leo tolstoi anna karenina

Olen lukenut kirjan ekan kerran lukiossa ja myöhemmin kaksi kertaa ja kaikilla kerroilla vaikutelma oli sama: hyvä kirja, kaunis kieli, herkkä ihmiskuvaus jne, jne, muttei kuitenkaan minun juttu. Syy: en kestä naisena lukea juttuja, joissa naista kidutetaan loputtomasti ja sitten pannaan hyppäämään junan alle, koska hän on uskaltanut pettää pystyynkuollutta miestään ja rakastua toiseen. Olkoon että tämä on historian totuus, mutta minusta tuntuu, että Tolstoi itsekin ajattelee, että Anna ansaitsee käristyä, mitäs meni antamaan periksi eläimellisille himoilleen. Tiedetään hyvin että Tolstoin mielestä seksi oli likaista (varsinkin naisissa) ja hänen on vaikea pitää asennettaan piilossa.
Tämä on vain minun mielipiteeni, muut voivat olla toista mieltä. Sodasta ja rauhasta pidin paljon enemmän, varmaan siksi että sen naispäähenkilöä Natasaa Tolstoi kohtelee paljon kiltimmin.

on aika hyvä, kuitenkin. Junan alle jäämisen ohella Annalla ei kyllä ollut paljon vaihtoehtoja. Kreivi kyllä pääsi sentään - miehenä - hieman takaisin seurapiireihin. Nainen ei. Hän olisi korkeintaan voinut jäädä kuihtumaan Venäjän takamaille.

Toinen ärsyttävä puoli on tämä Konstantin Levinin yltiöidealismi. Onhan se kylläkin osaksi totuudenmukainen, kuvaahan Tolstoi myös sen, miten nuo aloitteet venäjän kansan kehittämiseksi ja edistämiseksi kerta kerran jälkeen valuvat hiekkaan. Ja miten maalaisväestö vierastaa herraa, joka haluaa osallistua työntekoon.
Ja Levinin vaimohan se siinä romaanissa tekee 180 asteen ellei 360 asteen käännöksen ajattelussaan, seurapiirikaunottaresta maalaismiehen kuuliaiseksi vaimoksi! Ja niin helposti, helposti.

Siinä on Tolstoin oman filosofian esittelyä. Yksinkertaista elämää maalla, kansan parissa ja ruumiillista työtä. Vaan eipä tuo silti koskaan myynyt Jasnaja Poljanaa, omaa tilaansa, vaan nautti rauhassa sen tuotosta. Teki ruumiillista työtä kun huvitti, ellei, kirjoitti. Seurapiireistä pidättäytyminen ei nyt niin järin merkillinen hyve liene, vaikka yläluokan mies olikin.

Otin tavoitteeksi lukea sen lomalla läpi. No siitä on nyt kaksi kuukautta kun aloitin... Hitaasti mutta varmasti etenee. Tuo oli vähän tylsä homma että nyt tiedän että se hyppää junana alle, sitä en tiennyt. En mä kyllä kirjasta hirveästi piittaa, mutta kun kerran jonkun aloitan niin luen loppuun asti. Paljon mielenkiintoisempi on ollut Kitty ja Levinin tarina kuin Annan ja Vronksin, sen etenemistä on odottanut enemmän. Sitä olen miettnyt että miksi joka ihmisellä on niin hemmetin monta nimeä? Tietääkö kukaan? Taidanpa mennä sänkyyn ja rykästä loppuun sen kirjan...