People who forgive and forget are also the people who will get hurt again. He ovat liian luottavaisia, koska luulevat muiden ihmisten kykenevän samaan. Ja sitten tulee pettymyksiä.
Sitten taas ihmiset jotka eivät anna anteeksi ja vetäytyvät muurien suojaan, kun kokevat tulleena loukatuiksi, pystyvät käyttämään hyväkseen toisten tunteita. He ovat kovettaneet itsensä.
Sitten taas ihmiset jotka eivät anna anteeksi ja vetäytyvät muurien suojaan, kun kokevat tulleena loukatuiksi, pystyvät käyttämään hyväkseen toisten tunteita. He ovat kovettaneet itsensä.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Pitää silti muistaa, että ollaan vain ihmisiä ja tärkeintä ei ole olla täydellinen ja kuvitella, että ei koskaan tekisi pahaa tai satuttaisi toisia. Se on harhaluulo. Kyllä me teemme edelleenkin kaiken aikaa toisillemme loukkaavia tekoja ja sanomme pahasti. Ollaan silti valmiita antamaan anteeksi, uhohtamaan ja antamaan itsellemme ja toisille aina uusi mahdollisuus parempaan. Ei ihmisen osa ole helppoa, mutta miksi tehdä se vieläkin vaikeammaksi vihaamalla ja joka käänteessä itsekin loukkaantumalla.
Ei kannata kovettaa itseään ja linnottautua jonkun muurin suojiin, ei se asiaa auta. Päin vastoin, siellä muurien sisällä opimme vain entistä enmmän katkeriksi ja mielemme saa oikein rypeä itsesäälissä ja ajatella muista pahaa. Kohdataan maaillma ja ollaan sen keskellä valona ja valoa antamassa niille, jotka vielä uskovat hyvään.
Anteeksi voi aina antaa. Ei ole olemassa sellaista tekoa tai pahaa sanaa, jota ei voisi antaa anteeksi.
Kaikkea ei voi, eikä pidäkään antaa anteeksi. Tapahtuneen kanssa voi oppia elämään ja jotenkin suoriutua eteenpäin, mutta jotkut asiat eivät unohdu, korjaannu ikinä.
Olet ymmärtänyt ihan väärin parisuhteen tärkeimmän asian. Joustavuutta on se, että antaa ja pyytää anteeksi. Tai sitten et voi elää parisuhteessa, jos et hyväksy, että anteeksianto on välillä pakollista. Virheistä opitaan.
Mitä kaikkea ei siis voi antaa anteeksi? Väkivaltaa yms. en tarkoita tietenkään (vaikka siitäkin voi oppia eroon, ihminen muuttuu ja kehittyy). Pitää uskoa ihmisen hyvyyteen ja kehittymiseen.
…teko? Pettäminen? Tunnen hyviä, avarasydämisiä ihmisiä, jotka ovat senkin pystyneet antamaan anteeksi. Pystyksä?
Et rakastanut riittävästi, jos et halua antaa anteeksi. Mistään muustahan ei ole kyse. Rakkaus antaa kaiken anteeksi. Todellakin antaa, sen tiedän; tosirakkaus on pyyteetöntä.
Voin rakastaa. Ja antaa anteeksi. Mutta petturin kanssa en halua elämääni jakaa. Miksi satuttaisin itseäni yhä uudestaan ja uudestaan ? Annoin mahdollisuuden toimia toisin.. hän katsoi parhaakseen jaksaa samalla tyylillä. Miksi satuttaisin itseäni lisää? Silloinhan vain kuolettaisin osan itseäni. Nämä valehtelija ihmiset hakevat "hyväksyntänsä" teoilleen aina jostakin. Valehtelevat lisää tai heittäytyvät uhreiksi.
"Annoin mahdollisuuden toimia toisin.." Tuo ei vaikuta pyytettömältä suhtautumiselta rakkauteen ja rakastettuunsa. Eikä toisen rakastamiselta sellaisena kuin tämä on. Eikä virheistä oppimselta. Eikä edes siltä, että teillä olisi ollut oikea keskusteluyhteys. Eikö sinulla ollut vikoja -puhuitteko niistä?
