiouusioäityttä? Hmmm... Eiköhän asia kuitenkin useimmiten ole niin, että avioeron tullessa, siihen ovat syypäitä vain ja ainoastaan nämä kaksi ihmistä, mies ja aviovaimo? Tiedän, että jos parisuhteessa on asiat kohdallaan, ei sitä voi kukaan kolmas henkilö rikkoa. Se on totuus. Ja joka sen kieltää, piilottaa päänsä puskaan, kuin pelokas pupujussi. Minut on lapseni kanssa "jätetty" toisen naisen vuoksi. Tai oikeasti vain minut jätettiin, ei lastamme. Se oli todella katkera pala silloin. Mutta en voinut pettää itseäni ja sanoa, että toinen nainen tuli ja vei mieheni onnellisesta perheestään. Meidän perheemme ei ollut nimittäin onnellinen. Tiesin sen silloin jo. Kolmas osapuoli avioerossa ei ole syy, vaan oire. Katkeruutta se ei silti estä. Olin todella katkera siitä, että minua oli katalasti loukattu! No, nyt olen jo ajat sitten päässyt siitä yli, sillä ainoa mitä saatoin tehdä, oli jatkaa elämääni lapseni kanssa eteenpäin. Ja mikään ei tuntunut niin hyvältä kuin se, että pärjäsin! Ja että lapseni pärjäsi! Oikeastaan silloin tuntui siltä, että pystyn tekemään melkein mitä vain! Ja nyt kun aikaa on kulunut jo vuosia, riidat on riidelty, katkeruus kuopattu, olen miettinyt, millainen entinen perheemme olisi, jos eroa ei olisi tullut... Onnellisen kiiltävä kulissi, jonka takana väijyisi ties mitä traumoja. Lapsemme on onnellinen tällläkin hetkellä. Hänellä on isä ja äiti, jotka molemmat rakastavat ja välittävät hänestä. Eikä kummankaan rakkautta varten tarvitse lunastaa mitään, eikä se, että lapsi rakastaa myös toista vanhempaansa ole poissa toiselta vanhemmalta.
No sitten, olen myös uusioäiti... Eli jos oikein ymmärrän, olen siis väijynyt nurkan takana, harkinnut missä perheessä asustaa onnellisin perhe ja myös komein ja ihanin mies... Ja sitten tilaisuuden tullen mennyt ja siepannut miehen mennessäni, jättäen äidin ja lapset parkumaan? No huhhuh... Ei nyt sentään. Eivät kaikki miehet jätä perhettään toisen naisen vuoksi. Osa kyllä tekee sen sillä tavalla, mutta sitten taas toiset eroavat ihan vain sen vuoksi, ettei enää muuta ratkaisua ole. Tällaisen miehen minä olen tavannut. Oli jo valmiiksi eronnut. Olenko nyt siis jotenkin huonompi uusioäiti? Voiko minua lainkaan kutsua uusioäidiksi? Entä meidän sekalainen perheemme... Täytämmekö lainkaan uusioperheen kriteerejä, kun olemme olleet molemmat aikuiset jo valmiiksi eronneita, kun liitimme perheemme yhteen? Ja kun perheessämme on vielä lähilapsia molemmista perheistä, ja sitten löytyy vielä etälapsiakin... Voih. Mutta minä kun en välitä, olen onnellinen. Enkä pelkää mitään naista, en eronnutta tai eroamatonta, joka väijyisi perhettäni, uuden miehen toivossa. Että sellaista yleistämistä. Sopisi hieman varoa. - äiti ja äitipuoli
annika kirjoitti:
Uskon, että ihmiset etsivät sitä unelmiensa täydellistä prinssiä ja täysin ongelmatonta parisuhdetta. Veikkaan, että moni tuon unelman jo saavuttanut ei todellakaan osaa arvostaa sitä mitä heillä on. Ihmionen keskittyy liiaksi siihen, mitä puuttuu. Elämän onni koostuu siitä tylsästä ja rutiininomaisesta turvallisesta arjesta! Sitä eivät kaikki ymmärrä, ennen sen menettämistä (kuten kirjoititkin). Halutaan saada aina vaan lisää ja lisää, vaikka kaikki on käytännössä jo hyvin ja olisi mahdollista keskittyä parantamaan sitä jo olemassa olevaa sen sijaan, että lähdetään etsimään jotain kokonaan uutta. Vie vuosisa saada aikaan harmoninen perhe-elämä: yhteinen koti (on se sitten omistus-, tai vuokra-asunto, omakotitalo, tai kerrostaloasunto), vakaa yhteinen talous, lapset ja kaikki ne yhdessä muodostetut rutiinit jakäytännöt. Kun niistä luovutaan, luovutaan vuosien työstä! Ei ajatella kauanko kestää sen kaiken saavuttaminen uudelleen jonkun toisen kanssa ja kuinka paljon se vaatii.
aivan, ruoho ei välttämättä ole vihreämpää aidan toisella puolella.
luulisin että jos on aidosti onnellinen niin ei halua muuta kuin sen oman rakkaansa ja oman perheensä. minulla ei ole mitään haluja muuhun kuin mitä minulla on (okei, kylpyhuone remontti tietysti..:))
olen joskus miettinyt tätä ihan tosissani ja olen huomannut sellaisen kummallisen piirteen ihmisissä jotka eivät ole tyytyväisiä omaan elämäänsä, että heillä on aika huono itsetunto. jo flirtti ja pettäminenkin on paljon sitä että haluaa että joku ihailee jne.
