rullamies ja jänis

Otin repustani pois airam termarin, vanhan näivettyneen. Heitin sen roskakoriin. En kadulle, vaikka se helpompaa minulle olisi ollutkin. korkkasin kahviliköörin ja morjenstin hanskaavaa jänistä. hämeen sanomat oli vähän myöhässä.. Olin juuri alkanut jatkaa matkaani erään entisen tuplapukkimiehen asunnolta, missä olin yöpynyt. Otin sormiini tupakan, joka oli askin viimeinen. Poltin sen hartaudella yrittäen samalla nauttia elämästäni hirveän sekasorron keskellä. Vaikka mieleni vielä säteili valoaan, tunsin itseni maahiseksi ja muutenkin aika mitättömäksi.

Eteeni pysähtyi suola-auto, jossa istuskeli neljä nuorta. He katsoivat minua hetken suu auki. Pelästytettyään minut he jatkoivat matkaansa ja minä kaaduin. Vierin alas jalkakäytävältä autoradalle, niin että pääni jäi viemärin kohdalle. Siellä oli oksettava haju. veden seassa uiskenteli 12 kg hauki ja veden alta pilkisti koneenhoitajan pää. Tajuni oli tallessa sen verran, että kykenin ajattelemaan jotain. Yritin nousta ylös, mutta kaaduin uudestaan. Ryömin jalkakäytävän ylitse viereisele punaiseristin kioskille, jonka ovella kioskinmyyjä käännytti minut tylysti takaisin."mene seurantalolle, siellä on joulubileet tänään" Tulin iloiseksi, ja yht'äkkiä minua alkoi naurattaa hirveästi. Sitten kokeilin luitani. Ne olivat heikon oloiset ja tuskin kestäisivät enää toviakaan. Olin täynnä huolia ja murheita. Vain punainen matto kuolemaan saattoi antaa minulle hetkeksi vastauksen, jonka aikoinani hävitin. siirryin juhlapaikalle ja nautin alkoholia. siirryin ulos.

Ponnistin voimani ja kävelin viimeiset metrini rantaan. Ohitseni asteli nainen, joka ei vilkaissutkaan minuun päin. Ei hän vilkaissut muitakaan maan matosia. Hänellä oli maailma edessään ja vastassa. Ei häntä kiinnostanut. Ojensin jalkani. Yskäisin muutaman kerran ja hengitykseni oli hetkessä ohi. Ei kukaan, ei edes tuo nainen tiennyt mitä minulle sen jälkeen tapahtui. Aikani oli tullut päätökseen. Pian hänkin löytäisi itsensä joltain rannalta yhtä surkeassa tilassa, eikä siitä hienosti eletystä elämästä takana olisi hänelle sen enempää iloa kuin minullekaan, joka pääsen tästä vitutuksesta eroon hieman aikaisemmin.Tein sen allekirjoitin vetoomuksen joka kieltää terkkarin jonossa etuilun.
2116
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Otin repustani pois airam termarin, vanhan näivettyneen. Heitin sen roskakoriin. En kadulle, vaikka se helpompaa minulle olisi ollutkin. korkkasin kahviliköörin ja morjenstin hanskaavaa jänistä. hämeen sanomat oli vähän myöhässä.. Olin juuri alkanut jatkaa matkaani erään entisen tuplapukkimiehen asunnolta, missä olin yöpynyt. Otin sormiini tupakan, joka oli askin viimeinen. Poltin sen hartaudella yrittäen samalla nauttia elämästäni hirveän sekasorron keskellä. Vaikka mieleni vielä säteili valoaan, tunsin itseni maahiseksi ja muutenkin aika mitättömäksi.

Eteeni pysähtyi suola-auto, jossa istuskeli neljä nuorta. He katsoivat minua hetken suu auki. Pelästytettyään minut he jatkoivat matkaansa ja minä kaaduin. Vierin alas jalkakäytävältä autoradalle, niin että pääni jäi viemärin kohdalle. Siellä oli oksettava haju. veden seassa uiskenteli 12 kg hauki ja veden alta pilkisti koneenhoitajan pää. Tajuni oli tallessa sen verran, että kykenin ajattelemaan jotain. Yritin nousta ylös, mutta kaaduin uudestaan. Ryömin jalkakäytävän ylitse viereisele punaiseristin kioskille, jonka ovella kioskinmyyjä käännytti minut tylysti takaisin."mene seurantalolle, siellä on joulubileet tänään" Tulin iloiseksi, ja yht'äkkiä minua alkoi naurattaa hirveästi. Sitten kokeilin luitani. Ne olivat heikon oloiset ja tuskin kestäisivät enää toviakaan. Olin täynnä huolia ja murheita. Vain punainen matto kuolemaan saattoi antaa minulle hetkeksi vastauksen, jonka aikoinani hävitin. siirryin juhlapaikalle ja nautin alkoholia. siirryin ulos.