Olisipa kiva tietää, mitä tuollaisen takana on, koska suhtautumistasi en voi mitenkään ymmärtää. Mikä oli hänen "tyylinsä"? Mitä hän teki väärin, mitä pidit valheina?
Ainoa selitys on se, että rakkautesi ei riittänyt. Se on kokonaan toinen juttu. Menit yhteen väärän ihmisen kanssa.
Miten olisi vaikka jatkuva epälojaalisuus, Valehtelu, vedättäminen, katkeruus... Sellainen ihmissuhde, joka ei ole antoisa toiselle eikä oikeastaan edes todellinen, sellainen mikä maistuu hyväksikäytöltä.
Mikä on niin paha? Aika monikin asia on niin paha että ei halua edes muistaa mutta on pakko.
Olet idiootti kun sanot että et rakastanut riittävästi. Eiköhän se rakkaus lopu kuin seinään jos petos tulee ilmi. Riippuuu täysin ihmisten keskinäisestä suhteesta ja millainen on ollut koko kuvio.
"Eiköhän se rakkaus lopu kuin seinään jos petos tulee ilmi. " Eipäs lopu kaikilla, ei suinkaan. Yleensä elämänkokemus opettaa, että ehdottomuus ei kannata missään asiassa. Nuorempana minäkin olin tuossa asiassa ehdoton.
Minulle elämä on enemmänkin opettanut, että ihmiset eivät muutu. Nuorena annoin enemmän anteeksi ja uskoin muutokseen.
logiikassasi.
Yleensä nuorena on ehdoton ja hakee täydellisyyttä, on idealisti. Vanhemmiten oppii, ettei täydellisyyttä eikä täydellistä ole, mutta koko ihmiselämä on kasvua. Jos ei anna muille ihmisille mahdollisuutta kasvaa, ei kannata hakeutua muiden ihmisten lähelle.
Olen ymmärtänyt jo nuorena, että täydellisyyttä ei ole. Silloin, kun muut mylvivät ehdottomina. Mutta olin silloin ihanteellisempi minäkin tavallani, siispä uskoin hyvään ja että kaikki ihmiset kasvavat. Jotkut toki niin tekevätkin, toiset taas eivät. Olen myös armollisempi itselleni; kaikkia ihmisiä ei tarvitse kestää eikä sietää, minullakin on mittani. Enkä silloin häviä, vaan voitan. Mielenrauha ja rauha muutenkin on kullanarvoista - siis itselleni. Niin sitä eri ihmiset kasvavat eri asioihin, mutta kukin kenties enemmän omaksi itsekseen.
Sinulla täytyy siis olla järkyttävä ihmissuhde takanasi. Ikävää, että osuit yhteen kestämättömän ja sietämättömän ihmisen kanssa. Osa meistä on susia lampaan puvussa.
Mutta luen tekstissäsi paljon samaa kuin mistä vasta päättynyt, melko lyhytaikainen exäni voisi myös kirjoittaa. Jos olisit hän, sanoisin: "Opettele neuvottelemaan, keskustelemaan ja aidosti kuuntelemaan. Itseensä sulkeutuminen ja kaiken kaunan pitäminen sisällä ei ole hyvästä. Opettele myös luottamaan ja antamaan anteeksi, koska omassa käytöksessäsi oli erittäin paljon anteeksi annettavaa. Äläkä ole niin epäluuloinen kaikesta. Suhteemme ei ikinä päässyt kehittymään, koska olit niin ehdoton ja jääräpäinen."
Hän oli kasvanut yksineläjäksi pitkien vuosien aikana, ymmärsin sen liian myöhään.
entä toisten tunteet ja terveys? jos tärkeintä on vain oma terveys ja rauha niin kannattaa pysyä yksin. Ainakaan älä hanki lapsia. Veikkaan että sulla ei ole :=/
Tuota noin, miksi johonkin näkemykseen päätyisi vain yhden ihmissuhteen perusteella? Kyllä, minulla on muutama hyvin raskas ihmissuhde taakkana erityisen vaikeiden (no niin, kaikkien ihmisten mielestä) ihmisten kanssa. Joten ilman niitä vaikeita ihmisiä en olisikaan se, joka olen. :)
Ja todellakin, alemmalle turvansoittajalle voisi vastata, että miksi pitäisi kunnioittaa vaikkapa sellaisten yksilöiden terveyttä huomattavasti omansa ylitse, jotka eivät kunnioita kenenkään terveyttä?