minulla itselläni on taas aika hyvä itsetunto, ei tulisi mieleenkään että oma ukko lähtisi jonkun matkaan. side meidän välillä on niin vahva. ihmettelin aika paljon aiempaa kirjoittajaa joka sanoi että nyt on kaikki hyvin, mutta joskus joku voi tulla väliin..?? onko suhteesi todella niin taistelemisen arvoinen sitten jos joku vaan pääsee väliin? ei, en ole sinisilmäinen. jos miehellä olisi joku niin minä sen kyllä heti hänestä huomaisin. tiedän monta suhdetta jossa avioparin välinen elämä ei ole niin kiinteää kuin meillä. ja sen kyllä huomaa. miksi ihmiset sitten tuudittautuvat arkeen ja laiminlyövät puolisoitaan? siitähän kaikki kuitenkin lähtee.
aika paljon tietysti johtuu siitä että sekä minulla että miehelläni on toinen liitto. olemme oppineet paljon. kunnioitamme ja rakastamme toisiamme. haluamme aina että toisella olisi hyvä olla. meille on toinen itsestäänselvyys positiivisessa mielessä. emme kumpikaan odottaneet että toinen on unelmien prinssi/prinsessa vaan tajusimme kyllä kumpikin että tiskata pitää tässäkin suhteessa.. turhaa tuiskimista ja riitelyä olemme välttäneet ihan siksi kun kumpikin tajuaa että tietyt asiat on tehtävä jne.
toivottavasti olen voinut antaa ajattelemisen aihetta.. - Hidasko ?
Olen samaa mieltä siitä, että lapsen elämälle on vain hyväksi jos hänellä on ympärillään paljon välittäviä ja rakastavia ihmisiä. Yksinhuoltajan näkökulmasta ymmärrän tunnelataukset eron jälkeen kun yhtäkkiä hoitaa yksin kaiken ja on väsynyt, siinä missä isän ja hänen uuden puolisonsa päässä nautitaan juhlasta - lapsi käy esim joka toinen vkl ja pariskunta on voinut ´levätä´ muun aikaa ja he eivät pyoritä arkea ja arjen murheita. Usein lapset kertovat kiukkunsa ja murheensa lähivanhemmalle kotona, ja varsin usein asiat tuntuvat aina olevan hanskassa isän päässä ja mielestä. On aivan selvää että näissä kuvioissa on sekä käytännön että tunnetasolla suurta epäbalanssia, joka aiheuttaa ihan ymmärrettäviä inhimillisiä tunnelatauksia, jotka kyllä laimenevat sitten kun aikaa erosta kuluu. Yksin lastensa kanssa jätetyn naisen osalta ymmärrän tunnepurkaukset vielä paremmin - varsinkin jos mies on samantien hypännyt sitten uuteen suhteeseen nuoren naisen kanssa.
Hyvä naiset sitten : mikä ihme tässä yhteiskunnassa on oikein vialla kun nainen alistetaan aina näin vahvasti suurennuslasin alle ? Elämmekö todellakin näin vahvasti miesten maailmassa että emme ymmärrä toisiamme yhtään tukea. On aivan häkellyttävää kuinka täällä viljellään rumia sanoja kanssasisarista. Ettekö itse ole kokeneet sitä, että yöelämästä löytää pilvin pimein aviomiehiä jotka olisivat valmiita vaikka mihin. Ja katsokaapas näitä nettitreffi palstoja ! Siellä kolkyt ja risat aviomiehet ihan avoimesti etsivät naisseuraa itselleen siinä missä naiset taas on usein tositarkoituksella liikkellä. Naisen on kuulkaa vallan helppoa ryhtyä perheenrikkojaksi tuon miehen kanssa - ja huom nimenomaan KANSSA, sillä mies on tässä itse varsinainen selkärangaton sielu - jos asiat on näin päin. Ja jos tässä pitää käyttää sitten siskoksien täällä viljelemiä lutka nimityksiä vastaavia termejä - niin huorapukkikos se tuo mies sitten on. Yäk näitä sanoja...
Sitten on aivan totta se, että nuo yöelämässä liikuskelevat miehet joiden parisuhde on heidän sanojensa mukaan aivan nollilla ja juuri kariutumassa - puhuvat varsin herkästi pahaa omasta vaimostaan. Ja naiset kun ovat tässä yhteiskunnassa kriittisen tarkastelun alla niin varsin usein sitten tämä toinen nainen peliin mukaan lähteeä - morkkaamaan tuota miehen vaimoa, kuuntelemaan tuon miesreppanan vuodatuksia. Usein mies antaa uskoa, että perhettä ei juuri olekaan -eikä todella ole naisen syy jos hän uskoo näin ja suhteeseen alkuun mukaan lähtee.
Hyvin tyypillistä sitten on, että parisuhteen alussa koetetaan tehdä vaikutus uuteen kumppaniin. Lapsia omaavan miehen ollessa kyseessä (jos mies lapsistaan välittää ja heitä tapaa) on tyypillistä että nainen ´mielistelee´ voimakkaasti lapsia ensi alkuun. Kun tämä purppuran punainen vaihe parisuhteessa on ohi, tilanne muuttuu ja tasoittuu.
