Yksin synnyttämään?

"Tiedän toki ettei alasti tarvi olla koko aikaa, yleensä kai vasta siinä vaiheessa kun ponnistetaan?" no ei todellakaan olla alasti missään vaiheessa.....ellet nyt sitten ammeeseen mene, tosin itselläni oli sielläkin yläosa..
Miksi et ottaisi lapsen isää mukaasi?

Ei siellä alasti olla missään vaiheessa.. Päällä on sellainen sairaalakaapu koko synnytyksen ajan. Se on tosin selästä avoin (muistaakseni), että sen saa helposti hädän tullen pois ja myös tarvittaessa epiduraalit pistettyä selkään ilman vaatteiden pois heittämistä. Sitten kun vauva on tullut maailmaan niin hän pääsee sinne sairaalakaavun sisään äidin mahan päälle ja rinnoille köllöttelemään. :) Ammeessa ja suihkussa käydessä minulla ei ollut mitään päällä, mutta eipä ketään ollut paikallakaan silloin.

Mies oli minulla mukana synnytyksessä. Onko sinulla tilanne sellainen, ettei lapsen isä pääse synnytykseen vai etkö vaan halua? Kaikki eivät halua miestään/lapsen isää synnytykseen mukaan.

Jos et halua sukulaista/kaveria mukaan synnytykseen niin voithan tiedustella onko kunnassasi saatavilla doulaa mukaan. Googleta doula niin saat lisätietoa asiasta. Doulassa voisi olla vastaus sinun tilanteeseesi.

Avautumisen ajan paikalla on yksi kätilö, joka hoitaa sinua. Hän ei välttämättä ole koko ajan paikalla (saattaa käydä avustamassa muita synnytyksia yms), joten on hyvä jos sinulla olisi pelkästään sinua varten. Ponnistus vaiheessa taitaa yleensä tulla toinenkin kätilö paikalle avustamaan (yksi sinua varten ja toinen vauvaa varten). Voin luvata, että siinä vaiheessa sinulle on ihan sama, vaikka paikalla olisi korsuorkesteri niin et välittäisi asiasta :D

Ei synnyttämässä alasti olla. Missään vaiheessa. Minulla oli mies synnytyksessä mukana ja hän näki paljaat sääreni ja reiteni, ei mitään muuta. Imettäessä varmaan vähän tissiä.

Tosiaan kuten edelliset sanoi; ei synnyttäessä olla alasti,mutta mulla oli samoja tuntemuksia ennen synnytystä.

Itse olin yksin synnytyksessä. Mies vei aamulla sairaalaan käynnistykseen ja tuli seuraavana päivänä 2h ennen pojan syntymää. Minut tosin leikattiin loppujen lopuksi,mutta mies ei ois ollut ponnistusvaiheessa synnytyssalissa. Tämä oli mun päätös ja kyllä mä ihan hyvin siellä itsekseni kestin 33h supistuksia. Mutta mieti tarvitsetko tukea tilanteessa jossa sinua sattuu? Itse olen aina ollut sen verran "itsenäinen" (ompas kamala sanavalinta:D) että koin etten tarvitse miestä tai ketään muutakaan.

Mies oli tosiaan sen 2h siellä synnytyssalissa mukana,kun otin ilokaasua mutta vieläkin vaivaa se että siinä tehtiin kaikenlaista sorkkimista (scalpia paikalleen yms) ja jouduin olemaan kontillani kun vauvan sydänäänet laski. Mies myös näki vihreät lapsivedet sun muut. Häntä se ei sen kummemmin vaivannut,mutta itselleni alastomuus on myös tosi iso ongelma..

Mulle kaikki hoki että siinä vaiheessa ei mieti alastomuuttaan (tai siis alapään suojaamattomuutta yms) mutta kylläpä vaan mietin vaikka oli supistukset päällä jotka tulivat 1min välein...

Mutta tärkeintä on miettiä oletko sellainen joka tarvitsee kivun aikana tukea. Itse pikemminkin haluan olla yksin ja mulle tämä toimi. Ei se miehen läsnäolo siellä sairaalassa ois mitenkään auttanut niihin kipuihin :) Mutta tämä on vain oma kokemus asiasta.

Kätilö kävi mua katsomassa 1h välein,koska kyseessä oli käynnistys. Kätilön tutkimuksetkin olivat itselle vaivaannuttavia kuten kaikki alapään tutkimukset raskauden aikana.

