Mitä tehdä, jos tarinantyngästä tulee massiivinen eepos? Siis liian massiivinen. Nykyisen kirjoitusprojektini kanssa tämä ongelma iskee nimittäin päin kasvoja koko ajan.
Vähän taustoja. Esikoiskäsikirjoituksesta kyse, muutama vuosi naputtelua takana, ja kolmisen sataa liuskaa enemmän tai vähemmän viimeisteltyä tekstiä. Ei tässä vielä mitään, kolme sataa sivuahan on romaaniksi ihan OK määrä, eikö? 700-800 tulee olemaan sitten ihan eri juttu.
Ongelmakseni on muodostunut tarinan yltiömäinen paisuminen ja oma (hämmästyttävästi vain kirjoittamiseen liityvä) perfektionismi. Tavallista runsaampi ja rönsyilevämpi tarina seitsemän jotakuinkin samanarvoista päähenkilöä ensimmäisen tekstinsä kanssa taisteleva sunnuntaikirjoittelija = katastrofin ainekset.
Kuinka lähteä purkamaan ongelmaa? Tarinaa on vaikea rakenteensa vuoksi lyhentää, enkä henkilöitä millään ottaisi pois. Jo nyt olen kirjoittanut jotkut luvut viiteen kertaan uusiksi, ja koittanut karsia kaiken jonninjoutavan. Ei auta. Olen kertakaikkisen solmussa kirjoitukseni kanssa. Se tuskin valmistuu tätä menoa ikipäivänä...
Vähän taustoja. Esikoiskäsikirjoituksesta kyse, muutama vuosi naputtelua takana, ja kolmisen sataa liuskaa enemmän tai vähemmän viimeisteltyä tekstiä. Ei tässä vielä mitään, kolme sataa sivuahan on romaaniksi ihan OK määrä, eikö? 700-800 tulee olemaan sitten ihan eri juttu.
Ongelmakseni on muodostunut tarinan yltiömäinen paisuminen ja oma (hämmästyttävästi vain kirjoittamiseen liityvä) perfektionismi. Tavallista runsaampi ja rönsyilevämpi tarina seitsemän jotakuinkin samanarvoista päähenkilöä ensimmäisen tekstinsä kanssa taisteleva sunnuntaikirjoittelija = katastrofin ainekset.
Kuinka lähteä purkamaan ongelmaa? Tarinaa on vaikea rakenteensa vuoksi lyhentää, enkä henkilöitä millään ottaisi pois. Jo nyt olen kirjoittanut jotkut luvut viiteen kertaan uusiksi, ja koittanut karsia kaiken jonninjoutavan. Ei auta. Olen kertakaikkisen solmussa kirjoitukseni kanssa. Se tuskin valmistuu tätä menoa ikipäivänä...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Vuosia sitten tarjosin kustantajalle 600 sivuista esikoisteosta. Palaute oli tyly, käskettiin karsia puolet pois.
Muistaakseni Hemingway kirjoitti erästä teostaan 900 sivua ennen kuin tajusi, ettei tarina toimi. Hän heitti tekstin roskiin ja kirjoitti kaiken uusiksi.
Kirjan kirjoittamiseen kuuluu paljon muutakin kuin pelkkää teksitin ulostamista. Tekstin rakenne on kyettävä pitämään kasassa ja siihen liittyen, delete-nappulan kanssa on vain opittava elämään.
Kirjoita tarina valmiiksi ja luetuta se muutamalla kirjallisuutta tunetevalla ystävälläsi ja lähetä se johonkin arvostelupalveluun. Saadun palautteen pohjalta karsi turhat pätkät pois, jos et sitä itse osaa tehdä.
Hyvä yleinen neuvo on, että kun tarina on valmis, karsi siitä heti kättelyssä vähintään 10 % pois.
Aika tavista minullekin. Esmes mun dekkari, jota olen kirjoittanut iät ja ajat, siis ajallisesti useita vuosia, mutta todellisesti vain hetkittäin. Siinä on vaihtunut päähenkilökin muistaakseni kahdesti.
Eli kirjoittellut olen löysällä rungolla, mutta flowmeiningillä.
Tiedän, että suurin este sen valmistumiselle on se, että en halua julkaista dekkaria ennenkuin olen julkaissut
taideromaanin.
Hahah !
Mutta aloittaja, älä heitä niitä juttuja roskikseen, älä heitä myöskään roolihahmoja, sillä joistakin niistä saattaa kehkeytyä
tähtiä.
Joskus joissakin teksteissäsi.