Itse olen yh ja valitettavasti poikani on jotunut vuosien varrella kokemaan mielipahaa isan uuden vaimon taholta. En ole tätä vaimoa koskaan tavannut enkä hänen kanssaan tekemisissä ollut. Vaikea on piirtää kokonaisuutta mieleensä, mutta pojan kertomasta voi jotain päätellä. En osaa kuvitella täysin mitä ns äitipuolen mielessä oikein liikkuu. Mutta siihen ihan oikeasti vaikuttaa SUURESSA MÄÄRIN se, miten MIES asiat hoitaa, mitä MIES tälle naiselle kertoo !! Ilman muuta se on näin jos exä ja uusi vaimo ei ole ollenkaan tekemisissä keskenään.
Eipäs jätetä miestä ja isää vastuusta kokonaan. Tämä maailma on miesten muutenkin.. : )
- VASTAUS!!!!
kysymykseesi millaista on olla uusio äiti:
yhtä helevettiä!- Täydellinen äiti
Josta kiitos teidän kuvitellujen uusioÄITIEN , joilla ei ole mitään tekemistä äitiyden kanssa!
Mitäs puututte joka helvetin asiaan ja luulette olevanne tärkeempiä kuin itseasiassa olette tai tulette koskaan olemaan! Teillehän nauraa jo naapurin korppikotkatkin...
Häipyisitte etsimään ne isit jostain muualta, niin ei tarvis aina valittaa kuin kauheaa..! - Sankari
Täydellinen äiti kirjoitti:
Josta kiitos teidän kuvitellujen uusioÄITIEN , joilla ei ole mitään tekemistä äitiyden kanssa!
Mitäs puututte joka helvetin asiaan ja luulette olevanne tärkeempiä kuin itseasiassa olette tai tulette koskaan olemaan! Teillehän nauraa jo naapurin korppikotkatkin...
Häipyisitte etsimään ne isit jostain muualta, niin ei tarvis aina valittaa kuin kauheaa..!on aivan varmasti luuseri.
- Titta
olen kyllä sinun kanssa TÄSMÄLLEEN SAMAA MIELTÄ. Suksikoot kuuseen yh-isät/äidit tai ainakin samanlaiseen seuraan!
- Täydellinen äiti
Titta kirjoitti:
olen kyllä sinun kanssa TÄSMÄLLEEN SAMAA MIELTÄ. Suksikoot kuuseen yh-isät/äidit tai ainakin samanlaiseen seuraan!
Onneks en ole yh, onneks en ole luuseri vaan täydellinen äiti ja avio vaimo!
Kovaa se on tuo teidänkin elämä, vielä se teille aurinkokin paistaa risukasaan... - Titta
Täydellinen äiti kirjoitti:
Onneks en ole yh, onneks en ole luuseri vaan täydellinen äiti ja avio vaimo!
Kovaa se on tuo teidänkin elämä, vielä se teille aurinkokin paistaa risukasaan...on täydellinen aviovaimo ja äiti? Kerrohan meille että voimme ottaa sinusta mallia!
- Titta
Täydellinen äiti kirjoitti:
Josta kiitos teidän kuvitellujen uusioÄITIEN , joilla ei ole mitään tekemistä äitiyden kanssa!
Mitäs puututte joka helvetin asiaan ja luulette olevanne tärkeempiä kuin itseasiassa olette tai tulette koskaan olemaan! Teillehän nauraa jo naapurin korppikotkatkin...
Häipyisitte etsimään ne isit jostain muualta, niin ei tarvis aina valittaa kuin kauheaa..!kovin onnelliselta ja tasapainoselta kuulosta sinäkään. Mikä mättää? Vaikka mielipiteeni sanonkin en nyt ihan noin alas viitsi vajota. Onko joku uusiäiti vienyt miehesi? Varmaan on aika katsoa peiliin...
- annika
Täydellinen äiti kirjoitti:
Onneks en ole yh, onneks en ole luuseri vaan täydellinen äiti ja avio vaimo!
Kovaa se on tuo teidänkin elämä, vielä se teille aurinkokin paistaa risukasaan...en usko kenenkään imhimillisen ihmisen voivan olla täydellinen missään. en edes äitiydessä. en usko, että vanhemmuudessa voi kukaan täysin epäonnistua, mutta ei täydellisesti tehtävänsä täyttäviä vanhempia ole olemassakaan.jos lapsesi ovat vielä pieniä, et voi edes tietää miten olet onnistunut kasvattajana. sitäpaitsi joku voi olla hyvä äiti, mutta huono kasvattaja.
- Täydellinen äiti
Titta kirjoitti:
kovin onnelliselta ja tasapainoselta kuulosta sinäkään. Mikä mättää? Vaikka mielipiteeni sanonkin en nyt ihan noin alas viitsi vajota. Onko joku uusiäiti vienyt miehesi? Varmaan on aika katsoa peiliin...
No se mättää kun nämä ns. UUSIOÄIDIT valittavat joka hemmetin päivä kuinka kauheeta on olla se uusi ns "äiti"! Kuka teidät siihen pakottaa? On varsin naurettavaa kiemurrella ja valittaa, kun helpommallakin pääsee. Ei ole ihme jos ei tunne oloaan kotoisaksi, kun valitusvirsi on aina päällä.
Jos jonkun täytyy peiliin katsoa, niin suosittelen sitä ehdottomasti sulle! - Täydellinen äiti
annika kirjoitti:
en usko kenenkään imhimillisen ihmisen voivan olla täydellinen missään. en edes äitiydessä. en usko, että vanhemmuudessa voi kukaan täysin epäonnistua, mutta ei täydellisesti tehtävänsä täyttäviä vanhempia ole olemassakaan.jos lapsesi ovat vielä pieniä, et voi edes tietää miten olet onnistunut kasvattajana. sitäpaitsi joku voi olla hyvä äiti, mutta huono kasvattaja.