Hei! kannattaa vain miettiä että kätilöt on nähneet kaiken näköisiä ihmisiä ja alakertoja eikä heitä ainakaan kiinnosta miltä näytät alasti vaan enemmänkin ovat kiinnostuneita sujuvasta synnytyksestä, äidin voinnista ja ennen kaikkea että saadaan vauva turvallisesti ulos.

Eikä synnytyksessä alasti olla. Itse juuri kolme viikkoa sitten synnytin esikoisen ja mies oli mukana. Miehelle sanoin jo raskauden puolesta välistä lähtien et kun synnytän niin alakertaan et katsettasi vie missään vaiheessa, sillä se ei ole kaunista katseltavaa, mutta jos totta puhutaan niin mulla ainakin teki niin kipeää ettei ois haitannu vaikka tasavallan presidentti olisi kiikkunut synnytykseni aikana kiikkustuolissa samassa huoneessa.

Kannattaa todella ottaa tukihenkilö mukaan. Kait sulla joku on johon luotat? Yksin en itse olisi ainakaan halunnut olla.

Niin no ei olla alasti joo ei. Mutta minulle annettiin ainakin semmonen kaapu päälle mikä on selästä kokonaan auki, tai siis parilla nauhalla kiinni. Eli selkä ja pylly paljaana koko ajan. Sitten kun vauvan sydänäänet romahti niin komennettiin kontalleen, niin jokainen voi itse mielessään kuvitella miten paljon se sellainen kaapu suojaa kontallaan... Eli ei juuri mitään. Kyllä siinä oli häpeä ja nolostuminen mielessä, vaikka kipeä olinkin. Sänky missä olin kontallaan kaikki paikat paljaana oli vielä niin että pyllistin suoraan ovelle ja kun hätätilanne tosiaan tuli niin sinne huoneeseen lappas sen toista kymmentä henkee avustamaan. Eikä minua ainakaan lohduta yhtään, että kätilöt sun muut ovat ennenkin nähneet alastomia ihmisiä. Minullehan se häpeätunne tulee, eikä niille kätilöille. Toinen tilanne missä olin alasti vieraiden ihmisten edessä oli, kun ensimmäinen kaapu piti vaihtaa tuohon selästä avoimeen kaapuun. Kun oli kaiken maailman piuhaja kaikki paikat täynnä, niin kätilöt riisuivat minut ja pukivat toisen asun päälle. Siinä vaiheessa en ollut vielä edes kipeä ja kyllä olin häpeissäni.

Nyt odotan toista lasta ja olen ajatellut mennä yksin synnyttämään. Ymmärrän aloittajaa aivan täysin! Ei synnytys ole kaunista katseltavaa. Ja ensimmäisessä synnytyksessä tapahtui paljon sellaisia juttuja, joita en olisi halunnut mieheni näkevän. Tiedä sitten mitä mieheni niistä asioista silloin ajatteli, tai muistaako enää niitä, mutta minua ne ovat jääneet vaivaamaan.

Minua ihmetyttää miten moni on vastannut että ei olla alasti missään vaiheessa. Oma synnytykseni oli sitten varmaan jotenkin poikkeuksellinen vai eikö tosiaan muut ole joutuneet olemaan vastoin omaa tahtoaan alastomana?

Olen ollut synnyttämässä kahdesti ja molemmilla kerroilla nimenomaan alasti. Aikaisemmin kyselivät, että saako opiskelija olla mukana ja ekalla kerralla sanoin, että en halua. Kun synnytyksen aika tuli, kivut olivat niin kovat (kummallakaan en saanut kivunlievitystä, kun vauvat syntyivät niin nopeasti) että minulle oli ihan sama, vaikka siellä olisi ollut 20 lääkäriä tai MTV3 kuvausryhmä. Sillä hetkellä se on ihan sama. Ja toisella kerralla oli myös opiskelija mukana, mikä oli siis hyvä asia. Kätilöhän saattaa juoksennella parin huoneen välissä, mutta opiskelija oli koko ajan läsnä. Mieheni oli mukana molemmissa ja hänestä oli kyllä apua, kun piti kylmää käärettä otsalla ja piti kädestä kiinni. Samoin antoi mehua tai vettä lasista.
Kolmas lapseni syntyy maaliskuun lopussa ja uskon, että silläkin kerralla minulle on aivan sama kuka tissejäni tuijottaa tai alapäätäni tutkii. Kivut vievät todellakin ajatukset muualle. Sillä hetkellä mielessä ei ole muu kuin sen vauvelin puskeminen pihalle, että saa kivut pois. Toisessa synnytyksessä taisi tulla vielä kakatkin ponnistaessa. Mutta se on sillä hetkellä aivan sama.. Voin kertoa..! Kätilöt ovat nähneet kaiken!