MUUTAMA hyvin raskas ihmissuhde, jossa siis aina se toinen osapuoli on ollut erityisen vaikea? Kuulostaa pahalta, sori vain. ("Kaikkien ihmisten mielestä" tarkoittanee itse valitsemaasi ystäväpiiriä - joka ei yleensä ole kovin puolueeton ystäväänsä tukiessaan vaan yrittänee lähinnä saada tämän jaloilleen... Tuskin kuitenkaan KAIKKIEN ihmisten mielestä ;)
Ja kaikki nämä "muutamat" ovat siis olleet epäkunnoittavia muiden terveyttä kohtaan?
Nyt kannattaisi katsoa peiliin ja käydä ehkä jopa ammattilaisen luona.
No tämä oli tyypillisen ennalta-arvattavan ala-arvoista palstakeskustelua, että hei käännetäänkin kaikki kirjoittajan itsensä syyksi, koska kenenkään elämässä ei tietenkään voi olla erityisen raskaita ihmissuhteita. Lisään kaikkiin ihmisiin vielä maan oikeuslaitoksen, jonka mielestä
nuo ovat myös erityisen raskaita ihmisiä. Voit toki antaa oikeuslaitoksellekin psykiatrisi numeron, jos se mielestäsi tosiaan poistaa kaiken pahan maailmasta.
Kun selvästi kuitenkin fantasioit, että olen joku lyhytaikainen exäsi, jota kivasti pääsisit tätä kautta syyttelemään, totean nyt vielä, että en ole lyhytaikainen exäsi. :)
En tajunnut että kyseessä ovat rikolliset. Kuvittelin että täällä kaikki on keskivertoihmisiä suhteineen. Ehkä suinkin kandeis mainita, että nyt ei mennä normaalilla mittapuulla.
Aika paha, että sulle on sattunut niitä useampi. Otan osaa.
Olet oikeassa; toisaalta on asioita joita ei halua mainita (saati ajatella), vaikka niidenkin kanssa joutuu elämään. Kun sitten käyttää kiertoilmaisua "erityisen raskas kaikkien mielestä", se on tietysti jotain niin abstraktia, että on ymmärrettävää, että joku sen kyseenalaistaa - koska kirjoittajat ajattelevat omiaan ja muunlaisia tilanteita. No, elämä on eivätkä rikoksetkaan lopu tai niiden tekijät - ahdistava maailma, joskus.
Tosin mitä tulee muutoin ajatukseen oma terveys ensin, niin eipä ihmiselle ole aina terveellistä olla itseään hajottavissa pitkäaikaisissa suhteissakaan. Itse ymmärrän petettyjä, jotka eivät jostain pisteestä eteenpäin vain enää jaksa, vaan haluavat 'tervehtyä' ja eheyttää itsensä.
Sori nyt vaan, arvoisa Naan-leipä, mutta mielestäni sinun asennoitumisesi on hirviömäinen. Tietysti nettikeskustelut ovat mitä ovat, mutta toivottavasti et siellä, missä ihmisiä tapaat, suhtaudu lähtökohtaisesti mitätöiden kaikkeen, mitä ystäväsi haluavat sinulle kertoa. Miten sulle voi edes kertoa, että joku on jotain todella raskasta ja epäkiitollista? Tai jopa pahaa tai valehtelevaa, kas kun sellaistakin on olemassa... ilman että käännät sen vain yksinkertaisesti kertojaan ja suosittelet psykiatriasi. Vai onko tuo joku lapsellinen pissisjuttu, että riippuu kuka kertoo hihihi?