..lehmät lennä!
Vanhin on jo aikuinen ja asuu omillaan käy työssä, keskimmäist kaksoset 13 v ja nuorin 7, joten kyllä varmaan tiedän mitä äitiys on ja olenko onnistunut vai en. Perhe elämä mallillaan mies loisto-isä. Jos se ei ole täydellisyyttä ja anna aihetta itsekehuun ja onnistumiseen, niin mikä sitten? - Titta
Täydellinen äiti kirjoitti:
..lehmät lennä!
Vanhin on jo aikuinen ja asuu omillaan käy työssä, keskimmäist kaksoset 13 v ja nuorin 7, joten kyllä varmaan tiedän mitä äitiys on ja olenko onnistunut vai en. Perhe elämä mallillaan mies loisto-isä. Jos se ei ole täydellisyyttä ja anna aihetta itsekehuun ja onnistumiseen, niin mikä sitten?sitten olet noin onneton?
- Täydellinen äiti
Titta kirjoitti:
sitten olet noin onneton?
Miksi olet noin onneton???....Jopas...Ehkä mun käy sääliksi sinunlaisia ihmisiä, joilla ei ole omaa elämää.
Mistäs sää muuten voit tietää millon mä olen onneton, surullinen, onnellinen, iloinen... vai kuulutko sääkin niihin ihmisiin, jotka käyttävät aikansa arvailuihin, tyhjänpäiväiseen ja täysin käsittämättömiin asioihin, kuin edellä oleva kirjoittamasi lause? Jos näin on, olet hakoteillä.
Toivottavasi saat elämäsi järjestykseen ja alat ymmärtää ensin itseäsi sitten vasta muita! Onnea. - Titta
Täydellinen äiti kirjoitti:
Miksi olet noin onneton???....Jopas...Ehkä mun käy sääliksi sinunlaisia ihmisiä, joilla ei ole omaa elämää.
Mistäs sää muuten voit tietää millon mä olen onneton, surullinen, onnellinen, iloinen... vai kuulutko sääkin niihin ihmisiin, jotka käyttävät aikansa arvailuihin, tyhjänpäiväiseen ja täysin käsittämättömiin asioihin, kuin edellä oleva kirjoittamasi lause? Jos näin on, olet hakoteillä.
Toivottavasi saat elämäsi järjestykseen ja alat ymmärtää ensin itseäsi sitten vasta muita! Onnea.todella kovin onnettomalta! Mistä sinä sitten tiedän ettei minulla ole omaa elämää? Minulla nyt ei muuta olekkaan, vähän liikaakin : ) Onko se nyt sitten hyvä vai huono asia, jokainen voi omalla kohdallaan itse päättää : ) On se hyvä että tänne saa jokainen purkaa huonoa oloaan, toivottavasti edes vähän helpotti : )
- Täydellinen äiti
Titta kirjoitti:
todella kovin onnettomalta! Mistä sinä sitten tiedän ettei minulla ole omaa elämää? Minulla nyt ei muuta olekkaan, vähän liikaakin : ) Onko se nyt sitten hyvä vai huono asia, jokainen voi omalla kohdallaan itse päättää : ) On se hyvä että tänne saa jokainen purkaa huonoa oloaan, toivottavasti edes vähän helpotti : )
No hyvä että sinua helpotti. Jos se sinua yhtään auttaa tasapainoon, voit pitää minua vaikka kuinka onnettomana...
- ooooo
Täydellinen äiti kirjoitti:
Josta kiitos teidän kuvitellujen uusioÄITIEN , joilla ei ole mitään tekemistä äitiyden kanssa!
Mitäs puututte joka helvetin asiaan ja luulette olevanne tärkeempiä kuin itseasiassa olette tai tulette koskaan olemaan! Teillehän nauraa jo naapurin korppikotkatkin...
Häipyisitte etsimään ne isit jostain muualta, niin ei tarvis aina valittaa kuin kauheaa..!Jos ei ois eroja, ei ois uusioäitejä ja isiä. Se ois paras kaikille. Miettikää sitä.
- aikuinen nainen
Täydellinen äiti kirjoitti:
No hyvä että sinua helpotti. Jos se sinua yhtään auttaa tasapainoon, voit pitää minua vaikka kuinka onnettomana...
Haluatko kuulla naisesta,joka luuli kaiken olevan täydellistä..miehen kanssa olleet liitossa jo yli 30 vuotta,jälkikasvuakin.Voi,että..siinä ois voinu kuvitella kaiken olevan NIIN täydellistä,kunnes eräänä päivänä ovelle marssi tämä toinen nainen ja vaimon mielikuva "täydellisestä" romahti täysin.
Olisiko joskus aika pohtia realistisesti tosiseikkoja: kun sellaiset ihmiset,joilla on elämässään mennyt "täydellisesti",kohtaavat yhtäkkiä järkyttävän tilanteen,heidän maailmansa romahtaa täysin-se voi johtaa psyyken hajoamiseen(on nähty),mutta:sellainen ihminen,jolla on vastoinkäymisiä ja koettelemuksia,jaksaa aivan varmasti olla vahva suurenkin koettelemuksen edessä eikä joudu hullujen kirjoihin niin helposti.
