ihminen kadottaa ja voi unohtaa...sen ikävöivä sydän muistaa ja varmaan löytää, se
on hyvä löytämään..eikä se väsy vanhanakaan.Jos vielä joskus kohdataan, minun
ei tarvitse muistaa...kyllä sydän "tökkäsee" ja sanoo "hei tuossa on se..." näin
kun elämää ajattelee ei tarvitse harmitella mennyttä, vaan voi ajatella että se mikä
on sydämessä, on se kaikkein tärkein ja muu on vain katoavaista.
Viikonloppua hänelle!
on hyvä löytämään..eikä se väsy vanhanakaan.Jos vielä joskus kohdataan, minun
ei tarvitse muistaa...kyllä sydän "tökkäsee" ja sanoo "hei tuossa on se..." näin
kun elämää ajattelee ei tarvitse harmitella mennyttä, vaan voi ajatella että se mikä
on sydämessä, on se kaikkein tärkein ja muu on vain katoavaista.
Viikonloppua hänelle!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sano sydämellesi, että ei ole hän.
Hän on siirtynyt toiseen ulottuvuuteen, minne sinä et koskaan enää pääse.
Vaikka silmäsi näkisi, aivosi ei enää rekisteröi..
vai vihaa? Kun pääset noista, olet siirtynyt toiseen ulottuvuuteen...henkisesti.
iloa ja innostusta,
kun ne sydämet tökkäsee.
En jaksaisi odottaa seuraavaan elämään.
Mut tahtoisin nähdä mitä tapahtuisi kun
kohdattaisiin..
En haluaa kohdata sinua edes seuraavassa elämässä.
kukas olet, kuka et ole kohdalleni sitten sattunut.. pitkään aikaan?...
..koskaanko ?
Hyvä kun olet jo päässyt unohtamisen alkuun.
Hienoa.
löysitkö tuttuja täältä? voi kun minäkin löytäisin nooooin helposti ja näkemättä :(
kök..kö...
Oon päässyt unohtamisen alkuun vähän liiankin kanssa, kun unohtelen mitä tahansa kohta..
En mitenkään aktiivisesti ole täällä ketään kaivannut. Tulin tänne enemmänkin yhden asian perässä aikanaan, eikä se ollut mulle mitenkään mieluista aikaa silloin ja jäin näitä sitten välillä lukemaan .
Ajatella, löysin.
Kamalan kurjaa olisi, jos ne sydämmet ei tökkäse toisille enää
jep. Niin kurjaa sellanen, pieni kuolema se melkein on.
sillä
http://www.youtube.com/watch?v=4UM6PCc2Mq8
Vaikka kuinka yrittää turruttaa sydämen itkua, se ei tottele, hetkeksi laantuu, tulee hiipimällä takaisin, ja jos joku sanoo jonkun sanakaan mistä palaa se suuri rakkaus mieleen, niin se on siinä.
Jotkut unohtaa, jotkut jäävät mieleen. Toiset jäävät sydämeenkin. Silti elämä jatkuu tahollaan jos ei syystä tai toisesta yhteinen taipale toteudu. Miksi tuntea katkeruutta, vihaa . Hetkellisesti ehkä, mutta pidemmän päälle vain syö ihmistä. Elämä jatkuu. Jokaisella oma polkunsa kuljettavana. Ehkä ne polut joskus kohtaavatkin uudestaan. Ei elämä/tunteet ole niin mustavalkoista. Väriskaaloja mahtuu. Näin ajattelen. Ei illuusioissa eikä utopioissa eläen, vaan vahvasti ja väkevästi tässä hetkessä.
Entä jos se tökkäys on niin voimakas että sydän pysähtyy? Tiedän että jos kohtaisin hänet vielä, niin todella voimakkaasti reagoisin joka tapauksessa.
huolissas...EA-1:n suorittaneita varmaan löytyy läheltä, jos ei, niin toivo että se
ihastus kantaa deffaa mukanaan...