Jos käytetään ilmaisua KAIKKIEN ihmisten mielestä, sillä yritetään juuri vääntää rautalangasta sinun kaltaisille käärmeilijöille, valehtelijoille ja mitätöijille, ettei ole kyse projektiosta vaan on kyse esimerkiksi kärsimyksestä jota henkilöt tuottavat kaikille ihmisille vuorotellen.
Mitä sulle voi kertoa? Miksi sulle haluaisi kukaan kertoa mitään, olet niin paska "ystävä".
Täysi kymppi kiihkottomasta ja asiallisesta kirjoituksesta. Erittäin hyvä. Sunlaisia tänne enemmän.
Hyökkäys yksittäistä kirjoittajaa vastaan, joka myönsi ymmärtäneensä väärin. Siis mitä tämä on, jos ei juuri tuota samaa, mistä Masa Tikkala syyttää toista. Käärmeilijä, valehtelija ja mitätöijä - tuolla tavalla ei sentään kukaan keskustelussa toista ole vielä syyttänyt. Masa on kaikkea muuta kuin asiallinen, siksi veikkaan että Hyvä Masa ! -kirjoituksen taustalla on juuri Masa Tikkala itse:
"Jos käytetään ilmaisua KAIKKIEN ihmisten mielestä, sillä yritetään juuri vääntää rautalangasta sinun kaltaisille käärmeilijöille, valehtelijoille ja mitätöijille, ettei ole kyse projektiosta vaan on kyse esimerkiksi kärsimyksestä jota henkilöt tuottavat kaikille ihmisille vuorotellen."
Okei, ymmärrän -henkilön viesti oli oikein symppis 16.12. klo 19:11.. Sitten tämä O T E vastasi siihen omalla tyylillään, joka ei ole yhtä rakentava, ja on muuten täsmälleen sama kuin Masa Tikkalan ;))
Nimim. retoriikan hallitsija, läpi näkijä
että tää teksti vaikuttaa mun exän tekstiltä! Juuri samalla tavalla syytteli minua päivästä ja viestistä toiseen, sanavalintakin täsmää. Ihan yhden ainoan viattoman lauseen jälkeen sain aina tällaisen ryöpyn sähköpostiini.
Huh, nyt nukkumaan. Hyvää yötä.
Olen pahoillani, mutta en voi minäkään sietää ihmisiä, jotka vääntävät toisten kirjoitukset aina joksikin muuksi, mitä niissä ilmaistaan. Miten sellaiselle ihmiselle voi ilmaista, kommunikoida mitään rakentavasti, joka ottaa itse oikeudekseen olla näivertävä, mitätöivä ja sisällönmuuttava?
Onko siis kiellettyä ilmaista, että joku ihmissuhde on erityisen vaikea. Että yhdet Naan-leivän sanelemat ihmiset ovat vaikkapa muotinarsisteja, jotka eivät saa sellaista kirjoittaa, mutta toiset ovat muotinarsistien uhreja, jotka saavat? Sehän on todellista splittaamista.
Tämän palautteen halusin ja haluan antaa nimimerkille Naan-leipä.
Jos joku uhkaa sinun terveyttäsi tai suhtautuu siihen välinpitämättömästi, sinulle tietysti hänen terveytensä ja rauhansa, jota hän ei edes tahdo, on ensisijaista koko maailmankaikkeudessa.
Ja itse olet tietysti valmiudessa voida vaikka miten huonosti ihmissuhteessa, koska sinulla ei ole mitään väliä ja merkitystä, pääasia että toinen voi hyvin ja hänen mukanaan tuoma pahuus saa jatkua.
o t e -nimimerkki kyllä puhui muutamasta ihmissuhteesta, ei yhdestä, kuten nyt sanot. O t e -nimimerkki nimenomaan korosti, että hänellä on ollut useita vaikeita ihmissuhteita, "kaikkien" mielestä vaikeita, jopa oikeuslaitoksen.
Sanoisin, että se on vähintään erikoista eikä Naan-leipä muuta ihmetellytkään.