Minä en elä fantasia maailmassa,enkä odota keneltäkään täydellisyyttä,koskapa en itsekään voi sitä tarjota.Voisinhan hehkuttaa,kuinka ihanasti meilläkin miehemme kanssa menee:uusi talo valmistumassa eikä ole rahasta puutetta,mutta mitä sillä kaikella on loppujen lopuksi väliä-ei sillä "täydellisellä" liitolla tai muulla ole mitään väliä silloin kun täältä lähdetään.Ne on aivan muut arvot,jotka ratkaisee. - Aikuinen nainen
aikuinen nainen kirjoitti:
Haluatko kuulla naisesta,joka luuli kaiken olevan täydellistä..miehen kanssa olleet liitossa jo yli 30 vuotta,jälkikasvuakin.Voi,että..siinä ois voinu kuvitella kaiken olevan NIIN täydellistä,kunnes eräänä päivänä ovelle marssi tämä toinen nainen ja vaimon mielikuva "täydellisestä" romahti täysin.
Olisiko joskus aika pohtia realistisesti tosiseikkoja: kun sellaiset ihmiset,joilla on elämässään mennyt "täydellisesti",kohtaavat yhtäkkiä järkyttävän tilanteen,heidän maailmansa romahtaa täysin-se voi johtaa psyyken hajoamiseen(on nähty),mutta:sellainen ihminen,jolla on vastoinkäymisiä ja koettelemuksia,jaksaa aivan varmasti olla vahva suurenkin koettelemuksen edessä eikä joudu hullujen kirjoihin niin helposti.
Minä en elä fantasia maailmassa,enkä odota keneltäkään täydellisyyttä,koskapa en itsekään voi sitä tarjota.Voisinhan hehkuttaa,kuinka ihanasti meilläkin miehemme kanssa menee:uusi talo valmistumassa eikä ole rahasta puutetta,mutta mitä sillä kaikella on loppujen lopuksi väliä-ei sillä "täydellisellä" liitolla tai muulla ole mitään väliä silloin kun täältä lähdetään.Ne on aivan muut arvot,jotka ratkaisee.Kuule ehkä tämä ihminen ei tarkoittanut sitä täydellisyyttä, mitä kaikki kuvittelemme sen sanan tarkoittavan.
Ehkä jonkun elämässä kun kaikki on hyvin, on töitä, ihan parisuhde, lapset ja asiat normaalilla tavalla hyvin, voi aivan pienistä asioista nauttia, niin sekin on täydellisyyttä.
Nauttikaamme pienistä asioista, ja tehkäämme se suurella sydämellä. Turhat narinat pois. Kun kohtaamme suuren ongelman, ihmettelemme, miksi mitättömistä asioista on joskus tehty liian iso asia. - Bee
ooooo kirjoitti:
Jos ei ois eroja, ei ois uusioäitejä ja isiä. Se ois paras kaikille. Miettikää sitä.
No eipä niitä nyttenkään ole. Sellaista termiä, kuin uuusioäiti/isi ei ole olemassakaan. Sen on keksiny nämä tytsyt, jotka kuvittelevat leikkivänsä äitiä, ja sillä ei ole äitiyden kanssa mitään tekmistä.
Totta, ei olis eroja, ellei olis hyökkääviä onnettomia vanhojapiikoja...
- mama
siis just just! myönnä itsellesi että olet katkera ex-miehesi uudesta! et varmaan itse pysty ostamaan lapsillesi hienoja vaatteita. tämä nainen ostaa vaatteita sen takia et haluaa et lapsil on hyvät ja uudet vaatteet kun ovat heidän luonaan!
- äiti
niin miksi köyhä yh-äiti ei pysty pukemaan lapsiaan riittävän hienosti... ehkä siksi ettei lasten isä maksa lapsista elatusapuja, ja kaikki rahat menevät sanan mukaisesti kädestä suuhun. Mikäli vaatteet joihin minulla on varaa eivät kelpaa niin ehkä on parempi ettei lapsetkaan kelpaa. Onko hienoa että samalla sitten opetetaan myös lapsille että äidin vähillä rahaoilla ostamat vaatteet on huonoja, kun ei sillä äidillä kuitenkaan ole varaa ostaa niitä edelleenkään sen enempää tai sen hienompia. Eli aiheutetaan lapsille paha mieli te kuljette 12 päivää ryysyissä, isin luona te näytätte ihmisiltä ja kaikki vain siksi ettei nuori naikkonen osaa pitää näppejään irti varatuista miehistä. kun isi oli kotona oli rahaa ostaa vaatteitakin.
- eräs toinen
äiti kirjoitti:
niin miksi köyhä yh-äiti ei pysty pukemaan lapsiaan riittävän hienosti... ehkä siksi ettei lasten isä maksa lapsista elatusapuja, ja kaikki rahat menevät sanan mukaisesti kädestä suuhun. Mikäli vaatteet joihin minulla on varaa eivät kelpaa niin ehkä on parempi ettei lapsetkaan kelpaa. Onko hienoa että samalla sitten opetetaan myös lapsille että äidin vähillä rahaoilla ostamat vaatteet on huonoja, kun ei sillä äidillä kuitenkaan ole varaa ostaa niitä edelleenkään sen enempää tai sen hienompia. Eli aiheutetaan lapsille paha mieli te kuljette 12 päivää ryysyissä, isin luona te näytätte ihmisiltä ja kaikki vain siksi ettei nuori naikkonen osaa pitää näppejään irti varatuista miehistä. kun isi oli kotona oli rahaa ostaa vaatteitakin.