Ponnistin voimani ja kävelin viimeiset metrini rantaan. Ohitseni asteli nainen, joka ei vilkaissutkaan minuun päin. Ei hän vilkaissut muitakaan maan matosia. Hänellä oli maailma edessään ja vastassa. Ei häntä kiinnostanut. Ojensin jalkani. Yskäisin muutaman kerran ja hengitykseni oli hetkessä ohi. Ei kukaan, ei edes tuo nainen tiennyt mitä minulle sen jälkeen tapahtui. Aikani oli tullut päätökseen. Pian hänkin löytäisi itsensä joltain rannalta yhtä surkeassa tilassa, eikä siitä hienosti eletystä elämästä takana olisi hänelle sen enempää iloa kuin minullekaan, joka pääsen tästä vitutuksesta eroon hieman aikaisemmin.Tein sen allekirjoitin vetoomuksen joka kieltää terkkarin jonossa etuilun.

Äänestä

oletko kehitysvammainen???

Äänestä

Kommentoi aloitusta


opi kuulemaan. kirjoitti:

Otin repustani pois airam termarin, vanhan näivettyneen. Heitin sen roskakoriin. En kadulle, vaikka se helpompaa minulle olisi ollutkin. korkkasin kahviliköörin ja morjenstin hanskaavaa jänistä. hämeen sanomat oli vähän myöhässä.. Olin juuri alkanut jatkaa matkaani erään entisen tuplapukkimiehen asunnolta, missä olin yöpynyt. Otin sormiini tupakan, joka oli askin viimeinen. Poltin sen hartaudella yrittäen samalla nauttia elämästäni hirveän sekasorron keskellä. Vaikka mieleni vielä säteili valoaan, tunsin itseni maahiseksi ja muutenkin aika mitättömäksi.

Eteeni pysähtyi suola-auto, jossa istuskeli neljä nuorta. He katsoivat minua hetken suu auki. Pelästytettyään minut he jatkoivat matkaansa ja minä kaaduin. Vierin alas jalkakäytävältä autoradalle, niin että pääni jäi viemärin kohdalle. Siellä oli oksettava haju. veden seassa uiskenteli 12 kg hauki ja veden alta pilkisti koneenhoitajan pää. Tajuni oli tallessa sen verran, että kykenin ajattelemaan jotain. Yritin nousta ylös, mutta kaaduin uudestaan. Ryömin jalkakäytävän ylitse viereisele punaiseristin kioskille, jonka ovella kioskinmyyjä käännytti minut tylysti takaisin."mene seurantalolle, siellä on joulubileet tänään" Tulin iloiseksi, ja yht'äkkiä minua alkoi naurattaa hirveästi. Sitten kokeilin luitani. Ne olivat heikon oloiset ja tuskin kestäisivät enää toviakaan. Olin täynnä huolia ja murheita. Vain punainen matto kuolemaan saattoi antaa minulle hetkeksi vastauksen, jonka aikoinani hävitin. siirryin juhlapaikalle ja nautin alkoholia. siirryin ulos.

Ponnistin voimani ja kävelin viimeiset metrini rantaan. Ohitseni asteli nainen, joka ei vilkaissutkaan minuun päin. Ei hän vilkaissut muitakaan maan matosia. Hänellä oli maailma edessään ja vastassa. Ei häntä kiinnostanut. Ojensin jalkani. Yskäisin muutaman kerran ja hengitykseni oli hetkessä ohi. Ei kukaan, ei edes tuo nainen tiennyt mitä minulle sen jälkeen tapahtui. Aikani oli tullut päätökseen. Pian hänkin löytäisi itsensä joltain rannalta yhtä surkeassa tilassa, eikä siitä hienosti eletystä elämästä takana olisi hänelle sen enempää iloa kuin minullekaan, joka pääsen tästä vitutuksesta eroon hieman aikaisemmin.Tein sen allekirjoitin vetoomuksen joka kieltää terkkarin jonossa etuilun.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu