Luin tuossa aikaisempia ketuja, missä haukutaan lihavia laiskoiksi, joilla ei ole itsehillintää syömisen suhteen ja kuinka he käyttävät yhteiskunnan varoja mennessään lihavuusleikkaukseen. Vaittävät, että lihavuus on ihan omaa syytä.
Näin ei kuitenkaan ole.
Ihan ensin, lihavuustaipumus on jo geeneissä ja meillä kaikilla on erinlainen aineenvaihdunta, jonka takia toiset lihoavat herkemmin kuin toiset. Voi olla myös liikunnan rajoitteita. Eikä kaikki ihmiset tykkää kovasta liikunnasta, kuntosaleista yms. Olemme niin erilaisia. Tietysti on poikkeuksia, miksi siis yleistää?
Jos lihavuusleikkauksella voidaan poistaa oheis-sairaudet, niin eikö se silloin säästä yhteiskunnan varoja? Oheis-sairauksiahan hoidetaan loppuikä yhteiskunnan varoin.
Näin ei kuitenkaan ole.
Ihan ensin, lihavuustaipumus on jo geeneissä ja meillä kaikilla on erinlainen aineenvaihdunta, jonka takia toiset lihoavat herkemmin kuin toiset. Voi olla myös liikunnan rajoitteita. Eikä kaikki ihmiset tykkää kovasta liikunnasta, kuntosaleista yms. Olemme niin erilaisia. Tietysti on poikkeuksia, miksi siis yleistää?
Jos lihavuusleikkauksella voidaan poistaa oheis-sairaudet, niin eikö se silloin säästä yhteiskunnan varoja? Oheis-sairauksiahan hoidetaan loppuikä yhteiskunnan varoin.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olen vähän kummallakin kannalla.
Osittain lihavuus voi olla pelkkää laiskuuttakin. Totta tuo geeni taipumuskin, mutta se ei selitä kaikkea jos on sairaaloisen lihava. Itse uskoisin ennemminkin että lihavuus aiheutuu lähes aina henkiseltä puolelta. Kuten perheen jäsenen menetys, epäonnistumiset. Mutta tästähän ei voi lihavaa ihmistä syyttää vaan vastuu tulisi olla tässäkin yhteiskunnalla. Tietysti on sairauksista johtuvaa lihavuutta, mille puolestaan ei voi mitään.
Tietysti lihavuusleikkauksista on hyötyä, mutta ne eivät vie ongelmaa pois, jos elämän tavoissa ei tule muutosta. Vatsalaukun pienennyskään ei ole 100% varmaa pitkällä aikavälillä.
Sanoisinkin että lihavuus on yleinen ongelma yhteiskunnassa, joka johtuu usein miten henkisestä voinnista ja syöminen antaa helpotusta huonoon oloon.
Siinä olen samaa mieltä että lihavuus ei välttämättä ole "itseaiheutettua" ja se ei saa olla halveksuttavaa.
Rinnastaisin ylensyönnin ylenjuomiseen, molemmat on pahasta ja täysin itseaiheutettua. Tietysti voi joku sanoa että kotoa vanhemmilta opitut tavat ei niin vain lähde pois mutta itse kunkin pitäisi olla oma herransa ja hallita itse omaa elämäänsä ja tekemisiään. Liikkumattomuus ja muu itsestään/terveydestään huolehtimattomuus on pitkälti saamattomuutta. Jos jaloilleen pääsee niin siitä on aika lyhyt "askel" lähteä vaikka kävelylenkille..
Minä en pidä lihavista...kyllä lihavuus kertoo aika paljon ihmisen ajatusmaailmasta. Mutta silloin jos tikas on lihava niin ei haittaa koska rikkaalla on oirus olla mitä vaan haluaa. Ja ennenkaikea varaa siihen.
Lihavuus kertoo ihmisen ajatusmaailmasta. Entä jos ihminen laihtuu tai laiha lihoo? Muuttuvatko ajatukset?
Läski on katoavaista, mutta tyhmyys ei.
Mä en pidä anorektikoista enkä toisia haukkuvista😃🙏
Lihavuusleikkaus ei korjaa ongelmaa joka on päässä. Se vaan auttaa oireita, lihavuutta siis.
Minulla on suvussa paljon lihavuutta, olin itsekin melkomoinen tankkeri. Syytin itsekin ennen geenejä, kiinnostuksen puutetta liikuntaan, ylipainon tuomaa kyvyttömyyttä liikuntaan, hidasta aineenvaihduntaa, kaikkea mahdollista.
Koitin laihduttaa kasvisruualla, kevyttuotteilla, liikunnalla, syömättömyydellä ja kaikella moisella.. Liikunnalla ja kevyellä ruualla sain alle 10 kiloa vuodessa pois. Turhauttavaa kyllä!
Sitten karsin kevyttuotteet, vehnät, perunat, pastat, riisit ym pois ja korvasin ne kasviksilla. Aloin syömään lihaa ja rasvaa enemmän. Ja jatkan tätä elämäntapaa edelleen. 1,5 vuoden aikana olen laihtunut 42 kiloa ja olen nyt normaalipainoinen. Vielä haluan ainakin 5 kiloa pois, ja se onnistunee muutamassa kuukaudessa, kevääksi kuntoon :)
Liikunta on kivaa, mutten laiskana jaksa sitä montaa kuukautta jatkaa. Se aina jotenkin "unohtuu".. Ruokavaliosta se laihtuminen lähtee, liikuntana arkiliikunta on parasta. Minulla ei ole autoa, joten käveltyä tulee aika paljolti.