Otanpa kantaa tähän vaateasiaan.
Ymmärrän hyvin, ettei yh:lla ole välttämättä rahaa ostaa lapselle koko ajan uusia vaatteita.
Mutta ihmettelen, eikö kuitenkin vaatteet voisi olla
- ehjiä
- sopivan kokoisia
- lapsen omiin "väreihin " sopivan värisiä = tarkoittaa sitä, että miksi valitaan valkoiselle kalpeaihoiselle suomalaislapselle vaatteiden värieksi keltaista, oranssi, lilaa ja kirkkaan vihreää - värit jotka eivät sovi ollenkaan. kait siinä alekorissa on muunkin värisiä vaihtoehtoja
- myös isin luo pakattaisi edes muutama ehjä, parempi vaatekerta.
Ja kun kuitenkin kengät on ostettava, miksi pitää ostaa 2-3 numeroa liian isoja, jotka muistuttavat lähinnä aamutoheveleita? Sitten kun kengät on sopivat, ne on rikki.
Ihan oikeasti hävettää kuljettaa mukanaan lapsia, joilla on liian pienet tai liian isot, rikkinäiset jotka ovat pesuissa todella huonokuntoiseksi kulahtaneet vaatteet ja jalassa kengät, jotka ovat joko liian isot tai rikki tai molempia.
Köyhä yh: miksi isän ostamat vaatteet ei sitten kelpaa? Lapsellehan ne on ostettu ja isän luona lapsi niitä mielellään käyttää ? Miksi et anna isän ostaa kenkiä tai käyttää lasta parturissa? Raha kyllä kelpaa, mutta kun isä ei luota siihen, että raha taatusti menisi lapsen tarpeeseen ja lapselle, esim. uusiin sopivan kokoisiin kenkiin. Vaan johonkin pohjattomaan..
"kun isi oli kotona oli varaa ostaa vaatteitakin".
Aina ei ole ollut näinkään. On ollut niin, että vaikka isi onkin ollut kotona, ei rahaa vaatteisiin ole uhrattu yhtään sen enempää, vaan lapset ovat aina olleet huonosti puettuja. Näin sanoo muu suku. Joka on helpottunut, kun isän uusi "naikkonen" huolehtii lapsille asianmukaiset vaatteet. En sano muodikkaat tai hienot, vaan asianmukaiset. Se tarkoittaa, että alusvaatteisillaan (legginseissä ja lattialuutun näköisessä t.paidassa) ei olla ihmisten ilmoilla.
Lopuksi: kaikki uudet "naikkoset" eivät ole perheenrikkojia, vaan on myös tapauksia = uusperheitä, joissa molemmat aikuiset ovat olleet "vapaalla jalalla" ja eronneita tai ainakin asumuserossa ennenkuin ovat tavanneet toisensa. - Ensimmäinen nainen
eräs toinen kirjoitti:
Otanpa kantaa tähän vaateasiaan.
Ymmärrän hyvin, ettei yh:lla ole välttämättä rahaa ostaa lapselle koko ajan uusia vaatteita.
Mutta ihmettelen, eikö kuitenkin vaatteet voisi olla
- ehjiä
- sopivan kokoisia
- lapsen omiin "väreihin " sopivan värisiä = tarkoittaa sitä, että miksi valitaan valkoiselle kalpeaihoiselle suomalaislapselle vaatteiden värieksi keltaista, oranssi, lilaa ja kirkkaan vihreää - värit jotka eivät sovi ollenkaan. kait siinä alekorissa on muunkin värisiä vaihtoehtoja
- myös isin luo pakattaisi edes muutama ehjä, parempi vaatekerta.
Ja kun kuitenkin kengät on ostettava, miksi pitää ostaa 2-3 numeroa liian isoja, jotka muistuttavat lähinnä aamutoheveleita? Sitten kun kengät on sopivat, ne on rikki.
Ihan oikeasti hävettää kuljettaa mukanaan lapsia, joilla on liian pienet tai liian isot, rikkinäiset jotka ovat pesuissa todella huonokuntoiseksi kulahtaneet vaatteet ja jalassa kengät, jotka ovat joko liian isot tai rikki tai molempia.
Köyhä yh: miksi isän ostamat vaatteet ei sitten kelpaa? Lapsellehan ne on ostettu ja isän luona lapsi niitä mielellään käyttää ? Miksi et anna isän ostaa kenkiä tai käyttää lasta parturissa? Raha kyllä kelpaa, mutta kun isä ei luota siihen, että raha taatusti menisi lapsen tarpeeseen ja lapselle, esim. uusiin sopivan kokoisiin kenkiin. Vaan johonkin pohjattomaan..
"kun isi oli kotona oli varaa ostaa vaatteitakin".
Aina ei ole ollut näinkään. On ollut niin, että vaikka isi onkin ollut kotona, ei rahaa vaatteisiin ole uhrattu yhtään sen enempää, vaan lapset ovat aina olleet huonosti puettuja. Näin sanoo muu suku. Joka on helpottunut, kun isän uusi "naikkonen" huolehtii lapsille asianmukaiset vaatteet. En sano muodikkaat tai hienot, vaan asianmukaiset. Se tarkoittaa, että alusvaatteisillaan (legginseissä ja lattialuutun näköisessä t.paidassa) ei olla ihmisten ilmoilla.