Olen ollut yksin synnyttämässä neljä kertaa. Ihan yhteisestä valinnastamme ja käytännön syistä. Pärjäät kyllä hyvin. Ensimmäinen synnytykseni oli hyvin pitkä(ei tosin kivulias) ja ongelma oli ajan kuluminen. Tylsää meinasi olla. Seuraavat kerrat olivat nopeampia eikä joutunut odottelemaan. Koska synnytykseni ovat olleet helppoja olen ollut yksin huoneessa, kun kätilöillä on akuutimpaa hoidettavaa. Kannattaa ottaa mukaan musiikkia ja esim itsellä oli virkkaus mukana jota saattoi tehdä supistusten välillä ja osastolla

Minut komennettiin suihkuun kätilöopiskelijan kanssa synnytyksen jälkeen. Se tuntui epämukavalta. Itse en suostuisi enää opiskelijaa ottamaan synnytykseen. Oli inhottavaa antaa opiskelijan sorkkia pinniä vauvalle ja se ensimäinen väärään paikkaan, mikä voi sitäpaitsi olla vaarallista. Lisäksi sain kaksi repeämää jotka olisipitänyt opiskelijan antaa nsimmäistä kertaa elämässä ommella. No siinävaiheessa tuli tiukka EI. Joku raja nyt siihen, mitä annan tehdä ja mitä en.

itelläni oli sama tilanne, varsinkin kun olen lievästi ylipainoinen. mutta sen voin kertoa että siinä synnytystilanteessa ei edes ajattele asiaa, se tekee sen verran kipeetä että siinä vaiheessa on ihan sama vaikka koko suomi näkis sut alasti :)

Kiitos hirveästi kaikille vastauksista.
Kestän kyllä vielä sen että sairaalan henkilökunta näkee minut alasti vaikka se noloa onkin mutta tiedän että he näkevät sitä joka päiväeikä minun tarvitse heitä enää sen jälkeen nähdä.

Suurin ongelmani on joku tuttu siellä huoneessa, koska vaikka en juuri sillä hetkellä kivuiltani osaisi välittää kuka siellä on ja kuka minut näkee, niin en enää jälkeenpäin pystyisi katsoa heitä silmiin tai olla heidän seurassaan kun koko ajan miettisin vain sitä että he ovat nähneet minut.
En edes imettäisi kenenkään muun kuin mieheni läsnäollessa.

Siitä syystä olenkin päättänyt mennä synnytykseen yksin, mieheni saa olla seurassani niin kauan kunnes itse ponnitus vaihe alkaa mutta sitten hän saa lähteä huoneesta.
Olemme keskustelleet asiasta yhdessä ja olemme kummatkin asiasta samaa mieltä.

Kiva että olette saaneet asian sovittua noin :) Meillä oli sama suunnitelma,mutta sitten kun meni käynnistykseen niin sanoin miehelle että turha sen on siellä olla. Tosin näin 7kk jälkeenpäin ajatellen niin oishan siitä ollu seuraa ja ois hakenu sitä juotavaa mikä loppui ensimetreillä jo ... :D

Tsemppiä!!!:)

Mulla synnytys kesti niin kovin vähän aikaa ettei mies ehtinyt mukaan (käynnistelivät pari päivää). Mutta olen nyt jälkikäteen miettinyt että parempi ehkä niin. Inhoan jos vieressäni on joku katsomassa minua ns. heikolla hetkellä, eli kun sattuu, ja varsinkin jos on vähääkään säälivä ilme toisella nii menee hermot samantien! :D Ja tosiaankin, ei tarvii olla alasti.. Ja eihän sen miehen tarvitse tuijottaa alakertaa kun lapsi syntyy. ;) Ehkä vielä mielesi muuttuu, aikaa on vielä paljon. :) Tsemppiä!