Harmittaa, kun ala-asteen lopussa partioharrastus jäi molempien vartsunjohtajien poistuttua paikkakunnalta. Olenkin nyt lukiolaisena, lähes aikkuisena ihmisenä haikaillut partiojuttujen, -retkien, -ihmisten ym. pariin.
Miten opiskelijat, jotka tulevat uudelle paikkakunnalle huomioidaan lippukunnissa vai huomioidaanko eds? Onko heille tai ihan uusille, todennäköisimmin vaeltajatoimintaan suuntautuneille, tyyppeille paikkaa lippukunnassa ja iloisessa partiotoiminnassa?
Miten opiskelijat, jotka tulevat uudelle paikkakunnalle huomioidaan lippukunnissa vai huomioidaanko eds? Onko heille tai ihan uusille, todennäköisimmin vaeltajatoimintaan suuntautuneille, tyyppeille paikkaa lippukunnassa ja iloisessa partiotoiminnassa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuskin missään lippukunnassa on koskaan tarpeeksi opiskelija-ikäisiä ihmisiä, joten varmasti sinua kaivataan johonkin lippukuntaan! Vaikka ei olisi koskaan ennen harrastanut partiota, niin paikka varmasti löytyy. Luultavasti pääsisit vaeltajatoimintaan mukaan (jos semmoista löytyy kyseisestä lpk:sta), ja saisit varmasti auttaa hieman retkien ja juhlien järjestelyissä. Kyllä kannattaa liittyä partioon, ja pysyä siellä, kaikilla on aina jotain annettavaa ja saatavaa.
Kyllä paikka löytyy partiosta, vaikka olisit ensikertalainen arkajalka. Nythän on enemmän puutetta kuin ylitarjontaa vanhemmista partiolaisista. Siitä vaan partioon ja uusia ystäviä saamaan. Myöhemmin sopivan ajan kuluttua kun olet kotoistunut partiotoimintaan ja (yleensä koulutuksesn jälkeen) uskot/haluat voivasi ottaa vartion/lauman harteillesi niin eikun sitä ohjaamaan.
Tervetuloa joukkoon mahtavaan
Toivottavasti löydän itseni vielä heilumasta jonkin lippukunnan toiminnassa mukana. Voisi olla myös hyvää vastapainoa opiskelun arkeen ja auttaisi pitämään suhteen luontoonkin elossa, ettei minusta tule vallan uusavutonta suurkaupunkilaista.
Kiitos vastanneille ja syksyn jatkoa! :)
Itse olen huomannut että partio on parasta vastapainoa kaikelle paitsi partiolla itselleen.
Aina kun on jossain reissussa tai muuten toiminnassa jollain tapana mukana, niin äkkiä lähtee ajatukset pois niistä työ/opiskeluasioista tai jopa isommista murheista
Mie jäin partiosta pois joskus parin vuoden jälkeen ku miuta vähän kiusattiin siellä, eikä ollu vartoinjohtaja-siskoakaan enää suojelemassa. Vähän aikaa sitten miuta pyydettiin vartionjohtajaks, mutta mie kieltäydyin kun olin hankkinut itelleni liikaa hommia lukion ja seurakunnan puolesta. Nyt miuta harmittaa, kun toisaalta olisi tosi ihana palata partiotoimintaan, ja siellä on vielä vanhoja ja nykyisiä tuttujakin. Mutta nyt menee todella paljon aikaa lukion yo-kirjoituksissa ja muussa opiskelussa, että tänä vuonna en voi osallistua. Seuraavana vuonna olen hakemassa nuoriso-ohjaajakoulutukseen toiselle paikkakunnalle, joten on hieman vaikeaa jatkaa...vaikka mieli niin paljon tekisi :l