Lopuksi: kaikki uudet "naikkoset" eivät ole perheenrikkojia, vaan on myös tapauksia = uusperheitä, joissa molemmat aikuiset ovat olleet "vapaalla jalalla" ja eronneita tai ainakin asumuserossa ennenkuin ovat tavanneet toisensa.Kyllä ne vaan on niitä perheenrikkojia. Turha heitä on puolustaa. Jos he löytäisivät se miesparan muualta vapaiden ihmisten seasta, ei kä varattuja jo perheellisiä pyydystäisi, ei kukaan näitä niin äidiksi haluavia ihmisiä edes noteeraisi.
Mutta kun se varattu ihminen on juuri se paras, ja mikä parempaa, kuin saada tämän varatun ihmisen vaimo ja varsinkin lapset huutamaan ja itkemään perään. Näin se on!
Sitten kun saalis on visusti narrattu ja entinen haukuttu lapsineen päivineen maan ilkeimmiksi olioiksi, voi alkaakin etsimään uutta uhria, ja jättää tämä perheensä jättänyt mies itkemään takaisin entisen vaimon luo, jonka vaimo ei enää haluakkaan katuvaa ressukkaa takaisin. Mikä on täysin on oikein se. Ja kuka se onkaan syypää siihen että perheet hajoaa??? Niin kuka???
Että väittäisin todeksi todistettu, että tämä naikkonen joka alunperin tunki tämän perheellisen miehen elämään. Rikkoi lasten elämän, rikkoi hyvän parisuhteen ja lopuksi rikkoi tämän miehenkin elämän!
- Hidasko?
...katsoen, mitä enemmän lapsilla on tykkääviä ja välittäviä, ja sen kukin omalla tavallaan osoittavia aikuisia ympärillään - sen parempi.
Oma kokemukseni on, että exän uusi nainen kuitenkin tekee tuota vaatteiden ja tavaroiden ostelua ainoastaan tehdäkseen vaikutuksen exääsi. Tämä loppuu kun suhde siirtyy toiseen vaiheeseen tuosta vaaleanpunaisesta ´me ollaan niin samanlaisia, eikä me riidellä koskaan´ -vaiheesta.
Lapsille pitää tehdä selväksi se, että maassa maan tavalla - eli harvempi yksinhuoltaja pystyy lähtemään mukaan samaan ´kilpavarusteluun´, taloudelliset rahkeet kun eivät usein riitä ja suomalaisten miesten maksamat elatusavut ovat usein pienet - tai jäisivät maksamattakin, ilman ulosottoviraston apua.
Toinen juttu johon haluaisin kommentoida. Ihmisellä pitäisi olla selkärankaa sen verran, että pystyisi hoitamaan parisuhteen loppuun ensin ennen uusia suhteita. Kaikki eivät ole tämän luonteisia. Tässä miesten maailmassa naisia katsotaan aina suurennuslasin läpi ja kriittisesti. Usein itsekin lähdemme mukaan tähän syyttämällä näitä exän uusia naisia, ja onhan se jo saduista lähtien tuttu tuo ilkeä äitipuoli käsite. Isät vastaavat lapsistaan ja eron tullessa minusta on heidän tehtävänsä toimia isä-äitinä lapsilleen. Uusille naispuolisoille sälytetään outoja odotuksia tässä maailmassa, siinä missä miehet luistelevat vastuusta.
Mies joka rikkoo perheen uuden puolison vuoksi on perheen rikkoja, samoin nainen. Nainen joka ryhtyy suhteeseen avo tai avioliitossa elävän perheenisän kanssa on perheenrikkoja, samoin toisinpäin mies. Mitäs näistä käsitteistä sen kummemmin väittelemään (?)
Olen itse yksinhuoltaja ja olen myös sitä mieltä, että katkerampi mieli on aina hiukan enemmän sillä joka on eron suhteen ei-aloitteellinen osapuoli. Itse olin taannoin aloitteellinen. Aika tasoittaa kaikenlaiset tunnelatauksen eroon liittyen. Alkuun tunteet vellovat ja ne tulee itselleen sallia, mustasukkaisuudenkin. Minusta se on aika luonnollinen tunne, kun toinen puolikas itsestä revitään irti ja annetaan toisen naisen käsiin.