Nykyään syön suklaata, popcornia ym VÄHÄN silloin tällöin. Enkä lihoa.
Lihavuusleikkauksia tehdään liian heppoisin perustein. Silloin kun itse ei pysty laihtumaan, pitäisi pyytää siihen apua. "Oikeat" ravintosuositukset ovat mielessäni höpöhöpö hommia, ne ei välttämättä lihota kaikkia, mutta kuten sanoitkin, moni lihoaa herkemmin kuin luulisi. Eikä silloin mielestäni ole järkevää juosta lääkärin veitsen alle, vaan tehdä asialle muutoin jotakin. Lihavuusleikkauksissa on kuitenkin isot riskit, joudut olemaan tarkka että saat kaikki ravintoaineet, kun kaikki eivät ravinnosta enää imeydy ym. Se on oikeasti tosi pieni määrä ihmisiä, jotka OIKEASTI tarvitsevat lihavuusleikkausta...
Lihavia on monenlaisia ja lihavuus on monista syistä johtuvaa. Laiskuutta ja lihavuutta en kuitenkaan yhdistäisi. Tunnen monia työhulluja läskejä. Tekevät montaa työtä, nukkuvat liian vähän eikä liikunnalle ole aikaa.
Itse olen juuri sellainen. Elimistö on stressitilassa.
Ihan ensin geenit ei lihota, ei edes lihavuusgeeni, vaan se mitä mätät suuhusi ja liikunnan puute.
Ihminen ei liho, jos on itsehillintää syömisten suhteen, tai voi syödä mitä vaan ja kuinka paljon tahansa, jos kuluttaa sen myös.
Liikuntarajoitteisia tunne, eivät ole lihavia, siis esim. pyörätuolissa istuvia, käyvät kuntosalilla silti, se ettei tykkää ei ole rajoittava tekijä liikunnalle, on muutakin liikuntaa kuin kuntosali. Kävely ja juoksu ovat ilmaisia.
Ja http://www.hs.fi/ulkomaat/Lihavuus tappaa nälkää enemmän/a1355545786314, kannattaa miettiä tuota.
Ystäväiseni, ne on ne geenit, jotka vaikuttaa itsehillintään ja mielitekoihin.
sehän on mukava ajatella että geenien takia olet lihava, Itse synnyin perheeseen jossa isäni, äitini ja kaksi veljeäni olivat lihavia, itsekkin olin erittäin lihava lapsena ja jopa vanhempani & terveydenhoitajani sanoivat että "JOO GEENEISTÄ KIINNI" vaikka todellisuudessa ongelmani oli vain se, että mätimme kaikkea roskaruokaa mitä saimme käsiimme. Kun lopulta pääsin armeijaan, huomasin että olin pudottanut miltei 20kg lisäämällä liikuntaa sekä vaihtamalla ruokavaliotani, nykyään painan 72 kg ja olen 184cm. ja olin ennen armeijaa sekä elämäntapa muutosta 182cm 113kg
Lihavuus on vakava sairaus...yritän päästä eroon
Lihavuudesta haukkuminen -- Itse veikkaisin sitä, että sitä ei vielä ole kielletty kuten moni muu rasismin oloinen asia ja ihmisen on purettava pahantahtoisuuttaan tai omaa huonoa oloaan johonkin. Kaksinaismoralismi -- se on asia mikä kukoistaa läskien parissa. Tässä pelleilyssä unohdetaan suunnilleen kaikki muu, jopa tutkittu tieto.
Lihavuus ei ole ihanne. Suurin osa ihmisistä ei ihannoi lihavia.
Meidän perhessä on neljä lihavaa ihmistä. Oli viideskin, mutta hän laihtui armeijan ja VHH yhteydessä lisäten liikuntaa runsaasti.
Se on vain, että pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja nousta sohvan pohjalta. Oletko katsonut suurinta pudottajaa tai hurja painonpudotus? Siinä näet kuinka ne ähkii ja rehkii kovasti. Kyllä myönnän, että on se mullekkin vaikeeta lähtä urheileen, mutta se on pakko! Koska ilman sitä mä lihon, terveyteni menee iha paskaks...
Ei mitään voi saada tuosta nuin vain. En mäkää tykkää, mutta pakko se on liikkua jotta laihtuu ja tulee parempi olo ja terveempi. Mitä jos kukaan ei liikkuis. No. Ensinnäki ihmiset kuolee sitä nuorempana mitä lihavempi.
Mä luulin etten voi tehdä koskaan vatsalihaksia, koska mun häntäluuhun käy kipiää. No sitte hoksasin että laitan tyynyn peppuni alle ja nostan JALKOJA ylävartalon sijaan. Ja jos on liikunnanrajoitteita, niin sitähän voi mennä kuntoutukseen/ fysioterapeutille jne, että aina löytyy hyviä vaihtoehtoja. =)
Ja aineenvaihdunnasta, sekin osittain riippuu syömisestä, liikkumisesta. Miten syöt, kuinka nopeesti hitaasti ja mitä syöt.
Ja kaikkihan lähtee ihmisen mielestä. Jos iljettää oma peilikuva, niin silloin tekee itselleen jotain, jotta on tyytyväinen :)