Kirjoittaminen on hauskaa,
mutta ei suinkaan yksinkertaista, vaan pikemminkin kaksin- ja moninkertaista.
Sitten kun tarina on valmis, se on
valmis.
Tsemppiä kirjoittamisiinne ! Ja kurkatkaa tuonne Jatkonovellit
Joulun paras tarina
ja pistäkää jaksoja lisää !
Einarinarrille: Hakisin tarinan ytimen ja keskittyisin sen uudelleen kirjoittamiseen. Tietysti ole mitään sääntöä, ettei esikoiskirjana julkaistaisi pitkiäkin romaaneita, kysymys on toimivuudesta. Myös genre voi vaikuttaa asiaan. Jos kielesi ja tarinan käsittelyn syvyys on taiteellisesti uutta avaavaa, sillä voi olla hyvät mahdollisuudet, ainakin paremmat kuin keskinkertaisella "tavislauserakenteella" tai monta kertaa käytetyillä ajatteluraiteilla lipsumisella.
Scaralle: jos lähtee kirjallista uraa spekuloimaan, niin kenties onnistuneen ja huomiota saaneen taideromaanin jälkeen ei ehkä omalla nimellä kannata julkaista viihdetekstiä... Mutta kaiketi jokaisella on oma tapansa miettiä paikkaansa kirjallisella kentällä. Onko muuten omakustanteesi taiderunoa vai viihtellisempää? En ole löytänyt mistään netissä tekstinäytteitä, olisi kiva jos sinä tekijänä vapauttaisit jonkun runon...
Sen on tuttua, että tietyt osat ja kohdat kiehtovat itseäsi, mutta pitää vain raa'asti KILL YOUR DARLINGS. Yritä tehdä siitä vaikkapa 2-3 tarinaa = kässäriä. Jos se uppoaa kustantajaan, onhan se kannattavampaakin, 3x25 > 35.
Mikä on tarinan ydin, mistä se kertoo? Mitä muita tapoja kertoa sama tarina löytyy?
Miksi seitsemän päähenkilöä? Miksei vaikkapa kolme, mitä lisäarvoa neljä siihen tuo?
Et saa ongelmaa poistettua, jos et nimenomaan karsi rakennetta ja poista henkilöhahmoja. Totta kai sivumäärät vähenevät jos ei jokaista portaanpieltä ja käytettyä kuppia kuvaile sivukaupalla, mutta rakenteellinen ongelma tuo on.
Suurimmat lukemani tarinat ovat olleet yllättävän usein olleet alle kaksisatasivuisia: Fordin "Roihu", Cheeverin novellit, McLartyn "Polkupyörällä ajamisen taito" jne. Enkä tarkoita suurella kerronnallisesti eeppistä, vaan sitä, mitä tarina kertoo ihmisistä ja maailmasta. Sillä tavalla suurta, mikä on tehnyt minuun vaikutuksen.
Pätki tarina vaikka kolmeen osaan sopivista kohdista ja tee trilogia!
lonely writer kirjoitti:
"Pätki tarina vaikka kolmeen osaan sopivista kohdista ja tee trilogia!"
Niinpä! Taru sormusten herrasta - Täällä pohjan tähden alla... siinä esimerkkejä huimista trilogioista. Ja molemmissa on vähintäänkin se seitsemän päähenkilöä ja about 1000 sivua.
Niin, ja tuskin noitakaan mestariteoksia kirjoitettiin muutamassa kuukaudessa. Älä kiirehdi tekstisi kanssa.
Sormusten herran kanssa on vielä se hassu kuriositeetti, että Tolkienhalusi sen alunperin julkaistavan yksiosaisena tiiliskivenä. Kustantajalle oli kuitenkin liian suuri riski julkaista pula-aikaan niin isoja kokonaisuuksia, jotenka tarina pätkittiin nykyiseen muotoonsa.
Tolkien oli myös tyyppiesimerkki kirjailijasta, joka ei pitänyt kiirettä. TSH:n kirjoittamisen hän aloitti jo ennen Hobitin ilmestymistä, eli valmista tuli suurinpiirtein parissa kymmenessä vuodessa. Ei siis syytä stressiin, jos stoorit vähän venyy.
Joo, liian rönsyilevä tarina on ehdoton no no kustantajille, koska se on sitä myös lukijoille. Ihan raakasti vain otat sieltä pois 3-5 päähenkilöä ja keskityt niihin loppuihin. Liian paljon henkilöitä tarkoittaa, ettet millään kykene luomaan kaikista syviä ja moniulotteisia hahmoja. On siis parempi kirjoittaa hyvin vain muutamasta hahmosta kuin pinnallisesti monista.