Itse olen ehdoton sen suhteen, että jos toinen elää vielä liitossa lastensa äidin kanssa, niin minulla menee välittömästi laput silmille. Olen havainnut tässä itsekseen ollessani, että liikkeellä on hälyyttävän paljon liitossa eläviä miehiä jotka ovat surutta valmiita hyppäämään sänkyyn tai esittäytyvät niinkuin perhettä ei olisikaan. Hommaan olisi siis helppo ryhtyä kun tarjontaa tuntuu olevan. No toinen puoli tässä hommassa on sitten se, että vain nopeat elävät : eli miehethän etsivät uuden kumppanin keskimäärin huomattavasti lyhyemmässä ajassa, usein hyppäävät uuteen suhteeseen varsin pian, ja päällekkäiselläkin kuviolla. Itse kun toivoisin, että erosta olisi jo aikaa, jotta mies olisi ehtinyt proesessoida asiaa ja itsenäistyä ja saada asiat sujumaan lasten huoltamisen osalta ja lapsetkin olisivat hiukan sopeutuneet ja... Mahtaako näitä miehiä ollakkaan ?- äiti ja uusi
Viisaita sanoja kirjoitat! Ja kivan tasapuolisesti. Totta on, että parisuhteen rikkoo hän, joka tekee aloitteen. Jos halutaan tuota termiä käyttää. Omasta erostani on niin paljon jo aikaa, etten enää koe parisuhteeni menneen rikki tai exäni sen rikkoneen aloittaessaan avioliittomme aikana suhteen "toisen" naisen kanssa. Nyt kun asiaa olen ajatellut ja kaikesta katkeruudesta selvinnyt, olen huomannut, että ero meille olisi tullut joka tapauksessa. Silloin se kävi niin kuin kävi, kerta riipaisulla aika kipeästi, mutta joskus se laastarin repäisy nopeasti ja kipakasti käy kuitenkin helpommin kuin hitaasti kiduttamalla. Eli tosiaankin toitotan, että ei parisuhdetta voi kukaan niin helposti rikkoa. Parisuhteen, joka on jo valmiiksi päästetty ajelehtimaan karikkoisille vesille, sellainen on helppoa upottaa. Ja syyllisen etsiminen lienee lohduttavaa, silloin kun kovasti sattuu. Minä olin itse kovin loukattu silloin. Ja sitten kun tajusin, että eteenpäin tässä on nyt vain katsottava, eikä maailma tosiaankaan loppunut avieroon, niin siitä se lähti! Uusi elämä.
Lapsen kanssa on oltava varovainen avioerossa. Ja usein se jotenkin pöyristyttää, kun saa lukea miten lapsia manipuloidaan entistä ja entisen uutta elämää vastaan. Karhunpalvelusta siinä tehdään omalle lapselle täysin itsekkäin tavoittein. Sillä lapsihan se siinä kovimman hinnan maksaa. Toivottavasti kaikki eronneet ja uusperheen perustaneet aikuiset ihmiset tajuavat, sen, että lapsia pitää varjella aikuisten keskinäisiltä kaunoilta ja riidoilta. Kyllä ne lapset siitä kasvavat, ja kasvaessaan vahvistuvat ja huomaavat ITSE sitten sen, jos se etävanhempi tai hänen uusi perheensä on täysi paska. Turha se on pienen lapsen mieltä pahoittaa asioilla, joita ei vielä lapseniässä oleva pysty käsittämään ja käsittelemään.
Tuosta mitä kirjoitit varattujen miehien "saalisreissuista", niin sen kyllä huomasin "vapaana" ollessani olevan enemmän kuin totta. Ihmetytti oikein, mitä nuo miehet oikein mahtavat hakea. En ottanut milloinkaan selvää asiasta. Ei paljoa kiinnostanut varatut miehet, ja samaa olen kuullut monen naistuttuni sanovan. Ja ihmettelevän.
Se miten nopeasti eron jälkeen kukakin on valmis uuteen parisuhteen lienee yksilöllistä. Pääsääntöisesti, luulen, että on parempi pitää "paussia" ja selvittää välit ensin oman itsen ja omien tunteidensa kanssa. Mutta (taas mutta...) on sitten taas sellaisia tapauksia, jotka ovat eronneet jo kauan sitten, vaikka käytännön erosta olisi vasta yksi kuukausi tai yksi viikko. Joskus on eropapereita kirjoittaessaan voinut henkisesti erota jo pari vuotta takaperin. Ne ovat niitä harkittuja eroja. Että ei voi koskaan mitään sanoa kakun ulkonäöstä. Ja kyllä niitä tuolla varmasti on miehiä, jotka ovat eronneet jo viisi vuotta sitten, mutta edelleenkin asia on käsittelemättä, ja on miehiä (ja naisiakin tietty!), jotka ovat eronneet kuukausi sitten, ja asia on jo hyvinkin pitkälle pohdittuna ja setvittynä.
Lasten kypsyminen avioeroon on sitten ihan eri juttu. Lapsethan yleensä saavat tietää vanhempien avioerosta, vasta kun asia on tosiaankin jo lyöty lukkoon. Eivät siis ole voineet valmistautua eroon lainkaan etukäteen.
Sekavasta tekstistäni vedän sen johtopäätöksen, että ei meitä ole valettu samasta muotista, eikä valmiita kaavoja ja kuvioita ole. Tutkimuksia ja tilastoja on paljonkin tehty. Ja jos niihin on uskominen, niin ei meillä eronneilla ja meidän lapsillamme ole paljoakaan toivoa. Heh! Siksi suhtaudun suurella skeptisyydellä kaikkiin vastaaviin tutkimuksiin...
Tsemppiä sinulle yksinhuoltaja. Itse olin vuosia yksin lapseni kanssa, ja ajattelinkin jo että näin minä tulen elämään aina. Olin tyytyväinen elämääni, enkä pahemmin kaivannut miestä elämäämme. Ja sitten tapasin nykyisen mieheni ihan vahingossa kauppareissun "sivutuotteena" ja siitä se alkoi. Nyt on jo useamp vuosi takana, yhdessä asumista myös. Ja aina vain tuntuu paremmalta. Ei ne miehet olekaan mikään lauma samanlaisia maitopurkkeja sitä ihteään täynnä, vaan kyllä siellä on niitä timanttejakin joukossa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset
"Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-27399154Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta
Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir3737897Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/84070681605600William ja Sonja Aiello ERO
Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!542341Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."
Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun62085Se siitä sitten
Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy821734Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"
Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan191673Ihastumisesta kertominen
Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi921419Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon
Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.4381355Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista
Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt71243