Kyllä minustakin on erikoista, että yhden ihmisen kohdalle on sattunut useita tuollaisia. O t e -nimimerkki on siis ollut aina uhri omasta mielestään. Silloin kannattaisi etsiä viimeistään nyt ihan toisenlaisia seurustelukumppaneita. Miettiä oman käytöksensä kaavoja ja malleja, onko niissä jotain vikaa, kun aina ihastuu vain "vaikeisiin ihmisiin".
Tämä on muutenkin nimensä mukaisesti, kyllä, keskustelupalsta. Eihän täällä kukaan voi mitään sanella. Älä suhtaudu noin kovin herkästi ja kärkkäästi.
Mitä vitun väliä ovatko asialla olleet marttakerhlaiset vai partiolaiset. Koeta yksilöidä vasta-argumentoijasi kokemuksia (joista et mitään tiedä) tehdäksesi itsestäsi älykkäämään ja noustaksesi yläpuolelle.
Jokaisella on oma tapansa arvottaa kokemuksia ja mielipiteitä. Olet sellainen soimaaja ja vyön alle lyöjä, vaikutat narsistiselta. Enemmän ehkä haavoittunut ja omissa traumoissasi kieriskelevä kuin tasapainoinen, olenko oikeassa? Se katkertuus mikä sinusta vuorovaikutuksessa siirtyy toiseen on pakostikin peräisin jostain omasta rakkaudettomasta elämästäsi....??
Millainen on keskivertoihminen? Onko lokerointi kivaa? Freudinen lipsahdus vielä loppuun on kuin luunappi otsaan "Aika paha, että sulle on sattunut niitä useampi. Otan osaa."
Taidat kärsiä alemmuuskompleksista ja sovinismista.
Sä mitään retoriikkaa hallitse, jos muutakaan.
Alemmuuskompleksisi on kyllä keihtova, kertoisitko meille enemmän elämästäsi kuten sait tuon aiemmankin vasta-argumentoijan manipuloitua tekemään???
Haluamme kuulla mistä hirviömäinen asenteesi juontaa juurensa.
Kyllä, voi olla että omissa valinnoissamme on vikaa, mutta miksi saat tyydytystä sanoa sen toiselle? Kaikkia asioita ei sanota. Ne ovat asioita, joilla loukataan tarkoituksella ja siksi vaikeneminen on kultaa. Egoistihan ei muista välitä.
Muuttaako se asiaa jos ihastuu vaikeisiin ihmisiin. Sanoiko kirjoittaja ihastuneensa vai esimerkiksi kiintyneensä vaikeisiin ihmisiin, tai kertoiko mistä se voi juontaa juurensa. Esimerkiksi syyllisyydestä tai hoivavietistä voi johtua moinen.
Miksi sinulla on tarve mennä koko ajan syvemmälle toisen ihon alle?
Mikä saa tuon valtavan vihan aikaan etenkin "heikkoutta" kohtaan?
Miksi sinä syyttelet ja osoittelet toisen heikkoutta olla hyvä pahoillekin?
MItä oikein saat siitä? PIrullinen luonteesi kertoo että kuvittelet ettet koskaan ikimaailmassa itse hoivaisi heikompaa, et tekisi vääriä valintoja......
Muutaman mutkan jälkeen saatat olla erimieltä asioista.
Hei muuten, kuvitteletko olevasi hyväkin itsetuntija. Kokeilepa työharjoittelua vankilassa. Siellähän jokainen on "syytön". Voit yllättyä miten kivoja kavereita löydät ja vielä syyttömiä....Minä arvaan että sinun ihmistuntemuksesi on vain illuusio, et pysty erottamaan edes valkoista valhetta. Turha tulla arvostelemaan toisten ratkaisuja. MIkset keskity omaan pieneen elämääsi ja omiin traumoihisi. Tuskin olet sen kummoisempi. Haluaisit vain olla.... ylempänä. Surullista.
Anteeksi ei tarvitse antaa, mutta voi opetella ymmärtämään miksi toinen on toiminut niinkuin on. Anteeksiantoa tuokin tavallaan.
Unohtaa ei kannata, virheistä kannattaa ottaa opiksi, omistaan ja toistenkin.
Katkeraksi ja vihaajaksi ei kannata ruveta.
noin paljon miinuksia? Aloittajahan on täysin oikeassa.
Sattuneesta syystä olen puhunut vähän tuosta aiheesta tuttavien kanssa viime aikoina. Jos rakastaa, pitää osata antaa anteeksi ja myös pyytää. Ei se ole rakkautta että ei hyväksy toisen vivrheitä.
tarvitaan 1 sekunti, 1 sana, 8 kirjainta: ANTEEKSI
kahdeksan kirjainta sanotaan kasvotusten.
Anteeksianto on vain heikkous. Se on sana, joka antaa tilaa typeryydelle ja harkitsemattomille teoille.
Olen pohtinut anteeksiantoa viime päivinä pitkään ja hartaasti. Olen tajunnut, että on olemassa kahdenlaisia ihmisiä; niitä jotka pystyvät antamaan anteeksi ja niitä jotka eivät unohda kärsimiään loukkauksia, ovat siis pitkävihaisia. Tuo on luultavasti jotain, mikä opitaan lapsuudenkodissa.
Erään tuttavani perheessä sisarukset ovat käytännossa lopettaneet yhtydenpidon vahempiinsa, koska heitä on mielestään niin pahasti loukattu joskus menneiyydessä. Tuttavani käytoksessä tuo anteeksiantamattomuus näkyy niin, että hänellä on mennyt välit poikki kokonaan muutamaan ihmiseen, jotka ovat hänen mielestään mokanneet suhteessa häneen.
Pitkävihaisuus on minusta kauhea asia. Anteeksianto taas on ratkaisevan tärkeä kyky ihmissuhteessa. Miten VOI olla antamatta anteeksi jollekulle, jota rakastaa? Kyse ei ole silloin ainakaan minun tarkoittamasni kaltaisesta rakkaudesta vaan jostain ihan muusta. Tietyllä tavalla pitkävihaiset ihmiset eivät ole oppineet rakastamaan ehdoitta, vapaasti, vaan he kahlitsevat tunteitaan ehtoihin - olet rakkauteni arvoinen kunhan teet näin ja noin etkä ylitä tuota rajaa...
Kukaan, joka rakastaa ei toisaalta halua, että rakastamansa ihminen voi jatkuvasti henkisesti/fyysisesti huonosti omien käytösvalintojen takia. Onko pitkävihaisen oma kokemus sitten sellainen, että hän on ja on ja on ja on antanut anteeksi, yrittänyt ymmärtää, hyväksyä, kunnes tulee päivä jolloin hän ymmärtää voivansa paremmin ilman ihmissuhdetta/suhteita, jotka lyövät häntä alas ja vahingoittavat...
Tuo on minusta eri asia. Ei tietenkään sellainen suhde toimi, jossa toinen koko ajan antaa anteeksi ja toinen koko ajan kävelee yli. Se on minusta itsestäänselvää.
Menneen suhteeni toinen osapuoli on sanonut juuri noin - että hän vain antoi anteeksi kerta toisensa jälkeen enkä minä osannut käyttäytyä niin kuin hän toivoi.
Säälittävintä hänen käsityksessään itsestään on se, että hän ei itse nähnyt lainkaan omia virheitään. Että siinä, mikä riitoihimme johti, saattoi olla myös hänen osuutensa. Sellaisen kanssa on mahdotonta elää, mahdotonta neuvotella.
Hän ei näe oman käytöksensä ongelmia siitäkään huolimatta, että hänellä ei ole ollut yhtään kestävää suhdetta (sanoisinko melko pitkän) elämänsä aikana. Lukuisia naisia tapaili minua ennen, mutta aina tapahtui jotakin, mielenkiinto loppui tms.
Eli hän näkee itsensä juuri noin kuin bnmööxcvbnmö kuvailee, mutta todellakin hän on väärässä. Hänessä itsessään ei ole vikoja eikä hän anna kumppanilleen anteeksi. Mitä sellaisesta voi tulla?
Olet oikeassa, tuo on todella eri asia. Koska itsekin tarkoitin ääritilannetta, missä toisen käytös jatkuvasti satuttaa, mutta hän ei välitä tai hänestä se on hyvä niin.
Tuo mitä kuvaat, on jonkun sortin manipuloimista, missä halutaan mm. syyllistämällä kouluttaa kumppani täysin mieleisekseen. Kummasti toisella aina onkin se kouluttajan rooli, vain toisen pitäisi oppia ja muuttua, joustaa hihnassakin.
Jos on parhaansa yrittänyt saadakseen ihmissuhteen tai useampia toimimaan, lähes luopunut itsestään siinä yrityksessä, mutta saa silti edelleen osakseen kaltoinkohtelua niin mitä sitten? Tavallaan mitta tulee täyteen ja ovi sulkeutuu. Ei niinkään vihasta vaan siitä tosiasiasta, että joutuu hyväksymään sen, ettei tämän ihmisen kanssa ole mahdollisuutta saavuttaa yhteisymmärrystä. Sellaista voi tapahtua.
Ehkä tärkeää oppia tällaisesta tilanteesta onkin se, että itsestään ei tule luopua, tullakseen väkisten toimeen sellaisen ihmisen kanssa, joka ei siihen ole halukas. Silloin täytyy päästää irti tällaisesta ihmisestä, ei niinkään vihalla, vaan oman itsensä vuoksi. Kaikkia ei voi miellyttää.
Tuntuu että olen niin yksin. Tuntuu että mitä ikinä tekisin ja kertoisin eivät auta tilanteeni suhteen.. ei eteen eikä taakse. Ei juma lauta että voi ihminem tuntea olonsa yksinäiseksi kun en vain haluaisi jakaa tätä pahaa oloa kenellekään. Kuka edes haluaisi yrittää ymmärtää?
Kumppani ollut suhteen ajan kaksinaamainen. Valehdellut ja vedättänyt. Ja sellaisissa asioissa joille itse annan elämässä eniten arvoa. Perhe. Rehellisyys. Luottamus.
Ja nyt. Kaksi muuta ihmistä elämässäni ovat myös paljastuneet hyvin kaksinaamaisiksi ihmisiksi. Siis mitä väärää olen tehnyt ansaitakseni tän kaiken pas kan? Ja nämä ihmiset ovat ihan lapsuusajalta asti olevia perheenjäseniä. Valheessa olen kasvanut. Valheessa elänyt. Ja nyt niin henkisesti rikki että tuntuu etten enää pysty ja osaa luottaa.
En vain ymmärrä enää mistään mitään. Haluaisin vain jättää kaiken taakseni ja aloittaa uuden elämän, omillani. Omaa tilaa olen jo ottanut, koska ei mun pää pysy muuten enää kasassa. Mutta kuin tästä eteenpäin. Rakkaus on vääryyksien ja turhien "yhteisten lupauksien" jalkoihin.. luottamus 0 pisteessä.
Ainoan lohtuni tuo yksi kirja jonka kohtalo heitti eteeni. Ei hel vetti. Mutta niin vaikeita päätöksiä.. mitkä vaikuttaa moniin ihmisiin..
Pitääkö mun vaan yrittää selvitä tästäkin yksin. Vielä vain lisää ymmärrystä ymmärrystä.. vai olenko kerrankin itsekäs ?
nuppisekaisin sinulta kysyn oletko antanut näille ihmisille mahdollisuutta kertoa miksi ovat tehneet ja toimineet niin kuin ovat tehneet? itse olen se joka loukkasi toista, olisi ollut helpompaa kaikkien jatkaa elämää kun olisi saanut tilaisuuden edes kerran puhua asiat selväksi, sen jälkeen kaikkien on hyvä jatkaa eteenpäin, vaan tämä epätietoisuus siitä olisikko asialle ollut jotain tehtävissä jos aikoinaan olisi saanut tilausuuden puhua toiselle pyytää anteeksi kertoa ettei mikään johtunut hänestä itse olin ja olen syypää kaikkeen paskaan ja itkuun ja kipuun mitä aiheutin, puoli vuotta erosta ja elämä tuntuu päivä päivältä vaan raskaammalta.